Tarhan tädit muuten nauravat teidän selän takana teidän perheen asioista.
Meidän lapset ovat tarhassa ja meidän aamu rutiineihin kuuluu se, että viedään ensin isompi lapsi omalle puolelleen ja annetaan hali ja vilkutetaan ja sitten mennään pienten puolelle, jossa otetaan lapsen päältä pois, annan halin ja mennään sitten leikkihuoneeseen, jonne lapsi menee leikkimään ja lopuksi vielä vilkutus. Ja tämä " rituaali" pitää toistaa joka ikinen aamu tai lapsi alkaa parkumaan. Hänellä on myöskin omat nukkumaanmeno rituaalit, joita pitää noudattaa, nämä rituaalit ovat kylläkin iltaunille mennessä, päiväunille mennessä ei ole rituaaleja ollenkaan. Itselläni tuli yhtenä aamuna karmea hoppu, kun nukuttiin koko konkkaronkka pommiin ja jouduin vaan heittämään lapset kiiireesti hoitoon ja kuopus alkoikin sitten parkumaan, kuten arvata saattaa ja hoitajat olivat ihan ihmeissään siitä. Ja alkoivat narisemaan päivällä miehelleni, joka haki lapset, että ei lapsilla nyt tuollaisia rituaaleja tarvitse olla, turhaa parkumista vaan. Kuopus on nyt 2v ja aloittivat esikoisen kanssa hoidon kolmisen kuukautta sitten. Myös esikoisella oli saman tyyliset rituaalit, kun hän aloitti hoidon 2 vuotiaana, mutta nyt kun hän oli pari vuotta kotona minun ja kuopuksen kanssa, niin hänellä ei ole mitään rituaaleja. Ja kuulin sitten lasteni kaverien äidiltä, että nuo hoitajat olivat naureskelleet ulos lähtiessä, että mitään tuollaisia rituaaleja ei tarvitsisi olla jne. Ja samainen ystäväni kertoi, kuinka nuo hoitajat naureskelevat joidenkin lasten vaatteille (jos ovat esim. kuluneita kirppiskamoja tms.). Ystäväni tuo lapsensa vasta silloin, kun on ulos lähdön aika.
Kommentit (30)
Vierailija:
Sekin on hauskaa kuulla, kun lapset paljastavat mitä vanhemmat puhuvat meistä hoitajista kotona. Papin vaimon mielestä minä olen meikkipussi :)
:DDD Mutta ei kivaa, kun juorutaan, tosin minäkin ihmettelen hoitotätin tukkaa:DD
ja aina miettinyt, että on se törkeetä, miten vanhempia vedätetään satuilemalla hienoista toimintasuunnitelmista jne.... ne on päiväkotien markkinointia ja aina pohditaan, miten omaa taloa voisi kehua, että se saisi parempaa palautetta kuin naapuritarha.
Olen ikionnellinen, ettei mun tarvitse laittaa lapsiani nyt hoitoon!
Jos jonkun mekko naurattaa tai tukka huvittaa, sitä kuitenkin pitää sen ihan omana tietonaan.
Minusta on hirveän törkeää, että päiväkodin aikuiset nauravat vanhemmille ja lapsille näiden selän takana. Vielä karmeampaa on se, että jotkut lapset tai toiset vanhemmat joutuvat kuulemaan tätä.
Suhteen pitäisi olla luottamuksellinen ja lämmin. Selän takana nauraminen pilaa sen kyllä kokonaan.
Ei se meiltä pois ole ja kyllä mekin puhutaan niistä päiväkodin tädeistä kotona miehen kanssa. Ja aika usein kyllä vähän naureskellaankin niille. Meidän tytön päiväkodissa on nimittäin sellainen kanaemo töissä että teitäkin naurattaisi. Mutta tyttö tykkää kyllä tästä tädistä tosi paljon että saa " kanattaa" niin paljon kun haluaa =).
Eikä tietenkään lapsen kuullen naureskella tädille.+
Varmasti nekin puhuu meistä. Kyllä ainakin mun työyhteisössä puhutaan asiakkaista. Sekä hyvää että pahaa. Sellaista se elämä on.
Yhdellä kasvaa parta, yksi on koko ajan ihan kamalan kiukkuinen, melkein kaikki ovat valtavan ylipainoisia jne. Ei ehkä ole nättiä puhua periaatteessa ihan kivoista tädeistä näin, mutta helposti se vain siihen menee. Kyllähän melkein kaikki juoruavat toisista selän takana, eikä sillä välttämättä mitään pahaa tarkoiteta.
Mutta se on kyllä törkeää, jos naureskellaan sille, jos jollain lapsella on vain kuluneita, käytettyjä vaatteita :( .
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Niinpä. Meidänkin päiväkodissa on hienot tavoitteet ja suunnitelmat. Vaan eivätpä ne käytännössä toteudu. Kun me vanhemmat nostimme äläkän, kun tavoitteet eivät toteudu, saimme hankalan vanhemman maineen ja hoitajien naamalta näki selvästi, mitä he meistä ajattelevat.
Olen ollut useassa pk:ssa töissä
ja aina miettinyt, että on se törkeetä, miten vanhempia vedätetään satuilemalla hienoista toimintasuunnitelmista jne.... ne on päiväkotien markkinointia ja aina pohditaan, miten omaa taloa voisi kehua, että se saisi parempaa palautetta kuin naapuritarha.
Olen ikionnellinen, ettei mun tarvitse laittaa lapsiani nyt hoitoon!
meille pk:n täti sanoi (kun kävimme tutustumassa) että nämä on tavoitteet joihin pyritään, mutta mihin sitten käytännössä pystytään, se on eri asia. Resurssit (ja henkilökunta) kun on rajallisia.
Miksi sitten tehdään sellaisia toimintasuunnitelmia, joita ei pystytä käytännössä toteuttamaan?
Varsinkin vanhemmat hoitajat arvostelee tosi tarkkaan KAIKKI vanhemmat. Me nuoremmat enimmäkseen nauretaan vanhempien omituisille jutuille. Ihan samanarvoisessa asemassa ootte kaikki, no toisille nauretaan enemmän, toisille vähemmän. Eikä ne kaikkein herkullisimmat jutut pysy tarhan seinien sisällä! Lapsethan ne monesti kertoo kotoaan parhaat jutut, niistä sitten pilaa tehdään ja hekotetaan vatsamme kipeiksi. Sillä tavalla me jaksetaan raskaassa työssämme. Ja sitten aina ajatellaan, että kyllä ne vanhemmatkin meitä mollaa. Mä en kyllä hoitolasten kuullen puhu mitään omia asioitani.