Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

RRunoraati, kaikki mukaan!

Vierailija
05.02.2006 |

Shakkimestarin ikävä (S.Karlström)



Yöllä kierähdän itseni ympäri monta kertaa/

ja tuuli työntää katkeamatonta taivasta pääni ylitse./

Sano taas että minä olen ainutkertainen ja erehtymätön./



Kierähdän, sano se taas,/

jonkun toisen ikkuna kolahtelee tuulessa/

ja puut kuin pilvet kuin puut matalalla,/

sateen varjossa kellotapulikuu/

kirkontorniin naulattuna,/

pimeässä kaikki tulee huoneeseen ja kohti./

Istun sängyn laidalla ja pelkään ettei minua olekaan./



Aina tähän aikaan, samaan aikaan, tarkalleen,/

shakkimestari kyyristyy pelilaudan ylle,/

ja valo polttaa hänen otsaansa./



Yhtä hyvin voisin nähdä unta kuin muistaa/

miten pujotat kätesi ilmaan repeytyneestä reiästä/

ja siirrät sotilaan kuviteltua vastustajaa kohti./

Yhtä hyvin olisin voinut olla onnellinen./



Nyt varjosi leviää seinälle kuin karhuntalja,/

minä piirrän sen sinulle tähän,/

ja ehkä se kehrää lasiset silmät auki,/

tai kaksi unetonta metallipalaa katsoo mustasta takista,/

napinläpi ja nappi./



Pelkäätkö koskaan pimeää ennen kuin valot on sammutettu,/

ullakolla joku pitää ääntä aina kun on hiljaista,/

sano että pojat vain heittävät kiviä ikkunaan,/

linnun paino taivuttaa oksia, varjot läikkyvät lattialle,/

mutta sinä istut liikkumatta moninkertaisten ikkunalasien takana/

siirrellen vaimennettuja nappuloita./



Menen peiton alle jotta jossain olisi lämmin,/

suljen silmät ja odotan,/

eilen lehdet tippuivat puista,/

puu vain menetti lehtensä,/

Sinä nostat katseesi ja olet aikeissa sanoa/

että maailman kangastuksilla on tapana/

tulla uniin ja unohtua./

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yksi kolme