Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
" Kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa"
03.02.2006 |
Hervannan Sanomissa (Tampereella) oli hieno kirjoitus mielipidesivulla, kopioin sen tänne koska siinä on ajattelemisen aihetta varmasti meille kaikille. Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja ei loukkaannu.
" Sinun lapsesi on fiksu, kaunis, lahjakas ja mukava. Hänellä on ystäviä, hyvä huumorintaju ja lapsen luontainen viehätysvoima.
Minun lapseni on fiksu, kaunis, lahjakas ja mukava. Hänellä on hyvä huumorintaju ja lapsen luontainen viehätysvoima. Hänellä on myös erityispiirteitä, diagnoosi sekä hyvin vähän ystäviä. Hän saattaa olla sinun lapsesi päiväkotiryhmässä. Et ole ehkä huomannut häntä viedessäsi ja hakiessasi omaasi, mutta siellä hän ehkä on. Hän on se poika, joka istuu yksin nurkassa legojen kanssa, askartelee, halaa pehmoeläintä ja katselee muiden leikkejä. Hän on poika, joka tuottaa minulle suunnattomasti iloa - ja jonka yksinäisyys särkee sydämeni.
Haluaisin kysyä sinulta äiti tai isä: tiedätkö sinä, millainen lapsesi päivä päiväkodissa on ollut? Oletko jutellut lapsesi kanssa siitä, kuinka meitä on kovin erilaisia ja kuinka olisi mukavaa, jos hän ehtisi leikkiä myös sellaisten kanssa, jotka ovat hiljaisia ja arkoja? Tietääkö lapsesi, että rumasti sanottu sana tai tahallaan rikottu askartelu itkettää vielä monena iltana sitä toista? Tai kun lapsellasi oli viimeksi synttärit, huolehditko siitä, että joko kaikki saivat kutsun tai sitten vain ne parhaat kaverit? Eihän ainoastaan yksi jäänyt ilman?
Kyllä jäi. Ja juhlien jälkeisenä päivänä hän tuli päiväkodista kotiin ja kertoi tarkkaan, minkälaiset juhlat olivat kuulemma olleet. Hän osasi myös tarkkaan kertoa, millainen askartelutyö oli revittynä päiväkodin roskakorissa. Kun hain hänet kotiin, eteisessä kaksi suloista lasta nauroi hänen osaamattomuudelleen. Eskarikaveri tuli illalla hakemaan ja jätti hänet kahden minuutin kuluttua pihaan, josta hän ei kehdannut tulla kotiin. Sanoin, että kotiin saa tulla aina.
Haastaisin jokaisen vanhemman keskustelemaan lastensa kanssa erilaisuudesta ja toisten huomioon ottamisesta.
Nimim. Pilvet roikkuvat raskaina"
Kommentit (33)
Kukaan ei uskonut, että tarhassa voi olla ikävää, kun heillä itsellään oli ollut niin mukavaa.
Nyt teen kaikkeni ettei oma lapseni JOUDU tarhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella valitettavaa ettei kirjoituksen poikaa hyväksytä joukkoon. Meillä kuntoutuminen on varmisti ollut paljon nopeampaa näiden muiden lasten avulla.
Meillä pojat aloittivat uudessa päiväkodissa äskettäin ja keskimmäinen pojista joutui heti kiusatuksi. Tuntuu uskomattoman pahalta kun omaa lasta kiusataan (ja tietysti kenen tahansa lasta), sitä jota haluaisi suojella henkeen ja vereen kaikelta pahalta. Onneksi puuttuivat päiväkodissa heti tilanteeseen ja nyt on asiat paremmin, mutta edelleen jännitän miten pk:ssa sujuu. Ihmettelen vain kuinka taitava jo viisi vuotiaskin on henkisessä väkivallassa :(
Kaikille ko. asiasta kärsiville ainoa neuvoni on, että kylmästi asia esille hoitopaikassa ja jos ei asiaan tule muutosta niin yhteys isompaan tahoon. älkää hyvät ihmiset antako lastenne kärsiä muutaman kiusaajan takia. LUULOT POIS HETI! eikä vasta viidestoista päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
intgroidussa ryhmässä tukilapsena ja se on mielestäni upea asia. Oppii hyväksymään ihmisten erilaisuuden pienestä pitäen.
Myöskin kummipoikani ja lapseni serkku ovat on kehitysvammainen ja pojat ovat erittäin hyviä kavereita. Eikä mitään kiusaamista ole selvinnyt.
Ehkä se johtuu siitä että meille vanhemmille erilaisuus ei ole ongelma, onhan meillä erilaisia lapsia myös lähipiirissäkin.
Poikani on nyt 4-vuotias ja itkee välillä iltaisin että kukaan ei ole leikkinyt hänen kanssaan päiväkodissa, joten tiedän että se tuntuu äidistä pahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalle lapselle oli ihan vahingossa unohdettu tehdä kutsu, " kaikki muut kutsuttiin" . Suru oli todella suuri lapsella ja uskomatonta miten äitinä tuntui varmasti yhtä kurjalta. Kutsu tuli anteeksipyyntöjen kera seuraavana päivänä, mutta tuosta opin kyllä pitämään huolen, että kutsun aina koko ryhmän mukaan oman lapsen juhliin!
Hän on niin ujo ja jos se on tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä, että se nyt onnistuu!
Täälläkin vastailevat arkojen lasten äidit, jotka surevat pienen lapsen puolesta. Näinhän se on, että kiusaamisen vakavuutta ei ymmärrä kukaan muu kuin sellainen, joka on itse tai jonka lapsi on kiusaamista kokenut.
Meillä on reipas 3-vuotias, joka ei arastele ja on aina porukassa mukana. Suuri pelkomme on, että hän on enemmänkin potentiaalinen kiusaaja kuin kiusattu. Olemme paljon pohtineet kiusaamisen syitä ja tulleet jonkinlaiseen tulokseen... Mielestämme sekä kiusaajaksi että kiusatuksi tulemiselta pelastaa hyvä itsetunto! Sellainen itsetunto, joka ei kolahda pilkasta ja pystyy pysymään pois porukasta, joka kiusaa. Miten se sitten rakennetaan? En osaa yksiselitteisesti sanoa, mutta siihen me lastenkasvatuksessa pyrimme.
Kiusaamisessa keskeinen asia on erilaisuus ja kiusaamisen loppumisessa erilaisuuden hyväksyminen. Tässä vanhemmilla olisi paljon tehtävää!!! Monet vanhemmat haluavat kasvattaa suvaitsevaisia lapsia, mutta kuinka monessa kodissa esim. presidentinvaalien alla arvosteltiin Tarja Halosta epämiellyttävän näköiseksi tms. Siinäpä se: miten lapsista tulee suvaitsevaisia kun kotona puhutaan mutiaisista, mustalaisista, naapureista, anopeista, lähiömammoista, päiväkodin tädeistä, opettajista jne. pahasti ja ilkeästi. Ottakaapa sellainen viikko, että ette puhelimessa tai miehenne kanssa puhuessa puhu pahaa sanaa tai yhtään arvostele ihmisiä! Voi tehdä tiukkaa, mutta ainoastaan silloin kun KOTONA AIDOSTI HYVÄKSYTÄÄN ERILAISUUS, voidaan sitä odottaa lapsiltakin.
Niin ja totean, että en itsekään aina pysty tähän. Mutta näitä asioita on pohdittu ja mietitty ja yritetään parhaamme.
En kestäisi jos häntä kiusattaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naapuriin muutti päiväkodissa kasvaneita lapsia -johan alkoi jatkuva kiusaus ja syrjintä. Milloin kehenkin kohdistuva. Meidän ja naapuruston muut lapset ovat olleet kotihoidossa tai pph:lla eikä kukaan ennen edes tiennyt mitään mistään kiusaamisesta.
Vierailija:
En kestäisi jos häntä kiusattaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvän itsetunnon rakentaminen alkaa ensimmäisen kahden vuoden aikana. Tottahan on, ettei ihminen ole koskaan valmis, mutta minuakin pelottaa viedä lapsi päiviksi paikkaan, jossa häntä ei tueta ja kasvateta.
Jos lapsi on ujo ja arka, niin onko oikein pitää hänet pois " tosielämästä" ? Suotta vaan koulussa iskee elämän realiteetit vasten kasvoja... Kyllä aran ja ujonkin lapsen voi opettaa pitämään puoliaan (en tarkoita mitään väkivaltaa tms.) ja vähän kestämäänkin muiden lasten touhuja (en tarkoita systemaattista kiusaamista, vaan joitain satunnaisia kommentteja).
en niin, että hänen täytyisi esim. 3-vuotiaasta asti " pärjätä" pakon edessä 8h päiväkodissa.
Vierailija:
Jos lapsi on ujo ja arka, niin onko oikein pitää hänet pois " tosielämästä" ? Suotta vaan koulussa iskee elämän realiteetit vasten kasvoja... Kyllä aran ja ujonkin lapsen voi opettaa pitämään puoliaan (en tarkoita mitään väkivaltaa tms.) ja vähän kestämäänkin muiden lasten touhuja (en tarkoita systemaattista kiusaamista, vaan joitain satunnaisia kommentteja).
Eipä tullu mieleenkään silloin kun oli pieni sanoa kenellekään vanhemmalle vastaan.
Kun esim. joku aika sitten lapseni olivat päiväkotikaverin synttäreillä, niin surukseni heitä hakiessani huomasin, että vain yksi samasta ikäluokasta puuttui: poika, joka on kyllä varsin villi ja kovaotteinen. Kerroin lapsilleni kotona, miksei häntä ollut kutsutta, mutta kerroin myös, että hänen kanssaan voi olla kaveri siltikin...
Tosi surullista.
Poika täyttää kohta viisi ja olen ollut kotona koko ajan (muitakin lapsia löytyy). Poika käy kerhossa pari kertaa viikossa ja se on aivan mielettömän ihana paikka. Siellä ei ketään kiusata, kaikki kutsutaan synttäreille jne. Siellä poika käy vielä ensi vuodenkin ja sitten aloittaa eskarin samassa rakennuksessa. Yritän aina muistaa sanoa, että poika saa olla sellainen kuin on ja vaikka joku joskus sanoisi pahasti, ei siitä kannattaa välittää...Poika vaan on sellainen pohdiskelija, että turhaa miettii asioita, joita ei vielä viisivuotiaana tarvitsisi miettiä.
14 oli täysin oikeassa. Jos lapsi kuulee kotona aikuisten puhuvan ilkeämieliseen sävyyn kenestä vaan, tarttuu sellainen tyyli pikku hiljaa. Eli jokainen meistä voisi välillä katsoa peiliin ja miettiä, millaiselta lapsen korvissa kuulostaa aikuisten " turhanpäiväiset höpinät" .
Alue: Aihe vapaa
Luulisi nyt vaahtosammuttimen kokoisille kakaroille kurin saavan, ellei hoitajat itsekin osallistu kiusaamiseen.
Että alkoi ottaan pattiin.