onko täällä äitejä joilla 3 lasta syntyneet melko lyhyellä välillä?

Mukava, täällä on teitä muitakin!!:)



Meillä on viisi peräkkäin, vanhin oli pari viikkoa vaille kaksi vuotta ku kolmas syntyi, nämä kaksi nuorintakin ovat peräkkäin,mutta ei ihan vuoden välein. Selvittiin. Meidän lapset ovat aina nukkuneet hyvin, eivät ole pahemmin sairastelleet ja meillä ei jaeta miesten ja naisten töitä. Kummallakin on tekemistä:), minä imetän mutta muuten.



Minusta helpottaa sitten ku ne alkavat puhua, kaikki eivät ole niin vauvoja ja päivällä on hauskaa jutteluseuraa. Hyviä tarinoita, ihania kersoja! Ja meillä on aina kavereita lapsilla, asutaan alueella jossa ei ole kavereita naapurissa, mutta viihtyvät hyvin keskenään.



Töitä riittää,ei tosiaan tarvi alkaa miettiin että mitä tekis, koko ajan riittää tekemistä, mutta iloa on sitäkin enemmän. Huonoja päiviä löytyy, tottakai välillä,mutta oon huomannu että jos itse jaksaa (ja asenne ei oo hukassa) ja välit mieheen kunnossa, sitä jaksaa kyllä.

Enemmän rasittaa kanssaihmiset, jotka päivittelevät (" on siinä teillä tekemistä, MITEN te voitte jaksaa, teidä elämä on varmaan yhtä hullunmyllyä, oot varmaan aivan loppuunpalanu miehesi kanssa yms" )



Ei tämä oo elämää kummempaa, ja emme ole loppuunpalaneita, pitää muistaa pyytää lastenvahteja aina välillä että pääsee menemään kahdestaa joskus. Oma napa unohtuu ja se ei oo aivan huono asia,oppimista ois monelle nykyajan ihmiselle, " kaikki mulle heti" asenteella eläville!

terveisiä teille, oliko se numero nyt 12 ja 15, teillä näytti olevan aika sama tilanne!!:)

Aina 3:n ja usemman lapsen äidit ylistävät, kuinka mahdottoman

helppoja heidän lapsensa ovat ja kuinka hyvin kaikki menee.

En silti ihan purematta tätä niele...



Usein, kun näitä samoja äitejä näkee tosielämässä, niin johan on

erilainen tilanne: räjähtänyt äiti huutaa naama punaisena ja pinna

kireänä lapsiparoilleen. Oma luku sinänsä ovat vanhemmat, jotka

laittavat vanhemmat lapset heti pienestä pitäen kokopäivähoitoon,

ja uutta vauvaa vain tulemaan.



Ihminen on yllättävän taitava valehtelemaan itselleen ja muille,

ja jopa uskomaan omiin valheisiinsa. Toki se helpottaa, kun

elää sumussa, mutta lapsia käy vähän silti jossain tapauksissa

sääliksi. Tosin he ressukat eivät tietenkään tiedä paremmasta.

Ja monikkopuolelta?

Kumma, ettei täällä voi tuoda esille krittiikkiä, ja toisenlaisia

mielipiteitä ilman, että heti leimataan. Ottakaa joskus pois

ne ruusunpunaiset silmälasit päästänne, ja katsokaa arkeanne

realistisesti. Ei se niin ihanaa ja helppoa ole kenellekään.



Tv. 24

Mulla on vasta 2 lasta mutta mua aihe kiinnostaa, haaveillaan kolmannesta ja toivottavasti joskus neljännestäkin..



Oon kotiäitinä ens kesään saakka ja sit menen hetkeksi tuulettuun ennen kolmannen yrittämistä. Mulla riittää syliä näille alle 2-vuotiaille ja kun joku ihmetteli että mahtaako uraäidillä riittää syliä vastaavasti niin mää uskon vahvasti -tuntien itteni että syliin pääsee töissä ollessani tätä nykytilannetta useammin.. Mulle lasten syliin ottaminen on äidin ja isän hommaa. Samoin heille juttelu! En voi kuvitella että muuttuisin niin ettei multa noita perusasioita saa..



Mutta mää meen pois kun ei oo tosiaan kolmea vasta kuin haaveissa!

korotan toki ääntäni tarpeenm tullen, mut hermot ei oo kireellä muutaku sillon kun kuukautiset alkaa..ne on pahoja päiviä mulle, mutta eivät johdu lapsista!



T: se jonka vanhin oli 4,5v kun kolmas syntyi

Kuopuksella todettiin vaikea synnynnäinen sydänvika ja ensimmäinen vuosi meni lähes kokonaan sairaalassa (sydänvian päälle kasautui vielä muitakin ongelmia). Nyt kuopus on reilut 4 vuotta ja nyt vasta alkaa henkisesti helpottaa, eli kuopuksen vauvavaiheen painajainen alkaa olla ohi. ' ' Fyysisesti' ' on ollut helpompaa ja n.1,5 vuotta, kokoajan on helpottunut kuopuksen kuntoutumisen myötä.