Ero tuli - suunnaton suru

Käytännössä jos lapsella on kaksi kotia, joko hän joutuu kantamaan kaikkea aina edestakaisin mukana (vaatteet, lelut, koulukirjat, urheiluvälineet, kännykkä, pelit, kirjat ja sarjikset, levyt, käsityöt jne.) tai sitten kaikkea täytyy olla kaksi. Ja kuitenkin täytyy jotain olla päälläkin kun vaihtaa kortteeria... jotain kulkeutuu kuitenkin toiseen kotiin ja se pitää muistaa jne.



Etävanhemmuus on vain sana, siitä tulee sellaista kuin te siitä teette. Vaikka sopimuksessa luki joka toinen viikonloppu, lapset olivat meillä käytännössä sopimuksen mukaan. Sitä rajoitti ainoastaan välimatka ja se että vanhemmat olivat hädin tuskin puheväleissä. Jos sinä saat ne kaksi asiaa hoitumaan niin ennuste on paljon parempi.



8

Mä olen mielestäni ollut meidän suhteessa jatkuvasti se, joka koittaa ottaa asiat puheeksi, nyt ennen näitä vihoviimesiä episodeja moneen otteeseen toivoin ääneen, että mentäs juttelee jonkun parisuhdeasiantuntijan kanssa, kun ei kerran kahdestaan saada solmuja auki. Tää ei jostain syystä saanu kannatusta tää ajatus. Ei siitä huolimatta, vaikka sanoin että uskon kyllä että munkin asenteissa on korjaamista, että en pidä tilannetta vaan hänen syynään, vaikka joskus olen sitäkin sanonut. Mutta yhtään mitään vastausta ei tullut mihinkään, ei siihen että mennäänkö selvittämään asioita eikä siihen, että jatketaanko tässä nyt asuinkumppaneina lapsen takia vai odottaako ero. Tää epätietosuus sitten tietty aiheuttaa lisää skismaa, surua, kiukkua jne. Olisin siis toivonut tosiaan kesksuteluyhteyttä, mutta nyt se tuntuu olevan sillä tasolla, että sosiaalitäti saa kertoa kantansa ja ex-kumppani pysyy sitten tiukasti siinä. Toivon ettei se menisi näin, vaan että myös mua kuuneltas ihan yhtä suurella intensiteetillä.



Kyllä mä aion koittaa pysyä rauhallisena, en lähde syyttelyyn mukaan mutta korjaan kyllä mielstäni väärät ja liioitellut lausumat sekä tietty kerron miten ja miksi musta asiat pitäs järjestää tietyllä tavalla.



kukaan ei ole vielä osannut kertoa, että puhutaanko siellä siis ensin yksittäin ja sitten yhdessä, vai heti alusta alkaen niin, että kumpikin on paikalla?



-ap-

Vaikka se osottas aika huonoa makua. En toivo tällasta olotilaa nimittäin kenellekään.



-ap-

Se, että sinä otat nyrkit avuksi kun sanat ei riitä, on tarpeeksi osoitus että lapsella parempi äitinsä luona. Mitä sinä täällä itket jos et kykene aikuismaiseen ihmissuhteeseen??

Sehä on tietysti oikein, että koska toinen on nainen, niin voi tehostaa mielipiteitään läimimällä, kynsimällä ja raapimalla. Se että on nainen, eikös se oikeuta ihan mihin vaan, ja tee ihmisestä heti parempaa? Kun on mies, niin tulee alistua siihen mitä naiselta tulee, oli se sitten vaikka turpaan, ihan vaan perheonnen takia?



Juuri tämä mua eniten huolestuttaa... ihmiset lukee rivin tai kaks, tai kuulee pari sanaa ykspuolisesta kertomuksesta, ja heti ollaan telottamassa ja viemässä lapsia.



sanoin tuolla aiemmin, jos joku viitsi lukea, että tiedän että minkäänlainen fyysinen väkivalta on väärin. En ole koskaan mennyt lyömään ketään, koska vituttaa. En ole ikinä lyönyt ex-kumppania nyrkillä, enkä edes halunnut satuttaa. Suutuksissani olen antanut samanlaista avokasta takaisin mitä hän minulle tehostaakseen sanomaansa. Näin on päässyt käymään kolme kertaa 8,5 vuoden suhteen aikana. Jonkun mielestä se tekee minusta väkivaltaisen hullun, joka on ympäristölle vaarallinen.



Silti pidän itseäni vähintään keskivertokelvollisena isänä, vaikka kumppanin kanssa asiat on tähän pisteeseen ajautuneet.



ap

Ehdotan, että kerrot ekalla tapaamisella nämä läpsimisjutut ihan totuuden mukaisesti, siitä saat pisteet puolellesi. Julkisuudessa on ollut paljon puhetta siitä kuinka isät jää heikoille erotilanteissa, kyllä ne sossutädit tietää tämän ja yrittävät petrata. En usko että miehet ovat niin huonossa asemassa enää. Tsemppimieltä!

...niin on mukava nähdä, että edes osa suhtautuu kannustavasti. mä en ole viemässä lasta keneltäkään, vaan toivon vaan säilyttäväni riittävän tapaamis- ja asumisoikeuden oman lapseni suhteen. olen kokoajan puhunut tasapuolisesta järjestelystä ja tiedustellut kokemuksia siitä, onko sellasiin päädytty täällä ja jos niin miten, ja millanen yleissuhtautuminen lastenvalvojilla kenties on vai onko sellasta.



Tuntuu oudolta, että täällä riittää näitä teloittaja-äitejä, joiden mielestä multa pitäs nyt kieltää kaikki oikeudet, ja sit valitellaan ketjussa jos toisessa että isät ei halua tavata lapsiaan.



Erotilanne ei varmaan ole kauhean hauska, vaikka siihen ajatuisi mistä tahansa syystä. Sitäkin voi ajatella, jos oma mahdollista eroaan ajattelee. Ennenkaikkea mä kuitenkin sanoisin, että joku on sellasessa tilanteessa että miettii eroa, niin koittas ajoissa kuiteski eka sitä, että käy juttelemassa jonkun terapeutin kanssa.



Voi hyvin olla, että jos kumppani olis syksyllä saanu purettua hieman sitä mikä sitä niin yleisesti meidän elämässä ketuttaa, ja sen jälkeen pystytty yhdesä miettimään mitä me odotetaan ja halutaan, niin ehkä ei edes oltas tässä.

Nyt poistun, muutamaan päivään en pääse koneelle. Edelleen jos on kokemuksia jaettavana, niin luen mielelläni kun pääsen käymään koneella. Tosin en jaksaisi kauheasti noita tuomionjulistuksia... jos ei ole muuta sanottavaa, niin älä sitten sano mitään, kiitos.



ap

ja puolustautuisin läpsäisemällä takaisin, minä olisin se hirviö-tyyppi?



Kumma kun se naisen väkivalta ei ole koskaan vakavaa...Ap, sun pitäisi pystyä todistamaan, että vaimosi kävi ensin kimppuun. Ehkä sun pitäisi lastenvalvojan luona saada vaimosi lipsauttamaan totuus vähän painostamalla " Miksi sinä löit ja kynsit ensin minua?" Vaimosi tietty kieltää, joten totuus pitäisi yllyttää jotenkin hänestä. Pysy hyvin rauhallisena.



Ehkä olisi lapsen kannalta hyvä, että lapsi olisi viikot isin luona ja kaikki viikonloput äidillään? Lapsi on kuitenkin kovin pieni, vasta 2,5 v ja viikko-viikko-systeemi voi sen ikäiselle olla kohtuuttoman raskasta.



Asiaa pitää AINA ajatella lapsen parhaaksi, ei omaksi parhaaksi, muista se ap.