Mieheni nauttii siitä, kun lapsemme kiukuttelee minulle. :(
Jos lapsi saa uhmakohtauksen ja alkaa ilman mitään syytä itkeä täysillä ja usein lyökin minua. Mies alkaa heti paapoa lasta ja ottaa syliin hyssytellen, sitten katsoo olkansa yli vahingoniloisena. Jos pyydän lasta siivoamaan lelunsa, eikä ala siivoamaan useista kehoituksista huolimatta vaan saa taas kiukkukohtauksen, niin eiköhän isukki tule hakemaan lasta vierelleen katselemaan töllöä. Kaikista rasittavinta on, mies kun jättää sotkuja ja pyydän korjaamaan jälkensä, mies käskee olla hiljaa. Lapsi on alkanut toistamaan samaa kaavaa eli käskee minun olla hiljaa, jos jotain pyydän tekemään... Olen asiasta miehelle puhunut, mutta käskee olla höpöttämättä. Mitä tehdä?
Kommentit (4)
Tuli heti mieleen, että jos kerran tv:tä tykkää katsoa, niin näytä sille joku leffa, jossa mies käyttäytyy juuri noin ja mitä siitä seuraa. tuntuu että järkipuhe ei tehoa.
SIihen asti lapsikin oli todella v-mäinen pentu, joka ei uskonut mitään puhetta, kun aina isi pelasti. Ihan oikeasti kukaan ei oikein kestänyt sitä pentuakaan. Eron jälkeen iskäkin sai jostain järjen käteen, nykyään ihan oikeasti kasvattaa lastaan (ehkä se avas silmät, kun oli kahdestaan pojan kanssa ja poika varmaan alkoi temppuilla isälleenkin), lapsikin on ihan mukava nykyään.
Tosi tyhmää, että tollasen asian tajuamiseen tarvittiin avioero ja lapsen perheen hajoaminen.
Vanhemmilla täytyy olla yhteisymmärys noissa kasvatusasioissa ainakin lapsien edessä ollessa.
Miehesi ei saisi missään nimessä mennä lapsen puolelle. Ei mene kauaan, kun lapsi sen huomaa (on näköjään huomannut jo), että äitiä voi pompottaa, kun isäkään ei sitä usko.
Yhteiset pelisäännöt ennen kaikkea :)