****TAMMIKUISET****

Pesin juuri vauvan kakkapyllyn ja se herätti hänet virkuksi. Nyt tässä sitten kukutaan ylhäällä ahdistavan aikaisin muun perheen nukkuessa. Onneksi vauva nukkuu yleensä yöt eikä turhia seurustele, vaikka hörppääkin maidot parin tunnin välein. Innolla odotan milloin yön syöttövälit pitenisivät.



Miehen voisin lähettää tällä hetkellä kuuhun. Raivostuin eilen toden teolla, kun hänen piti tulla ihan normaaliin aikaan töistä,mutta ilta vain eteni. Sumplailin iltaa kahden välillä samaa aikaa huutavan lapsen kanssa ja yritin soittaa miehelle monta kertaa - ei vastannut. Hän tuli kotiin vasta vähän ennen seitsemää - lähteäkseen tunnin kuluttua lätkätreeneihin! Riitahan siitä äityi. Sillä erotuksella edelliseen kirjoittajaan, että minun sanomani ei mennyt yhtään perille. Kaiken kukkuraksi oli vielä meidän hääpäivä ja olin tehnyt hyvän ruoankin valmiiksi, siihen mies totesi, että hän on jo syönyt! Raivostuin niin, että kaadoin hänelle lahjaksi ostamani neuleen lattialle ja sanoin, että polta tuo vaikka takassa! Siellä se neule lojuu edelleen lattialla mytyssä... Ainoa joka siihen on koskenut on esikoinen, joka nosti sen ja sanoi minulle: " Eihän tätä takassa polteta!"



Voin kuvitella, että riita jatkuu koko viikonlopun sen mitä ehdimme - miehellä on taas urheilua monta tuntia viikonlopun aikana. Voitte uskoa, että olen aivan kypsä.



Minun ja lasten keskinen vauva-arki sujuu sensijaan kivasti. Onhan päivä täynnä hommaa, mutta nautin tästä elämästä. Eilen sain vauvalta ekan hymynkin, oikein kieli lipoen. Se oli ihanaa!



Oletteko muuten saaneet jo lapsilisän vauvasta? Minä en.



T.pallotuija ja vaava melkein 4 viikkoa

Meilläkin yöt alkaa mennä aika kivasti :-). Neiti syö ja nukahtaa saman tien uudelleen,kun vieressä nukkuu. Ja jatkoi nytkin uniaan vielä kun hänet syötin. Nyt alkaa aamuisin olla suht pirteä olo, sain jo jopa vaatteet päälle *punastuu*, aamupalan syötyä ja hampaat pestyä sekä hiukset harjattua.



Miehet on kyllä tosiaan Marsista! Oma ukkokin aina sanoo,että et kai voi olettaa että hän on ajatustenlukija ja että hän automaattisesti tietäisi mitä pitää tehdä. Noh, sitten kun pyytää jotain tekemään - niin se tehdään huokailujen kera suurta tuskaa tuntien. Niin kun esimerkiksi imurointi...Ennen vauvaa ja raskautta kotityöt sujui loistavasti, mutta annas olla kun varsinkin loppuvaiheessa en olisi saanut tehdä paineiden takia mitään - NIIN kaikki kotityöt tuntui kasaantuvan mulle...



Siis ei jatkakaan uniaan enää...vaan huutelee sängystä...äh...



mami

Siis sitä saa vasta syntymäkuukaudesta seuraavasta kuukaudesta lähtien. Eli tammikuiset saa vasta helmikuussa ekat lapsilisät.

Tälläkin on jo pikkuneiti kolmen viikon iän paremmalla puolella ja hymyjä alkaa löytyä! :) Keskiviikkona neuvolassa paino oli 3795, syntymäpaino siis 3185, eli kuulemma ihan OK painonkehitys, kyllä hänellä onkin posket pullistuneet.



Meilläkin rytmit on melko hyvin hallussa, tosin nukkumaan voitais mennä mun mielstä vähän aiemmin kuin kuin puolenyön maissa, mutta sitten neiti nukkuukin tonne viiteen, syö ja nukkuu vielä yhdeksään. Esikoista nousen seiskalta laittamaan kouluun, mutta muuten on ihan kiva kun saa nukkua yöt kohtuu hyvin, pääsee sit aamulla ihmisten kirjoihin ihan hyvin.



On kyllä teidän miehet koetelleet hermoja, itse en hevillä antais anteeksi tommosta käytöstä hääpäivänä tai sitä likavaatepinon kumoamista lattialle - argh!



Täytyy kyllä sanoa että meillä mies on ollu tosin hyvin nyt arjessa mukana, vaikka onkin yrittäjä ja töitä pitäis painaa...On lyhentänyt työpäiviäkin vauvan synnyttyä niin että useimmiten tulee kotiin jo neljältä kuten normaalityöläinen ainakin, siitä hänelle kiitos ja pusu!



Me on varattu ristäiset 4.3, tein just eilen kutsuja, tarjoiluja pitäis vielä miettiä, onko hyviä ideoita? Ruokaa en aio tarjota, kahvia ja jotain suolasta & makeaa. Enkä leipoa itse muuta kun jotain helppoa! Nimikin on jo tiedossa, samoin kummit muuten kuin että mietin vielä et onko liikaa kummeja kun on yksi mun kaveri miehineen ja miehen kaveri yksin, ja sitten haluaisin vielä pyytää mun siskon joka oli mukana synnytyksessä.



Tämmöistä tänne, taidan nyt siivoilla hiukan kun vauveli nukkuu, huomenna tulee vieraita.



Rosa ja pikkuneiti 3 vkoa ja 2 päivää sekä isosisko

Hyppäänpäs minäkin ensimmäistä kertaa tänne vauvojen pinoon =) Tyttö on nyt 6 vko ja 3 pv ja niin suloinen tapaus :D Arki vauvan kanssa on tähän asti sujunut vaihtelevasti. Esikoinen on kyseessä ja hienon alun (tyttö ei juuri muuta tehnyt kuin nukkui ja söi) jälkeen meneekin sitten hieman " heikommin" . Välillä tyttö on niin vaativa tapaus ja vaan itkeskelee ja välillä on taas niin kiltti ja aurinkoinen. Ongelmana onkin oikeastaan yöt - tyttö kun ei silloin viitsisi mitenkään nukkua, joka sitten tarkoittaa myös sitä, että äitikään (joskus myös isä) ei nuku =( Pyykkimäärästä on tullut pulauttelun myötä hirmuinen, mutta sehän olikin odotettavissa. Pääsääntöisesti menee kuitenkin ihan hyvin ja onneksi ilmat on enimmäkseen suosinu niin, et on päästy ulkoilemaan, koska mun pää ei kestäs neljän seinän sisällä kököttämistä! Elämä on siis melkoista hullunmyllyä eikä meillä ole tietoakaan minkäänlaisista rytmeistä. Ainoa varma asia on se, että öisin valvotaan ainakin kahteen!



Mies ei oikeen aluksi tajunnut, että ei voi päättää omia menojaan oman mielensä mukaan vaan välillä on suunniteltava koko perheen kesken... vaikka nyytti nyt tietysti enimmäkseen on mun " vastuulla" , kun mähän niitä maitokannuja kannan, ni ei se silti tarkota, et mies voi mennä ja tulla ihan miten lystää. Onneks on sen jo hieman tajunnu... Muuten kyllä osallistuu vauvanhoitoon ihan kiitettävällä ahkeruudella =)



Ristiäiset meillä on vasta 18.3 (tyttö syntyi 20.12), koska meillä on muutto helmikuun lopussa ja sit maaliskuun alussa haluamamme pappi on lomalla. Mutta parempi kai myöhään kun ei millonkaan =) Ristiäiskutsut on jo suunniteltu mutta tekemättä. Mutta eikös se mene niin, et hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tyttö sitten kastetaan meidän vanhassa kastepuvussa, joka on tehty mun äidin häähunnusta. Ristiäiset pidetään mun äidin luona, joka suurimmaksi osaksi hoitaa myös tarjoilun nyt, kun jäi eläkkeelle vuodenvaihteessa. On kyllä suunnitellut ristiäistarjoilua varmaan viiden kuukauden ajan =) Miten niin innoissaan?? Nimi on ollut valmiina jo elokuusta, kun kuulimme että pikkuinen prinsessa on tulossa...



Pikkuisen syntymämitat olivat 2980g, 48cm ja pipo 35,5. 1 kk neuvolassa vastaavat mitat 3770g, 53cm ja pipo 36,5, joten hyvin tyttö kasvaa. Vähän liiankin hyvin, ku tuntuu, et joka aamu, ku sitä herää, niin tyttö on kasvanut... Ihanat hymyt tytöltä jo saa heti aamutuimaan ja muutenkihn on alkanut havainnoida ympäristöään =)



Pääsääntöisesti täällä siis menee hyvin ja arki vauvan kanssa on alkanut sujumaan pienenä kaaoksena. Vielä kun päästään muuttamaan uuteen kotiin, niin kyllä elämä hymyilee =)



Nekku ja Laura 6vko2pv

Täällä kanssa opetellaan vauva-arkea tai paremminkin yritetään löytää yhteistä säveltä muun perheen kanssa. Neiti siis huomenna 4 viikkoa vanha. Suurin osa ajasta kuluu vielä nukkumiseen. Mutta vaihtelevasti. Joskus nukutaan jopa 4 tuntia putkeen, joskus torkutaan koko ilta 5 minuutin pätkissä. Joskus huudetaan yöllä, joskus päivällä. Mutta niinhän se on että ei näin pienellä vielä ole rytmiä.



Meillä on ristiäiset jo ensi viikonloppuna, siis viikon päästä. Nimi on valmiina ja vieraat kutsuttu. Leipomiset olen delegoinut mummoille suurimmaksi osaksi. Kukka asetelmat olen jo tilannut ja siivoukset sitten ensi viikon aikana. Ei mitään isoja juhlia pidetä, vain mummot, ukki, molempien sisarukset lapsineen ja kummit. Eipä tänne kotiin paljon enempää vieraita mahtuisikaan.



Kasvu on ollut Neitillä hyvää, ens tiistaina sitten neuvola. Ihan tyytyväinen neiti on, joten kaipa se rintamaito riittää ihan hyvin. Posket on kyllä pyöristyneet kovasti. Ja ensimmäiset hymytkin on jo saatu! Ihastuttava hymy! Ja muutenkin kyllä noita vauvan ilmeitä on niin mainio seurata.



Myös isoveljet ovat tykästyneet kovasti siskovauvaan. Isompi (kohta 10 vee) haluaa aina illalla jutella ja pitää vauvaa sylissä. Pienempi (1vee 5kk) hokee " vauva" tai " tyttö" ja silittelee ja taputtelee vauvaa- joskus aika kova kouraisestikin... Koirat (2kpl) käyvät aina nuuskaisemassa neitiä ja jäävät sitten sitterin viereen makaamaan. Ovat kyllä kaikki niin herttaisia.



Itse olen jaksanut ihan hyvin, paitsi viime viikolla olin kovassa kuumeessa, yli 39 astetta, Tulehdusarvot nousivat yli 130 (normaalisti alle 8). Lääkäritkään eivät osanneet sanoa mistä tulehdus johtuu, ei ollut kohtu- eikä rintatulehdus. Onneksi ei tarvinnut jäädä sairaalaan vaan sain ab-kuurin ja pääsin kotiin. Nyt on kuuri jo loppunut ja vointi on hyvä ja crp normalisoitunut.



Mukavia vauva-aikoja kaikille tammikuisille!

Mimmu, Neiti kohta 4 viikkoa ja muu perhe

Meillä on pieni mies tänään 3 vk tasan. Imemisen kanssa on ollut ongelmia, vaavi kun on ollut keltainen, ja siis väsynyt ja huono imemään. Ei kuitenkaan niin keltainen ollut, että olis valohoitoon joutunut...

Eli pulloa on annettu lisäksi (se kelpaa:)), ja lopultakin lähti paino rivakkaan nousuun, eilisessä punnituksessa oli jopa syntymäpaino ohitettu sadalla grammalla:). Pikkuisen paino putosi 3,6sta 3,1een synnärillä, ja on ollut kyllä homma saada se takas ylös.



Nyt näyttää siltä, että alkaa imeminenkin jo sujumaan pikkasen paremmin, jospa vielä saatais noi pullot laittaa kaappiin ennen pitkää. Paitsi, kaikille lapsilleni olen iltaisin joutunut lisämaitoa antamaan, silloin rinnat ovat ihan tyhjät. Ja sitten saadaankin kaikki paremmin nukkua useempia tunteja putkeen, ja mikäs sen mukavampaa.



Tuo pikkuinen on kyllä niin ihana koko perheen lellikki, että ei voi onneaan todeksi uskoa; saatiin vielä ihana pikkuihme taloon:) Kyllä tuota vauvaa rakastaa niin lujaa ettei tosikaan. Kun noiden isompien kanssa jaksaisi ja miehen:=) Välillä huonommin ja välillä paremmin. Miehen pinna ei aina kestä tuota ainaista imetystä, se tuntuu ajattelevan, että tahallani laiskottelen:( Niinpäs teen:) No, kyllä se välillä tajuaakin asian tärkeyden, mutta sen mielestä kun on niiin kätevä tuo pullo ja nopea. Ja mikä ettei, rintamaitoahan se on pumpattukin maito, mutta itellä pelottaa, että loppuu koko maito, jos ei vauva stimuloi tarpeeksi, olen kuullut, ettei pumppu ole niin hyvä maidon ylläpitäjä. Liekö niin?



Eipä muuta tällä kertaa, jaksamista kaikille meille miehiemme kanssa, jotka ovat välillä ihan eri aaltopituuksilla.) Nautitaan vauvoistamme kuitenkin!

En olekkaan pinoutunut tänne vauva puolelle kertaakaan, vaikka odotuspuolella ahkerasti kirjoittelin. Siis meidän poitsu syntyi 4.1 ja ikää huomenna tulee 1kk. Syntymäpaino 3586g, pituus 50cm, pipo 36,5cm Neuvolassa käyty parikin kertaa.

3vko 4380g, 54,5cm, 38cm.

tänään eli 3vko 6päivää painoa oli 4710g. Kävin pojan näppylöitä näyttämässä niin otti samalla painon.(hormoninäppyjä olivat)

Eli hyvää vauhtia poika kasvaa.=)

Täällä ihan mukavasti arki lähtenyt käyntiin. Väsyttää tietenkin kun kokonaisia yöunia ei saa nukuttua ja omaa aikaa ei juuri vauavnhoidolta ja kotitöiltä jää.

Poika nukkuu päivällä parit pitemmät unet(toiset ulkona) Muut ajat valvoo ja torkkuu vaihtelevasti. Illalla käydään nukkumaan yhdentoista maissa, n. kolmelta ja kuudelta heräillään syömään. Sen jälkeen nukutaan vaihtelevasti.

Rintamaidolla ollaan pärjätty ainakin tähän saakka. Välillä kyllä metityttää saako illalla tarpeeksi maitoa kun kitisee vaan ja on rinnalla koko ajan, mutta kasvaa niin hyvää vauhtia että ravintoa pitäisi saada. Lisämaidolla kyllä rauhoittuu. Alussa sain pumpattua pakastimeen, nyt en enää ja nekin mitä pakastin on loppu. Harmillista, nyt sitten joutuu antamaan korviketta jos johonkin haluaa lähteä. miten teillä muilla tuon asian laita?

Mies tekee pitkää päivää välillä, mutta osallistuu mukavasti pojan hoitoon, kotitöihin saa välillä patistaa...

Meillä ristiäiset 4.3, lähin suku ja kummit tulee.

Mutta nyt mentävä poikaa syöttämään, taas=)



-elli ja poika huomenna 1kk-

Kirjoitanpa minäkin yhden vauvaperheen arkisista tapahtumista, kun olen huomannut, että on mukavaa lukea muiden samassa tilanteessa olevien kuulumisista.



Meille syntyi poika 5. tammikuuta, joten olemme päässeet juhlimaan jo ensimmäistä täyttä kuukautta! Pojalla on 4-vuotias isosisko ja ekaluokkalainen isoveli, joten pusujen ja halauksien virta on ehtymätön. Tästä samaisesta syystä vauvallamme on jo nyt elämänsä ensimmäinen flunssa, mikä on tietysti sydäntäraastavan ikävää. Tähän asti kohtuullisesti sujuneet yöt (rintamaitoa 3 - 4 tunnin välein) ovat parina viime yönä sujuneet levottomasti. Kuumetta ei ole ja ilmakin kulkee nenästä sen verran, että syöminen on sujunut normaalisti. Emme siis ole olleet kovinkaan huolissamme, odottelemme vain koko sisaruskatraan tervehtymistä. Tosin vanhasta kokemuksesta tiedän, että yskä / räkäisyys saattaa näin talviaikaan noilla isommilla jatkua ja jatkua ja jatkua..



Olimme aluksi ulkoilematta kaksi viikkoa, kuten meille suositeltiin. Sitten olikin niin kovia pakkasia, että jatkoimme sisäelämää. Onneksi tässä välissä on ollut nyt ihania ja riittävän lauhoja ilmoja, jolloin olemme lenkkeilleet ja luistelleet ja tehneet kaikkea talvista. Nyt taas pakkasta riivatun paljon. Kaupoissa ja sen kummemmin ihmisten ilmoilla en ole käynyt, kun en näin pientä ole vielä viitsinyt minnekään raahata. Nyt alkaa vaivata jo mökkihöperyys - onneksi sentään naapureita ja vierailijoita on tavannut säännöllisesti. Kampaajalle pitäisi kyllä kohta päästä - ja myös vaatekauppoihin - ehkä jo ensi viikolla suuntaamme matkamme kaupungille. Tosin vatsanseutu ei ole hoikistunut yhtä nopeasti kuin ensimmäisillä raskauskerroilla, joten ristiäisvaatteiden ostoa on kai lykättävä mahdollisimman myöhään (meillä juhlitaan niitä 5.3.). Eipä silti, että tässä vaiheessa tarvitsisi olla lähimainkaan entisissä mitoissa, mutta toisaalta ikävää ostaa mitään sellaista vaatetta, mikä jatkossa on sitten armottoman iso. Täytynee turvautua johonkin one size, fits all -tyyppiseen kauhtanaan.



Ristiäisistä sen verran, että meillä niihin kutsutaan lähisukulaiset ja vanhempien lapsien kummit, mistä kertyykin aika joukko väkeä. Kutsut olen jo lähettänyt ja suunnitellut tarjoilunkin pääpiirteissään. Meiltä tulee sukua matkankin päästä, joten tarjoamme seremonian jälkeen tuhtia lohikeittoa ja myöhemmin sitten kakkua (teen vissiin tuorejuusto/hyytelökakkuja, jotta voin ne tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä), pullaa (suuren lapsivierasmäärän herkkua - ainakin aiemmin on ollut näin; ja sen voi kätevästi tehdä pakkaseen vaikka heti) ja jotain keksiä.



Tässä meidän perheemme kuulumisia. Kirjoittelen lisää kun kerkiän ja luen mielelläni myös muiden viestejä.

Typy on nyt 11 vrk " vanha" ja hyvin on lähtenyt käyntiin. Toistaiseksi vain syö ja nukkuu. Aika vähän olen päässyt ihailemaan ihania mustia nappisilmiä. Yötkin on menny ihan hyvin, kun on nukkunut vieressä. Olen tuikannut tissin suuhun ja siitä on ollu helppo jatkaa unia. Jos on ollut vähän repaleisempaa, niin olen sitten ottanut päivällä takaisin. Mies on niin ihanasti hoidellut esikoista (2,5v) ja kotia. Olen yrittänyt nukkua varastoon vastaisen varalle. Kun en millään usko onneni jatkuvan. Siis mitä tulee vauvan nukkumiseen. Esikoinen nimittäin valvotti niin, että silmät seivoivat päässä koko ekan vuoden ja molemmilla vanhemmilla. Tuntuu ihan uskomattomalta kun tämä vaan possottaa :)



Kun vaan pakkaset helpottais ja päästäs harjoittelemaan ulkoilua ja pääsis tuhoamaan näitä liikakiloja. Alkaa nää löysät kotipöksyt kyllästyttämään. Ristiäiset on 12.3 ja nimi on suht valmiina, eli eka nimi on mutta toisesta/toisista nimistä vielä neuvotellaan. Asiaa vaikeuttaa se, että mun mielestä toisen nimen pitäs löytyä jommankumman suvusta.



Täplä ja typy 11vrk

Täällä kanssa uusi pinoutuja tällä palstalla. Meidän helmivauvasta tulikin tammikuinen ;) Neiti siis syntyi rv 37+2, kokoa jo kuitenkin mukavasti 3660g ja 48cm, pipo 36cm. Päästiin kotiin 2,5vrk synnytyksestä mutta parin päivän päästä jouduttiin takaisin valohoitoon. Tai oltiinhan me osastolla kahteenkin eri otteeseen, eikä vieläkään arvot ole kovin laskeneet. Viimeksi otettu pe aamuna jolloin bilirubiini oli vieläkin 228. Maanantaina sit taas kokeisiin... Minkälaisia arvot oli teillä joka kirjoitti myös keltaisesta vauvastaan?



Ihana lukea kuinka hyvin teidän vauvoilla paino nousee. Meillä kun ei vieläkään ole tullut syntymäpainokaan takaisin. Siitäkin varmaan keskustelemme neuvolassa että mitä tehdään. Rintamaitoa tulee hyvin, syöttöpunnituksia siis teemme nyt vkonlopun ajan. Syöttöpaino nousee aina keskimäärin 80g, joskus yli satakin. Välillä neiti oksensi melkein joka syönnin jälkeen yskästä johtuen, mut nyt sekin onneksi vähentynyt. Käytiin jo keuhkokuvissakin perjantaina ja lastenlääkäri otti hinkuyskä- ja rs-virusnäytteet. Nimittäin kun oltiin siellä osastolla sinivalossa oli samaan aikaan aika monta rs-potilasta hoidossa. Tosin meidät oli kyllä eristetty heistä ja samat hoitajatkaan eivät saaneet käydä molempien potilaitten luona. Enkä kyllä usko taudin olevan muuta kuin virusflunssa. Mutta säälittää tuo reppana, kun yrittää syödä alkaa heti yskittämään ja sitten oksentaa :(



Miten muuten olette saaneet pumpattua pakastimeen maitoa? Siis missä vaiheessä syöttöväliä te pumppaatte? Meinasin itsekin yrittää... Edellisten kanssa ollaan oltu vain rinnalla. Nyt taitaakin typy heräillä syömään, joten jatkan myöhemmin... Tuntuu juttua riittävän!



Annunen ja nuppunen + tyttö 1v7kk ja poika 4v (ja tietenkin se ärsyttävä mies joka onneksi lähti viemään pojan ensiapuun korvien takia, kiitos siitä!)



Eli yöt meillä huudettu useamman lapsen kera :( yksi mahaansa, toinen korvaansa ja hammastaan ja kolmas sitten sitä kun muutkin itkee ;) Mutta on se hyvä että mies saa nukuttua! Eikös?

meille piti kanssa tulla helmivauva mutta tyttöpä päätti syntyä 23.1 rv 37+2. syntymäpaino oli 3540g, pituus 48cm ja pipon koko 33cm. tyttö tuli peppu edellä maailmaan todella vauhdikkaasti. sairaalassa olimme 6 vrk, koska neidillä oli mm.ongelmia syömisen kanssa( jatkuu ongelmat edelleen) ja keltaisuuttakin oli.

keltaisuusarvo oli 271 kun kotiin pääsimme (oli la.) ja ma. olimme vielä otattamassa näytteen niin oli 269.

vieläkin hiukan keltaisuutta mutta vaalenee koko ajan :)



neiti on ollut oikein rauhallinen. ja syö hyvin..tosin tuo syöminen on alusta asti ollut vaikeaa. neiti ei oikein ota imuotetta..ja olimme neuvolassa torstaina, ja paino olikin tippunut. joten nyt sitten joka syötön jälkeen annan pumpattua maitoa pullosta. ja syötän kolmen tunnin välein,paitsi öisin. tyttö kyllä nukkuisin välillä pidempäiäkin unia, mutta nyt tarvitsee kuitenkin saada paino nousuun :)



huomenna punnitaan neiti uudelleen. mutta todella hankalaa tuo tissittely on vieläkin. joka imettämisen jälkeen pullosta menee n.50-100ml, joten eipä tytteli rinnasta paljoa ime. noh..ehkä se jonkun ajan päästä sujuu, toivon. imettäminen olisi kuitenkin niin paljon helpompaa kuin pullottelu.



isoveli (2v 4kk) on ottanut pikkusiskon vastaan oikein hyvin :) haluaa hoitaa vauvaa kaikin tavoin. ainoat ongelmakohdat ovat tytön syötöt. silloin veli kyllä tekee kaikkensa jotta syöttö loppuisi. mutta sekin menee (toivottavsti) pian ohi...



mutta syöttövaikeuksia lukuunottamatta täällä menee hyvin. toivottavasti tuo yörytmi pysyisi tuollaisena. eli herää 1-2 kertaa yössä. tuo esikoinen kun valvoitti silloin ihan kivasti. rupesi nukkumaan vasta 1v6kk yöunet putkeen..



mutta oikein paljon onnea kaikille tammimammoille ja nyyteille <3 ja voikaa hyvin :)

kirjoitan yksisormisesti nuppu sylissä, ilman isoja kirjaimia, sori...

keltaisia vaaveja tuntuu olevan muitakin, tsemppiä heille! meillä on syöminen parantunu päivä päivältä, joten parempaa on muillekin luvassa, keltaisuus häipyy ja vauva virkistyy, rintaakin imee sitten reippaasti...

Nyt ei voi kirjottaa enempää, vauva raivostui:)

Voehan %#### kun on niin pakkanen ettei ulos voi mennä.Just kun päästiin hyvään vauhtiin kärryttelyn kanssa.Nyt täällä päivät pitkät sisällä törötetään.Meilläkun neiti ei päivisin meinaa oikein sisällä nukkua.Yöt kyllä menee hyvin,herää kolmeltä ja kuudenaikoihin syömään.Joskus ruokailun jälkeen alkaa sellanen kiehnäys ja ähinä ja mikään ei kelpaa...Mieskin siihen herää ja kömpii sohvalle nukkumaan,et jaksaa olla töissä.Meillä mies osallistuu ihan kiitettävästi vauvan hoitoon(aina kun on kotona). Mua sais kyllä enemmän huomioida,jaksais ittekin paremmin kun sais vähän hellyyttä ja kauniita sanoja.Tyyliin oletpa sä reipas kun olet taas kokannut ihania ruokia ja olet laihtunut todella paljon ;) ;)

Meillä isosisko (tokaluokkalainen) hoitaa ja huolehtii vauvasta kans..saa käydä jopa suihkussa ja lumitöissä pihalla kun isompi kuuntelee heräileekö vaaveli.

Meillä on ristiäiset ens su 12.2 Meilläkin tulee vanhemmat ja veljet ja sisaret,vaan kun suku on yleensä pahin ja suurin niinkuin meilläkin ;) niin porukkaa riittää n.30hlö. Huhhuh!Me otetaan kaikki pitopalvelusta jotain pientä teen itse + siivoan niin saa riittää..ei tollaselle porukka määrälle jaksa (luetaan viitsi) alkaa tekemään.

Meillä oli muutama viikko sitten 1kk neuvola ,paínoa oli tullut 1kg syntymäpainosta lisää ja 5cm pituutta.Eli kasvu tahti on hyvä.

Tässähän sitä aluksi...

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille meille!



lettis ja pikkuneiti reipas 1,5kk

Meille piti tulla helmivauva, mutta myötäämättömän häntäluun vuoksi jouduimme sektioon :( Niinpä vauva putkahti maailmaan jo 31.1. (la oli 4.2) eli meillä ollaan kuuden päivän ikäisen tammitähtösen lumoissa. Kotiin päästiin laskettuna aikana eli 4 pv meni sairaalassa. Meille syntyi pieni ja terhakka tyttö: 2960 g, 49 cm ja pipo 34 cm.



Kotona elämä on lähtenyt ihan hyvin rullaamaan. Tosin itse kärsin vielä sairaalassa saamastani ilta-ahdistuksesta. Toisena yönä ja vähän kolmantenakin tyttö teki kinakakkaa ihan urakalla ja huusi sitten sen vuoksi melkoisesti. Huuto alkoi aina jonkin verran sen jälkeen kun mieheni lähti sairaalasta takaisin kotiin (kun isien vierailuaika päättyi) ja minä olin sit aika hädissäni vihlovasti huutavan vauvan kanssa. Tämän vuoksi illan lähestyessä alkaa minua hermostuttaa. Sinänsä koomista, että nuiden huutojen jälkeen on mennyt oikein hyvin. Vauvan itkua en tosin vieläkään kauhean hyvin kestä, mutta onneksi tyttö itkee melko vähän. Kauhulla odotan, että jos sille tulee koliikki. Menetän siinä varmaan järkeni...



Mukavaa lukea muiden imetyksistä ja pulloruokinnasta, kun itseäkin nuo asiat tosi paljon askarruttaa. Minä olen imettänyt lapsentahtisesti eli en ole herätellyt tyttöä syömään vaikka välillä se nukkuu 6h putkeen (näin pitkiä unia tietenkin vain päivällä). Eilen olin tosi ihmeissäni, kun aamun ja päivän aikana tyttö söi vain kahdesti! Tosin syöttö-vaipanvaihto-seurustelu- rumbaa kesti aina 2h kerrallaan, ennen kuin nukahdettiin uudelleen ja syöntikertoja tuohon aikaan mahtui useampia. En sit tiedä, että pitäiskö tuota tiittiä herätellä välillä syömään, jos näyttää, että se ei itsekseen herää tarpeeksi tasaiseen ja tiheään tahtiin... Tähän mennessä ollaan luotettu siihen, että eiköhän tuo nälkänsä aina ilmaise. No, torstaina tulee neuvolan täti meitä katsomaan ja tiitti punnitaan, joten sen tulos kertonee aika paljon syömisen onnistumisesta.



Tänään meinattiin miehen kanssa kokeilla ekaa kertaa pulloruokintaa. Kaveri vinkkasi, että kannattaa ainakin välillä antaa pulloa, vaikka pääsääntöisesti imettäisi, jotta lapsi tottuu pulloon. Pääseepähän äitikin sit joskus omille menoille pidemmäksikin aikaa (esim. jumppaan), kun isi voi hoitaa sillä välin ruokinnan. Maitoa kyllä riittää ihan tarpeeksi, luulisin ainakin, sillä nytkin rinnat tuntuu tosi koville. Pitäis taas jaksaa lypsää tai pumpata. Jotenkin vaan kuitenkin tympäisee tämä jatkuva rintojen näpelöinti. ;) Vauva imee hyvin. Hän tosin nappaa melko usein rinnan aluksi väärin suuhunsa, mutta korjaa sitten tilanteen heti. Tosin se alun " nappaaminen" pitääkin sit rinnanpäät aika arkana... Mies on tällä hetkellä ostamassa apteekista bepanthenia ja isompia imetysliivejä, joten eiköhän nuo rinnat saada kuriin. ;)



Nyt on tullut romaania jo ihan tarpeeksi yhdelle kerralle, joten annetaas muillekin suunvuoro.

Ja keskiviikkona on pienimmällä neidillä ikää jo kolme viikkoa! Siis uskomatonta kuinka aika rientää. Ja toisaalta tuntuu että synnytyksestä on jo tooosi pitkä aika.



Käytiin tänää keskimmäisen kanssa puolitoistavuotis-neuvolassa. Tosin Vilma on jo kyllä 1v8kk. Mutta siinä samalla käynnillä sitten saatiin punnittua vauvakin ja viimein on syntymäpaino saavutettu! Ensi viikolla on sitten vauvan ensimmäinen oma neuvola. Ja bilirubiinitkin on asettuneet, tänään enää 196! Tänään olisikin ollut meidän laskettu aika joten jospa nämä pikku vaivat olisi nyt voitettu!



Meillä on ristiäiset 5.3. Kutsut on jo suunnitteilla, kun saisin vielä aikaiseksi tehdä niiden eteen jotain ;) Porukkaa noin 25 henkeä, mummot ja kummit-periaatteella. Täyte- ja voileipäkakun " tilasin" ystävältäni joka on kokki. Näin pääsen itse vähemmällä hermoilulla. Vielä on päättämättä kummiasia, pyydämmekö kaksi vai neljä. Nimi on suht selvillä, äidillä ainakin ;) Eri asia hyväksyykö isä sen sitten lopulliseksi. Ja esikoisellakin on oma ideansa, ehdottanut läpi varmaan jo kaikki Turtles-, Duel Masters-, Pokemon- ja muut örkkihahmot. Muumien Ninnikin pääsi pojan listalle. Ainoa varteenotettava hänen listaltaan ;) Vielä siis pohdimme...



Muuten täällä melko rauhallista, vauva nukkuu päivät ja ähertää sitten yöt. Liekö asia niin että mitä päivän aikana syön vaikuttaa juuri siihen yömaitoon. Kun ei päiväaikaan vatsassa kierrä lainkaan. Siitä aasin silta seuraavaan asiaani. Onko kellä kokemuksia Cuplatonista ja Disflatylistä? Ovatko niinkuin toisiaan vastaavia? Kun meillä ainakaan edellisillä tuosta Cuplatonista ei ole apua ollut. Jostain pinosta vaan bongasin tuon Disflatylin ja ajattelin kysellä kokemuksia... Taidankin laittaa aiheesta ihan oman pinon. Mutta jos joku viitsii niin laittakaa jotain tietoa kyseisestä lääkkeestä. Arvelin että yökäyttöön tarvitsisi jotain ettei mun tartteis joka päivä olla silmät ristissä lasten kanssa. Kun eihän nuo isommat anna päivällä nukkua :(



Annunen ja nuppunen + kaksi herjaa kauhukakaraa (hermot menee ihan kohta ;) )

Meillä tuli pikkumiehelle eilen kolme viikkoa täyteen. Niin se vaan aika menee. Toisaalta tuntuu että synnytyksestä on jo iäisyys, toisaalta tosi äkkiä menny aika. Justhan se maha vasta alko näkyä...



Meillä on mennyt ihan hyvin. Imetys on alkanut alkuvaikeuksien jälkeen sujua, rintakumia tarvitaan enää lähinnä öisin joskus toiseen rintaan. Lisämaitoa mäkin annan iltasin vähän, kun tuntuu että rinnat on ihan rukkaset ja toisaalta oon vähän itsekäskin, kun sillä lisämaidolla yöt sujuu vähemmillä syötöillä...Tosin yöimetyshän se maidontuotantoa ylläpitää, mutta toki meillä syödään 2-3 kertaa yössä. Juon mammateetä lisäks, tuntuu että se ois vähän lisänny maitoa.



Mahavaivoja on vähän pojalla. Lähinnä kakan teko on hankalaa. Parin päivän välein kauhean kiukun ja itkun kanssa tehdään kakkaa. Yleensä pitää pumpata jalkoja, laittaa kuumemittaria peppuun ym. houkutuskonsteja. Nyt reilu viikko annettu sen lisämaidon yhteydessä gefilus-maitohappobakteereita, ja tuntuu että ihan kun ne ois vähän auttanut. Toisaalta mietin, että mun kahvinjuonti on vähentynyt, kun juon enemmän nyt sitä mammateetä. Toivon todella, että noista mahavaivoista ei sen kummempia tule, tytön kanssa kun meni illat huutoa kuunnellen siihen kolmeen kuukauteen asti..



Joku kysy disflatylistä. Meillä kokeiltiin tytön kanssa molemmat, cuplaton ja disflatyl, eikä niistä ollu mitään apua kummastakaan. No, eihän koliikkiin auta kun aika. Että tässä mun kokemus...



Tyttö 2v on ottanut ihan suht hyvin veljen. Toki on välillä mustasukkanen tai yrittää hoitaa liian innokkaasti, esim nostaa sitteristä pois, mutta ihmeen hyvin on menny. No, huomenna mies palaa töihin, sitten on isyyslomat pidetty. Luulen, että kun oikea arki alkaa, niin asenne muuttuu...kun tajuaa että täällä pitää tosiaan päivät pitkät olla äitin ja vauvan kanssa eikä iskä ole enää leikkimässä. Loppuispa nuo pakkaset niin pääsis vähän ulos ees.



Onpa joillakin miehet käyttäytyny tosi ajattelemattomasti! Voimia teille! Kyllä itekin välillä manaa tota miehen ajatustenjuoksua, mutta tosi hyvin se on kyllä tässä auttanu ja touhunnu. Enemmänkin tietysti vois...Tytön kanssa se leikkii paljon ja tekee peruskotihommia, mutta varsinkin äidin huomiointi jää kyllä tosi vähälle... =( No, eiköhän se tästä. Niinhän se tuntu sillon tytönkin syntyessä että mikä parisuhde ja asia korjaantu kuitenkin pian...Ite kun on ysiltä valmis nukkumaan iltasin kun lapset on saatu petiin, niin eipä sitä aikaa sitten kahden jää.



Kastajaiset meilläkin on nyt viikonloppuna 12.2. Meitä on yhteensä vaan 15, just vaan molempien perheet, siis vanhemmat ja sisarukset ja kummit. Ja tietty pappi, joka aika omalaatuiselta vaikutti. Ei saatu samaa pappia kun viimeks. Mun äiti tekee kakun, anoppi on tilannut voileipäkakut ja ite ostetaan sit muut tykötarpeet, kaipa jotain keksiä tms. vielä. Vielä pitäis kukat tilata kun muistais. Varmaan unohdan ja sit pitä sunnuntaiaamuna tyytyä siihen mitä saa...Pojalle en meinaa löytää millään kivoja vaatteita. Toki on siis suvun perintökastemekko päällä, mutta mitä siellä alla on, niin oon saanu jo oikein ongelman asiasta...Kun ei ehdi paljon kaupoissa pyöriä, ja tuntuu että ei löydy kivaa tai sitten jos löytyy, hintaa on 40 euroo mitä en maksa...Kun haluan jonkun vähän samantyyppisen kivan asun, kun tytöllä oli mekko ja neuletakki, niin vois sitten ripustaa johonkin seinälle koristeeks ne kummankin vaatteet.



No joo, juttua riittäs mutta johan tästä on romaani tullu. Taitaa poikakin heräillä. Palaillaan!



Kölli

Kyllä aika menee nopeasti vauvaa hoitaessa. Meidän tytteli tulee parin päivän päästä jo neljä viikkoa ja alkaa tuntua elämä taas normaalilta rutiineineen. Vauveli herää yöllä pari kertaa syömään ja jatkaa sitten uniaan. Hymyjä on tullut jo useita vauvalta ja se on niiiin ihanaa, että väsymys ja ärtymys katoaa hetkessä :)



Harmittaa kyllä vietävästi kun pakkasta on niin paljon, että vauvaa ei ulos voi viedä ja kuitenkin viisivuotias isosisko tarvitsisi vähän happea ja itse myös.



Ristiäiset 12.2.05 ja nimi ei vielä tiedossa, tänään meidän piti illalla päättää, mutta toi ukkeli jäi tuijottamaa tota ihmeellistä elokuvaa.



Nyt alkaa uni painaa...

Hei kaikille,

ja onnittelut suloisista tammivaaveista!



Meidän poika syntyi 25.1. sektiolla. Synnytys oli pitkä ja hankala, reilu vuorokausi kaveria väännettiin maailmaan - sitten äidiltä loppuivat voimat (joita kohtutulehdus kuumeineen ja pahoinvointeineen söi entisestään) ja päädyttiin leikkaussaliin. Tuloksena pikkuprinssi (3620g, 51cm, pipo37cm) Tulehdus oli tarttunut pikkuiseenkin, joten ekat elinpäivät kuluivat vastasyntyneiden teholla antibioottihoidossa, sillä kaverilla CRP-arvo oli pahimmillaan 150. Viikon sairaalassaolon jälkeen olimme toipuneet molemmat sen verran, että pääsimme kotiin opettelemaan arkea. Ihanaa!



Tähän mennessä kaikki on sujunut vallan mainiosti. Poika syö ja nukkuu kerrassaan hyvin - tuntuu, että hän kasvaa ihan kohisten. Huomenna on eka neuvola meillä, joten sitten saadaan faktaa asiasta.



Ainut mieltä painava asia tällä hetkellä on se, että imetys ei meillä onnistu. Poika sai teholla heti kättelyssä pulloruokaa, kun minusta ei ollut heti imetystä yrittämäänkään, ja ilmeisesti kävi sitten niin, että hän tottui " helppoon" ruokaan. Koko aikana en ole häntä saanut suostumaan rinnalle - pojalla ei yksinkertaisesti hermo riitä muutamien millilitrojen nyhtämiseen. Synnärillä imetystä yritettiin hampaat irvessä, samoin muutama päivä kotosalla. Sitten totesin, ettei ole varmasti kenenkään edun mukaista, että koko perhe itkee jo pelkästä imetyksen ajattelemisestakin. Nyt tilanne on se, että lypsän päivittäin minkä irti saan, mutta rintaa en ole pojalle muutamaan päivään näyttänytkään. Koville tämä ottaa, vaikka näin onkin nyt paras. Joka päivä itkeä tirauttelen syyllisyydentunnoissani, vaikka koko lähipiiri vakuuttaa, etten ole muita huonompi äiti. Jotenkin sitä ei vain usko...



Kaikeksi onneksi mieheni on ollut aivan mahtavana tukena koko ajan. Synnytys ja vauvan dramaattinen alkutaival olivat hänellekin raskaita kokemuksia. Silti hän jaksaa tsempata minua ja hoitaa vauvaa aivan upeasti. Kotitöiden tekoonkaan ei todellakaan tarvitse meillä miestä patistaa. Hommat on yleensä jo hoidettu kun minä vasta ajattelen... Pulloruokinnan hyviin puoliin kuuluu kyllä sen tasa-arvoisuus. Meillä vauva on heräillyt öisin yleensä kolmen ja kuuden tienoilla, ja mieheni on hoitanut toisen syötöistä. Parhaimmillaan olen siis saanut nukkua putkeen kahdeksankin tuntia!



Meillä ei vielä olla varattu ristiäisaikaa, eikä juhlia muutenkaan olla vielä paljon suunniteltu. Nimi ja kummit ovat selvillä, joten voi olla, että kastepäivä tulee piankin. Vaikka eihän tässä hätää...



Nyt pitää lähteä lypsylle. Iloa eloon kaikille - sitähän noilta vauvoilta saa.



Kuulumisiin,



SolAngel & Rontti-Aarre 12 päivää

Ehdinpäs minäkin vihdoin kirjoitella tänne vauva-puolelle! Tänään tuli vauvelille ikää tasan kaksi viikkoa ja ihan hyvin on vauva-arki pyörähtänyt käyntiin. Isä oli viime viikon kotona passaamassa minua (aah-ihanaa) ja vauvaa, enkä tiedä miten olisin pärjännyt ilman häntä! Eilen oli paluu arkeen ja Isä lähti töihin, mutta hyvinpä täällä pojan kanssa kahdestaan pärjättiin.



Tänään joudutaan lähtemään tuonne ulos pakkaseen, kun täytyy käydä neuvolassa punnituksessa. Meillä vauvan syntymäpaino ylittyi jo sairaalassa, mutta ihan hyvä käydä tarkistuttamassa, että painonnousu jatkuu. Välillä tuntuu päivisin, että vauva haluaisi olla tissillä koko ajan, joten vähän mietityttää, että tuleeko sieltä tarpeeksi maitoa, joten kiva nähdä tuo paino. Imetys on muuten sujunut kivasti, mutta rinnanpäät on aivan älyttömän arat! Tekee mieli karjaista, kun vauva tarttuu tissiin kiinni (ja usein karjaisenkin)! Olen laittanut vuoroin Lansinohia ja Bebanthenia, mutta ei helpota. Imetysotteen pitäisi olla ok, joten en tiedä, miksi ne ovat edelleen niin sairaan kipeät. Kipu onneksi helpottuu imemisen jatkuessa, mutta välillä ihan pelottaa se imetyksen aloittaminen, niin paljon se sattuu. Välillä käytin rintakumejakin, mutta ei nekään oikein auta tuohon kipuun. Vinkkejä???



Mieliala on onneksi ollut hyvä, enkä ole pahemmin itkeskellyt. No, muutama tippa on tullut tirautettua huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Välillä olen ollut ihan hukassa, kun tuntuu, että vauva haluaa olla koko ajan tissillä, eikä suostu nukkumaan omassa sängyssään, mutta onneksi sitten tulee taas parempi päivä, jolloin kaikki sujuu taas paremmin. Luin tuossa yhdestä oppaasta lohdullisen tarinan vauvan rytmeistä tai lähinnä siitä, ettei mitään rytmejä välttämättä ole, vaan vauva voi esimerkiksi syödä 3-4 tunnin välein tai 3-4 kertaa tunnissa tai 3-4 tuntia putkeen jne. Oli todella lohdullista luettavaa, kaikki " erilaisuus" on normaalia! =)



Meillä vauveli nukkuu noin 2-4 tunnin pätkissä ja herää sitten syömään. Ja välillä on tosi pitkiä aikoja hereillä tai hengailee puolihereillä tissillä! Eilen vauvalla taisi ekaa kertaa olla vatsavaivoja ja kun tarkemmin asiaa mietin, niin huomasin, että itsellänikin oli vatsa sekaisin, koska olin syönyt sellaista kumina-näkkäriä. Joten se jää sitten tulevaisuudessa syömättä. Ja kova on kakkaamaan tämä meidän poikamme ja usein saa pissit päälle vaipanvaihdon yhteydessä!



Tulipas sepostus... nyt täytyy mennä valmistautumaan neuvolareissuun. Onneksi Isä ehtii töistä ja tulee meidän mukaan! Onnea ja voimahaleja arkeen kaikille! =)



Piippa79 ja peikkomies 2 vko