Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
" Kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa"
03.02.2006 |
Hervannan Sanomissa (Tampereella) oli hieno kirjoitus mielipidesivulla, kopioin sen tänne koska siinä on ajattelemisen aihetta varmasti meille kaikille. Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja ei loukkaannu.
" Sinun lapsesi on fiksu, kaunis, lahjakas ja mukava. Hänellä on ystäviä, hyvä huumorintaju ja lapsen luontainen viehätysvoima.
Minun lapseni on fiksu, kaunis, lahjakas ja mukava. Hänellä on hyvä huumorintaju ja lapsen luontainen viehätysvoima. Hänellä on myös erityispiirteitä, diagnoosi sekä hyvin vähän ystäviä. Hän saattaa olla sinun lapsesi päiväkotiryhmässä. Et ole ehkä huomannut häntä viedessäsi ja hakiessasi omaasi, mutta siellä hän ehkä on. Hän on se poika, joka istuu yksin nurkassa legojen kanssa, askartelee, halaa pehmoeläintä ja katselee muiden leikkejä. Hän on poika, joka tuottaa minulle suunnattomasti iloa - ja jonka yksinäisyys särkee sydämeni.
Haluaisin kysyä sinulta äiti tai isä: tiedätkö sinä, millainen lapsesi päivä päiväkodissa on ollut? Oletko jutellut lapsesi kanssa siitä, kuinka meitä on kovin erilaisia ja kuinka olisi mukavaa, jos hän ehtisi leikkiä myös sellaisten kanssa, jotka ovat hiljaisia ja arkoja? Tietääkö lapsesi, että rumasti sanottu sana tai tahallaan rikottu askartelu itkettää vielä monena iltana sitä toista? Tai kun lapsellasi oli viimeksi synttärit, huolehditko siitä, että joko kaikki saivat kutsun tai sitten vain ne parhaat kaverit? Eihän ainoastaan yksi jäänyt ilman?
Kyllä jäi. Ja juhlien jälkeisenä päivänä hän tuli päiväkodista kotiin ja kertoi tarkkaan, minkälaiset juhlat olivat kuulemma olleet. Hän osasi myös tarkkaan kertoa, millainen askartelutyö oli revittynä päiväkodin roskakorissa. Kun hain hänet kotiin, eteisessä kaksi suloista lasta nauroi hänen osaamattomuudelleen. Eskarikaveri tuli illalla hakemaan ja jätti hänet kahden minuutin kuluttua pihaan, josta hän ei kehdannut tulla kotiin. Sanoin, että kotiin saa tulla aina.
Haastaisin jokaisen vanhemman keskustelemaan lastensa kanssa erilaisuudesta ja toisten huomioon ottamisesta.
Nimim. Pilvet roikkuvat raskaina"
Kommentit (33)
N:o 14 kirjoitti myös asiaa! Lapsista ei voi tulla suvaitsevaisia, jos vanhemmat eivät sitä ole. Meillä on arka poika, jonka itsetuntoa yritän kohentaa. Hoitopaikaksi valittiin perhepäivähoito, yhtenä syynä juuri arkuus. Aluksi sopeutuminen oli todella vaikeaa, mutta nyt pojasta on tullut reipas hoitolainen. Hän jopa tukee ja on kaverina hoitopaikkaan varahoitoon tuleville muille lapsille. Arasta lapsesta tulee oikein kasvatettuna todella hyvät sosiaaliset ja empaattiset taidot omaava aikuinen, jos vain ympäriltä löytyy oikeanlaista tukea kehitykselle. Onneksi meidän hoitopaikasta sitä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni opettaa yläasteella ja monien vanhempien kanssa kehityskeskustelut alkavat sillä, että mieheni sanoo " Lapsellanne voisi mennä paremmin koulussa, jos ei ihan jokaista opettajaa jokaisella tunnilla haistattelisi " Haista vee, h****!" .
Eli sitä kuria ja auktoriteettien kunnioittamista minäkin peräänkuulutan. Silloin jos aikuiset kieltävät kiusaamisen, niin lapsi saattaa jopa totella...
Juuri tuohon kirjoituksessa mainittuun toimintatapaan olen yrittänyt lastani opettaa. Eli kiusaamisen lopettaminen " kiusaajaa kouluttamalla" ei ole se tärkein pointti, vaan se että muiden " neutraalien lasten" vanhemmat kasvattaisivat lapsensa vastustamaan kiusaamista ja asettumaan yhdessä mielin kiusaajaa ja hänen mielipiteitänsä vastaan.
Mielestäni tähän pystyvät kaikki vanhemmat antamalla lapsilleen oikean tyylistä asennekasvatusta ja pyytämällä huomiomaan ja ottamaan mukaansa leikkeihin kaikki lapset.
Sillä ei mielestäni ole paljon väliä " haluaako lapsi leikkiä kaikkien lasten kanssa kun ei aikuisetkaan halua toimia kaikkien kanssa" . Tulevaisuudessa ja aikuisuudessakin kun tulee eteen niitä tilanteita, joissa on pakko toimia ihmisten kanssa, joista tai joiden toiminnasta ei niin hirveästi pidä. Mielestäni on paras oppia toimimaan ja " luovimaan" eri persoonallisuuksien parissa jo pienestä pitäen.
Vierailija:
Tarhan tädit on puuttuneet ja niin on täällä kotonakin. Sen ikäisen oli tosi vaikea saada lopettamaan. Meillä kiusas yli vuoden. Jos voimakastahtoinen kolmivuotias on päättänyt kiusata se kiusaa, puutumisista huolimatta. Nyt on onneks yhtäkkiä lopettanut, kukaan ei tiedä miksi just nyt. Kävin hakemassa oikein psykologin apua, eikä neuvoja ollut muita, kuin puuttua edelleen. Hiljalleen alkoi kiusaamisen jälkeen komentaa itseäänkin sanallisesti ja nyt on jo oppinut hallitsemaan " hermojaan" . Halusin vaan kirjoittaa tästä, koska vanhempana on ihan hirveetä, että oma lapsi on ilkeä toiselle lapselle tai tekee pahaa. Ainakin meillä oli tosi kurjaa aina pyydellä anteeksi ja miettiä mitä ihmettä enää keksisi, jotta sais sen lopettamaan. Monta yötä itkin ja mietin mikä tuostakin tulee.
Toisaalta en tiedä pystyisinkö vaikuttamaan mitenkään siihen, että saisin kolmivuotiaan leikkimään kaverin kanssa, jonka kanssa ei halua leikkiä. Ei aikuinenkaan pysty olemaan ystävä kaikkien kanssa, vaikka ystävällinen voi aina silti olla. Näin ollen kiusaamiseen on vaikea puuttua, niiden tarhantätienkin vaikka yrittäisivät.
Eli, kolmivuotias kolmeksi minuutiksi joka kerta tiettyyn paikkaan istumaan ja sitten pyydetään anteeksi. Jos ei pyydä, jatkaa istumista taas sen kolme minuuttia. Tätä voisivat tarhassakin alkaa käyttää systemaattisesti. Tarhassa on apuna vielä sosiaalinen paine...ei ole kivaa istua arestinurkassa, kun toiset leikkivät.
" Meidän Hanna on niin hiljainen niin parempi pitää kotona" . maailma valitettavasti on sellainen ettei täällä pärjää nynnyilemällä... ja joskus sieltä kotoa on pakko tulla pois. valitettavasti tuollaiset syödään elävältä kun koulu alkaa. Jos ihminen on ujo ja arka niin hänen pitää tehdä kaksin verroin töitä pärjätäkseen. Nyt on sitten ihan turha puhua etten tietäisi mistä puhu. Olin eskariin asti kotihoidossa ja päivittäiset virikkeet olivat lähinnä vanhojen mummojen keskustelun seuraamista. Eskari oli rauhaan ja hiljaisuuteen tottuneella aivan järkyttävä paikka. Itkin kuukauden vanhempien perään ja lähinnä istuin nalle sylissä eteisessä päivät. Sitten päiväkodin hoitaja vei minut väkisin hiekkaleikki huoneeseen ja sanoi että pääsen pois vasta kun olen tutustunut huoneen tarjontaan. Olin huoneessa ensiksi 15min, ja sitten ajat pitenivät... rohkeutta tuli pikku hiljaa lisää. En ystävystynyt kovin monen lapsen kanssa, mutta talvella olin ryhmän täysiarvoinen jäsen. koulun alku oli vaikeaa myöskin. Esiintyminen pelotti, ääneenlukemista en uskaltanut edes ajatella... Onneksi minulla oli opettaja joka antoi minun " kypsyä" pikkuhiljaa. Ja menestyin koulussa ihan hyvin ja ystävystyin...
Minun vanhemmat ovat kasvattaneet periaatteella parempi olla hiljaa, antaa viisaammien puhua, rumat ne vaatteilla koreilee...
Minulla on kaksi lasta nyt ja en todellakaan opeta heitä olemaan hiljaa tietysti huomioiden käytöstavat.
Kannattaa opettaa lapset siihen ettei tyydy rimaa hipoviin saavutuksiin vaan yrittää hieman aina paremmaksi. Ei lapset muuten kehity
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä erityislapsista ei ollut etukäteen puhetta ja olin todella iloinen kun sain päiväkodista viestiä, että poikani on rohkeasti mennyt hakemaan näitä erityislapsia leikkimään.
Olemme aina mieheni kanssa painottaneet lapsillemme, että kaikkien kanssa pitää leikkiä, niin kotipihassa kuin päiväkodissakin. Ja olemme painottaneet sitäkin, ettei ketään saa kiusata.
Jo toisella luokalla nänä entiset päiväkoti " häiriköt" ovat rikollisen alkuja,se on nähty ,ellei saada ajoissa pysäytettyä.
Oman poikani kohdalla jouduin vaihtamaan paikkakuntaa siinä vaiheessa kun poikani aloitti ensimmäisen luokan.
Poikani ollessa nyt toisella luokalla on ongelmia " ns paremman" perheen lapsista onneksi vain pari.
Rahalla kasvatettujen lasten tulokset näkyvissä ,kannattaisi vanhempien miettiä syytääkkö rahaa lapsilleen vaiko hiukan enemmän aikaa ja huomiota jälkikasvulleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei tarkoita, että kotona ei ole painotettu, että ketään ei saa kiusata!
Pahimpia ovat ne vanhemmat, jotka toteavat, että meillä on kotona aina opetettu, että ei saa kiusata, joten tuskin meidän Tero-Kyllikki ketään kiusaa. Älkää olko sinisilmäisiä! Älkääkä myöskään leimatko kiusaajaa.
Kiitos neuvoista, muttei tehonnut, siis kaikki kokeiltiin... Onneks nyt on lopettanut kiusaamisen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikkimään kaikkien lasten kanssa ja auttamaan niitä hoitajia? Lukemaan kirjoja ja tekemään kaikkia juttuja? Näin opittaisiin tuntemaan myös muita lapsia ja nähtäisiin itse miten lapsi pääsee mukaan ryhmään.
Kurjaa on se, että kiusaaminen on niin yleistä jo tuossa iässä. Valitettavasti kiusaaminen usein jatkuu sitten koulussa, olisi niin tärkeää saada se kitkettyä heti alkuunsa. Lapsen suru ja kärsimys on aina niin vaikea asia, oli sitten kysessä oma tai muiden lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni nimittäin on tällainen, ja häntä kiusataan jonkin verran päiväkodissa. Esimerkiksi vaatteita kommentoidaan ikävästi, vaikka hänellä on kauniita ja siistejä vaatteita. Hienoa piirustusta haukutaan rumaksi jne. Tällaisen kiusaamisen takana taitaa olla muiden lasten kateus ja huono itsetunto, sillä lapseni on kaikin tavoin oman ryhmänsä taitavin lapsi (tämän olen kuullut myös henkilökunnalta).
Oman lapseni kanssa olen puhunut paljon kiusaamisesta ja siitä, kuinka ikävää se on. Jos hän on kertonut, että päiväkodissa on yksinäinen lapsi, olen kehottanut häntä leikkimään tämän lapsen kanssa. Jos päiväkotiin on tullut uusi lapsi, kerron, että tämä lapsi olisi varmasti iloinen, jos lapseni alkaisi hänelle kaveriksi. Toivon, että kaikki tämä puhe olisi mennyt perille.
Alue: Aihe vapaa
Tarhan tädit on puuttuneet ja niin on täällä kotonakin. Sen ikäisen oli tosi vaikea saada lopettamaan. Meillä kiusas yli vuoden. Jos voimakastahtoinen kolmivuotias on päättänyt kiusata se kiusaa, puutumisista huolimatta. Nyt on onneks yhtäkkiä lopettanut, kukaan ei tiedä miksi just nyt. Kävin hakemassa oikein psykologin apua, eikä neuvoja ollut muita, kuin puuttua edelleen. Hiljalleen alkoi kiusaamisen jälkeen komentaa itseäänkin sanallisesti ja nyt on jo oppinut hallitsemaan " hermojaan" . Halusin vaan kirjoittaa tästä, koska vanhempana on ihan hirveetä, että oma lapsi on ilkeä toiselle lapselle tai tekee pahaa. Ainakin meillä oli tosi kurjaa aina pyydellä anteeksi ja miettiä mitä ihmettä enää keksisi, jotta sais sen lopettamaan. Monta yötä itkin ja mietin mikä tuostakin tulee.
Toisaalta en tiedä pystyisinkö vaikuttamaan mitenkään siihen, että saisin kolmivuotiaan leikkimään kaverin kanssa, jonka kanssa ei halua leikkiä. Ei aikuinenkaan pysty olemaan ystävä kaikkien kanssa, vaikka ystävällinen voi aina silti olla. Näin ollen kiusaamiseen on vaikea puuttua, niiden tarhantätienkin vaikka yrittäisivät.