Pieni gallup
Mihin uskot ja kauanko olet uskonut?
En tunne sakkia oikeen ni ois kiva palauttaa mieleen sit näin.
Kommentit (24)
Ja Muhamediin viimeisenä profeettana. 4 tammikuuta 2006 käännyin Muslimiksi mutta kaikkeen tuohon taisin uskoa jo ennen kääntymistä.
Jeesukselle -81, vuodet meni, olin ns.luopio jota aikaa kesti n.10v,
5.12-2004 sain uudistua, olin kuin tuhlaajapoika raamatussa joka palasi Isän luo.
kohta 16-vuotta ja siis Jeesukseen uskoon henk.koht. Vapahtajana! :)
(hengell.kotini on Helluntai srk)
Yli 10v sitten tunnustin uskoni ekan kerran. Tutustuin ja vertailin uskontoja ja löysin sen Jumalan, jonka tavallaan " tunsin" olevan " se oikea" .
divo: Ketähän tarkoitat meikäläisillä? Hirmuisen monet ryhmittymät käyttävät tuota sanaa...
niin aattelinkii sun kirjoituksista, samaa oon
Mahtaako gallup koskea meikäläistäkin? En usko jumaliin/korkeampiin voimiin tmv., en ole koskaan uskonut. Ev. lut. kirkkoon olen kuulunut lapsena, koska äitini ei uskaltanut erota kirkosta. En käynyt rippikoulua ja erosin sittemmin kirkosta.
Jumalaan olen uskonut koko elämäni. Yhteen Jumalaan. Jeesukseen profeettana. Huolimatta siitä, että koulussa opetettiin ev.lut. oppeja, olin hoidossa lestadiolaisessa perheessä 6v ja kuljin mummoni mukana jehovan todistajien kokouksissa.
Totuuden löysin reilut 9 vuotta sitten. Se kävi hyvin vaivattomasti ja helposti, sillä Koraanista löysin kaiken sen, mihin olin koko elämäni uskonut. Viimein löysin uskonnolleni nimen. Aiemmin olin vain ihminen, joka uskoi Jumalaan ja profeettoihin.
Nyt olen taapertanut tätä palloa siellä sun täällä yli 30v, enkä ole päätöstäni epäillyt sen päivän jälkeen kun uskontunnuksen sanoin. Ja kuinka voisinkaan. Eihän totuutta voi epäillä. Minulla ei ole tarvetta ylistää uskontoni paremmuutta, sillä Jumala johdattaa ketä haluaa. Kysymyksiin kyllä vastaan mielelläni.
Uskostani olen varma ja tiedän, että muussa uskonnossa en voisi kuvitella kuolevani. (siis muun uskoisena, ettei tule väärinkäsityksiä...)
Fil. 2:10
niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
Amen!
kasvanut tapauskoivaisessa perheessä.
Erosin heti 18 vuotta täytettyäni kirkosta sillä minä en todellakaan usko samaan kuin ev.lut. seurakunta.
Minä uskon Jumalaan, mutta en Jeesukseen. Jeesus EI ollut Jumalan poika.
Raamattua en juuri noteeraa, se ei ole Jumalan vaan ihmisen kirjoittama kirja.
Uskon että jokainen osaa tehdä oikein luonnostaan eikä mitään opusta lukemalla. Raamattu on materiaa, ja sitä minä en kumarra! En siis voi kutsua itseäni kristityksi.
En kuulu mihinkään seurakuntaan, en ole löytänyt yhtään kaltaistani mikä on surullista. Liittyisin heti seurakuntaan, joka ei sorru älyttömyyksiin ja jossa usko on samanlaista kuin minun on. Valitettavasti tällaisia seurakuntia ei taida olla ja olen väsynyt etsimään.
Kaipa minä sitten ateisti olen, joskaan en noista luokitteluista niin välitä.
Mulle kysymys korkeammista voimista ei ole relevantti. Ts. ymmärrän, jos joku toinen uskoo enkä voi väittää hänen olevan väärässäkään, uskon asioissa kun eivät tieto ja todisteet paina. Sille, joka uskoo, oma usko on tosi.
Omalta kohdaltani ajatus jostain tuonpuoleisesta on käsittämätön, en näe sille tarvetta.
Kahdeksan vuotta sitten Jumala tuli ja pysäytti, antoi anteeksi ja otti valtakuntaansa. Kiitos Herralle!
Olen ihan vauvasta asti ollut mukana Jehovan todistajien toiminnassa. Hurjat teinivuodet olin poissa järjestön toiminnasta. Mutta aloin tutkia uudestaan raamattua erään avioparin kanssa alkuvuodesta -02.
Viime kesänä sitten vihkiydyin rukouksessa Jehova jumalalle ja kävin sen vertauskuvaksi vesikasteella Jumalisen tottelevaisuuden piirikonventissa..
Uskon, että ihminen pystyy itse elämään elämänsä hyvin ja " oikein" ilman minkäänlaista jumalallista ohjausta.
Olen aina ollut kiinnostunut eri uskonnoista yhteiskunnallisina ilmiöinä, joten vuoden päästä yritän päästä lukemaan teologiaa.
(ilman sita teologian opiskelua, luonnontieteissa on tarpeeksi tekemista leipapuuna)
En pida jumalien olemassa oloa kovin todennakoisena, joten en usko niihin. Toisaalta olemassa olemattomuutta on mahdoton todistaa, joten rehellisyyden nimissa en voi vaittaa, ettei niita VARMASTI olisi.
Elamankatsomukset ja -filosofiat kiinnostavat minuakin, siksi taalla hengailen vaihtelevalla innolla. Lisaksi noissa saantouskonnoissa (isot uskonnot ehka buddhalaisuutta lukuunottamatta) kiehtoo jotenkin se sisainen logiikka ja/tai sen puute. Ja muutenkin logiikasta ja vaittelemaisesta pitavana keskustelua eri uskonnoista on kiva seurata.
Toisaalta tuntuu joskus niin alyttomalta ja surulliselta, etta ihmiset rajoittavat positiivisiakin mahdollisuuksiaan ihan vain siksi, etta joku legenda (minun nakokulmani mukaan, ymmarran kylla uskonnon tarkeyden sita tunnustavalle) tai vielapa sen yksi tulkinta kehottaa tekemaan niin. Mutta en koskaan menisi sanomaan yksilolle mitaan hanen valinnoistaan tuossa mielessa, kunnioitan uoskovia samalla tavalla kuin muitakin muuten ajattelevia (rikolliset tms. tietysti pois lukien).
Täysin ateisti ja vähän tarkemmin määriteltynä skeptinen ateisti. Kristitty nuorena, mutta ateismi oli kuitenkin enemmän minua loppujen lopuksi. Kirkosta erosin, kun täytin 18v, enkä ole sekuntiakaan katunut.
joka on aina tavallaan uskonut Jumalaan, mutta varsinaisesti olen ollut uskossa 15 vuotta. Nyt ikää vähän yli 30 v.
harriet_:
UmmHabiba, hui mitä uskallat sanoa tosta, että muussa uskossa et haluis ees kuolla..
Jeesus on tie totuus ja elämä.
Näin uskot sinä. Minä uskon, että Jeesus näytti juutalaisille tien totuuteen ja ikuiseen elämään sillä hän oli profeetta, joka toi Jumalan sanoman juutalaisille. Mutta sen jälkeen Raamatussakin ennustettu profeetta eli Muhammed joka toi lopullisen totuuden ja lopullisen Jumalan sanan, joka oli tarkoitettu koko ihmiskunnalle. Sen vuoksi pelkästään Jeesuksen opetuksia seuraamalla ei voi pelastua, vaan pitää seurata meidän profeettaamme, profeettaa joka oli profeettojen sinetti, viimeinen profeetta, jonka Jumala on lähettänyt tälle maailmalle! Ei minua pelota sanoa noin.
Miksi tunnustaisin jotain uskoa, jos en uskoisi sen totuuteen???
En minä pelkää kuolla muslimina, päinvastoin. Tunnen syvää rauhaa sen vuoksi, että olen muslimi, sillä Jumala on meille luvannut ikuisen elämän ja paratiisin.
=)