Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kriisi on ohi, erotako nyt sitten vai ei?
31.01.2006 |
Meillä oli vuosia tosi vaikeaa, ja lopulta päätin että eroan. Kaikki on jo sovittu valmiiksi, muuttoa vaille. Nyt mies kuitenkin on ihan kuin eri mies, hoitaa lasta, antaa mulle vapaata, on ystävällinen ja iloinen ja hymyilevä. Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä ja ajatella.
Kommentit (35)
Jos kyseessä ei ole väkivaltaa tai pettämistä, älä eroa kun on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli meilläkin ekat 5 vuotta aika hirmuista aikaa nyt ollaan onnellisia...tietenkin mielestäni täytyy ainakin jonkinmoista tunnetta tai edes mielenkiintoa toista kohtaan löytyä...
ja vähän aikaa on mennyt hyvin, ja sitten on mennyt aina hullummaksi vähitellen.
ap
niin miksi et voisi muuttaa omaan asuntoon ja silti deittailla? Tai jos ei asuntoa ole niin katsele se vähän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehet tulee tajuihinsa vasta kun on liian myöhästä. Sinun miehesi taisi tulla tajuihinsa viime hetkellä. Nauti!
Miten kamala miehesi on sitten aikaisemmin ollut? Onko hänellä joku paha ongelma: alkoholi- tai huumeongelma, väkivaltainen tms. Onko joku psykopaatti, joka nyt haluaa houkutella sinut ovelasti jäämään?
Mitä jos nyt muutat kuitenkin, kun kaikki on suunniteltu. Ja sitten voit hakeutua miehesi kanssa vielä vaikka pariterapiaan, miettimään, josko vielä haluaisitte yhdessä jatkaa. Seurakuntien kautta taitaa päästä parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikaisempien ongelmienne vakavuudesta. Jos vain on tuntunut, että kyllästyttää, niin ei kantsi erota, jos on väkivaltaa tai muuta vakavaa laiminlyöntiä, tunteettomuutta tms., niin ei kannata jatkaa.
ihan helppoa ei ole ollut ja siksi ajattelinkin lopulta että minulle riittää. Nyt olen silmät pyöreinä siitä muutoksesta ja yrittämisestä. Mies kyllä ihan todella yrittää, vähän vain epäilen sen kestävyyttä... hän tietysti on loukkaantunut että mitä, olen ihan tosissani muuttunut mies.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei niin sitten muutat pois ja eroa. Tuosta listasta miehesi ei selviä yksin eikä sinun avulla.
Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja pohdin aikani ja tajusin, että en pysty loppupelissä luottamaan toiseen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
semmoisia kuvioita on jo meillä takana. Vaikka nyt näyttää helpolta, niin...
On nyt mennyt hoitoon ja aloittaa varmaan kohta terapian. Minusta vaan tuntuu että minun resurssit on käytetty tuohon projektiin jo ajat sitten, hoitoon olisi pitänyt mennä kauan aikaa sitten. Nyt on usko ja luottamus mennyt.
Kumma mutta silti jotenkin surettaa että se on loppu. Oli siinä hyviäkin hetkiä -siellä välissä jossain. Ja kyllä minä sitä rakastin, kovasti. Ei sen kanssa vaan voi elää, menee mielenterveys itseltäkin.
ap
Yhä edelleen vielä välillä tuntuu pientä kaihoa (ollaan eron jälkeen oltu ihan asiallisissa väleissä), mutta rupean heti miettimään niitä kamalimpia hetkiä ja yhtä ainutta niistä en olisi valmis ottamaan takaisin. Kauan meni, mutta eron jälkeen olen ollut paljon ehjempi ihminen kuin mitä liitossa. Myös lapset voivat paljon paremmin, kun äitikin voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi paljon helpompi jättää ilkeä tyly mies, kuin sellainen joka kyynelsilmin halailee ja sanoo rakastavansa.
On sitä ihminen heikko.
ap
ja teen mitä tahansa etten joudu sellaisiin enää ikinä. Minua ei saa kohdella niin, ja aion varmistaa ettei sellaista mahdollisuutta enää tule...
eli kun mies pyytää vielä yhtä mahdollisuutta, valitettavasti en ole ihan varma mihin olen sen mahdollisuuden antamassa...
ap
ja oletko joutunut samaan ongelmaan seuraavassa parisuhteessa...
ap
vähän kai tsemppausta ja vetoapua vielä tarvitsen.
ap
on lähteä omasta kodista " pakoon" . Eli meillä suurin osa ongelmista liittyi alkoholin liikakäyttöön. Mies rupesi agressiiviseksi juotuaan. Työstressi kaadettiin minun niskaan ja kaikki muukin mikä oli " pielessä" . Jokainen määrittelee itselleen omat rajat ja jossain vaiheessa vaan tunsin, että nyt ne rajat täyttyneet. Itse kävin juttelemassa useampaan otteeseen seurakunnan perheneuvonnassa (suosittelen). Tiukkaa teki ja eron jälkeen on ollut yksi lyhyt suhde ja nyt toivottavasti pidempiaikainen menossa. Tämänhetkisessä suhteessa ei samoja ongelmia kuin ex-puolison kanssa. Sen kyllä opin, että en koskaan enää suostu sellaiseen kohteluun, enkä suosittele samaa muillekaan.
Tämä siis 16 ap:lle
ja myös siitä mitä itsellekään ei kehtaisi myöntää, että jollain lailla vielä rakastaisi sitä miestä jos vain sen kanssa eläminen ei olisi niin mahdotonta. Aina sitä vain toivoi että tämäkin ja tämäkin asia tästä järjestyy ja me voisimme olla onnellisia ja tavallisia.
Meilläkin kaikki oli minun vika, minä olin niin huono ja kamala. Tunnekylmyyttä, henkistä väkivaltaa, alistamista, mollaamista, rakkaudettomuutta, ei hellyyttä eikä seksiä, ei auttamista eikä yhteistä aikaa, ei arkiasioiden jakamista ja suunnittelua.
Kai minullekin vain tuli raja vastaan ja ajattelin että yksinkin on parempi kuin tällaista parisuhdetta. Vetää katkeraksi nähdä millainen mies voisi olla kun yrittää. Nyt oikein tajuaa millainen parisuhde voisi olla kun se olisi normaalia ja tavallista.
Toivottavasti minäkin vielä joskus jonkun löydän, vaikka nyt varmaan meneekin pitkä aika kahden lapsen kanssa. Toivottavasti mieheen säilyy myös asialliset välit, lapsen takia.
ap
Alue: Aihe vapaa
ap