Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla on vain vähän ystäviä omasta_halustaan?
31.01.2006 |
Mulla olisi tuttavia, kavereita ja ystäviä vaikka kuinka. Oon aina ollut se murheiden kuuntelija ja neuvonantaja ja puhelin on pirissyt ja mailiboxi tukkeutunut aina liiankin kanssa. Jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti rooliini ja ainaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kerta kaikkiaan pistin pillit pussiin ja lakkasin vastaamasta maileihin ja kutsuihin. Olin aina korrekti, mutta torjuin kuitenkin systemaattisesti kaikki viestit ja kutsut - halusin omistaa aikaani vain miehelleni, parhaalle ystävälleni ja perheelleni.
Toimii! Olen tehokas työntekijä, minulla on mielekäs ja rentouttava vapaa-aika,enkä suoraan sanoen tunne menettäneeni yhtikäs mitään. Mitäs ootte mieltä, oonko mä erakko tai jotain muuta kamalaa??
Kommentit (3)
ja tuollainen erakoituminen voi tarkoittaa ripustautumista ja riippuvaisuutta. Ei ole minua varten, hyi! Rakastan illalliskutsuja, vilkasta seuraelämää (myös arkena), rakastan sitä kun puhelin soi ja aamulla on 10 uutta mailia inboxissa. En voisi kuvitellakaan tuollaista elämää kuin teillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä haluan viettää laatuaikaa elämässäni ja turhanpäiväiset kaveruudet saa jäädä. Muutama _hyvä_ ystävä on ja mielelläni silloin tällöin olen heidän kanssaan, mutta ei kiitos joka päivä tai edes joka viikko...
Mulla on vähän vastaava tilanne. Työni, josta pidän, on todella sosiaalista ja intensiivistä ja usein työpäivän jälkeen tuntuu, että haluan rauhoittaa vapaa-aikani liiallisilta sosiaalisilta kontakteilta.
Olenkin asettanut oman pienen perheeni ja muutaman todella hyvän ystäväni etusijalle ja tietoisesti luopunut näennäisten " kaverisuhteiden" ylläpitämisestä. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi yhdentekevien ihmisten seurassa. Vietän mieluummin laatuaikaa harvojen ja valittujen kanssa.