Ohjeita? Miten vanhemmat ottavat lapsen kavereita kylään? Koska lapsella vapaus kutsua itse kavereita kysymättä vanhemmilta?
Siis minkäikäinen lapsi muilla saa pyytää kavereita kylään ja pitääkö kysyä vanhemmilta lupa? Minkälaisia periaatteita vanhemmilla on näissä kyläilyasioissa?
Meillä vasta 6v lapsi, mutta seuraavat tilanteet mietityttävät. Mitä kommentteja seuraavat tilanteet herättävät ja antakaa ohjeita kuinka toimia?
*Pojalla on kaverina veljekset, jotka tappelevat aina keskenään. Ovat olleet meillä välillä, mutta yleensä isompi saa pienemmän itkemään ja yrittää sulkea tämän ulos leikeistä. Mielelläni en enää ottaisi molempia yhtä aikaa, koska tilanne ei ole kiva, mutta miten tämän käytännössä toteutan? Sanonko suoraan pojille että otan vain jomman kumman? Vai sumplinko jotenkin joka kerta ei saa - saa tulla kylään tilanteessa?
*Yksi kaveri (toinen veljeksistä) on aina poikaamme nähdessään sanomassa " kysy pääsenkö mä teille" ja sama tyyli kyllä on muidenkin kavereiden kanssa, joskus hän soittelee kavereille suoraan ja pyytää päästä kylään. Minua ärsyttää tälläinen itsensä " mankuminen" toisille kylään ja olenkin pitänyt taukoa etten ota tätä lasta kyläilemään meille. Heille vanhemmat eivät kovin usein ota muita lapsia ja omaamme en halua välttämättä edes päästää sinne, koska siellä ollessaan vain pelaavat tietokoneella ja katsovat telkkaa (en tykkää, varsinkin kun ohjelmat voivat olla pelottavia- kerran oli k11 elokuva). Miten pitäisi tähän kysymiseen suhtautua, mitä sanon?
*Poikamme leikkiessä kolmen kaverinsa kanssa (yhdet juuri nuo veljekset) kysyi pääseekö kaverit meille ja vastasin ei (en halunnut veljeksiä tappelemaan), sitten poika kysyi pääseekö sitten jos sanoo jollekin ettei pääse, vastasin ettei se ole reilua ja sanoin että voivat kaikki sitten leikkiä ulkona. No poika kävi hetken kuluttua kysymässä pääseekö hän toiselle pojalle näistä leikkiseurasta ja sanoin että jos äiti ottaa, niin pääsee ja sanoin että tuskin äiti ottaa. No äiti ei ottanut kaikkia neljää. Sitten jäivät leikkimään ulos ja jossain vaiheessa kaksi pojista olivat lähteneet huomaamatta (juuri tämä, jonka äiti ei myöskään ottanut koko lössiä leikkimään ja toinen veljeksistä, joka on koko ajan kysymässä " kysy pääsenkö mä teille" ) ja päässeet tälle pojalle sisälle leikkimään. Jotenkin tuli olo että koska yritin poikamme olevan reilu ja leikkivän sitten kaikkien kanssa, niin tämä toinen äiti " vesitti" opetuksen- olenko naiivi? Pitäisikö minunkin suoraan sanoa pojallemme, että ota joku kavereista, niin pääsette meille kahdestaan leikkimään ja mielellään tee se vaivihkaa.
*Poikamme on leikkinyt kahden kaverin kanssa kolmistaan. Välillä ovat tästä yhdellä kaverilla kylässä, koska tämä poika aika usein kyselee tuletteko meille (ja ilmeisesti ei tykkää leikkiä ulkona). Pari kertaa poikamme on hakenut tätä kaveria meille kylään, muuten yleensä ovat olleet tällä pojalla leikkimässä. Nyt poika olisi ottanut poikamme ja tämän toisen kaverin kylään, mutta äiti sanoi ettei poikamme pääse, vaan tämä toinen pääsi. Syytä en tiedä? Olettaisin että ehkä koska heidän poikansa ei ole ollut useinkaan meillä. Mitä teen? Kysynkö äidiltä? Vai käskenkö pojan seuraavaksi hakea tätä kaveria kylään tai jos ulkona näkevät ja poika kyselee lähteekö kaverit heille ja poikamme tulee kysymään lupaa, sanon ettei pääse, vaan tulevat meille? Ongelmana tämän kyläilyn kanssa on että pienempien lasten vuoksi ihan kaikki ajankohdat ei sovi ja mielelläni sopisin nämä kyläilyt hitusen etukäteen kellonaikojen mukaan, mutta nämä lapset leikkivät yleensä sen mukaan miten sattuvat näkemään.
*Näiden lisäksi pojallamme on kavereita, joiden vierailut sovitaan yleensä vanhempien kesken. Näissä ei ole ongelmia.
Vinkkejä ylläoleviin tilanteisiin? Onko muilla vastaavia päänvaivaa tuottaneita tilanteita? Vai sujuuko kavereiden kanssa kyläilyt? Ja miten ne yleensä hoidetaan?
Kommentit (16)
eli poikamme on nyt ekaluokkalainen, ja ongelmaksi on muodostumassa luokkakaveri joka viettää kaikki päivät yksin ilta kuuteen asti. Toki mielellään otan tuon pojan meille aina käymään jo senkin takia että säälittää että hän muuten on noin 5-6 tuntia yksin joka päivä. Mutta monesti tuntuu että tuo poika miltei asuu meillä, tulee tosiaan monesti suoraan koulusta meille klo 12.00 ja lähtee pois vasta kun suorastaan ajan hänet pois noin viiden aikaan.
Mun mielestä on ihan ok että joku kaveri kävisi aina pari tuntia kerrallaan käymässä. Mutta toi on mielestäni liikaa...ja jokunen tappelukin on jo saatu oman pojan kanssa siitä että en aina annakaan kaverin tulla meille.
Kaveri kun aina sanoo että hänen pitää mennä kotiin vasta klo 18.00, ja minä sitten saan selittää että ei se välttämättä kuule meille käy!
Vaikeita asiota, oon ajatellut että kun jään kotiin äitiyslomalle niin tod. näk. sovin lastemme kanssa esim. tietyt päivät milloin sopii pyytää kavereita ja milloin ei. En tosiaan halua että pienen vauvan kanssa kun aletaan arkea niin että täällä sitten pitää passata vielä vieraatkin lapset.
Itse en jaksaisi ja haluaisi ottaa ketään noin tiheästi. Meillä pojan kavereista noilla veljeksillä ja varsinkin tällä nuoremmalla " kysy pääsenkö mä teille" -kaverilla olisi varmasti yritystä tuohon pesiytymiseen, mutta minä en halua jatkuvasti heitä meille. Lisäksi heillä ei meillä käydessään yleensä ole koskaan kiire kotiin, mutta minä yleensä laitan heidät kotiin jossain vaiheessa. Tuntuu että tämä pienempi veljeksistä käy aina jossain kylässä niin kauan kuin hänet otetaan, vaikka päivittäin. Yleensä kyllä vanhemmat kyllästyvät jossain vaiheessa ja poika vaihtaa kohdetta. Nyt kun en ole häntä ottanut meille, niin ei ole taaskaan kyselemässä, luultavasti kiertää niissä perheissä mihin pääsee- kaverilla ei sitten niin väliä taida ollakaan.
Meillä en haluaisi myöskään että poika leikkisi aina vain yhden ja saman kaverin kanssa, vaan vaihdellen välillä eri kavereitten kanssa. Lisäksi kun kiellän etten ota jota meille, niin voin vedota että laitan vauvan nukkumaan tai siskon kanssa on jotain kesken tai että on hyvä sää, joten saavat olla ulkona jne. Kyllä kun useamman kerran on ottamatta, eivät enää niin kysele. Joskus tekisi vaan mieli kertoa suoraan säännöt miten kyläilyt toimivat, en jaksaisi tätä jatkuvaa venkslausta. Mietin vain että esikoululainen on aika nuori itse sopimaan näitä kaveriasioita, haluaisin vielä jotenkin kontrolloida siitä että osaa olla reilu kavereita kohtaan ja ettei ketään jätetä ulkopuolelle. Mutta aina en jaksaisi näitä kaverikuvioita. Ja mietin olenko ainoa äiti joka edes miettii näitä?
mariadee:
eli poikamme on nyt ekaluokkalainen, ja ongelmaksi on muodostumassa luokkakaveri joka viettää kaikki päivät yksin ilta kuuteen asti. Toki mielellään otan tuon pojan meille aina käymään jo senkin takia että säälittää että hän muuten on noin 5-6 tuntia yksin joka päivä. Mutta monesti tuntuu että tuo poika miltei asuu meillä, tulee tosiaan monesti suoraan koulusta meille klo 12.00 ja lähtee pois vasta kun suorastaan ajan hänet pois noin viiden aikaan.Mun mielestä on ihan ok että joku kaveri kävisi aina pari tuntia kerrallaan käymässä. Mutta toi on mielestäni liikaa...ja jokunen tappelukin on jo saatu oman pojan kanssa siitä että en aina annakaan kaverin tulla meille.
Kaveri kun aina sanoo että hänen pitää mennä kotiin vasta klo 18.00, ja minä sitten saan selittää että ei se välttämättä kuule meille käy!
Vaikeita asiota, oon ajatellut että kun jään kotiin äitiyslomalle niin tod. näk. sovin lastemme kanssa esim. tietyt päivät milloin sopii pyytää kavereita ja milloin ei. En tosiaan halua että pienen vauvan kanssa kun aletaan arkea niin että täällä sitten pitää passata vielä vieraatkin lapset.
sen niin, että pistin säännöksi, että koulun jälkeen tullaan ensimmäiseksi kotiin syödään välipala ja tehdään läksyt ja sen jälkeen on kavereitten aika. Näin lapsi sai hengähdystauon ja keskittyminen läksyihin onnistui paremmin. Luokkakaveri, joka olisi muuten varmaan meillä ollut hoidossa oli sen verran vilkas ja vaativa tapaus, että heidän touhuja piti seurata ja tarvittaessaan ohjata. Näin minä kyllä myös ihan itseni takkia hieman ohjailin ja säännöstelin tuloja. Itse pidin kahden tunnin vierailut tuossa iässä sopivana ja toisen vanhemmat pitivät tietää, että lapsi on meillä.
sovitaan vanhempien kesken. Lähistöllä ei ole lapsia, joten jo kuljetuksien kannalta tarvitaan aikuisten sopimuksia. Mutta muutenkin tuon ikäisten kanssa ei mielestäni käy lapsien keskinäiset sopimukset. Mielestäni vanhempien pitää tietää, missä lapset ovat.
Vieraita otan vastaan vain yksi kerrallaan. Tilat ovat meillä pienet, ja muutenkin usealla menee touhut " ranttaliksi" . Vierailuaika on yleensä kahdesta kolmeen tuntiin. Videot ja tietokonepelit ovat kiellettyjä (tätä nyt ei taidettu kysyä...).
olisi 2-3 x/vk, aina ei tuo onnistu. Ja mieluiten eri kavereita, että lapsi oppisi olemaan erilaisten lasten kanssa (jos leikit muuten sujuvat).
Kyllä tuntuu olevan aika erilaisia tapoja perheillä jo esikouluikäisten/ekaluokkalaisten kanssa ainakin täällä meillä. Yritän jotenkin tässä lutvia poikamme kannalta järkevän ratkaisun kanssa, mutta kuitenkin haluaisin kasvattaa poikaamme, enkä vain antaa vapaasti itse toimia- joukossa kun tyhmyys usein tiivistyy ja minusta olisi kiva jos aikuiset vielä hieman tietäisivät missä mennään ja ottaisivat vastuuta 6-7v kaveriasioissa.
Tust, olen sinun kanssasi samaa mieltä! Onkohan tässä efektiä että maalla/pidempien matkojen vuoksi aikuiset joutuvat ottamaan enemmän vastuuta? Tai sitten tuo kaveriseura koetaan sen verran arvokkaaksi että leikkiminen ja muu yhdessäolo on tärkeämpää kuin pelaaminen. Ja meillä tämä sopeutuminen näkyy sillä muutimme kesällä maalta " kaupunkiin" ja minä en ole ihan sinut vielä täällä aikuisten kasvatustavan kanssa.
Meillä ei kavereitten kanssa pelata pleikkaa, eikä katsella telkkaa/videoita, mutta muilla tämä tuntuu olevan yleistä. Joissakin kylissä ei muuta tehdäkään, kuten näillä veljeksillä. En olekaan antanut pojallamme lupaa kovinkaan usein tälläisiin kyliin ja yhteen jossa pelataan väkivaltapelejä (nyrkkeilyä) poika ei pääse ollenkaan. Minun lisäkseni tunnen tällä alueella vain yhden äidin, jolla on sama periaate, muilla ei tuo pelailu/videoiden katselu on aika yleistä kaverienkin kanssa. Lisäksi nyt viime aikoina kaverit ovat pyytäneet päästä meille pelaamaan (meillä löytyy pleikka), mutta leikkimään otan, en pelaamaan. Lisäksi jo 4pikkusiskon kaveri meillä ollessaan pyyteli että saako katsoa videoita... Tuntuu uskomattomalta että näin pienet jo yhdessä pelailevat ja katsovat videoita, luulin sen iän tulevan enemmän joskus yli 10v.
Lisäksi nyt mietityttää että minun periaatteideni vuoksi pojalla alkaa kaverit vähenemään. Hän ei pääse samalla lailla " mukaan porukkaan" ja hankalat/levottomat lapset eivät koe häntä kaveriksi ja pelkään että alkavat kiusata ym. Tuntuu että ympäristössä lähes kaikkien muiden vanhempien tyyli tässä " painostaa" meitäkin samaan muottiin juuri sen vuoksi ettei poikamme jää ulkopuolelle. Tämä on aika pohtimista oikeiden valintojen suhteen. Tosin sen verran jo päätin että tuon kavereiden pelaamiseen kulutetun ajan vuoksi poikamme aloittaa harratuksen hieman koulun alkamisen jälkeen (ei ihan samaan aikaan, koska koulun alkaminen itsessään voi olla jo riittävä ponnistus), jossa yksi pojan kaveri käy (jolla vanhemmat eivät myöskään anna pelailla ym.).
Nyt tilanteesta kavereiden kanssa sen verran, että olen todennut veljeksille, etten ota heitä yhtäaikaa leikkimään, koska riitaa on liikaa (päädyin siihen ettei minun tarvitse kotonani kuunnella eripuraisia leikkejä ja ei ole minun asiani kasvattaa näitä poikia). Saas nähdä kuinka varsinkin nuorempi reagoi, kostaako pojallemme. En enää jaksa olla tasapuolinen, vaan annan pojan enemmän itse päättää ketä haluaa kutsua kylään- mutta minun hyväksyntäni kautta. Edelleen otan kyllä pari-kolmekin lasta yhtäaikaa meille, jos leikit sujuvat, ilman syytä ketään ei jätetä ulkopuolelle (riitely, kiusanteko ym. kelpaa minulle syyksi).
voimistui meinaan vaan omatkin näkemykset. Olen tosiaan tuskaillut tuon yhden pojan luokkakaverini kanssa jo pidempään, hän kun olisi meillä joka päivä ja todella monta tuntia aina! Mulla on alkanut hermot mennä asian kanssa tosissaan.
Nyt otin poikani kanssa asian kunnolalla esiin ja sovittiin selvät säännöt. Koulusta suoraan ei saa tulla meille ketään vaan ensin kotiin, läksyt ja välipalaa jne., sitten voivat mennä pihalle/puistoon/pulkkamäkeen sen jälkeen. Meille saa tulla vain 2x vko ja vain mun luvalla, eli ei niin että poika vain marssii meille. Kerrankin meidän poika lähti parturiin ja tuo poika ei siltikään meinannut lähteä meiltä millään pois.
Ihmettelen suuresti että mitähän pojan kotona mahtaa tapahtua kun eivät ota mitään yhteyttä minuun vaikka tietävät että heidän lapsi on meilä harva se päivä, syö meillä monesti jne.. Itse ainakin haluan että vanhemmat sopivat tämän ikäisten lasten kyläilyistä ja sopivat myös kellon ajat milloin pitää lähteä kylästä pois.
Meillä myös minä kielsin kuukausi sitten että kavereiden kanssa ei pelata pleikkaa tai tietokonetta. Sitten poikani keksi että hän alkaa menää tuolle pojalle sitten, siellä kun ei ole ketään kotona ja siellä saa pelata rajattomasti. Nyt en siis uskalla päästää poikaani tuonne kuin joskus kun tiedän että siellä on joku vanhemista kotona. Muutenkin harmittaa että poika ei ole innostunut kutsumaan muita kavereita meille, olenkin itse nyt ottanut yhteyttä kahteen äitiin ja sovimme että pojat alkavat kyläillä toisilla aina silloin tällöin.
Meillä lisäksi pieniä taaperoita joten luultavasti näin saa jatkua vielä jonkin aikaa...
Ehkä seurustelevalta teiniltä en enää pystyisi tätä vaatimaan kun toisella on jo itsenäistyminen käynnissä. Sitäpaitsi parempi aina silmien alla, eikö?
Kyläilyjen kanssa on ollut myös periaate ettei ketään jätetä ainakaan tarkoituksella pihalle, eli jos tulossa liikaa väkeä kukaan ei tule. Tätä kyllä tapahtuu muuten ylättävän paljon, ihmettelen toisia vanhempia...
Samoin kun lapset olivat pienempi9ä eivätkä kaverit kantaneet kaikki känykkää, varmistimme JOKA kerta että vanhemmat tiesivät missä ovat. Eikä suoraan koulusta jne...
Lapset jotka käy meillä leikkimässä ovat tuttuja lapsia,samasta eskarista ja taloyhtiöstä.Meillä kaikilla on samanlaiset säännöt ja tunnen vanhemmat.Harvoin tulee " ongelmia" .
Pleikkaria meillä saa pelata max tunti,pelit on tyyliin hugo,madagaskar jne.Mitään väkivaltaista meiltä ei löydy.Monesti lopettavat pelaamisen esim. puolen tunnin päästä ja alkavat leikkimään legoilla jne.Pelaamisesta ei ole tullut ongelmaa.Videoita ei katsella kun kavereita on kylässä.Aina kysytään lupa saako tulla ja saako mennä kylään.Koska lapset ovat tuttuja,vierailut venähtää joskus puolin ja toisin ;) Jos olisi vieraampi lapsi niin tunti olisi ok.
mieluummin yhteistä tekemistä kuin videoita ja pleikkaa, jossa helposti yksi pelaa ja muut tuijottaa.
Ollaan tosin vasta tulossa tähän omien kaverien kotiinkutsumisvaiheeseen ja tämä keskustelu on oikein hyvä !
meilläkin kun eskarin myötä ovat nämä asiat tulleet ajankohtaisiksi.
Jotkut lapsen eskarikavereista tosiaan olisivat jatkuvasti kylään tulossa eikä näitä lapsia paljon tunnuta kotona kaipaavan, ei mitään kotiintuloaikoja tms.
Ja minusta kyllä olisi kiva sopia vierailuista ja niidne pelisäännöistä vanhempien kesken.
Useimpien kavereiden kanssa asiat sujuvatkin näin, sovitaan vierailut etukäteen ym.
Mutta näiden muutamien jatkuvasta " saadaanko tulla teille" ovella kyselemässä käymisestä on alkanut tulla pikku hiljaa jo ongelma.
Liikkuvat yleensä vielä parin-kolmen lapsen porukassa eivätkö todella ole niitä rauhallisimpia lapsia joten en kyllä ole paljon kylään ottanut.
Mutta se kyllä mietityttää että aletaanko lastamme kiusata näiden vilkkaampien ja vapaasti liikkuvien lasten taholta jos en ota heitä kylään?
Näille lapsille ei omaa lastamme ole koskaan kutsuttu. Enkä kyllä ole varma päästäisinkö edes koska heillä ei kodeissa paljon rajoja jasääntöjä tunnu olevan.
Neuvoja tilanteeseen, kiitos, asiallisia sellaisia!
Meillä kouluikäiset kysyvät aina etukäteen saako kaveri tulla meille kylään. Usein kännykällä soittavat koulumatkalta ja kysyvät. Jos tulevat suoraan koulusta, pitää läksyt tehdä ensin ja sitten annan aina kaikille (myös kavereille) välipalaa. Kaverien kotiinlähdöissä ei ole juuri ollut ongelmia, yleensä lähtevät viimeistään siinä viiden maissa kun monissa perheissä on ruoka. Jos meillä on joku ruoan (siis " päivällisen" ) aikaan en tarjoa ruokaa.
Jos tuntuu, että joku kaveri vaan on eikä lähde lainkaan niin sanon vaan kylmästi, että " Sarin" pitääkin nyt lähteä ja että voitko sä " Mari" (=oma lapsi) käydä vaikka saattamssa " Saria" . Tästä ei kukaan ole koskaan kummastunut.
Alle kouluikäisten kaverikyläilyt sovitaan aina vanhempien kesken. Joskus joku pieni saattaa tulla multa kysymään, että saako hän tulla meille ja jos se musta on ok, niin sanon, että kysy äidiltäsi ja jos taas en halua meille ketään niin sanon, että ei tänään, ehkä joku toinen kerta.
mun poikani on vasta 3kk, mutta tuli mieleen omat lapsuus- ja nuoruusajat. Meillä niin kauan kuin kotona asuin kysyttiin tai ainakin ilmoitettiin, että joku kaveri on tulossa kylään. Muistaakseni vielä yläasteikäisenä kysyin, voiko sejase tulla kylään. Sen jälkeen liikuttiinkin enempi kahviloissa ja muualla, mutta kyllä minä vielä täysi-ikäisenäkin muistin kysyä tai ilmoittaa, että " sejase olis tulossa käymään, sopiiko?"
Pikkuveljeni on pian 12 ja kyllä hän aina kysyy, voiko kaveri tulla heille tai voiko hän mennä kaverin luokse. Minusta niin kuuluu ollakin. Vanhemmat ovat vastuussa lapsen menemisistä, joten on aivan ehdotonta, että sovitaan yhdessä, kenen luo mennään ja kuin kauan voi olla. Kun on kyseessä oma koti ja oma rauha, on minusta erittäin oikeutettua, että vanhemmat " määräävät" kuka ja milloin voi tulla kylään.
Mutta yksi asia vähän mietittää, nimittäin, kun meillä on tuollainen 1v4kk ikäinen taapero, joka nukkuu 1-2 päiväunet päivittäin, enkä siihen aikaan ota isompia lapsia kylään, niin oikeastaan hyvin harvoin meillä on kotona ketään vanhemman lapsen kaveria kylässä. Vanhempi tyttö 8v siis kyläileekin itse enemmän kavereiden luona, yleensä n. 3 kertaa viikossa. Muina päivinä on harrastuksia, ja silloin saa olla pihalla leikkimässä. Tuntuu, että aina kun lapsi kysyy, voiko kaveri tulla meille leikkimään, niin vastaus on ei, koska pikkuveli on juuri saanut unenpäästä kiinni. Mutta toisaalta, meillä nuo vierailut ei ole mikään ongelma, lapsi kavereineen tykkää paljon leikkiä pihalla.
Meillä kolme lasta 1,6v , 4v ja 7v ekaluokkalainen. Kavereita olis
kyllä tulossa mutta olen aika tiukkana ollut. Pojan kanssa on juteltu
että pikkuveljen päiväuni aikaan en ota ketään eli heti koulun
jälkeen. Meillä on kans Välipala aika ja läksyjen teko ennen
kaveri juttuja.
Ehdottomasti olen yhteydessä meille tulevien kavereiden vanhempien
kanssa siitä että on lupa tulla ja mihin aikaan leikit loppuvat sisällä
eli n. 2-3h kerrallaan. Muuten en suostu ottamaan ellen voi soittaa
ja viestitellä vanhempien kanssa.
Viikonloppuisin olen pyrkinyt rauhoittamaan aikaa perheen yhdessä
oloon joten meillä harvoin on ketään käymässä viikonlopun aikana
toki välillä mutta harvakseltaan. Nyt kun tulee kesä niin olen pääsääntöisesti sopinut ulkoleikeistä. Ja jos ne eivät kiinnosta niin
molemmat menevät omiin koteihinsa joten melkein aina löytyy
tekimistä :D
Itse ihmettelen reviirien suuruutta ekaluokkalaisilla eli asumme
pääkaupunkiseudulla. Poikani luokalla on monta oppilasta jotka
saavat viikolla rahaa (meillä karkkipäivä) ja käyvät reippaan matkan
päässä kioskilla. Notkuvat myös kauppakeskuksissa. Itse en viellä
meidän ekaluokkalaista ole päästänyt yksin kioskille kuin kaksi kertaa
lukuvuoden aikana, raha on annettu kotoa ja sovittu vähän mitä
ostetaan :D
Kauppakeskukseen ei ole mitään asiaa ilman vanhempia. Itseäni
pelottaisi lähinnä isompien lasten älyttäminen ja muut lieve ilmiöt.
Monet lapset ovat myös kouluiltoina myöhään ulkona kun meillä
tullaan 19 mennessä kotiin ja aloitetaan rahoittumaan , muutama
poika on tullut ovelle hakemaan ulos 20.30 ????
Kovaa on lasten maailma tänä päivänä ja paljosta haluaisin
viellä suojella mutta pala palalta ne vaan saavat tiedää asioita
mitä itse en viellä olisi halunnut selvittää, lapset ovat niin
hetken lapsia :D Tarkoitan tällä esim. rasistisia asioita, poikkeavaa
seksuaalisuutta yms. joita selityksistä huolimatta eivät varmaan
oikein ymmärrä.
Meillä poika onneksi hyvin ymmärtänyt näitä sääntöjä ainakin
viellä ja kaverit ovat sellaisia joiden vanhempien kanssa olen
keskustellut eli joko vanhempain illoissa tai sitten asuvat tässä
vieressä : D
Meillä on pienet tilat ja omaakin väkeä riittävästi... Kavereita saa tulla yksi kerrallaan, ja jos on valintatilanne, niin kukaan ei tule sisälle. Pienet kyselevät estottomasti, saako meille tulla kylään. Joskus saa, joskus ei. Selitän syyn, mutta tokaluokkalainen poikamme aina ei. Usein taivastelen, miten tylyjä tenavat toisilleen ovat! Perjantai-iltapäivisin ei kukaan vieras lapsi tule kylään, eikä harrastuspäivinä. Ulkona on hyvää tilaa riekkua, joten aina en lupaa anna mennä kaverillekaan. Lisäksi pc- ja videopelit ovat yleensä vierailujen ainut sisältö. Kavereilla on pelejä, joita meille ei hankita ikärajan takia, ja ne sitten houkuttavat.