Ero tuli - suunnaton suru

Tässä nähdään taas miten epäreilua kohtelua miehet erotilanteissa saa. Äiti lähes aina saa huoltajuuden ja isä leimataan... Kaikesta päätellen lapsesi on sinulle todella rakas, kun olet suhteessakin hänen takiaan sinnitellyt. Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä esim. perheneuvolaan, jossa voisit tuoda esiin oman kantasi lapsen huoltajuudesta. Toivon todella, että lastenvalvoja antaisi sinulle mahdollisuuden! Lapsesi on tottunut olemaan kanssasi paljon ja on hänellekin kamala kokemus, jos näkee isää enää viikonloppuisin. Voimia sinulle!

Vaikea löytää mitään neuvoja. Eikö yhteielämä olisi ollut kuitenkin mahdollista?



t.kulissiavioliitossa oleva

millanen asenne lastenvalvojilla on? kannustaako ne sopimiseen, vai tyrkyttääkö omia mallejaan? kuinka siellä ollaan, siis keskustellaanko siellä yhdessä, vai ensin kumpikin erikseen?



Mitä jos ei ekalla kerralla tunnu tulevan sopimusta? onko se sen jälkeen heti oikeus? Vai uus aika? vai mitä?



Mä oon ihan rikki ja paniikissa siitä, että kohta en nää lastani enää niin usein.



Kaikista kokemuksista ois apua... etenkin niiltä, jotka ovta tehneet sopimuksia valvojan neuvojen kanssa tai jotka ovat joutuneet menemään käräjille.

Tekstistäsi päätellen vaikutat osallistuvalta ja vastuuntuntoiselta isältä. En osaa sanoa, miten asiat voisivat sujua lastenvalvojan luona, mutta tuo ihmeessä toiveesi esiin halustasi viettää lapsen kanssa paljon aikaa.

Kurja juttu. Paljon jaksamista sulle! Harmi, että suhteenne päättyy eroon nyt, kun hankalin vaihe lapsiperhe -elämässä alkaa olla takana. Nyt olisi voinut alkaa teidänkin suhteessa uusi jakso, kun lapsi alkaa olla sen ikäinen, että voisi paremmin hoitaa sitä suhdettakin.

ystäväni mies oli todella väkivaltainen. Vaimo joutui lopulta pahoinpideltynä kriisikotiin. Poliisit veivät miehen putkaan jne, mutta silti lastenvalvoja oli sitä mieltä, että lasten oli saatava tavata isää viikonloppujen lisäksi arkipäivinä, jolloin miehellä oli vapaita.

on jo aika tiivistä näkemistä. On paljon avioparejakin, joissa esim isä joutuu olla viikot töissä muualla ja tulee kotiin vain viikonlopuiksi.

meille myös tulossa ero, ja mies ehdotti myös että jos viikko ja viikko. Minäkään en äitinä ole sitä mieltä että on hyvä kenellekään että ainoa paikka missä omat tavarat on aina saatavilla on se reissukassi. Haluaisitko itse asua joka toisen viikon eri asunnossa? Minusta se on aika itsekäs ajatus ja palvelee lähinnä aikuisia, ei lasta.



Tosin jos minulta oltaisiin lasta viemässä niin olisin myös valmis mihin tahansa, vaikka kulissiavioliittoon:(



Ei kai se " etävanhempana" olo sitä tarkoita ettet voi silti asua lähellä ja olla hänen kanssaan paljon enemmän kuin sen joka toinen viikonloppu. Uskoisin että se on teidän väleistä ja sopimisesta kiinni eikä siitä virallisesta päätöksestä. Kyllä paras olisi nyt pysyä keskusteluväleissä kuitenkin...



olen pahoillani, ei nämä helppoja juttuja ole.

Sehän on niiden miesten päätös, jotka ovat työreissuilla jne, mutta ap on nimenomaan halunnut olla lähellä lastaan!

Yhteiselämä oli pitkään jo rakkaudetonta... kaipasin sekä henkistä että fyysistä hellyyttä, enkä saanut sitä vaikka kerroin että se on mulle ongelma, että se puuttuu. Jossain vaiheessa totesin, etten voi elää näin, ja että jos ei mitään tunteita ole kotona, paitsi ärtymystä ja vihaa, niin haen hellyytttä muualta. Sen jälkeen elettiin eri huoneissa pari kuukautta ja mietittiin tällaisen kulissin vetämistä siihen, että lapsi ois vähän isompi... mutta sekin tuntui musta aika ylivoimaselta ratkasulta. Kumppani ei halunnu tässä vaiheessa enää keskustella mistään, eikä ollu halukas parisuhdeterapeutin konsultaatioon. Tästä surkeesta tilanteesta sitten sukeutui muun kinastelun ja nahistelun lisäks kaksi isoa riitaa, missä utli sanallisesti tulitettua kaikin voimin puolin jatoisin, ja toinen niistä päättyi vielä läpsimiseen joka johti sitten tähän turvakotiepisodiin. Vaikka olin siis itse jo poistunut paikalta aikaa sitten. Tämän jälkeen ei mitään keskusteluyhteyttä enää ole ollut, kuulema kaikki asiat puidaan sitten lstenvalvojan kanssa ja muita virallisia teitä pitkin jos tarvis. Nyt siis asutaan kyllä saman katon alla siihen asti että asumisasiat ratkeaa... onneksi näen vielä siis lastani. Mutta siis vastaus siihen, että vieläkö yhteiselämää vois pohtia, niin ehdottomasti ei. Kumppanin mielestä. Mä voisin olla siihen vieläkin valmis... kun alan ymmärtää mikä tuska tästä eroamisesta seuraa. Mutta kumppani totes ettei tule keskustelemaan sellasesta vaihtoehdosta ikinä enää missään tapauksessa.



-ap-

lapsi kovin pieni vielä. Jos vaan mahdollista. Siksi moni ei eroakaan, vaikka muuten eroaisi..

Toimii meillä melko mukavasti. Ei tapella. Ei harrasteta muita suhteita. Saadaan elää lapsemme kanssa molemmat. Ei ehkä herkkua, mutta toimii.

kun kävi vieraissa ja alkoi vielä kurittamaan rouvaansa fyysisesti. Tähän voisi sanoa, että niin makaa kuin petaa.

Tiedän sen olevan vaikeaa. Älä moiti toista, kerro asiallisesti miten haluat lapsen hoidon järjestyvän. Älä vetoa tunteisiin. Anna hyvä selitys, miksi vaimosi lähti turvataloon.

Jos olet mennyt vaimoasi lyömään, en minäkään heti uskoisi ettet tee sitä toiste. Sitten kysyisin oliko alkoholilla osuutta asiaan, ja alkaisin huolestua että onko tapanasi ottaa useinkin ja läpsiä ihmisiä, että voisiko sinulle pientä lasta antaakaan asumaan kokonaisiksi viikoiksi.



sori vaan, tuollaisia tulee sivullisille mieleen, Suomessa kun ollaan ja noi on tavallistakin tavallisempia juttuja.



8

Niin, siitähän tässä on kyse. Kyllä mä joskus käyn baarissa tapaamassa kavereita, mutta päasiassa olen sekä arki-illat että viikonloput ollut kotona, tai sitten yhdessä kumppanin ja muksun kanssa jossain. Olen ihan omasta tahdostani jättäny harrastukset pois j akorvannut ne ajat kotona olemisella, koska muutenkin päivät on pitkiä (viiteen puol kuuteen) ja sen jälkeen ei ole montaa tuntia lapsen kanssa olla. Oonajatellu, et ehdin harrastaa sit myöhemmin, kun lapsi on isompi eikä enää edes niin kiinnosunut ehkä mun seurasta. olen siis halunnut olla mahdollismman paljon lapseni kanssa, ja lähelä sitä.

Itse koen oninstuneeni, koska useimmiten lapsi hakee minusta turvaa eikä äidistään, jos itkettää, ja yleensä toivoo että isä veis nukkumaan tai että isä syöttäis ja osi kaverina siin äsyömässä... mutta milläs noit todistat siellä valvojan luona.



Niin ja sille väkivaltatyypille, kahdeksan ja puolen vuoden aikana kolme kertaa on riitely äitiny fyysiseks, aina jääny tolle läpsimisen tasolle (mikä ei nyt tietenkään ole sekään kauheen ideaalia) ja joka ainoo kerta siinä on se äiti ollu provosoiva ja aggressiivinen osapuoli. Joskus vaan kyllästyy siihen, että toinen terottaa asiaansa käymällä kiinni. Silti, typerää multa ja etenkin harkitsematonta, kun annoin provosoitumalla tappeluun pelimarkat ex-kumppanille.



-ap-

Eivät lapset tyhmiä ole kyllä ne tajuaa paljon asioita.Vaikka rauhallista onkin kotona eli ei riitelyä tai muuta vastaavaa niin millaisen kuvan saavat ns. normaalista parisuhteesta...sillä semmoisenhan jokainen vanhempi lienee lapselleen toivoo....onnen..

ilmeisesti äiti on ollut töissä. Se on ainakin sinulle etu, mutta pahoin pelkään, että toi turvakoti homma syö pisteet puoleltasi, jos et saa lastenvalvojia vakuuttuneeksi, että kyse oli todellakin vain provosoidusta läpsismisestä.Ilmeisesti mitään fyysisiä vammoja vaimollesi ei siinä tullut. Ja aika paljon riippuu myös millä alueella asioit ja sen kautta virkailijoista.Jso asut varsinai-suomessa niin aina vaikeammalta tuntuu, että saat lapsesi huoltajuuden itsellesi.



t.yks sossutäti

Niin, kuten totesin muutaman kerran suhteen aikana riitely on yltynyt tolle tasolle. Vammoja ei oo koskaan tullu, ja kaikilla kerroilla ex-kumppani on käynyt kimppuun.



Kyllähän mä joskus himassa tissuttelen, mutta enpä juuri koskaan ole viikomloppuisinkaan kännissä. Olen ajatellut, että se riittää, kun ei ota mitään siihen asti kun muksu menee nukkumaan, jos sitten haluaa viiniä tai olutta maistella, niin miksi ei. Joka aamu olen kuitenkian aina ollut lapsen heräämisestä asti ajokunnossa, on käyty aamu-uinnit ja kyläilty... Ei kai vanhempien tarvitse olla kuitenkaan absolutisteja ollakseen hyviä vanhempia? Tottakai siinä tapauksessa, että asun tulevaisuudessa osan ajasta lapsen kanssa kahdestaan, niin sinä aikana minkäänlainen alkoholi ei tule kuulumaan mun elämään.



Mua vaan surettaa äärettömästi se, mikä täälläkin on jo jostain viesteistä tullut ilmi, että kunhan vaan äiti osaa ja haluaa näyttää asiat huonossa valosas, niin pystyy sen tekemään.

- pidä hermosi kurissa vaikka mikä olisi. Älä provosoidu vaimosi käytöksestä tai puheista tms., vaan pidä kirkkaana mielessä lapsen etu ja se, että hänellä olisi oikeus tavata sinua paljon kuten ennenkin. Ettei tämän pikkuisen elämä muuttuisi ihan totaalisesti. Omaa sydäntä kouristaa ajatuskin siitä, että oma 1,5-vuotiaani joutuisi olemaan paljon erossa isästään. Joka toinen viikonloppu ei todellakaan ole usein etävanhemman tapaamiselle!!



- yritä saada sovittua jonkinlainen kämppäkaveriasumismalli tai asunnot ihan lähekkäin, jotta samantapainen elo lapsesi kanssa olisi mahdollista.



-jotkut av-laiset ei tajua, että alkoholia voi juoda kohtuullisesti ja viisaasti, ei kaikista tule öliseviä ja väkivaltaisia rapajuoppoja



Jos olet sellainen kuin annat kirjoitustesi perusteella kuvan, toivon sydämestäni, että saatte asiat järjestymään.

En mä varsinaisesti ajatellutkaan että mä haluaisin saada taisteltua yksnhuoltajuutta, toivon, että siellä päästäis sopuun siitä, että lapsi ois mahdollismman yhtäpaljon kummankin luona ja näkis molempia useasti viikossa, niin ettei tule pitkiä monen päivän jaksoja ettei se nää toista vanhempaa. mutta noi asiantuntijat tuntuu hanakasti esittävän sellasta etävenahempijuttua, ja kumppani on nyt tarttunu siihen ja on sitä mieltä että musta tehdään etävanhempi. Se musta tässä on väärin.



se kuiteskin sovittiin, että lapsi ei vaihda päiväkotia, ja mä yritän saada pidettyä nykyisen asunnon uusilla lainajärjestelyillä. Mulla olis siis (ehkä) mahdollisuus tarjota entinen koti lapselle. ex-kumppani sanoi etsivänsä lähistöltä asuntoa. En siis ymmärrä, miksi ei voisi sopia asiaa niin, että nähdään usein ja lapsi on kummankin luon yhtäpaljon. Ei kai niitä leluja ja vaatteita tarvii kantaa eestaas, jos molempien luona on osa leluista ja vaatteista. Tää ei mene mulle jakeluun.



Ehkä joku sosiaali-ihminen osaa selittää.



-ap-