kenen mies pelaa World of Warcraft:ia??

Mua kans ärsytti ihan hullusti, kun mies pelas aina (sillon kun ei ollu viä lapsia). Mut sit opettelin ite pelaan ja saatiin siitä yhteinen juttu. Oli ihanaa kun mies opetti mulle kaikkia niksejä ja kerto mikä ase on hyvä missäkin jne. (pelattiin CS:ssää) Meillä oli vuoroja kuka pelaa millonkin. Mä jäin kans ihan koukkuun. Oli ihan kamalaa kun netti oli joskus pois päältä :)

Nyt kun on muksuja, niin pelataan enää vaan sillon tällön. Paitsi mies ky pelaa viikonloppuaamusin kun on ensin antanu mun nukkua ja hoitanu lasten syöttämiset ym.

Mun mielestä on paljon parempi, että on joku tollanen harrastus kun joku kallis tai että ryyppäis tai jotain muuta yht mälsää.

Anna miehes pelata, kyllä se siitä joskus rauhottuu. Ja tosiaan se olis mielissään kun säkin opettelisit pelaan ja oikeesti sit ymmärtäisit sen pelijuttuja. Mun mies oli hullun ylpee musta kun joskus pelasin sen kavereita vastaan ja voitin ne kaikki. Muitten muijat aina vaan nalkutti pelamisesta, mut mun mies sai olla musta ylpee :)

Pelaaminen on kivaa!!

...tuota peliä, mutta edelleen ihmettelen, miten aikuisetkin innostuu. Se on vain ihan älytöntä, yömyöhään roikkua koneella. No joo, kukin taaplaa tyylillään.

Heh, mä lemppasin aikoinani yhden kundin, kun se pelas innoissaan pleikkaria, eikä sit tosiaan harrastanu mitään järkevää kuin esim. lukemista. Että olen tässä asiassa kyllä aika ehdoton...

...että jos mietin ne fiksut tyypit (miehet)joita tunnen, niin eivät varmasti pelaa mitään tietokonepelejä. Itse asiassa mun tuttavapiiristä niitä ei löydy yhtään. Se nyt ei vain ole mitään aikuisten puuhaa.



t. toinenkin ehdoton

...kaikki myös lukevat, käyvät teatterissa, matkustelevat kulttuurikohteissa yms. Eivät ne sulje toisiaan pois. Ovat sellaisia nuorekkaita ja rentoja ja ennenkaikkea nykyaikaisia miehiä. Kotiteattereita viritellään, pelailevat myös Xbox360:stä. Osallistuvia isukkejakin ovat.



Pidän miehessäni juuri paljon sellaisesta tietystä poikamaisuudesta. Mukava vastapaino tuollaisessa pitkälle opiskelleessa asiantuntija-teoreetikossa =)

Meillä mies pelaa toista samantyyppistä on-line-peliä (?), mutta kun mopo alkoi karata käsistä, otin asian oikein vakavissaan puheeksi. Meillä on lähipiirissä viitisen ihmistä, joilla pelaaminen on jo todellinen ongelma (ei työtä, ei opiskelua, pelaamista 10-16h/vrk). Nämä ovatin toimineet " varoittavina" esimerkkeinä ja mies vähensi pelaamista siitä puhuttuamme. Kyllä parisuhteessa tarvitaan yhteistäkin aikaa ja lapset tarvitsevat isänsä huomiota. Olen jo pidempään miettinyt, että koska tästä tulee todellinen yhteiskunnallinen ongelma, kenties kohta alkoholismin ja liikalihavuuden jälkeen?

Että jos minäkin opettelisin pelaamaan enkä olis vaan inhottava nalkuttava akka niin kuka ne muksut hoitais? Sosiaalitoimiko?

Kyllähän lapsettoman sopii pelata vaikka yökaudet mutta kun on lapsia on myös velvollisuuksia. Mies ei vaan sitä ymmärrä.

Vierailija:

Nyt kun on muksuja, niin pelataan enää vaan sillon tällön.

Sellaista on helppo tuomita, mistä ei itsellä ole kokemusta eikä ymmärrystä.



Itse tunnen monia fiksuja, aikuisia miehiä, jotka pelaavat, ja joilla pelaaminen EI mene perheen ja muun elämän edelle. Muitakin harrastuksia löytyy. Oma pelaava (ja akateeminen it-alalla, jos sillä nyt on jotain merkitystä) mieheni mm. lukee paljon ja monipuolisesti, liikkuu, ja pelaamisen lisäksi meillä on yhteisinä harrastuksina myös vaellus ja luontovalokuvaus.



21

Meillä mies läväyttää peffansa pelin ääreen heti kun tulee töistä kotiin. Lapset on jo oppineet että isiä ei saa häiritä kun isi pelaa.

En uskalla laittaa miestä valitsemaan perheen ja pelin väliltä, pelkään että saattaisi hyvinkin valita pelin. Ja rakastan vielä miestäni peliriippuvuudesta huolimatta, mutta en tiedä kuinka kauan.

Vierailija:

Jos lapsi menee klo 20

nukkumaan, niin mies pelaa aamuneljään ja sitten virkeänä ylös klo 6?

sain 10-v lahjaksi C64 ja sen jälkeen olen pelaillut silloin tällöin. jo lapsena minulla oli muitakin harrastuksia kuin pelaaminen. ja todellakin myös luin. miehelläni on samankaltainen tausta ja hänkin on kasvanut tietokoneiden parissa. ennen pelasin mm. sims ja sims2 peliä ja joitakin nettipelejä. nyt pelaan WoW:ia. myös mies pelaa. lapsia meillä on kaksi, 7-v. ja 1,5-v. pelataan vuoropäivinä, eikä tosiaan joka päivä. olemme molemmat kolmekymppisiä enkä pidä miestäni enkä itseäni lapsellisena. pelejä tehdään nykyään myös aikuisille yhä enemmän. jos ystäväsi on käynyt katsomassa elokuvissa vaikka Cars piiretyn niin pidätkö häntä lapsellisena? entä onko simpsonien katselu lapsellista? se on tehty nuorille aikuisille.



harrastamme myös paljon liikuntaa koko perhe. pelaaminen on yksi harrastuksista. ammattini einyt tähän kuuluisi, mutta se on yleisääkäri/työterveyslääkäri. mieheni on töissä suomalaisessa lääkefirmassa. monet kollegani pelaavat myös WoW:ia. vanhin heistä on 41-vuotias nainen!

http: //www. gamerwidow. com/

Meillä se wowikoukku olen minä. Hankittiin pojalle joka sitä halusi, ja menin sitten itsekin kokeilemaan. Koukutuin heti. Olen nyt pelannut noin 6 vuotta ja poika on jo kyllästynyt. Ennen Wowia pelasin pleikkaria ajoittain mutta se jäi kokonaan kun löysin wowin. Mies pelaa joskus jotain änäriä eikä koskaan nalkuta mulle pelaamisesta. T. N37

Meillä pelaa mies. Välillä enemmän, joskus vähemmän. Ei kuitenkaan koskaan niin että lapset jäisi kakkoseksi.

Meillä pelasi mies, sitten myös minä. Nyt mies on lopettanut, mutta minä jatkan ;) on se vaan koukuttava!

Sanot, että on miehen harrastus. Vaikuttaa enemmänkin riippuvuudelta eikä harrastukselta. Riippuvuus koukuttaa eikä itse riippuvainen sitä ymmärrä.

Olisi nimittäin aika iso ongelma oli se "harrastus" mikä tahansa jos varsinkinkin ja ihan muuten vain 8 tuntia päivässä!!! Missä on sinun harrastus tai vapaa -aika. Enkä muuten suosittele tuota WOW peliä kenellekään. Tutkimuksiakin on tuon pelin koukuttavuudesta ja peliriippuvuus on riippuvuus siinä kuin jotkut muutkin asiat.

Itselläni on kokemusta peliriippuvaisesta miehestä, joka kamppaili juuri tuon samaisen pelin riippuvuuden kanssa. Onneksi nykyinen mies ei ole riippuvainen mistään vaan voimme sopia ja keskustela harrastuksista ja ajanpuutteen vuoksi ne harrastukset on tällä hetkellä yhteiset pyörä/kävelylenkit.

Toivottavasti AP heräät huomaamaan, että kyse on todennäköisesti miehen riippuvuudesta ja joudut sen vuoksi pyörittämään kotia yksin. Mies ei sitä voi itselleen myöntää vaan riippuvainen yleensä puolustelee, että "saahan sitä harrastuksia" olla.  Tuollainen riippuvuus on hyvä testata vaikka siten, että ehdotat ja myös toteutat, että joka toinen päivä sinä teet 8 tuntia jotain oman harrastuksen parissa ja huom ilman lasta. Eiköhän mies huomaa, että mikä työ on kodin pyörittämisessä ja tosiaan 8 tunnin harrastus on liikaa lapsiperheessä päivittäin. Toisekseen olen hyvin skeptinen sen suhteen onko mies valmis luopumaan omista "harrastuksistaan" jotta sinulla olisi myös harrastusaikaa.

Eli summa summarum. Teillä pitäisi olla yhteistä perheen kesken vietettyä aikaa ja puuhailua, jossa molemmat osallistuvat kodin hoitoon ja molemmilla on mahdollisuus virkistyä - ei vain toisella! Voitte kysyä apua peliriippuvuuteen ulkopuolelta tai sitten ihan tarvitsette jotain perheneuvontaa, sillä pitkällä tähtäimellä tuo ei tule toimimaan.

Ja vielä lopuksi. Itse pelaamisessa ei ole mitään pahaa kunhan se pysyy hallinnassa ja tietyissä rajoissa eikä todellakaan monta tuntia illassa lapsiperheessä ole minkään rajojen sisällä. Tosin juuri luettuani ja seurattuani läheltä juuri tuon WOW pelin koukuttavuutta, niin sitä peliä ei meillä tule pelamaan kukaan enkä lähtisi suosittelemaan sitä peliä kenellekään. Mieskin tietää tämän ja olen kertonut taustat sille.

Ap:n viestistä on kuusi vuotta. Vieläkö mies on koukussa?

hankkikaa elämä. Mitä järkeä on tuijottaa värejä muuttavia pikseleitä ja reagoida niihin monta tuntia päivässä? Olette vieraantuneet elämästä. Itseä ei voisi vähempää kiinnostaa näytön edessä istuminen kotona, teen sitä töissä aivan tarpeeksi. Onneksi itse saan elämyksiä oikeassa elämässä, käyn ahkerasti salilla, moottoripyöräilen, mökkeilen, leikin pienen tyttäreni kanssa, syön herkullisia aterioita(taas alkoi grillikausi, aah), rakastelen vaimoni kanssa, nukun makoisia, pitkiä yöunia jne.

Lähes kaiken vapaa-ajan istuu koneella ja pelaa. Olen täysin kypsä koko peliin. Jos valitan pelaamisesta jatkuvasti, saattaa hän olla viikon pelaamatta mutta sen jälkeen pelaa entistä enemmän. Tekee mieli välillä rikkoa ukon tietokone yms. Hänellä on raskas työ ja sanoo, ettei jaksa töiden jalkeen tehdä muuta kuin istua koneella. Itse olen hoitavapaalla, lapsi 1v 9kk, mies ei tee mitään kotitöitä ja lapsestakin huolehdin vain minä yksin. Tosi rasittavaa kun en millään saa ukkoa lopettamaan pelaamista. Pitäs kohta palata työelämään, mietityttää vaan miten sitten jaksan kaiken yksin..



Jos netti tai miehen tietokone on rikki, hyppii hän seinille, kiroilee ja on tosi hermostunut ja pahalla päällä :(

joille tietokonejutut on aina olleet tärkeitä. Tunnen montakin wow-narkkista ja wow-leskeä, ikävä kyllä. Eli jätkät pelaa tuntikaupalla päivässä, ja kun miettii, että ovat työssäkäyviä miehiä, niin ei siinä vuorokaudessa kauhean montaa tuntia jää vaimolle ja lapsille. Monilla on tosiaan kyse jo addiktiosta.



Meillä oli esikoisen syntymän jälkeen sellainen sopeutumiskausi, että mies ei tahtonut millään ymmärtää, ettei perheellisellä ole kertakaikkiaan aikaa hillua koko ajan netissä. Vauva-aikana koin välillä olevani ihan yksin, ja kun lapsi kasvoi, joutui oikeasti taistelemaan isänsä huomiosta jonkun saakelin minotaurin kanssa!



Pahimmillaan tilanne meni siihen, että pakotin valitsemaan: peli tai perhe. Fiksu mies kun on, peli lähti. Nyt se on taas palannut, mutta onneksi ihan järkevissä mitoissa. Välillä tosin pitää aina muistuttaa. Mutta mies ymmärtää kyllä, että mä en uhkailisi turhaan lähtemisellä. Ja kun olen alkoholistin kanssa kerran asunut, tunnistan kyllä riippuvuuden, kun sellaisen näen.



Mäkin olen saanut tuon neuvon joltakin, että opettele itse pelaamaan. Kyllä muuten v#¤utti ja rankasti! Ensinnäkään se ei auttaisi tilanteeseen yhtään mitään, lapsi olisi menettänyt vain äitinsäkin. Toisekseen mun elämäni on tosimaailmassa, ei mun tarvitse laukata netissä pitkin mielikuvitustasankoja. Tämän neuvon antajan parisuhde muuten meinasi kariutua siihen, että pariskunta vietti loppujen lopuksi kaiken aikansa netissä, eivätkä ikinä tehneet mitään, edes jutelleet tai sekstailleet! Eli naista alkoi pikkuhiljaa potuttamaan, vaikka oli niin iloisesti väittänyt pelaamisen olevan Se Ratkaisu.

Kaikki nuo " pelaaminen on kivaa eikä se ole mikään ongelma" -viestit on ihan turhia jos ette tajua että joillekin se ON ongelma ja jotkut perheet ihan aikuisten oikeasti kärsivät vanhemman peliriippuvuudesta. Eikä siihen auta että toinenkin ryhtyy pelaamaan.

Vai ehdottaisitteko alkoholistin vaimolle että ala sinäkin ryyppäämään äläkä ole tuollainen nalkuttava akka?

Vierailija:

minun mies pelaa, mutta en pidä sitä ongelmana. vähensi pelaamista huomattavasti kun tulin raskaaksi.

Runescape eli rune.



Meillä mies pelaa runea just niin kauan kun mä annan olla koneella nalkuttamatta armottomasti. nyt alkaa olla mittä täys ja mietin mitä tekisin... vaihtoehtoina on katkaista nettiyhteys, antaa miehelle vaatimus ulos tai peli pois tai joku järkevä sopimus asiasta...