Oletko saanut aikuisiällä itsesi innostumaan liikunnasta ? Mikä laji sytytti ?

Vaunujen kanssa siinä oli jotenkin mielekkyyttä, ja pitihän nuo raskauskilot saada sulamaan. Lopulta siihen tulee oikein himo, nykyään ärsyttää jos ei pääse reippaalle kävelylle vähintään joka toinen päivä.

mulla oli jopa yläasteella lääkärin kirjoittama vapautus liikuntatunnesta koska vihasin niitä niin paljon (ja olin vaikeasti masentunut ja itsetuhoinen).



olen aina ollut kömpelö ja jotenkin "tietoinen" mun kehosta kaikena aikaa, en osaa olla luontevasti.



mutta sitten löysin TAIJIN. ihan mahtava laji, ja osui vielä ihan mahtava opettaja. jotenkin se kehon kanssa oleminen ja luontevuus löytyi. nykyään juoksenkin jo ihan pokkana ja lisäksi meillä on olohuoneessa paraatipaikalla ihana cross trainer-vehje, sillä viuhdon menemään 20 min päivässä ja tykkään tosi paljon.

Kokeile latinobicia, bailatinoa tms. siis kuitenkin yksintanssittavia lattareita!

En ole koskaan pitänyt joukkuepeleistä, mutta tämä innostaa :) Ja joo, olen myös ollut aina koululiikunnan vihaaja...

se on kivaa ja tosi rankkaa liikuntaa.

Huomaamatta kunto on noussut ja lenkit pidentyneet. Ensin juoksin vartin, sitten 20 minuuttia, sitten puoli tuntia, 45 minuttia, tunti, puolitoista... Uskomatonta!

Innostuin liikunnasta vasta yli 25v. ikäisenä ja sen jälkeen liikunta on kuulunut osana elämääni. Joskus on pidempiä taukoja mutta ilman suurempia ongelmia. Veri vetää jumppaamaan. Juoksu on nyt kyllä ollut pidemmän aikaa jäissä.

täysin koukussa olen. Etenkin bodypump sopii hyvin kaikille hitusen ylipainoisille ja huonokuntoisille (kun ei ole mitään hyppimistä yms.).

Tulin uudestaan raskaaksi ja toisen lapsen jälkeen vasta innostuin.. Vaunukävelin, menin uimaan, sitten spinningiin ja jätin vaunukävelyn ja lähdin yksin käveleen. Kohta otin pari juoksuaskelta ja kun itsetunto alkoi löytymään aloin juoksemaan, enää se oma asenne ettei toisten nähden voi juosta naurattaa!



Odotan kolmatta lasta ja koitan käydä juoksemassa kevyitä lenkkejä. Olin hetken Thainyrkkeilyssä ja se jos joku on hauskaa ja kamalaa samalla kertaa. Siihen jäin koukkuun. Aina kun kuulen Metallikaa alkaa mieli potkia ja hakata niin että hiki lentää!!

Hiki lentää ja kaikkensa tulee antaneeksi. Ryhmä & ohjaaja kannustaa tekemään kun yksin jäisi helposti puolitiehen..

hyvä olo ja sopii sun elämäntilanteesees!



Jos vihaat liikuntaa ja olet ylipainoinen, ni tuskin juoksu on sun juttus.

Ehkä joku laji, jossa on muutakin sisältöä kun pelkkä fyysinen puoli..?



Itse olen koko ikäni harrastanut joukkuelajia SM- tasolla, mutta sen jälkeisen monen vuoden liikkumattomuuden jälkeen löysin joogan ja pilateksen!



Just nuo itämaiset lajit, kuten myös taiji, chiball tms. on hyviä lajeja ihmiselle, joka hakee liikunnasta mielummin hyvää oloa ja terveyttä kuin lihaksia ja nopeita fyysisiä tuloksia..

juoksu ei tule kyseeseen hölskyvien rintojen ja heikkojen polvien vuoksi. Ylipainoa ei ole kuin ihan vähän (enää). Niin ja se laji joka vei mennessään, on ihan perinteinen, hikeä hieman nostattava KÄVELY. Eri pituisia ja -laatuisia reittejä, kaupungissa ja luonnossa, nopeutena n. 6-7 km tunnissa. Ja n. tunnin lenkki, vähintään 5 päivänä viikossa. Ihan koukussa olen, vaikka alussa oli vähän pakkopullaa.

Yksilölajit sopivat minulle parhaiten. Aloitin joogasta, koska tarvitsin lajin, joka edistää henkistä tasapainoa. Sehän ei oikeastaan ole edes liikuntaa, vaan elämäntapa. Lisäsin joogaohjlemaani rankempia osuuksia vasta nyt, kun olen alkanut juosta.



Juoksuun olen todella koukussa. Harmittaa vain, etten pysty vielä juoksemaan niin usein ja paljon kuin haluaisin, kun nivelet eivät vielä kestä. Ne kehittyvät aika hitaasti.



Jaksoin alussa juosta vain muutaman minuutin (loput lenkistä kävelin) ja olin sen jälkeen täysin puhki. Mutta tuntui hyvältä! Ensi kertaa nautin liikunnasta, jossa tulee hiki.

joka _ei_ jää koukkuun liikkumiseen... Itse tykkään eniten reippaasta kävelystä. On ollut aikoja, jolloin olen kuukausitolkulla käynyt muutaman kerran viikossa reippaalla 8-9 km, joskus pitemmälläkin lenkillä. Ja sitten se on jostain syystä jäänyt - eikä tunnu missään. Ei yhtään tule semmoista oloa, että olisi pakko päästä kävelylle, vaikka sitä on siihen asti tehnyt ihan mielellään. Tämä kuvio on siis toistunut muutaman kerran, kävelyn lisäksi sama on tapahtunut myös kuntosalilla käymisen suhteen. Ilmeisesti liikunta ei siis aiheuta minussa minkäänasteista riippuvuutta. Harmi sinänsä :-)

Minäkin kävelin päivittäin tunnin lenkkejä ja pidempiäkin, mutta ihan yhtä hyvin olisin voinut olla kävelemättä. Ja talveksi aina lopetinkin. En ollut ikinä tuntenut mitään hyvää oloa liikunnan jälkeen, ainoastaan väsymystä.



Jäin koukkuun vasta kun aloin juosta. Ilmeisesti liikunnan täytyy olla reilusti rasittavaa ennen kuin siihen jää koukkuun. Rasittavassa liikunnassa myös kehittyy nopeasti ja se on koukkuun jäämisen yksi osa-alue, jos on vähänkään kilpailullinen luonne. On kivaa huomata, että jaksaa joka kerta enemmän. Kävelyssä ei sellaista huomaa.

mutta avantouintiin olen jäänyt koukkuun.

Ehkä joku laji, jossa on muutakin sisältöä kun pelkkä fyysinen puoli..?

En olisi ikinä uskonut, että jään koukkuun juoksemiseen:-O



Aloitin parisen vuotta sitten juoksemalla ihan lyhyitä lenkkejä, mutta juoksin koko matkan. Siitä vähitellen pidensin ja nyt menee 10 kilsaa helposti.

sen jälkeen lukio ja muutama vuosi päälle menikin sitten täysin liikkumatta. Muutettuani uudelle opiskelupaikkakunnalle innostuin kokeilemaan erilaisia jumppia ja ne oli ihania! Pääsin käymään myös kokeilukerroille eri kuntosaleille, josta innostuin sitten seuraavaksi. Nyt meillä on koira, jonka kanssa tulee paljon liikuttua, ihan kävelyvauhtia ja reippaammin metsässä että puistossa. Olen suunnittellut alkaa koiran kanssa canicrossingia ja talvella sitten hiihtoa koiran vetäessä.



Viimeisen parin vuoden aikana olen varmasti liikkunut enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä.

Mä olen aina tykännyt liikkua, mutta laiskuus on vienyt sohvalle. Sitten sattumalta lähdin kokeilemaan kuntonyrkkeilyä. Jäin heti koukkuun. Tekee ihan älyttömän hyvää korvien välille, kun pääsee löymään säkkiä. :P Ja kroppa tykkää treenistä: se on niin monipuolista ja raskasta (tuota treenien raskautta voi säädellä sen mukaan mitä itte jaksaa tehoja laittaa). Lajin parissa on hurahtanut jo 7 vuotta. Suosittelen.