Kunnallisessa sosiaali- ja terveysalan pienessä naisvaltaisessa työyhteisössä.
Työilmapiiri erittäin huono. Olen itse alkanut masentua, tuntuu ettei minua arvosteta eikä mielipiteitäni oteta kuuleviin korviin. Olen nuori, innostunut alastani ja kehittämiskykyinen. Jokainen ideani on ammuttu alas, ja jo vuoden jälkeen olisin valmis menemään hirttoköyden jatkoksi.
Kannattaisko vaihtaa työyksikköä vai ihan selkeästi hakeutua yksityiselle puolelle. Lahjani, taitoni ja etenkin into kyllä riittäisivät sinne puolelle..
Kommentit (5)
huonosti koulutettujen vanhojen jäärien arvomaailmaan. Uusien juttujen tekeminen vaan vaatisi ajattelua ja tekemistä johon jo lusmuvaiheeseen ehtineet " vanhukset" ei jaksa ryhtyä.
Jopa korkeasti koulutetut henkilöt ampuvat alas ideani ja vastustavat kaikki ehdotuksiani. Tuntuu tosi pahalta, ja välillä asenne saa mut tuntemaan oloni suorastaan kiusatuksi.
Kuinka luovia tuollaisessa yhteisössä, etten vallan masennu :( ap
Eli näkyy se ulospäinkin eikä vain työpaikan sisällä.
t.3
Itse löysin työpaikan, jossa johtaja nimenomaan haluaa kehittää työtä ja toimintatapoja. Minua (nuorta, oppinutta, innokasta) arvostetaan. Sinne on muutkin työntekijät valittu sillä perusteella, ettteivät ole kaavoihin kangistuneita.
Nyt sitten haen hoitovapaan jälkeen jotain ihan muita töitä..
Toisaalta olen armollinen itselleni:ei nuorena voi tietää mihin itsestä on.
Sos. ja terv. ala on niin alipalkattua ja alalle on todella hakeutunut myös väärin perustein paljon henikliöitä. En aio itse kärsiä lopun elämmäni 8tuntia päivässä huonossa työpaikassa vaan vaihdan suosiolla työtehäviä. Toisaalta sos. alalla ei niin ihmeitä tienaa, etteikö mikä tahansa työ ole varteen otettava vaihtoehto!
Tsemppiä ap:lle pohdintoihin, mikä on elämässä tärkeää!