osaisitteko suositella kirjaa, jonka avulla käsitellä surua tms. negatiivisia tunteita itsessään
Vaikka meillä lapsen sairaus on jo pari vuotta ollut hyvässä mallissa, itse huomaan ajoittain olevani vielä täysin rikki lapsen ensimmäisten vuosien painajaisista: vakavasta sairaudesta, jolle ei tuntunut löytyvän hoitoa, lääkäreistä/hoitajista, joita ei kiinnosta, jotka eivät välitä, jotka eivät tiedä, jotka puhuvat mitä sylki suuhun tuo, psykologista, jota kiinnosti vaan kysellä ammatistani yms. kun tuntui, että hätä lapsesta oli niin suuri, että tuntui etten pystynyt edes hengittämään...
Olisi kiva, jos joku tietäisi kirjan (miel. suomenkielinen), jonka avulla voi tutkiskella omia tunteitaan ja toivottavasti käsittellä niitä pois mielestä painamasta. Vaikka elämä jatkuu, ja suht normaalia elämää jo elämme, niin tuntuu, että mulla on sisällä ison vuoren verran itkua ja surua käsittelemättä.
Kommentit (3)
en ole lukenut kirjaa, mutta muistaakseni juuri leijonaemojen keskustelu listalla (tai jollain muulla) joku suositteli kirjaa...
Sjödin tomas kirjoittanut: Kun lehdet putoavat:näkyy keittiöstämme kauemmaksi
Kirjan erityislapsi sairastaa muistaakseni tuntematonta aivosairautta...
Jos joku lukenut tämän kirjan, niin arvosteluja mielelläni lukisin...
Mä luen sitä parhaillaan. Tilasin sen itselleni ja suosittelen kyllä kaikille joita nää aiheet kiinnostaa. Siinä Thomas Sjödin kirjoittaa omista lapsistaan jotka sairastavat outoa aivosairautta.
Hänellä siis kolme lasta joista kaksi tähän on sairastunut.
Erittäin hyvä kirja. Kun aloin lukemaan kirjaa en pystynyt lopettamaan ennenkuin olin lukenut kokonaan. Itkin ja luin. Minulle kirjasta oli kovasti apua.
Kertoo erityislapsen äitiydestä. Leijonaemot ovat äitejä, jotka ovat kasvaneet leijonan mittoihin pitäessään lastensa puolia. Lasten sairaukset vaihtelevat vaikeista allergioista hyvin vaikeisiin sydänsairauksiin. Kannattaa kaikkien lukea.