Uusi ilmoittautuu - muita ulkosuomalaisia?
Hei kaikki palstalaiset!
Rheya tassa kirjoittelee ja huhuilee kohtalotoverita taivaltaan jakamaan! Suomalaisia tai ulkosuomalaisia ja eirtyisesti ulkosuomalaisia, sellainen itsekin olen.
Minulla ja miehellani lapsettomuustaivalta jo vuosia takana. Ikaa on kertynyt jo reilusti kolmenkympin yli. Ongelmana meilla tuo niin tavallinen PCOS kaikkine kuvioineen. Moninkertaisesti testattuna clomit (hirveita sivuvaikutuksia, ei toivottua tulosta) ja kerran IVM. Kauheasti myos muita temppuja, luonnollisia ja epaluonnollisia takana. Eika kuitenkaan yhtaan raskautta.
Kohta olemme menossa ensimmaiseen IVFaan. Asumme Alankomaissa jo neljatta vuotta ja taalla on onneksi erinomainen terveydenhoito. Olisiko muita " holskuja" palstalla???
Nyt pudottelen viela ylipainoa, jota paasi clomien kanssa kertymaan. Etteivat sitten paase heti siita laakarit valittamaan ;) Hoitoon ilmoittaudutaan ensi viikolla ja aika tulee kevaaksi, ehkapa jo maaliskuulle mutta viimeistaan huhtikuulle.
Ehkapa taalla palstalla voin saada tukea ja tietoa naistä vaikeista asioista omalla kielellani, se tuntuisi tarkealta. Toivottavasti viela mahdun mukaan keskustelemaan!
Terveisin Rheya
Kommentit (28)
... ja taa tylsa nappis saa kylla aina valilla kirjoitushalut katoamaan: skandien puute valilla rassaa, heh.
Toivottavasti [b]nurmikota[/b] Tati Punainen on jo tullut vierailulle? On se vaan helevatillista odotella menkkoja alkaviksi! Yleensa kun se on taysin toisin pain... niin eiko sitten tapahdu juuri niin, etta silloin kun niiden kerrankin PITAISI alkaa, eivat tule piruuttaankaan, eivat millaan.
Mulla laihdutusprojekti kylla etenee, hyva sinansa. hitaasti, mutta varmasti tullaan alaspain. Tanaan tosin " pakko" lahtea huonoille teille, kavereille kylaan, kun ovat jo viime vuoden puolelta kyselleet. Ja tietaahan sen, etta se tarkoittaa herkuttelun lisaksi myos viiniherkuttelua... No, elamasta pitaa nauttia, se on mun motto!
vaihtanut tosi stressaavan ja inhoavansa työn rennompaan ja pitämäänsä työhön.
On se kylla kummallista, miten paljon stressi vaikuttaa! Siis uskon, etta myos ne muute tekijat teilla vaikuttivat siihen spermaan, mutta taatusti tuokin syys. Itse aikoinaan Suomessa olin niin vasynyt ja stressissa koko ajan, etta uskoisin kokeilemiemme hoitojen epaonnistuneen siella jo senkin takia: kropalla ei vaan ollut enaa mahdollisuuksia jaksaa, kun vedin ihan ylikierroksilla.
luulen, että jos itse olisin syntynyt luovutetuista soluista, olisin varmaankin itse utelias...
Jeps, olet varmaankin oikeassa. Olisi aika kamalaa tietaa olevansa luovutetu(i)sta solu(i)sta syntynyt lapsi, mutta ei saisi koskaan tietaa mitaan biovanhemmastaan/-mistaan. Myos tuo genetiikkapuoli... jep. Ja ihan inhimillisesti ajateltuna: minusta olisi ihana tietaa, kenen nakoinen olen ;)
En vaan oikein tiedä vielä, miten tämänkään ilmaista...
Niinpa, viela kun sita ei voi kirjoittaa aidinkielellaan, mika sinansa saattaisi edes [b]hiukan[/b] helpottaa asiaa. Tunteita kun on niin vaikea ilmaista muilla kielilla, vaikka sellaista melkein taydellisesti osaisikin. Vaan ehkapa onkin hyva, etta kirjeessa ei liikaa tunteellisuutta olekaan, tieda hanta.
Jaksamista Tadin odotteluun, ellei han jo parhaillaan olekin vieraisilla, mita toki toivon. Itsella on ensi viikon lopulla soittoaika klinikalle, siita se sitten lahtee!
[b]Carole71[/b]: mita kuuluu? Olethan jo selvinnyt hyperin oireista? Joko olet paassyt testailemaan???
[b]Muut ulkkikset[/b]: laittakaahan viestia, vaikka uuteen ketjuunkin!
Täältäkään päin ei mitään ihmeitä, paitsi että tässä nyt kai sitten päädytään yrittämään sitä kolmosta. Meidän suunnittelukäynti on 15.3. ja alkaa tuo järki olla tässä iässä sen verran heikko, että sydän voittaa tämän taistelun :-). Miehen kanssa puhuttiin, että lähdetään hoitoihin ja katsotaan sitten miten kauan jaksetaan. Täällä Sveitsissä joutuu maksamaan kaiken itse että saapi nähdä kuinka kauan jaksetaan maksaa vai tärppääkö nopeasti. Eka IVF tuli maksamaan reilut 2000 euroa ja oli heti eka tuoresiirto toi tuloksen. Pakkaseen ei jäänyt mitään.
Ensi viikolla lennän viikoksi Suomeen ihan ilman lapsia ja miestä. Joulusta on vielä kiloja lantoilla ja nyt tulee varmasti lisää... pitää vissiin pitää sen jälkeen pieni kuuri, annapas Rheya hyviä vinkkejä!
Carole71, miten sulla menee?? Toivottavasti sulla on hyviä uutisia!!!
Mukavaa jatkoa kaikille, täällä alkaa huomenna karnevaalit! :-)
t. muksuja2
Ei kyllakaan mitaan niagaraa, mutta sain odottelusta tarpeekseni - menkat kun menkat - ja soitin klinikalle kuitenkin, etta tanaan on kp1. Saa luvan kelvata. Odottelen ilmoitusta heilta, koska passaa menna niihin kauan odoteltuihin verikokeisiin...
Tsemppia laihduttelussa Rheya. Minakin onnistuin n. vuosi sitten pudottamaan n. 10 kg karppaamalla, mutta sen jalkeen on ollut pulmaa. Nyt on viimeisen parin kuukauden aikana meinannut jopa paino hiipia kilon verran yloskin pain, mika ei oikein innosta.
sairaalasta eilen kotiin. Olin viikon nesteytyshoidossa vaikean hyperstimulaation seuraksena, turposin uudelleen noin 10 pvâ siirrosta ja tulin tosi heikoksi. Vielâkin on kauhee Pömppömaha! Uutinen: raskaustesti positiivinen! siksi se maha rupesikin uudelleen turpoomaan.
Olen ollut niin turpona ettâ en ole oikeen uskonut koko uutista ja nyt on tehty kolme mââritystâ ja perjantaina vielâ testi ok.
Olimme suunnitelleet Suomen lomaa maanantaille tietty piti lykätâ lâhtöö- toistaiseksi menemme torstaina, jos tiistaina antavat luvan. silloin palaan testeihin ja ultraan.
Eilen saimme sitten labrasta kirjeen joka totesi ettâ meidän 8 ( joista noin 5 ok) alkiosta ei yhtäân pakkaseen!!!!En voinut uskoa todeksi. Alun perin mulla oli hurjat 26 rakkulaa, sit hedelmöitettiin 22 ja tâssâ tulos! Kaksi siirrettiin 6.2 ja siihen sit loppu koko homma! Kiitos ja nâkemiin, punktiohommat uudelleen 6kk pâästâ jos nyt menee kesken.
Tarkottaako tuo nyt sitâ hyvät ystävät ettâ meillâ on jokin solunjakautumisongelma ja ettâ nuo tuoresiirretytkin näivettyy kohdussa???Mua pelottaa todella paljon ja eilen tuo kirje sai meidât mieheni kanssa todella sanattomiksi. Kauhee uutinen!!!
Ne viljelee niitâ alkioita Ranskassa jotain reilun viikon ajan ja sit on tiukka laki jonka mukaan pakastetaan vaan tietyn tyyppiset alkiot. En ymmärrâ. Kuinka muissa maissa?
Ja onko teillâ samanlaisia kokemuksia? Onko mulla kuitenkin toivoa tuon positiivisen tuloksen kanssa? Vastatkaa please!!!
Terv. Carole
Onpa kyllä pitkä viljelyaika ennen mahdollista pakastusta, en osaa sanoa ollenkaan, onko sellainen " tavallista" vai ei. Eiköhän siinä kuitenkin ole käynyt niin, että olet saanut sisälle ne kaksi vahvinta, ja niissä muissa on ollut enemmän taikka vähemmän joitakin vikoja ja eivät sitten ole viljelyssä kestäneet tarpeeksi hyvin? Olen ihan varma, että toivoa on :)
UK:ssa käytännöt tuntuvat vaihtelevat klinikasta toiseen. Meidän klinikalla ainakin on aika tiukka sääntö siitä, että pakastavat vain 1. luokan (ja kai 2. luokankin) alkioita. Luokat määritellään paitsi solumäärän mukaan, myös jotenkin solujen ulkomuodon tms. mukaan. Eli esim. 3. luokan alkiolla voisi tuoresiirrossa olla mahdollisuudet kyllä, mutta jos siinä on jotakin röpelöisyyttä tms. solujen pinnassa, niin se ei tulisi kestämään pakastusta, koska solujen pintaan todennäköisesti muodostuisi joitakin jääkiteitä tms. jotka vioittaisivat alkiota. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt.
Meille on valitettavasti jo etukäteen selvä, että vaikka alkioita tulisi tusina 1. luokkaa, mitään ei mene pakkaseen. :( Tämä ihan puhtaasti siksi, että meillä ei ole VARAA! Se pakastaminen jo maksaisi aika paljon, ja sitten taas jokainen PAS lääkkeineen kaksi kertaa enemmän, kun tällainen tuore-IVF luovutussysteemillä... Toivon siis oikeastaan, että jos itse sinne saakka päästään, meille tulisi kaksi hyvää alkiota, ja muita ei edes voisi pakastaa, niin ei tuntuisi niin kamalalta tuhlaukselta...
t. nurmis, joka kävi eilen viimein niissä viimeisissä verikokeissa, ja odottelee huomiseksi tuloksia... (iiks!)
[b]Carole[/b], paljon onnea, tulos oli siis se odotettu PLUS, ihanaa!
Eikohan se mene hyvin, toivoa ainakin on taatusti kovasti, silla varmasti siirsivat vahvimmat ja parhaimmat alkiot. Joskus vain kay niin, etta pakkaseen ei saada mitaan, koska eivat pakasta tietojeni mukaan ainakaan taalla Alankomaissa mitaan, missa on pieninkin vika. Todennakoisesti teissa sinansa tai teidan alkioissa ei oo mitaan ihmeita, nyt vaan kavi noin. Joten nyt vaan peukut pystyyn, etta raskaus jatkuu yhta hienosti kuin alkoikin, viela keskella hyperia!
Kun kerran testi on +++ ovat olleet vallan elinkelpoisia nuo siirretyt, ainakin toinen niista. Uskotaan, etta kaikki menee hyvin ja vajaan 9kk jalkeen sinusta tulee sitten aiti :) Koitahan parjailla sen turvonneen masusi kanssa, parantele hyperin jalkitilaa ja nauti olostasi (jos se turvotuksen kanssa on mahdollista)!
nurmis: miten meni verikokeet? Joko sait tulokset? Kerrohan kuulumisia ja aikatauluja, jos niita jo tiedatte. Hyva puoli tuossa " ei pakasteeseen, kiitos" on se, ettei tarvitse ainakaan sita asiaa sit miettia. Kun ei niin ei ja se siita sitten. Jarkyttavan kallista se siella teidan suunnalla on.
Meilla soittoaika klinikan suunnittelukayntia varten siirtyi. omalaakari sairaana ja muut ei halua hoidella hanen toitaan... ymmarrettavaa, mutta silti harmittaa, olin jo niin tsempannut itseani. Mutta ensi viikolla sitten. siis jos lekuri on tervehtynyt. Menen itse hakemaan hanet kotoa, jos ei ala saapuilla tyopaikalleen, heh.
[b]muksuja2[/b]: onnea paatoksesta! Teilla sitten kohta perhe kasvaa, toivottavasti! Aikamoista rumbaahan hoidot on, toivottavasti teilla jaksamista (ja rahaa) piisaa. Inhottavaa ajatella rahaa, mutta niin se vaan on, etta konkurssin partaalla ei taatusti hoidotkaan onnistu, stressin takia. Huoh, olis niin kivaa olla miljonaari. Kokeilis kaikki uudet tekniikat eika raha merkkais mitaan. No joo. Aina sita naihin tarkeisiin kuitenkin josatin irtoo, kumma kylla. Kiitos laihdutustsempista [b](nurmis myos!)[/b], sita tarvitaan. Jotenkin pikkuisen (vaan pikkuisen, uh...) repsahdin viikonloppuna kun punaviini on niiiiin hyvaa. Mutta nyt taas ruodussa. En kylla kauheasti jaksa laiharia miettia, silla lahinna mun menetelma on uusi elamantapa. Tassa siis mun laihdutusvinkki: karppaus.
Ennen en syonyt lihaa ollenkaan, vain kalaa ja kasviksia. Ja tietysti paljon riisia, pastaa, perunaa, leipaa. Kun hoitojen myota lihoin, raakkasin laihduttaessani ruuasta rasvan (jota ei ennestaankaan juuri ollut, silla en syo sipseja ym) ja viimeisenkin proteiinin, soin lahinna pastaa ja kasviksia. Lahdutus ei sujunut, oli erittain hidasta ja tuskallista. Voin huonosti, olin koko ajan vasynyt ja kiukkuinen, vaikka olisin syonytkin kunnolla (lue: paljon pastaa/riisia/perunaa). sitten tutustuin karppaukseen, kun sain taalta ja parilta laakariltakin siihen vinkin. Minulla on PCOS ja sen sanottiin olevan hyva juuri ko. syndroomasta karsiville. Nain onkin.
Mun elama on muuttunut taysin. Olen energinen ja iloinen, tyytyvainen elamaani (no, tata lapsettomuutta lukuunottamatta) ja onnellinen. Mulla ei ole nalka juuri koskaan ja silti paino tippuu - hitaahkosti, mutta tasaisesti. Huomattavasti nopeammin kuin Paikkari-dieetilla. Siis, kaikki viljat ja juurekset pois, ei sokeria ollenkaan ja tilalle paljon hyvaa proteiinia ja vihreita vihanneksia. Ei koskaan enaa mauttomia ja sokeria taynna olevia light-tuotteita. Ruokaan sekaan surutta kermaa ja oliivioljya, " karkkeina" pahkinoita, kunnon juustoja ja leikkeleita. Siinapa se, low carb-ruokavalio pahkinankuoressa. Voi toteuttaa myos vaharasvaisempana versiona, jos haluaa. Mulle rasvat kuitenkin loistojuttu, silla vievat nalan (tulee syotya paljon vahemman) ja sokerinhimon taysin. Parantavat myos atooppista ihoani ihanalla tavalla. Jos aihe kiinnostaa, mm. [b]www.karppaus.info[/b] antaa lisatietoja. erityisesti palstan " foorumi" -keskustelualue on loistava tieto- ja reseptilahde. Sita tutkittuaan voikin sitten painella kauppaan ja ostaa jonkin aiheesta kertovan kirjan, South Beach Diet, Atkins tai Montignac. Suosittelen varauksetta!
Toivotaan, että lääkärisi tervehtyy pian, niin ei tarvitse kotoa saakka lähteä hakemaan :)
Mun testitulokseni tulivat ja ovat kunnossa. Nyt odotellaan parin viikon päästä saapuvaksi kromosomitestien tuloksia, ja sitten pitäisikin olla kaikki testit valmiit!
Minäkin huomasin karppaamisen edut silloin, kun siihen aikoinaan alunperin rupesin. Tosiaan olo oli energisempi ja ihoonikin se vaikutti tosi hyvin. Minulla oli sen säätämisen kanssa kyllä hommaa. Oma paino putosi lähinnä vain induktiolla, mutta samalla sitten taas jos olin pitemmän aikaa induktiolla, tuli huimausta ja pahoinvointia ja ruokahalu oli niin kateissa, että mikään ruoka ei meinannut edes pysyä alhaalla. En valmiiksikaan pitänyt lihasta ja munista, mutta aloin suorastaan vihata niitä, vaikka koetinkin aina keksiä monipuolista ruokaa ja erilaisia ruokalajeja. Hyvin alkanut karppaaminen muuttui kuukaudesta toiseen vaan vaikeammaksi, vaikka päinvastoin olisi pitänyt käydä, joten muokkasin ruokavaliota " hyväkarppimaisempaan" suuntaan. Välttelen aikalailla viljoja edelleen, enkä syö esim. perunaa, mutta joitakin täysjyvätuotteita kyllä välillä. Koetan panostaa proteiiniin ja kasviksiin (syön hedelmiäkin) ja monipuolisiin rasvoihin. Muuten kaikki olisi hyvin, mutta paino ei tällä menetelmällä laske.
- nurmis
Täällä ei mitään uutta - odottelen siis vieläkin, että ne kuukautiset alkaisivat, ja alkaa tuntua vähän epätoivoiselta. Kaikenlaiset PMS-oireet jylläävät kyllä edelleen vahvoina, mutta saa nyt nähdä, tuleeko tästä mitään...
Heh, en ole kyllä sen kummemmin syöttänyt hänelle mitään ihmeellistä, kun nyt tavallisen monivitamiinipillerin ottaa joka aamu. Sen sijaan hän on tuossa n. vuosi (?) sitten lopettanut tupakoinnin ja sen jälkeen vielä vaihtanut tosi stressaavan ja inhoavansa työn rennompaan ja pitämäänsä työhön. Tiedä sitten, mikä onkaan vaikuttanut eniten :)
Kieltämättä kuulostaa kummalta, että ei ole lainkaan yksityistä mahdollisuutta edes! Ja minä kun olen kiukutellut jo siitä, että täällä on yksityisellekin mennessä hommattava peruslähete omalääkäriltään, eikä voi tuosta vain itse heti varata aikaa, niinkuin Suomessa... Heh, vaan meidän lapsettomuusklinikka sattuu kyllä olemaan samassa rakennuksessa plastiikkakirurgisen klinikan kanssa. Koko paikan nimi on joku hemmetin " elämäntapasairaala" , mikä ei kyllä aina jaksa niin naurattaa...
Minä olen kallistunut tämän avoimuuden puoleen, oikeastaan. Aina vaan tulee lisää tietoa erilaisten geenien vaikutuksesta ihmisen elämään ja terveyteen, niin että jo ihan lääketieteellisestikin tuntuu järkevältä, että se biologinen tausta on ainakin mahdollisesti löydettävissä tällaisen järjestelmän kautta. Lisäksi luulen, että jos itse olisin syntynyt luovutetuista soluista, olisin varmaankin itse utelias...
Olen kyllä miettinyt, että kirjoittelen noihin kaavakkeihin omaa näkemystäni tästä asiasta, ja tahdon jotenkin laittaa siihen " hyväntahdon viestiin" , että toivon, että " lapsi" muistaa, että hän jo tuntee ne
vanhempansa... ja että vaikka en tiedä mitään niistä ihmisistä, keille hän on syntynyt ja kenen kanssa kasvanut, tiedän, että häntä on kaivattu ja tahdottu niin paljon jo ennen kun on ollut olemassakaan, että tunnen voivani huoletta tehdä tämän luovutuksen. En vaan oikein tiedä vielä, miten tämänkään ilmaista...