Helsingin ns. arvoalueet

Eira ja Eiranranta ihanaa aluetta. Rauhallista ja kaunista.

Eiranrannassa minua häiritsee neulanvaihtopiste ihan naapurissa. Neuloja löytyy myös jalkakäytäviltä. Vastaan siis Ullanlinna.

Olen asunut Ullanlinnassa ja töölössä. Kyllä mä Ullanlinnaan muuttaisin. ystäväni asuu Krunikassa, ja Eirassa paljon on tullut käveltyä yms.

Riippuu aivan talosta, että onko kylmä talvella ja kuuma kesällä. Ainakin osassa yli 100-vuotiaissa taloissa on termostaattia kääntämällä suorastaan kuuma talvella ja massiivikiviseinä usein hillitsee pahimpia helteita paremmin kuin nykytalot, joissa ei ole yhtä massiivista kuormaa sitomassa lämmönvaihtelua. Tosin kuulemma ylin kerros voi olla talvella kylmempi, kuin muut asunnot, koska katon eristys voi olla riittämätöntä. Seinien eristävyys U-arvoltaan sen sijaan on lähes uusimpien eristysmääräysten tasolla paksuutensa vuoksi ja siis selvästi parempaa kuin esimerkiksi 60-70-lukujen talojen eristävyys. Ilmastoinnille ne eivät toki vedä vertoja, mutta voihan vanhassakin talossa käyttää ilmastointilaitetta. En ole koskaan kuullut, että vanhassa tai uudessakaan talossa mitkään vesipatterit paukkuisivat (80-luvun talojen sähköpattereista voi joskus kuulua paukahtelua metallin laajentuassa lämmöstä) ja kylpyhuoneitakin on kooltaan moneen lähtöön ja vanhoissa taloissa lienee yleensä tehty ainakin yksi kylpyhuoneremontti vuosien varrella.

Taloissa, joista minulla on kokemusta, ei ole ollut kananpaskaseiniä, vaan tiiliseinät, jotka ovat kyllä selvästi massiivisempia kuin nykyiset kipsilevyseinät, joihin ei mitään raskaampaa uskalla ripustaa. Muita ääniä en ole kuullut läpi paitsi sen, että jos joku huudattaa TV:tä tai musiikkia täysillä. Kadut ovat rauhallisia, eikä yleensä ole linnunlaulua suurempia häiriöääniä, vaikka pitäisi ikkunaa auki kesällä.

Parkkitilasta voi ilmeisesti olla ajoittain pulaa, mutta autottomana tämä ei ole minulle mikään ongelma, enkä haluaisikaan autoa riesakseni. Painovoimaisen ilmastoinnin ainoa suurempi ongelma on se, että jos asuntoon ei saa kesällä läpivetoa, niin ilma voi vaihtua turhan huonosti. Viileällä ilmalla tämä ei ole ongelmana, vaikkei läpivetoon olisikaan mahdollisuutta.

Ei ole näkynyt sen enempää rottia kuin erikoisia hyönteisiäkään, lukuun ottamatta ostosten mukana tulleita hedelmäkärpäsiä, hyttysiä ja ilmeisesti kaupasta mukana tuotuja leipäkuoriaisia, joista pääsi eroon pakkaamalla joksikin aikaa keittiön syötävät kuivaruuat erillisiin minigrip-pusseihin. Eikä ne tuhoeläimet tule taloon talon vanhuuden myötä, vaan siten, että joku tuo ne sinne itsensä tai tavaroidensa mukana. Esimerkiksi varsin uudessa Kampin ostoskeskuksessahan on tällä hetkellä uutisten mukaan torakkaepidemia.

Putkiremontin yhteydessä oli kellarissa jotain putkia, joiden suojana oli ollut asbestia, mutta mitä siitä? Asbesti poistettiin putkiremontin yhteydessä ammattilaisten tekemänä asbestipurkutyönä muiden töiden lomassa, eikä se ennen remonttiakaan vaaraksi ollut, kun sitä ei käyty asiattomasti rikkomassa.

Ullanlinna kokonaisuudessaan vai ne pari korttelia meren läheisyydestä?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 13:56"]

Kamalia ne vanhat talot. Onhan ne vanhat hienoja, mutta rakenteet ovat surkeat. Kylmiä talvella ja kuumia kesällä. Radiaattorit paukkuu, painovoimainen ilmanvaihto, pienet wc:t ja kylpyhuoneet, parkkiongelmat, kananpaskaseinistä kuuluu äänet läpi, rottia, luteita ja torakoita, asbestia, esteellisiä, hissit surkeat jne.

Mieluiten uudessa. Siksi Eiranranta, vaikka ei nekään enää uusia ole. Jos ei ole pakko asua kantakaupungissa niin sitten mielummin ei.

[/quote]

Se on totta, että äänieristys on vanhoissa taloissa usein puuttellinen. Näin myös omassa asunnossani. Sen sijaan WC:t ja kylpyhuoneet eivät välttämättä ole erityisen pieniä, omani on keskikokoinen. Turkiskuoriaiset ovat tosiaan kantakaupungin vanhojen talojen vitsaus, mutta ei niitä sentään aivan vilisemällä täällä ole, yksittäistapauksissa toki voi olla näinkin. Muita tuholaisia ei käsittääkseni ole sen enempää kuin muuallakaan. Koneellista ilmanvaihtoa en ole osannut kaivata. Parkkipaikkojen niukkuus keskustassa on totta, mutta koskee myös uudempia taloja.

Viehättävää on mielestäni vanhojen asuntojen alkuperäinen, vähän sokkeloinen huonejärjestys ja mahtava huonekorkeus, peiliovet, syvät ikkunapenkit jne. (Monia hienoja asuntoja on tosin pilattu kammottavilla remonteilla.) En lainkaan pidä uusien asuntojen suunnitteluideologiasta, jossa kaikki on yhtä ja samaa tilaa, hyvä jos edes makuuhuoneeet ja vessa oven takana. Myös julkisivuiltaan uudet talot ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta mielenkiinnottoman näköisiä.

Myös jugendkorttelien tiivis rakentaminen ja urbaanius viehättää vs. Espoon tai Vantaan (tai Helsingin lähiöiden) metsiin ja pelloille ripotellut talot.

Toki uusissa taloissa on puolensa; esimerkiksi juuri ääni- ja lämpöeristys, uudemman tekniikan mahdollistamat suuremmat ikkunat jne.

Kannelmäki

Noista valitsisin ehdottomasti Kruununhaan. Tosin asumme Sörnäisissä, ja tämä on ihan paras paikka, en haluaisi muuttaa täältä mihinkään!

Töölöt laittaisin viimeiseksi, muita on vaikea laittaa järjestykseen. Katajanokka ja Eira ovat toki arvostettuja, mutta en asuinpaikkoina pitäisi juuri Ullanlinnaa, Krunikkaa tai ns. Eiranrantaa (Hernesaari?) parempana.

Vanha Eira paras ja hienoin, sitten Kruununhaka, Katajanokka ja Ullanlinna. Katajanokka ei kyllä ole erityisen rauhallinen; kännisiä viinaturisteja ravaa satamaan ja romanikerjäläisiä makaa nurmilla ja pusikoissa... Liikenteellisesti motissa ja laivojen saapumisaikaan hirveät ruuhkat.

Töölöstä on jotenkin miellyttävä mielikuva, mutta vaikea sanoa, tykkäisinkö. Joskus haaveilin Mannerheimintie 56:sta, joka on vihreä talo Runeberginkadun ja Mannerheimintien risteyksessä. Ihan vaan, koska hyvällä paikalla Oopperaa vastapäätä, ratikalla pääsee ristiin ja rastiin ja talo on ulkoa päin kaunis. Mutta kyllästyisikö sitä sushiin, jos asuisi niin lähellä Tokyo55:ttä?

Asun uudessa asunnossa Jätkäsaaressa ja uusissa asunnoissa on kyllä omat puolensa. Totta on, että kylppärit on hervottoman isot (ja ärsyttää kun ne on pakolliset molemmissa kerroksissa, yksi olisi meille riittänyt) mutta toisaalta parvekkeetkin on isoja. Koneellinen ilmanvaihto tuntuu olevan murheenkryyni, sitä ei ole vielä saatu oikein toimimaan tai säädöt on viturallaan tai jotain.

Mäkään en oikein pysty ymmärtämään töölö hehkutusta, en etu-enkä taka. Jotenkin tuntuu, että siellä ei ole mitään elämää (paitsi suuren tiet niin kuin mechelininkatu ja runeberginkatu, joissa on kokoajan valtava liikenne), ruokakauppa tarjonta on myös tosi surkeaa. Noista muista ehdotetuista valitsisin ehdottomasti Krunikan!

Mut olen asunut nyt itse kymmenen vuotta kalliossa ja täällä kyllä viihdyn tosi hyvin, reviirini päättyy normaalisti Hakanieeen. Toisaalta kun Krunikassa käy se tuntuu jotenkin heti omalta ja sympaattiselta toisin kuin esim. vaikka Ullanlinna joka mussa herättää kermaperse viboja. (tämä tietty ihan subjektiivinen mutu mielipide, sielläkin varmasti mukavaa porukkaa sit loppujen lopuksi)

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 16:13"]Katajanokkka on ihanin ja rauhallisin, kuitenkin aivan keskustassa. Eira on myös kaunis, mutta siellä on kesällä rasittava läpikulkuliikenne, kun koko pk-seutu ryysää Kaivariin. 

[/quote]

Mikä ihme läpikulkuliikenne Kaivariin? Mistä? :D

Seuraavat alueet voidaan luokitella arvoalueiksi:

-Etelä-helsingistä kaikki muut alueet paitsi ruoholahti ja jätkäsaari.

-lauttasaari

-Kuusisaari, lehtisaari ja etenkin kaskisaari.

-Munkkiniemi

-Töölö kokonaisuudessaan ja meikkukin menee.

-Tammisalo

-Marjaniemi

-Jollas, Laajasalosta pieni osa

-Kulosaari

Hyvä lista.

(paitsi että meikun saa tuosta unohtaa)

Aiemmin esiin tuodut negatiiviset asiat pitää pitkälti paikkansa (tosin rottiin enkä luteiseen ole itse törmännyt, vaikka olen kuullut/lukenut näistä lieveilmiöistä).

Asuminen taitaa aina vaatia kompromisseja ja wanhoissa kerroistaloissa tyytyväisinä elävät katsovat läpi sormien asioita, jotka voi hyvin häiritä jotakuta muuta niinkin paljon, että koti etsitään uudemmasta talosta ja toisenlaiselta alueelta. Joihinkin vanhat talot ja etenkin niiden ainutlaatuinen tunnelma ja estetiikka kolahtaa. Mä kuulun näihin fanittajiin.

Meidän kerrostaloa oli pommitettu sota-aikana, eikä kaikkea saatu korjattua. Tämän vuoksi esim. ilmanvaihto oli päin honkia ja jossakin oli alipainetta ja toisaalla ylipainetta. Tämä aiheuttaa sen, että hajut ja jopa tupakansavu leviää naapurinkin asuntoon. Harmin paikka, jos naapuri pöllyttelee sisätiloissa. Meillä tätä ongelmaa kesti vuoden ja kun tupakoiva naapuri muutti pois, ilmanvaihtoon ja venttiileihin ei edes kiinnittä huomiota.

Äänet myös kuuluvat asunnosta toiseen. Kun naapurilla oli juhlat aamuun asti, unen läpi kuulin läpi yön heidän keskustelunsa. Tämä ei tosin haittaa, koska tätä tapahtuu harvakseltaan ja voin vain kuvitella, kuinka paljon melua ja ääniä meiltä kuuluu joka päivä, lapsiperhe kun ollaan. Naapurit eivät koskaan ole valittaneet tästä. Kun pyytelin anteeksi, vastauksena oli ystävällinen hymy ja käden heilautus. Naapurihenki on muutenkin hyvä ja välillä tulee kutsu tulla lasten kanssa juttelemaan, soittamaan pianolla tai vain napostella eksoottisia herkkuja (kerrostalossamme useita eri kansallisuuksia). Vanhimmat asukkaat asuneet talossa oli 50 vuotta. Kertoo jotakin viihtyvyydestä.

Mitä vielä...Asuntomme lattia tuntuu vetoisalta talvisin. Mulle tämä ei ole ollut ongelma, laitan vain sukat kaikille jalkaan.

Pohja on epäkäytännöllinen. Halli vie neliöitä, eikä sinne voi laittaa huonekaluja, kun oviaukkoja 8, eli kaikkialla. Entinen palvelijanhuone on kapea ja pitkulainen ja käytämme sitä lastenhuoneena. Meidän makuuhuone on toisella puolella asuntoa ns. isäntäväen tiloissa (kulku keittiön, hallin ja ison olohuoneen läpi) ja tämä hieman harmittaa. Isompien lasten tai teinien kanssa huoneiden etäisyys tuskin muodostuisi ongelmaksi :)

Kerrostalossamme on ollut useita vesivahinkoja. Pelkästään naapurilla kolme. Meidän yläpuolella tulvi vesi kylppäristä, mutta se ei onneksi tullut rakenteiden läpi meidän asuntoon. Kellarissa oli kerran kunnon vesilammikko lattialla.

Kerrostalossamme on myös sokeritoukkia ja turkiskuoriaisia. Ei paljoa, mutta sen verran, että kylppärin lattialle pudotetuista villavaatteista saattaa löytyä reikiä. Äitini on asunut pitkin kantakaupunkia lapsuudesta asti ja sanoo törmänneensä turkiskuoriaisiin kaikkialla.

Kerrostalomme lähellä on monta baaria ja kesäöisin kuuluu välillä humalaisten huutelua. Asumme 2. kerroksessa ja tupakansavu tulee aina välillä kadulta sisälle. Tämä nyppii mua.

Kotimme lähellä on joku paikka narkkareille ja välillä olen vaihtanut kadun puolta, kun narkkari huuteli ja solvasi aggressiivisen oloisena. Kaikennäköistä hiipparia tulee vastaan, mutta vain pari kertaa vuodessa tunnen oloni turvattomaksi (huom. olen asunut vuosia Etelä-Amerikassa, eli en pienestä säiky). Porttikonkiin, kivijalkaan ja puiston reunalle pissijöitä kyllä löytyy. Ulkomaalaiset välillä ihmettelee tätä ja kuulin analyysia, että onhan tuo toisaalta ymmärrettävää, kun vielä sata vuotta sitten olimme maatalousyhteiskunta ja porukka asui metsissä ja pellon laidalla :D

Silti Etelä-Helsinki on mun suosikkialue koko Suomessa. Ja erityisesti Etu-Töölö ja Ullanlinna.

Ullanlinnassa asun, mutta noista vaihtoehdoista kelpais tän lisäks myös etu-Töölö.

Kamalia ne vanhat talot. Onhan ne vanhat hienoja, mutta rakenteet ovat surkeat. Kylmiä talvella ja kuumia kesällä. Radiaattorit paukkuu, painovoimainen ilmanvaihto, pienet wc:t ja kylpyhuoneet, parkkiongelmat, kananpaskaseinistä kuuluu äänet läpi, rottia, luteita ja torakoita, asbestia, esteellisiä, hissit surkeat jne.

Mieluiten uudessa. Siksi Eiranranta, vaikka ei nekään enää uusia ole. Jos ei ole pakko asua kantakaupungissa niin sitten mielummin ei.

Ullanlinna tai Kaivopuisto, jota ei kylläkään ollut listassasi. Eirakin ok. Muihin päin en vilkaisekaan, vaan Kallio menee niiden edelle! :D