Psykiatri linjoilla puoli tuntia, vastaan kysymyksiin..

Eikö ole ihan luonnollista ja terveellistä, että kun menettää esim. oman elämänikäisen puolisonsa, niin sitä suree. Ja suree pitkäänkin ja voimakkaasti?

läheltä seurannut perhettä,jossa isäpuoli käyttäytyy mielestäni todella törkeästi ei-biologista lasta kohtaan,käytös on pahentunut koko ajan,perheessä myös yhteisiä lapsia.tyttö kohta murrosiässä,ja muutenkin vaikeaa aikaa kasvavalle tytölle.mikä saa aikuisen ihmisen käyttäytymään kuin ilkeä isoveli,mikä saisi aikuisen ihmisen muuttumaan,jos on itse sitä mieltä,että ei voi käytökselleen mitään.

Hermot menee naps poikki ja provosoidun kamalan helposti.

Nyt vuoden kuluessa tuosta olen lihonnut tuon 50kg takaisin. Joka paiva aloitan laihdutuksen, mutten pysy silla kuin puoleen paivaan asti. En saa itseani niskasta kiinni. En koe olevani masentunut, minulla on ihanant lapset ja mies, mutta miksi on saa otetta painonhallintaan???? Miten onnistuisin? Olen kaynyt laakarilla ja ravitsemusterapeutilla. Tiedan enemman kuin tarpeeksi terveellisesta ruokavaliosta jne.

Äitini 60-v. Hän kokee usein, että ihmiset ovat häntä vastaan. Esim. mökillä naapurin lapset soutivat mökkimme ohi, äidin tulkinta, että he tulevat häntä kyttäämään. Tai liikenteessä joku auto ohittaa äitini ajaman auton, äiti provosoituu tästä hirveästi, ihan kun tämä olisi henkilökohtainen isku häntä vastaan.



Hän ei näe juurikaan mitään hyvää omaa elämässään, vaikka perusasiat ovat ok. Valittaa jatkuvasti isästäni, suurin osa ihan tuulesta temmattuja juttuja. Saa hirveitä raivokohtauksia mitättömistä asioista, ei pyydä koskaan niitä anteeksi vaan kääntää asiat niin, että se oli muiden syy.



Tämä on vain pahentunut vuosien myötä. Olemme aika neuvottomia mitä tehdä, mistä saada apua.



(kerroin vain hyvin pintapuolisesti, vaiva on hyvin haittaava.)

Niitä määrätään nykyään kieltämättä melko herkästi. Keskusteluapua ei ole tarjolla kuin rajoitetusti. Usein potilaan toivoessa, mielialalääke määrätään. Usein niistä on jonkin verran apua, mutta lääkehoidon rinnalla pitäisi olla keskustelukontakti.

että tällä kyseisellä isäpuolella on jokin tunnepuolen häiriö. Asia on tietenkin vaikeasti ratkaistavissa, ettei ihminen itse motivoidu esim terapiaan. Asiasta kannattaa keskustella. Onhan mahdollista, ettei isäpuoli huomaa itse omaa käytöstään. Huonoon käytökseen kannattaa puuttua.

Hei! Minulla on kaikki hyvin, ihana perhe, työ, koti jne. Kuitenkin olen koko ajan jännittynyt ja jollakin tavalla ahdistunut, joka ei näy, mutta tuntuu. Joskus suren sitä, etten osaa nauttia elämästäni. En iloitse lapsestani, enkä arvosta miestäni. Syy on minussa, eikä heissä. Olen sosiaalinen. Tapaan ystäviä ja nautin ihmisten tapaamisesta. Kuitenkin koen olevani jonkinlaiseen panssariin suljettuna aivan kuin en olisi minä itse vaan seuraisin elämääni sivusta. Olen toimintakykyinen ym ym. Käytin mielialalääkettä kokeilumielessä puolisen vuotta, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Jännittyneisyys, keskittymiskyvyn puute ja ajatusten harhailu jatkuivat. Mistä minun kannattaisi hakea apua (rahasta ei ole kiinni), koska en enää jaksa olla oman elämäni sivustaseuraaja. Aina en ole ollut tällainen.

Olenko todennäköisesti myös päästäni vialla, kun mulla on näitä lieviä pakkoliikkeitä? Mikä vois olla henkisellä puolella pielessä?

ehdottaisin säännöllisiä ruokailuita. Syö runsas aamiainen, joka sisältää hedelmiä, kasviksia tai marjoja, esim neljän viljan puuro, rasvatonta maitoa, jos leipää niin tummaa. Vähennä makeita. Kunnon ateria kannattaa syödä, niistä on turha tinkiä. Liikuntaa enemmän, esim vain kävelyä päivittäin.

Älä pidä kiirettä painon pudottamisen suhteen. Laita tavoite esim vuoden päähän. Retkahduksista ei kannata hermostua, niitä sattuu välillä.

ja voiko samaa lääkettä syödessä lääkkeen vaikutus huonontua ajan myötä?

T: Paino-ongelmainen

Onko hän yksinäinen? Tai onko hänen elämänsä liian yksitoikkoista. Monilla ihmisillä vanhemmiten korostuvat ikävätkin luonteenpiirteet. Onko hän aina ollut "hankala" luonteeltaan. Mikäli ei ole niin asiasta kannattaa olla enemmän huolissaan. Keskustelukontakti ammatti-ihmisen kanssa voisi olla paikallaan.

voi opetella. Todennäköisesti olet luonteeltasi temperamenttinen. Luonnetta sinänsä ei voi muuttaa. Mutta tilanteita, joissa hermostut, kannattaa miettiä. Miksi hermostut? Onko itsetuntosi hyvä? Hermostutko kun luokkaannut tai tunnet itsesi huonoksi? Vai onko se puolustautumista? Onko sinun oltava aina oikeassa ja sanottava viimeinen sana?

Opettele vaikka laskemaan kymmeneen, ennen kuin annat sanojen tulla. Mieti tilanteita, jolloin hermostut ja miksi niissä menetät malttisi.

Mulla on jo neljäs lääke kokeilussa, masennukseen. Kokeiltu on sertraliini, venlaflaksiini, fluoksetiini ja nyt essitalopraami. Mikään ei oikein auta. Venlaflaksiini auttoi, mut siitä tuli pahat sivuoireet. Mitähän kannattaisi kokeilla seuraavaksi? Mun lääkäri on ihan yleislääkäri, enkä ole saanut lähetettä psykiatrille, vaikka näin montaa lääkettä jo testattu. Pahin ongelmani on väsymys, joten en halua mitään väsyttävää lääkettä.

Oliko sinulla lääkehoidon rinnalla hoitosuhde? Pelkkä lääkehoito ei riitä masennukset/ahdistuksen hoidoksi. Onko lapsuutesi ollut onnellinen? Vai käytkö nyt oman lapsen saatuasi esim omaa äitisuhdetta läpi? Millainen oli omien vanhempiesi suhde? Ajattelisin, että sinä käyt vanhoja traumoja läpi tultuasi itse äidiksi. Asiat täytyy käsitellä. Pelkkä lääkehoito ei riitä. Minkä ikäinen lapsesi on?

Esim terveyskeskuksen kautta voit saada lähetteen psykiatrian puolelle.

näkemättä potilasta. Oletko käynyt lääkärissä? Jos et niin suosittelen, että menet.

eli vaikutus ikäänkuin vähenee. Älä lopeta itse lääkitystä. neuvottele lopetuksesta hoitavan lääkärisi kanssa.

näkemättä potilasta. Oletko käynyt lääkärissä? Jos et niin suosittelen, että menet.

Mitä se lääkäri niille voisi? Ne on esim. sellaisia, että pitää "venytellä" sormia, kohottaa toista olkapäätä hivenen, "poksauttaa" palleaa, kääntää päätä sivulle, jne.

t. nykijä

Mielestäni sinun tulee päästä psykiatrin vastaanotolle. Mitään lääkettä en voi suositella pelkkäni hoitomuotona. Pyydä lähete yleislääkäriltä psykiatrille. Tai rinnalla ainakin esim psykologin/psyk. sh:n kanssa keskustelut