Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella kumppani tulee valita?
01.09.2015 |
Olen tapaillut monia miehiä, käynyt treffeillä ja näin päin pois, mutta en oikein ikinä tuntenut mitään suuria tunteita ketään kohtaan. En tajua miksi, sillä noissa miehissä ei ole ollut mitään vikoja, ja heitä on ollut laidasta laitaan.
Miltä tapailun ja sen kaiken sitten pitäisi tuntua? Nautin monien tapailemieni miesten seurasta, mutten ole kokenut koskaan sellaista elokuvista tuttua huumaa ja salamointia. Myönnän, että suutelu ja seksi ei tunnu minusta ikinä miltään.
Olen nyt tavannut miehen, joka on oikein hyvä. Ihan hyvännäköinen, rauhallinen, hyvä työ, älykäs. Sellainen ihminen jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni. En kuitenkaan koe oikein mitään ihmeellistä häntä kohtaan. Vaikka haluaisin. :(
Onko "väärin" alkaa suhteeseen ja onko tämä normaalia? Elänkö vain virheellisessä käsityksessä siitä millaista pitäisi olla? Ehkä sitä huumaa ei ole olemassakaan?
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 18:05"]
"Olen nyt tavannut miehen, joka on oikein hyvä. Ihan hyvännäköinen,..."
Et erityisemmin ole viehättynyt miehiin... Kuinka moni mies on mielestäsi "ihan hyvännäköinen"? 1/100? Todella komeita 1/1.000.000?
Matkustan metrolla töihin ja näen joka päivä monta mielestäni todella kaunista nuorempaa tai suunileen itseni ikäistä naista.
En voi käsittää tilannettasi, koska minun olisi helppoa vaikka Helsingissä päivän kiertelyllä nimetä yli 100 todella kaunista naista... Ihan hyvännäköisinä pidän ehkä joka neljättä 20-30v naista.
41v m
[/quote]
Tilanteen ymmärtämistä voisi ehkä auttaa jos oletetaan, että kaikilla se kumppanin valinta ei pyöri noin täydellisesti ulkonäön ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäön perusteella jos kohde on mies.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 18:54"]
Hyvännäköisyysstandardi miehelle on täysin erilainen. Se juontuu jenkkiläisistä actionfilmeistä ym. Lihakset ja nopea toiminta, liukas supliikki edustavat kuitenkin vain yhdenlaista hyvännäköisyyttä absoluuttisessa mielessä, eli esim. mielipide ujon nörtin rumuudesta on enemmän mielipide. Naisisista 90% on ainakin jonkin verran hyvännäköisiä, koska heiltä löytyy jotain symmetriaa, mikä mielletään heidän kohdallaan hyvännäköisyydeksi. Eli naisia arvioidaan luonnollisemmin.
[/quote]Mun mielestö epäsymmetria just tekee ihmisen kasvoista kauniit. Muuten hukkuu massaan
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:05"]
Kuten sanottu, miehet voisivat aloittaa siitä että laihduttavat terveelliseen normaalipainoon (miehet ovat tutkitusti naisia lihavampia) ja kiinnittäisivät huomiota hygieniaan ja pukeutumiseen. That's it :)
[/quote]
Lihavuutta esiintyy niin miehissä, kuin naisissa. En tiedä keskimääräisyyksistä. Hygienia lisääntyy osittain laihduttamisen myötä jos ylipainoa on paljon. Yleisesti on kuitenkin paljon hoikkia/pitkiä miehiä, jotka ei vedä lihasrattaiden ollessa liian heikot.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:15"]
Lihavuutta esiintyy niin miehissä, kuin naisissa. En tiedä keskimääräisyyksistä. Hygienia lisääntyy osittain laihduttamisen myötä jos ylipainoa on paljon. Yleisesti on kuitenkin paljon hoikkia/pitkiä miehiä, jotka ei vedä lihasrattaiden ollessa liian heikot.
[/quote]
Ei, vaan miehistä suurempi osa on ylipainoisempia. Tarkista vaikka tilastokeskuksesta jos et usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 18:20"]
Nro. 36: siis mies on hyvännäköinen. Valehtelisin jos sanoisin että kaikista komein tuntemani, mutta ei minulle ole tärkeää se onko mies se komein uros. Olen tapaillut komeampiakin miehiä eikä ulkonäkö saanut minua ihastumaan heihin sen enempää.itseasiassa mies johon ihastuin eniten aikanaan ei ollut kuin ihan keskivertokomea. En haluaisi erota, koska ei ole takeita että löytäisin mitään parempaakaan. Ja missä mielessä parempaa? Joku muu mies saattaisi herättää intohimoa, mutta olisiko hän yhtä vastuullinen, rehellinen ja vakaa kuin nykyiseni? Nuo piirteet ovat kuitenkin paljon tärkeämpiä kuin varsinainen tunteiden palo. Seksikään ei ole ongelma. Mieheni ei ole vastenmielinen joten harrastan seksiä hänen kanssaan ihan mielelläni. Se on ihan kivaa läheisyyttä, vaikka ei tunnu mitenkään erityiseltä. Eikä se tavallaan haittaa, koska olen tottunut tähån jokaisessa aiemmassakin miessuhteessani. Vika ei siis ole miehessä, sillä kenenkään toisenkaan miehen mikään kosketus ei ole ikinä kiihottanut. Harrastan kuitenkin masturbointia ja leluilla leikin ja fantasioin useinkin. Eli varsinainen tyydyttävä seksielämäni tapahtuu kun olen yksin, mutten koe sitä ongelmaksi. (tai epänormaaliksi?) kiihotun ja seksiä tekee mieli, mutta aina kun olen jonkun miehen kanssa se tunne vain katoaa vaikka mielessäni olisin kuvitellut sen olevan todella ihanaa. Ap
[/quote]
Miksi sun pitäisi olla suhteessa? Etkö voi olla yksin? Vai oletko yksinäinen, ja mies täyttää sen tyhjiön elämässäsi? Koska en vain voi ymmärtää, miksi haluaisit olla suhteessa miehen kanssa, jota kohtaan sinulla ei ole juuri lainkaan romanttisia tunteita. Tuntuu siltä, että haluat vain jonkun, ettei tarvitse olla yksin. Tuo on sitä tyytymistä, joka katkeroittaa monet ajan myötä.
Oletko varma, ettei laimea seksielämä tule ennen pitkää häiritsemään sinua? Aluksi nuo muut hyvät puolet saattavat kompensoida intohimon puutetta, mutta aika moni haluaa sitä kipinääkin jossain vaiheessa. Mun mielestä on huono merkki, jos se puuttuu jo suhteen alkutaipaleella. Monet ajautuvatkin pettämään, jos ja kun jossain vaiheessa vastaan tulee se halut herättävä henkilö.
Ja mun mielestä rehellisyys, vakaus ja vastuullisuus ovat aika perusjuttuja. Siis sellaisia melkein itsestäänselvyyksiä normaaleissa ihmisissä. Toki ymmärrän, että voi tuntua vaikealta löytää luotettava ja henkisesti kaikin puolin kypsä kumppani, mutta nuo toivomasi piirteet eivät kuitenkaan ole niin harvinaisia, ettetkö voisi löytää niitä miehestä, joka sytyttää sinussa myös sen kipinän. Ei parisuhteen pitäisi olla vain järkeilyä ja kylmää logiikkaa.
Voin olla yksin ja olen sitä ollutkin suurimman osan elämästäni. Nykyiseni on ensimmäinen vakava suhteeni. Olen siis ollut vuosikausia sinkkuna ja se oli ihan ok, en kokenut olevani kovin yksinäinen sillä minulla on muuten laaja sosiaalinen verkosto.
Miehen kanssa oleminen tuo kuitenkin elämääni jotain, mikä puuttuu jos häntä ei olisi. Ei hullua intohimoa, mutta turvallisuutta, arjen jakamista jonkun kanssa. Suhteemme on varmasti tasapainoisempi kuin monen muun, joilla ehkä löytyy sitä kipinöintiäkin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 17:18"]Pohdin itse jatkuvasti samankaltaisia asioita kuin ap. Olen ihastunut lukuisia kertoja ja ihastun edelleenkin, mutta tunne on aina ennemmin tai myöhemmin lopahtanut. Olen nyt ensimmäisen varsinaisen miesystäväni kanssa yhdessä (26-v.), kuten olen ollut jo reilut kolme vuotta. Hän on kaikin puolin ihana, kiltti ja minulle sopiva mies. Olin häneenkin alkujani ihastunut, nyttemmin en osaa pukea tunteitani sanoiksi. En koe olevani rakastunut, kun kuulen ihmisten hattaraisen romanttisia sepustuksia miehistään ja parisuhteistaan - jopa tilanteissa, joissa suhde mielestäni tulisi pikimmiten päättää. Itse en kokisi minkään suuremman tunteen pidättelevän minua, jos mies tekisi minulle vääryyttä, pettämällä tai muuten. Rakastan miestä kylläkin, haluan hänelle hyvää ja viihdyn hänen kanssaan. Uskon, että hänestä tulisi mahtava aviomies ja isä. Epäilen miehen rakastavan minua enemmän, sillä vaikka emme olekaan romanttisinta sorttia (juurikin yllä mainitun tunnevajeeni vuoksi?), on hän sanonut minun olevan hänelle se oikea. Myöskään riitatilanteissa ei koskaan halua kuulla erosta puhuttavankaan.
Olen toisinaan miettinyt, pitäisikö lähteä ja odottaa suurempia tunteita. Koen kuitenkin olevani nytkin onnellinen ja tulevaisuuteni olevan miehen kanssa valoisa. Miksi siis heittää hyvä, joskin kipinätön suhde menemään? Parempaa en usko löytäväni, ja pelkään tunnekylmyyteni olevan muutenkin pysyvää sorttia lapsuuden traumojen johdosta. Voi siis olla, että en koskaan löytäisi ketään, kenet tuntisin yhtään sen läheisemmäksi.
Oikeastaan ainoa pelkoni on, että mies löytäisi itselleen jonkin Suuren Rakkauden ja saisin jäädä yksin, kykenemättä ymmärtämään moista tunnetilaa.
[/quote]
Oikeasti. Kipinän voi löytää uudelleen. Ei se pitkässä suhteessa enää viikkokausiksi jää päälle, mutta voi ilmaantua aina välillä piristämään, jos niin haluaa. Väitän, että pitkässä suhteessa toisesta hullaantuminen on tahtotila ja että sitä saa, mitä tilaa. Jos on tietoisesti altis ja halukas virittämään romantiikkaa ja pientä jännitettä suhteeseen ja kokemaan hullaantumisen ja rakastumisen tunteita, onnistuu luultavasti aivan erinomaisesti. Jos jää jumiin sellaiseen epäilevään, ylianalyyttiseen pohdintaan, pitää itselleen varmasti sen, että suhde tuntuu vain ihan kivalta. Älkää miettikö niin paljon! Lähtekää vain hyvän fiiliksen vietäväksi.
Jos haluaa ja olisi tarkoitus olla pitempään aviossa/suhteessa, pitäisi kumppani valita tason, arvomaailman ja luonnetyypin perusteella.
Millainen olet? Introvertti/extrovertti? Millainen kumppani sinulle sopii? Huumorintaju?
Millaiset arvot? Mitä haluat elämältäSI? Itse haluat tehdä töitä/kumppani mieluummin lusmuilee tuilla?
Luonne? urasuunnitelmat, kunnianhimo, uutteruus, tarkkuus, siisteys, velvollisuudentunne, sitouminen, keskustelutaito, tunneäly???
Halutaanko lapsia ja kuinka paljon? Molemmat hoitaa?
Samanlaiset halut ja toiveet yhteiseen elämään? Sitkeyttä ja voimaa selvitä YHTEISISTÄ ongelmista? Toisen huomioon ottaminen?
Tuntuu siltä useimmiten, kun lukee näistä nykyeroista, että mitään ei ole otettu huomioon, ainoastaan ulkonäkö (ja vaikka puoliso voi olla se "inssi tai lentäjä" ei huomata ennakoida mitä paskaa sieltä taustalta voi löytyä), jonka jälkeen aletaan tehtailla niitä paljon puhuttuja "yllätysvauvoja", kunnes huomataankin, ettei se narsistiaviomies lopetakaan hakkaamista ja juomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:32"]
Voin olla yksin ja olen sitä ollutkin suurimman osan elämästäni. Nykyiseni on ensimmäinen vakava suhteeni. Olen siis ollut vuosikausia sinkkuna ja se oli ihan ok, en kokenut olevani kovin yksinäinen sillä minulla on muuten laaja sosiaalinen verkosto.
Miehen kanssa oleminen tuo kuitenkin elämääni jotain, mikä puuttuu jos häntä ei olisi. Ei hullua intohimoa, mutta turvallisuutta, arjen jakamista jonkun kanssa. Suhteemme on varmasti tasapainoisempi kuin monen muun, joilla ehkä löytyy sitä kipinöintiäkin. AP
[/quote]
Ok, onhan tuo ihan ymmärrettävä perustelu. Siltikin minusta tuntuu, että olet jotenkin alistunut osaasi ja kohtaloosi. Ajattelet, ettet voi enää ihastua, rakastua tai löytää "parempaa", sellaista, jota kohtaan sinulla olisi tunteitakin. Eikä mikään parisuhde tietenkään ole pitemmän päälle pelkkää intohimoa ja kiihkoa ja romantiikkaa, mutta siltikin tuo juttunne kuulostaa vähän surulliselta, etenkin kun olet kovin nuori vielä. Itsekin mietit näitä asioita, joten et ole ihan sinut tilanteen kanssa.
Muista myös, ettei ole oikein vedättää miestä. Jos hän rakastaa sinua, mutta sinä et rakasta häntä, vaikka hänen kanssaan viihdytkin, kun ei parempaakaan ole eteen tullut, niin asetelma on todella epäreilu. Tuhlaat oman aikasi lisäksi miehen aikaa, jos hän ei ole kunnolla tietoinen suhteenne laadusta. En nyt tarkoita sitä, että heti pitäisi olla rakastunut toiseen, mutta jos kuukausien kuluttuakaan niitä tunteita ei ole herännyt ja olet suhteessa lähinnä vain järkisyistä, kannattaa miettiä, mikä on moraalisesti oikein.
Onko teillä muuten samanlaisia mielenkiinnon kohteita? Entä arvot, asenteet, tulevaisuuden toiveet? Huumorintaju? Mielestäni nämä ovat erittäin tärkeitä seikkoja parinvalinnassa.
Rakkaus voi kehittyä pikkuhiljaa. Se on omasta asenteesta kiinni. Nyt vanhana ja kokeneena sanoisin jopa, että mieluummin otan sen järkiperäisesti ajatellen sopivalta ja hyvältä tuntuvan kumppanin kuin sen, joka sai minut hulluun kiimaan. Seksuaalinen vetovoima ei yksinään kannattele parisuhdetta. Sen sijaan, jos puolisoehdokas on muuten sopiva ja hyvä, vaikka ei vie järkeä, hänen rakastamisensa ei tule olemaan vaikeaa. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli mieleen et ehkä ap on jollain tasolla sitoutumiskammoinen; ei uskalla päästää ihmisiä liian lähelle eikä heittää itseään peliin täysillä. Ehdotan että jatkat sen ihan kivan ja kriteerit täyttävän miehen tapailua vielä jonkun aikaa. Kerro että haluat edetä hitaasti mutta pidä huoli että keskustelut syventyvät pikkuhiljaa. Jos edelleenkään mies ei sytytä nin jatka etsintöjä. Huuma on olemassa mutta ei se aina iske ensisilmäyksellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se mieletön intohimo on ihana tunne mutta puolison olen valinnut ihan muilla perusteilla.
Kun tutustuin nykyiseen mieheeni ihastuin hänen älykkyyteensä ja kykyyn omaksua uusia asioita kertalukemalla/-näkemällä; siihen miten hän puhui vanhemmistaan ja miten hän heitä kohteli; siihen miten hän kohteli ja yhä kohtelee minua, aina arvostavasti ja vilpittömän rakastavasti; sukurakkauteen, perhekeskeisyyteen, rehellisyyteen, käden taitoihin (olemme rakentaneet 2 taloa yhdessä) ja impulsiivisuuteen. Mitä tahansa hullua keksimmekin se on aina toteutuskelpoista:) On ihana ideoida ja unelmoida ihmisen kanssa jolla on rohkeutta ja innostusta toteuttaa asioita! Fyysiset ominaisuudetkin kohdillaan.
Tämä suhde ei alkanut suuresta intohimosta mutta on vuosikymmenten aikana kasvanut upeaksi rakkaudeksi. Toki seksiä on ollut koko ajan, hyvinkin nautinnollista! Ei pidä pelätä ystävyydestä alkavaa suhdetta, mun mielestä tämä on ihana juuri tällaisena!
mielentkiintoista kuunneltavaa etenkin kohdasta 1.19 lähtien
Kun tapasin mieheni, niin tiesin jo ensimmäisen 15 minuutin aikana että tämä on se mies jonka haluan.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 18:57"]
Ei, vaan naiset laittautuvat, pitävät huolta itsestään, pukeutuvat paremmin ja ovat hoikempia mitä miehet.
[/quote]
Miehelle huolenpito on yleensä lihastreeniä, yrittämistä, pärjäämistä, toisten miesten kanssa kisailua. Lisäksi pituus, kropan luustovaatimukset on ihan toista luokkaa. Sitten kun nämä on kunnossa, tulee kysymykseen vaatteet, jonka lisäksi usein myös vuositulot/tuotot ja autokysymys yms.
Naisen kauneuskäsitystä tukee pitkälti naisellinen luonne yhdistettynä herkkään, siroon symmetriaan. Sitä ei kovin paljon tarvitse, että naista pidetään kohtuukauniina tai että hän voi lyödä huoran ammatissa normaalin hintalapun palveluilleen.
[/quote]
No tässäpä ainakin on ukko jota ei auta mikään määrä treeniä eikä edes puolen miljoonan auto. Varmasti edes pahin pubiruusu ei kauan kuuntele. Eipä tätä keskusteluakaan enää viitsi lukea.