Vihaan olla raskaana, tama on ihan hirveaa! Juuri sellaista kuin kuvittelinkin. Vankina omassa kehossaan. Jatkuvasti " hormoninen" olo. Maha on allottava ja vuosi on liian pitka aik

Asialla ei mun mielestä ole aikuiseksi kasvamisen kanssa mitään tekemistä. Jos olotila vituttaa ja väsyttää niin minkä helvetin takia se ei sais niin tehdä. Kasvakaa te aikuisiksi ja hyväksykää ettei tila ole kaikille yhtä auvoa ja onnellisuutta kuin teille äiti teresat!



Kiitos. Kylläpä helpotti.

Miksi ylipäänsä hankkiuduit raskaaksi jos jo etukäteen tiesit vihaavasi sitä oloa? Jos oikeasti halusit lapsia, niin raskaus on pieni hinta omasta lapsesta. Jos ei ole väliä onko omia vai toisen niin olisit adoptoinut.

ääneen jos ei nauti raskaudesta. Jos on tottunut liikkumaan paljon ja se ei onnistu kunnolla, niin kyllä se rassaa ja mihinkään ei pysty.

Haluan BIOLOGISEN lapsen ja rakkautta siihen ei vähennä se, että en erityisemmin nauti raskausajasta.

Niiden joiden oma raskaus on mennyt hyvin tai lähes hyvin on vaikea ymmärtää niitä joilla ei ole mennyt hyvin.



Jokainen raskaus on erilainen. Samalla naisella voi olla hyvinkin erilaisia raskauksia. Vaikka lapsi olisi kuinka toivottu ei se poista pahaa oloa, tukalaa tunnetta, liikkumisen vaikeutta tai kaikenlaisia muita vaivoja (suonenvetoja, karpaalitunnelintukkeumaa, turvotuksia, verenpainetta, sokeriarvoja, selkäkipuja jne.).



Itselläni oli vaikeaa liikkuminen, selkäkivut ja vatsan suuruus. Inhottavaa oli myöskin se, ettei itse voinut tehdä oikein mitään ja kaikessa piti pyytää apua.

Mutta olo on ollut huono. Alkupahoinvointi ensin, närästys, paha maku suussa, mieliala huono, jaksamattomuus ja lopuksi vaikea liikkua. Lisäksi liitoskipuja raskauden puolivälistä alkaen ja paljon harjoitussupistuksia. Eli ymmärrän kyllä pointtisi.

Vaikka alapää olikin yhtä isoa särkevää suonikohjua ym.ym. mutta kivaa silti oli. Ei tarvinnut murehtia painon nousemista kun se nousi kuitenkin. Eikä sitä tosi lihavaa oloa kestänyt vuotta kuten ap:llä, ehkä 3-4 kk.

Mulla alko koko haitata liikkumista vasta joskus vikan kuukauden-parin aikana. Vasta rv 30 alkoivat kaikki vastaantulevat huomata mahan. Siihen saakka liikkuminen oli ihan samanlaista kuin ennenkin, ainakin noin koon puolesta.



Olihan se olo tietty ihan toisenlainen kuin ei-raskaana, mut tukalat olot eivät kestäneet koko aikaa, mulla ainakaan.



Tajuan kyllä että se on ihan syvältä, jos voi pahoin kovasti ja sellaista, sittenhän se on tosi invalidisoivaa ja ikuisuus aikana!

Toinen raskaus nyt menossa ja tuntuu, että haluaisin aina olla raskaana. On tosi mahtavaa kantaa uutta elämää vatsassaan. Olen ylpeä ja onnellinen tilastani. Nautin siitä, että huomaan mihin ihmeisiin kehoni pystyy.

En ole nauttinut raskaana olemisesta,siksi tuntuu hassulta että joku ikävöi mahaa ja raskaana olemista noin yleensä.Pahoinvointia,heikotusta,jatkuva pissahätä,jatkuvaa syömistä tai taju lähtee (tai tulee huono olo),norsumainen olo (vaikka ylipainoa ei ole),olo on jotenkin tosi epäseksikäs,yäk.No,nyt on kolme lasta ja minä olen tehtäväni tehnyt :)

" Jos äidin elimistö hylkisi sikiötä, nisäkkäitä ei olisi. Musta olisi hankalaa ajatella sikiön olevan loinen, koska olen hänet itse tahtonut saattaa alulle"





jonka vuoksi ihmisen elimistö ei " hyli" sikiötä, vaikka sen toimintatavat ovat kuten lois-eläimen.

3 olisi haaveissa, mutta en tiedä jaksanko taas 9 kuukauden kidutusta.

Itse olin aivan rikki sekä fyysisesti että henkisesti, supistelua, jatkuvaa väsymystä, univaikeuksia, jatkuvaa pissalla käymistä, iskiasvaivaa jne.

En todellakaan nauti raskaana olosta.