Miten kävi sille, joka tuskaili koiransa ruokinnasta?

johan nyt on ihme, että on varaa ostaa ison rodun koiranpentu, muttei kumminkaan varaa syöttää sitä asianmukaisesti. Koira ei ole mikään jätemylly. Tervetuloa, vääntyneet jalat, lonkkaviat, koko muu lista.

Sai juuri noita ziisus-vastauksia nii paljon, että meni usko kaikkiin. Asiallisiakin vastauksia oli. Lopputulos oli muistaakseni se, että pariskunnalla homma meni itkuiseksi tappeluksi. Haluaisin vain tietää mikä tilanne, oli se sitten mikä tahansa. Ajattelen nyt koiran parasta... Ap

vastata tai käy täällä harvakseltaan

Vittu enenkään koirat saaneet mitään ihme nappuloita. hyvin elivät lihalla, kalalla ja kanalla ja niillä ruoan tähteillä!

verrattuna siihen määrään mitä koirat tarvitsisivat ja tod. paljon muuta tavaraa mistä koira ei ravitsemuksellisesti hyödy esim. peruna (jotkut koirat jopa voivat pahoin perunasta) ja kasviksista.

Jos hankkii suuren koiran, varsinkin sellaisen rodun jossa on paljon lonkka- ym. vikoja, myös ruokinnalla on SUURI merkitys juuri siihen onko koira terve vai ei. Tietysti perintötekijät vaikuttavat mutta kyllä ihminen pystyy koiransa pilaamaan antamalla väärää ruokaa.

Ei silloin 70- ja 80-luvuilla ollut mitään spesiaaliruokia pennuille.



Best-in-koiranmakkara ja Serti-kuivamuona taisivat olla varsinaiset koiranruoat kaupoissa. Muistan aikoinaan, kun kantanarttumme kävi ekaa ja ainoa kertaa koiranäyttelyssä ja voitti kaiken mahdollisen. Tuomari kysyi ihastuneena, että mikä on salaisuutenne näin upeiden yksilöiden kasvattamisessa? Isäni toikaisi, että ihan tavallinen ruoka vissiin...



Nykyaikana hössötetään ruoka-asioissa ihan hirveästi - sekä ihmisten että lemmikkieläinten :-)

Eli nämä jättikokoiset tarvitsevat tarkan ruokavalion kehittyäkseen trveiksi, ja ongelma on helposti se että kasvavat liian nooeasti ja saavat kasvu- ja kehityshäiriöitä. Jos kasvattaja panostaa tolkuttomasti aikaa, vaivaa ja rahaa kasvattaakseen terveitä rodunmukaisia laadukkaita pentuja, häntä kyllä todellakin kiinnostaa mihin ja elle ne myydään ja hoidetaanko niitä oikein. Ja kasvattaja varmasti tuntee oman rotunsa ja sen tarpeet silloin paremmin kuin " kuka tahansa joka omisti pihapiskejä jo vuosina 1 ja 2!"



Ja samanlaista keskustelua taisi olla siinäkin ketjussa aikoinaan, en tiedä mihin johti, mutta epäilenpä etei omistaja muuttanut käsityksiään.