Ei tule syysvauvaa meille...

voimia teille ja surkaa rauhassa.



m_s

Paljon,paljon voimia teille!!!



**********************************************************

" Katselen täältä kaukaa

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?

Miksi isällä on niin raskaat askeleet?



Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa.

Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei niin kumarassa hän ois?



Kerro heille, Taivaan Isä,

etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on

luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.



Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan.



Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys jokainen

Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.



Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää

Koska saan mennä, Taivaan Isä,

joko pian pääsen omaan kotiin? "

Kävin eilen ultrassa ja viikkoja pitäisi olla kasassa 7+2, mutta lääkäri ei löytänyt viikkoja vastaavaa sikiötä eli epäili vahvasti tuulimunaraskautta. Sillä hetkellä kun lääkäri sanoi, ettei täältä kyllä normaalia raskautta löydy, sikiöpussi,sikiökaiku ja 2,2mm läntti, jonka näin itsekin. Ettei ole viikkoja vastaava löydös. Niin sillä hetkellä olo oli ihan lamaantunut. Tätä toista lasta on toivottu jo kohta vuoden päivät, sitten kun vihdoin ja viimein monien pettymysten jälkeen testi näyttää plussaa ja kaikki oireet ilmaantuu kuten ekassakin raskaudessa niin keskenmenon pelosta huolimatta sitä jo uskaltautui iloitsemaan ja paljon. Että kuukauden päivät suunnitteli elämäänsä sillai, että syyskuussa on toinen lapsi. Iltaisin nukkumaan mennessä silittelin mahaa ja viime päivät ajattelin, että siellä se pieni sydän sykkii.

Suru on aivan suunnaton.

Lääkäri ei tosiaan paljon toiveita antanut, viikon päästä katsotaan tilanne uudestaan, jos vaikka viikkoja oliskin vähemmän, mutta en usko siihen sillä testasin plussan niin aikasin ja ovulaatio on ollut siinä kierron puolivälissä.

Ja tuntuu ihan kauheelta odottaa viikko ja mennä uudestaan kuuleen kamala totuus. Niin toivoisin että tää homma olis sitten äkkiä kärsitty. Toivon, että vuoto alkaisi nyt viikon aikana, mahdollisimman pian, ettei tarvi sitä kaavintaa tai lääkkeellistä käydä läpi.

Ja yritän lohduttautua sillä, että tää selvisi niin aikaisin, olis ollut varmaan vielä kamalampaa kuulla tämä muutaman viikon päästä. Puhumattakaan siitä, että jos olis käynyt niin, että ois kuullut sydänäänet ja olis todettu että mahassa on todella elämää.

Mutta silti, kyllä on mustaa ja pimeää tällä hetkellä. Valvoin melkeen koko yön miettien näitä asioita. Ja maha ja alaselkä olivat tosi kipeät. Ajattelin että nyt vuoto alkaa ihan kohta. Välillä torkahtelin, mutta näin ihan pimeitä unia siis todella ahdistavia. En jaksa edes itkeä, niin kamalaa tää on. En tiedä miten tää tästä helpottaa... iloa tähän synkkyyteen tuo tietysti tuo rakas poikani, saan olla onnellinen, että ensimmäinen raskaus kuitenkin meni hyvin ja syntyi terve lapsi.

Kieltämättä tässä on jo ajatellut ja surrut sitäkin, että ehkäpä sitä toista lasta ei ole meille tarkoitettu. Tässä on vielä sellainen onneton tapaus sattunut viime päivien aikana, että ystäväni meni keskeyttää normaalin raskautensa, joka oli samoilla viikoilla. Kiroan tätä elämän epäoikeudenmukaisuutta, MIKSI piti olla näin päin? Miksei se normaali raskaus ollut minulla, joka haluaa lasta ylikaiken ja kaverillani tuulimuna kun hän sen kuitenkin halusi keskeyttää. MIKSI? En tiedä miten tästä päivästä selviän. Tai seuraavasta viikosta.



Voimia sinulle Menier!!En osaa muuta sanoa. Ja anteeksi jos teksti on täynnä kirjotusvirheitä, en jaksa lukee enää mitä kirjotin.

Kuulostaa kovin kliseeltä, mutta aika parantaan ainakin osittain ja olo helpottuu.



Babyt03ja06, tiedän todella hyvin miltä susta tuntuu. Mulle kävi samalla tavalla, sain itse lyhyen ajan sisällä 2. keskenmenon ja samaan aikaan ystävämme tyttökaveri meni raskauden keskeytykseen. Silloin oli todella katkera olo.