RRunoraati, kaikki mukaan!
Shakkimestarin ikävä (S.Karlström)
Yöllä kierähdän itseni ympäri monta kertaa/
ja tuuli työntää katkeamatonta taivasta pääni ylitse./
Sano taas että minä olen ainutkertainen ja erehtymätön./
Kierähdän, sano se taas,/
jonkun toisen ikkuna kolahtelee tuulessa/
ja puut kuin pilvet kuin puut matalalla,/
sateen varjossa kellotapulikuu/
kirkontorniin naulattuna,/
pimeässä kaikki tulee huoneeseen ja kohti./
Istun sängyn laidalla ja pelkään ettei minua olekaan./
Aina tähän aikaan, samaan aikaan, tarkalleen,/
shakkimestari kyyristyy pelilaudan ylle,/
ja valo polttaa hänen otsaansa./
Yhtä hyvin voisin nähdä unta kuin muistaa/
miten pujotat kätesi ilmaan repeytyneestä reiästä/
ja siirrät sotilaan kuviteltua vastustajaa kohti./
Yhtä hyvin olisin voinut olla onnellinen./
Nyt varjosi leviää seinälle kuin karhuntalja,/
minä piirrän sen sinulle tähän,/
ja ehkä se kehrää lasiset silmät auki,/
tai kaksi unetonta metallipalaa katsoo mustasta takista,/
napinläpi ja nappi./
Pelkäätkö koskaan pimeää ennen kuin valot on sammutettu,/
ullakolla joku pitää ääntä aina kun on hiljaista,/
sano että pojat vain heittävät kiviä ikkunaan,/
linnun paino taivuttaa oksia, varjot läikkyvät lattialle,/
mutta sinä istut liikkumatta moninkertaisten ikkunalasien takana/
siirrellen vaimennettuja nappuloita./
Menen peiton alle jotta jossain olisi lämmin,/
suljen silmät ja odotan,/
eilen lehdet tippuivat puista,/
puu vain menetti lehtensä,/
Sinä nostat katseesi ja olet aikeissa sanoa/
että maailman kangastuksilla on tapana/
tulla uniin ja unohtua./