G: mikä teitä ärsyttää OMASSA äidissänne?
mua ärsyttää se kun se antaa lapsillemme kaiken periksi ja se vielä enemmän kun toisella lapsella on diabetes niin hän antaa millon sattuu hänelle hiilihydraatti pitoista syötävää,eikö se tajua että diabeetikoilla on ruoka-ajat ja muulloin ei anneta sellaista syömistä mikä nostaa verensokeria.
Kommentit (28)
Olen sanonut tuhat kertaa etten halua tietää mutta silti se saa jossain välissä kerrottua...yäk!!!
jotka kovasti mummua odottavat, mutta sitten kun pitäis tulla niin aina on joku syy että ei pääsekään :(
Uskon että suurin syy on se että kun asumme pitkässä matkassa ja meillä on sitten yleensä oltava ainakin vkonlopun yli, niin äiti ei vain kertakaikkiaan voi olla niin pitkää aikaa selvinpäin. Varsinkin kun viikolla hän on töissä ja silloin ei voi ottaa niin paljoa kun vkonloppuna.
Itselleni ei ole niin väliksikään, vaikka ei nähtäis kun kerran vuoteen, mutta lasteni takia tuollainen käytös ottaa päähän ihan älyttömästi.
Lapset ovat vielä niin pieniä että selitykset mummun töistä ja sairastumisista ym. menevät vielä läpi, mutta kyllä nuo lapsetkin kasvavat ja pian alkavat ymmärtämään, että mistä onkaan kyse ja että mikä meidän mummulle on kaikista tärkeintä....
Esim. jos puhelimessa mainitsen, että ollaan lähdössä ulkoilemaan pimeän aikaan, muistuttaa aina, että pitää olla heijastimia, kylmällä säällä, että pitää olla tarpeeksi päällä jne. No, tuo on tavallaan hupaisaakin. Mutta lasten- ja kodinhoitoon liittyvistä muistutuksista en jaksa huvittua. Kun äitini on kylässä, tulee olo, että hän pitää minua pikkutyttönä joka vain leikkii kotia, eikä tiedä, miten asiat pitää oikeasti tehdä. Olen kyllä tuhat kertaa sanonut, että minä teen asiat omalla tavallani, mutta ei auta.
Muuten äiti on mukava, enkä halua pilata välejämme, joten yritän antaa loputtoman neuvojen tulvan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus vain ärsyttää.
Se ärsyttää, että äitini nalkuttaa isälleni ja suhtautuu tähän halveeraavasti, vaikka isäni on monin tavoin pätevämpi ihminen kuin äitini. Äiti tuhahtelee isäni puheille ja käyttäytyy kuin ei jaksaisi kuunnella. Mitä hyvänsä isä tekeekin, aina on joku pielessä. Ihmettelen, kuinka isä kestää.
Äitini on kuollut viisi vuotta sitten. Jos äitini olisi elossa, niin antaisin vain asioiden ärsyttää ja olisin onnellinen, että oma pieni tyttäreni saisi tuntea oman isoäitinsä... Ja minulla olisi vielä oma äiti, johon sai luottaa aina :)
että äiti on jäänyt juuri eläkkeelle, mutta ei ole kertaakaan hoitanut vauvaani, vaikka olen ruikuttanut unettomia öitä, joita on nyt jatkunut pian kolme kuukautta. Puhelimessa kyllä jakelee neuvojaan, mutta siihen se jää. Välimatkaa meillä on vain vajaa 30 km ja hän saisi kyllä auton käyttöönsä jos haluaisi. Siskoni lasta hän hoiti todella paljon. Siskolleni hän osti juuri auton...
Hän on marttyyri
Häneltä ei saa mitään tukea elämän isoissa asioissa. Jos hänelle jotain kertoo, hän alkaa vain jutella omista asioistaan.
Hän kritisoi aina minua ja valintojani.
Puhuu pahaa toisesta siskostani mulle ja luultavasti sama pätee toisinkin päin. Plääh!
Negatiivinen ihminen. Aika masentava. Ei mitään sosiaalielämää, on vain kotona jatkuvasti.
Vanhanaikaisuus ärsyttää yli kaiken. Ei voida nähdä asioita toiselta kantilta mitenkään.