HUHTISTEN UUSI VIIKKO

Onnea Vaakamomille! Todellakin on hauska kuulla, että ihmeitä tapahtuu. Jaksaa taas uskoa, että kyllä meilläkin vielä...



Elnille piti kommentoiman, elikkä olette varmaan kokeilleet sormiruokia? Meneekö yhtään paremmin ruokaa alas, jos saa itse syödä? Olen itse lisännyt " sormiruokavalioon" Real-leivän. Jos on mennyt huonosti puuroa, niin paloittelen melko pieniksi palasiksi Realia (sitä saa vähäsuolaisena) ja T napsii niitä innolla. Silloin tällöin saa välipalaksi realia myös.

eli pöksyssä olis äitille jackpot, mut kirjoitan silti. Tyttöä ei satsit haittaa, vaan laatikoiden availu kiinnostaa. HIrvittää tuo puuha, mutta meillä on menty tälläisellä kokeile ja opi menetelmällä,e li välillä on sormet välissä.



Katsura, ymmärrän täysin, miltä tuo " huudattaminen" tuntuu. MEillä kanssa Pihla huusi kuin syötävä, kun mentiin eka yö ilman pulloa. Se oli kauheaa, ja todella, äänihän neidillä lähti, vaikka kuinka sylissä tyynnyttelin. Mutta meillä siis itkettiin vain se yksi yö ja sitten johdonmukaisuus - eli pulloa ei tule yöllä - teki tulosta. Nyt siis meillä ollaan nukuttu yöt tammikuun alusta asti. Mutta harvassa kai sellaiset lapset ovat, jotka aina vain kiltisti vetäisivät sikeitä. Kyllä meidän kolmivuotiaskin heräilee silloin tällöin. Ja vaikka Pihla ei pulloa enää kaipaa, niin kyllä nuhat, leikauskivut ym. häntä öisin välillä kiukuttavat. Olen kyllä lempeän unikoulun kannattaja siis minäkin, kyllä siitä on apua. Mutta onhan se tosiaan myös niin, että lapset heräilevät, enemmän tai vähemmän... Ja niin kuin joku sanoi, niin jos yöt menee mukavasti, niin sitten on joku muu " probleema" . Tai ainakin me äidit osaamme tehdä tikusta asiaa, eikö vaan ;-)



Vielä tuosta päivärytmistä, eli meillä näin: herätys klo7 ja puuro+maito. 9:30-11 unta ja sose+maito. 13-15 unta ja jugurtti+maito. 17 sose+maito, 20 puuro+maito ja 20:30 nukkumaan.



Ja sitten noista leikeistä. Pihla on keksinyt, että hän voi ruokapöydässä naurattaa veljeänsä menemällä pöytäliinan alle piiloon ja kurkkia sitten sieltä. Äitiä naurattaa vähemmän, kun yrittää tökätä ruokaa pöytäliinan läpi suuhun..



Nyt on otettava kakka pois haisemasta..

Kiitos real-leipä vinkistä. Olen tänään antanut ruoan ohella keitettyä makaronia ja porkkanaraastetta, silloin saa välillä tökättyä sosetta suuhun, kun huulet raottuu muulle. Talk-muru -nimiset suolattomat murot (ja mauttomat!) on suosikkeja sormiosastolla, mutta ne on niin karkeita, ettei uskalla antaa sosetta samalla, jää muuten kurkkuun. JOspas nämä ruokatouhut tästä paranee...



lähden lumitöihin.



elni ja haiseva vastalause lattialla (taitaa olla satsi housussa)

Neuvolasta tultiin, H on kasvanut tasaiseti omilla käyrillään. Painoa 7875g ja pituutta 70,7cm. Ei siis edelleenkään mikään jättiläinen, tuskin tulee koskaan olemaankaan.

Sormiruuista puheen ollen, täytyypä ottaa raejuusto ruokalistalle. Emme ole vielä noita hapanmaitotuotteita aloittaneet.

Minäkin olen miettinyt tuota yöheräilyä. H heräilee jonkun kerran yössä ja unissaankin ääntelee. Kyllähän se joskus ottaa pattiin ja väsyttää, mutta tää on tätä aikaa. Meillä tosin öiset syömiset on jääneet jo kauan aikaa sitten ihan itsekseen pois.

Meidän rytmiä:

7.30-8 herätys ja molempien meidän siistiytyminen ja pukeminen

8.30 aamupuuro ja maitoa mukista

leikkiä, äidin aamukahvi, siivoamista tms.

11.00 H:n lounas ja maitopullo

11.30-13.30 päiväunet (äidin tuhannet projektit)

seurustelua, leikkiä

14.30 jugurtti (piltti/bona)

leikkiä...

16.300 torkut jolloin äiti välillä lenkkeilee

17.30 päivällinen

20.00 iltapuuro

iltapesut, pyjama

20.30 maitopullo

nukkumaan



Kyläilyä tai kaupungilla käyntiä harrastetaan (silloin kun harrastetaan) yleensä puolilta päivin ja H nukkuu matkan ajan ja ehkä perilläkin.



mallu ja H 26.4

Voi vitsi noita yökukkujia. Viime yö oli meilläkin aikamoista showta. Joka heräämisellä itkettiin ja piti syöttääkin kaksi kertaa, vaikka jo viikon verran on se yksi syöttö riittänyt. Aamulla olin kuin puulla päähän lyöty. Oli pakko pakottaa Helvi nukkumaan, koska en tiedä, olisinko pudottanut vauvan tai sammunut kesken aamupuuron... No, tänään onkin sitten nukuttu myös piiiitkät päiväunet (välisyötöillä), joten katsotaan ensi yötä.



Katsura, tsemppiä vaan uniharjoituksiin. Minun kokemukseni on, että ei se unikoulun aloittaminen ainakaan pienennä itkuja, vaan päinvastoin. Kaikkein kovimman huudon ja raivoisimman kiljuitkun olen kuullut nimenomaan ensimmäisinä unikouluöinä. Itku oli kovaa, mutta se kyllä loppui eka vaiheessa sillä, kun toisen pakotti (ihan voimalla) sänkyyn ja väkisin piti paikoillaan. Aluksi huuto koveni, mutta ihan oikeasti minuutin kuluttua vauva saattoi jo nukkua. Seuraavalla unikoulu" jaksolla" vauva heräsikin aina kovan huudon kanssa (oli siis jotakin oppinut :( ... ), mutta rauhoittui jo pienellä pitämisellä ja voimakkaalla taputtelulla. Ja nyt kun olen jättänyt maitoa öistä pois, niin (viime yötä lukuun ottamatta) ovat heräilyt olleet pienen pientä kähinää, joka toisinaan loppuu ihan itse, toisinaan sillä, että saa painaa pään äidin syliin. Mutta osui tuolla luomupuolella silmääni juttuaihe " lempeästä unikoulusta" , siellä oli jotain ohjeita unikoulun pitoon tavoitteena itkuton nukahtaminen, löytyisiköhän sieltä vinkkejä?



Vaakamom: vähän aikaa lueskelin juttuasi päivärytmistänne ja yritin pää kuumeisena keksiä, miten " keskarin nouseminen ylös" VOI liittyä teidän aamurutiineihinne... Kunnes sitten hoksasin, että se olikin keskimmäinen LAPSI, joka nousi... Uneton yö takana, sorry.



Real-leipää olen miettinyt, uskallanko antaa, kun on niin tahmeaa, mutta jos muutkin, niin kokeilen. Meillä on hyvällä taidolla syöty Oululaisen jälkiuuniviipaleita. Laitan keskeltä pitkittäin halki ja annan käteen. On jotenkin sopivan murenevaa, että Helvi saa syötyä yleensä kakomatta!



Mitähän raasteita sitä voisi toiselle antaa, kun porkkana ei sovi? Voiko palsternakkaa syödä tuoreraasteena?



No, meidän päivärytmimme:



06.00 YLÖS! Koko perhe aamupalalle, Helville puuroa. leikkiä

9.00 maitoa (leipää), leikit jatkuvat

11.00 alkaa väsyttää, maitoa, joskus puolen tunnin unet

13.00 lihalounas, jälkkäriksi marjoja tms

14.00 kärryillä kaupoilla, ei yleensä enää nukuta kärryissä

15.00 maitoa, (leipää, kiisseliä, jugurttia... jotain pientä)

16.00 maitoa

17.00 isi tulee kotiin! Juostaan isiä pakoon ja naureskellaan puoli tuntia

17.30 alkaa väsyttää. Iltapuuro, yöpuku.

18.00 Nukkumaan.



Iltapäivälle olen miettinyt, että pitäisi antaa jotain kiinteää ruokaa, niinpä meilläkin välipalana saatetaan syödä leipää. Yleensäkin, jos joudun tekemään keittiöhommia, laitan Helvin syöttötyoliin ja annan leipäpalan. Noita kasviksia on niin vähän, mitä syödään, etten ole oikein saanut ylimääräistä kasvisateriaa mahtumaan (kaalit aiheuttavat kauheaa rupsuttelua, eikä porkkana sovi. Niinpä palsternakkaa, maissia, perunaa, bataattia, makaronia ollaan syöty. Mitä muuta sitä voisi koettaa?)



Meilläkin oli tuossa vajaa kuukausi sitten tosi levotonta tuo syöminen, mutta nyt sujuu jo hyvin. Mietin vaan, että miten pitäisi tuota itse syömistä antaa harjoitella...

Unikoulusta; Kiitokset Lylelle ja MugSkapille siitä, että olette jaksaneet kirjoittaa unikoulukokemuksianne. Ja sekin tieto taas auttoi, että teidänkin lapset ovat protestoineet ihan kunnolla alkuun. Jotenkin unikouluohjeista saa sen kuvan, että lapset nopeasti tyyntyvät taputteluun yms. ja sitä olen meidän tapauksessa epäillyt. T on melko voimakastahtoinen, jotenka ihan helpolla ei kyllä luovuta. Voikohan tästä jo ennustaa, että uhmaikä on vaikea...? Onko kellään useampilapsisten perheillä kokemuksia?



Päivärytmistä (luo nnollisesti noin aikoja):



7.00 nahkavekkari soi

7.30 aamupesu

7.45 aamupuuro

8.00-9.00 keittiöleikkejä äidin aamusiivoilun ohella

9.00-11.30 aamupäikkärit

11.30-12.00 heräilyä ja sylittelyä

12.00 lounas

12.15- leikkiä

13.00 ulos vaunuttelemaan

14.00 välipala

14.30-15.10 toiset päikkärit

15.10-15.30 heräilyä ja äidin sylissä leikkiä, kuten loruttelua etc

15.30-17.00 leikkiä

17.00 päivällinen

17.15-19.30 leikkimistä isän kanssa

19.30 iltapuuro (isä syöttää)

20.00 kylpyyn

20.15- iltasatu ja maitopullo (isä hoitaa nukuttamisen)

20-45 aa-aa



Aktiviteetteja viikolla on aina tiistai aamupäivisin, jolloin käydään paikallisen kylän mammakerhossa, perjantai aamuisin on muskari ja kerta viikkoon vieraillaan isomummolla ja -vaarilla ja satunnaisesti vielä mummolassa ja kaverilla (ei siis joka viikko). Eli aika paljon liikuskellaan. Kaupassa käydään yleensä kerta viikkoon yhdessä, nyt en ole pariin kuukauteen käynyt virusten takia, mutta tänään varmaan menen jo T:n kanssa kauppaan. Vierailujen määrää olen vähän vaihdellut sen mukaa, että mitenkä T: kehitys. Tarkoitan sitä, että voimakkaimman eroahdistuksen vaivatessa oltiin enemmän kotosalla ja noin puolen vuoden iässäköhän se oli, kun T:llä oli ihan selkeästi tylsää kotona, kun ei ihan päässyt liikkeelle ja kaikki tavarat oli jo tuttuja.



Ruoista vielä, minä annan joka päivä jotain tuoretta raasteena (porkkanaa, tomaattia, kurkkua, päärynää, omenaa, klementtiiniä silloin tällöin tmv.) mitenkäs muut? On ihan pojan herkkua ja toimii jälkiruokana. Eli en ole antanut hedelmäsoseita purkista kuin puurojen sekaan, muuten tuoreena.



Viikonloppua kohden mennään,



K&T 030405

Ihan alkuun: Amandalla ei ole mitään allergioita. Kuitenkin on jonkinverran laktoosi-intolerantti eli vatsa ei oikeen maidosta pidä. Otan nyt takas ruokavalioon maidolliset puurot jne mutta maitoa pelkästään en anna. Nyt kun A on ollut maidottomalla viikon niin on mennyt paljon paremmin joka suhteessa. Ennen A saatto koko päivän kärsien yrittää kakkailla ja sitten illan päätteeksi tuli muutama pienen pieni musta kivikova " papana" . Nyt tulee ihan helposti kaksi kertaa päivässä iso kunnon kakka. Kiinnostus tuhat.



Katsura: kun lopetin A:n yöimetykset niin ei hän todellakaan tuosta noin hiljentynyt taputukseen vaan varsinkin ekana yönä huusi kun raivohullu kun tissi ei tullut suuhun. Siinä ei auttanut äidin halit tai muut. No, nyt Amanda ei varmaan enää edes muista mikä tissi on ja mitä sille " kuuluisi" tehdä. Sitten kysyit vielä uhmista: meillä on ollut niin päin että vauvana itkevä ja tosi tuittu esikoinen oli sitten ihana taapero ja hänellä oli todella lievä uhma. Sitten rauhallisella keskaripojallamme oli aivan järkyttävä uhma. Mutta toki nuo luonteet säilyvät, esikoinen on edelleen räiskyvä ja temperamenttinen. Kun hän rakastaa niin hän rakastaa täysillä ja kun hän on vihanen hän on sitä täysillä. Poikamme taas on enemmän rauhaa rakastava, leikkii itsekseen ja tietysti suuttuu sillon tällön mutta useimmiten hankkiutuu pois riitatilanteista ja menee puuhamaan omiaan, nauraa ja puhuu koko ajan. Niin, toivon siis että Amandankin kanssa päästään uhmasta vähällä. Toivossa on hyvä elää =)



Meidän rytmi:



*Koko lössi heräilee klo 07 (joskus taapero saattaa nukkua vaikka yhdeksään)

*esikoinen lähtee kouluun, mies töihin 07:40. Taapero menee alas leikkimään, mä käyn pikasuihkussa ja petaan jne kun A katselee

*aamupalat meille kolmelle kahdeksan jälkeen

*vapaata leikkiä klo 11 asti. Kotitöitä!!

*klo 10:45 Amandan lounas (ärsyttävän aikasin)

*klo 11 lähetään hakemaan esikoista ja mennään leikkipaikalle.

*klo 12:30 kotiin, A jatkaa päiväuniaan vaunuissa.

*klo 13 lounas meille muille paitsi Amandalla

*esikoinen tekee läksyt ja taaperokin " tekee läksyjä" eli piirtelee paperille

*klo 13:30-14:00 Amanda herää

*klo 15 tai vähän ennen välipalaa kaikille

*klo 15:30 lähdemme ulos leikkipaikalle

*tulemme kotiin ennen klo 17. joskus Amanda nukkuu puoli tuntia vaunuissa

*mies tulee kotiin 17:30, olen ainakin valmistellut ruokaa, syömme klo 18,

*vapaata leikkiä, juttelua, televisiota, mitä kukin haluaa.

*viim. klo 20 A syö iltapalan, me muut emme ole nälkäisiä, iltapuhteet

*mies lukee isoille sadun ja laittaa heidät valmiiksi sänkyyn, minä " nukutan" Amandan.

*klo 20:30 kaikki lapset nukkuu, me aikuiset katsomme televisiota tai mitä nyt mieli tekee...



Viikonloppusin ei ole noin tarkkaa aikataulua =D



Hyvää torstaipäivää kaikille!

TUntuu niin suurelta saavutukselta: Pihla söi ekan kerran 8kk purkkiruokaa! Uskomatonta, miten nopeasti karkean syömiset edistyy, kun halkio on suljettu. Nyt tämän äitin pitäisi ryhdistäytyä vielä itsekin kokkailemaan pienokaiselleen..



Elämän pieniä iloja siis tänään!

Nyt on torstai ja ajattelin samaan pinoon kirjottaa kun uutta en nähny.Meillä neidillä yöt taas levottomia ja päiväunille nukahtaminen vaikeeta.Mä myös taidan oottaa toista mussukkaa,4 aamuna ollu aamupahoinvointia,rintoja aristaa ja maitoa tihkuu.Testi näytti negatiivista mutta niinhän se näytti sillonkin kun tätä meiä esikoista ootin.Mites teillä muilla,onko aina raskaus näkyny testissä??Mä sain ekalla kerralla raskaudestani kuulla lääkärillä kun menin sinne muusta syystä ja rv oli tuollon 9+3

T:Meku86

Kiitos kaikille, jotka jaksoitte laittaa rytminne, niistä saapi hyviä vinkkejä. Tänään Anton nukahti päiväunille 10.00 ulos ja heräsi 13.30, aivan huikeat unet, ei tollasia ole meillä nukuttu varmaan ikinä, vaikka päikkärit tuntuvat maístuvan nykyään =) Alan varmaan antamaan neljä kertaa kiinteitä kun aloitetaan liha viikonloppuna.



Anton nousi tänään seisomaan ja otti muutaman askeleen tukea vasten, harmi vaan etten ollut silloin kotona =( No kerkeää nähdä myöhemmin, mies oli aivan tohkeissaan =)



Meku: Onnea uuden vaavin johdosta =) Silloin kun odotin Antonia tein elokuun alussa negat. testin ja elokuun puolivälissä kävin terveyskeskuksessa tekemässä testin. Plussasin sitten 4.9 ja silloin oli viikkoja 3+9 luulisin (Anton syntyi 5.5 viikolla 41+0, ensin lasketuksi ajaski saatiin 5.5 myöhemmin se muuttui 28.4, mutta uskon, että ensimmäinen oli oikea la )



Lyle: Ihanaa, että Pihla voi syödä jo 8kk purkkeja =)



Nyt en muista oliko mitään kommentoitavaa palailen kun tulee mielee, kaikki vaan ilmoittautumaan hippu tapaamiseen ensi tiistaina, niin saadaan paljon porukkaa mukaan =)



T:Mareila+Anton 8kk

Laitoin Antonin nukkumaan, oltiin kaupassa ja A väsähti ja huusi kaupassa väsyä, no tuo ei ole vaarallista. Pitäisi mennä lauantaisin kauppaan niin saisi miehen rotjake kantaa kassit, miten sitä ruokaa niin paljon tuleekin ostettua. Tänä viikonloppuna minua hemmotellaan, mies lupasi laittaa ruokaa tänään ja lauantaina, tänään iltapalaa IHANAA, juuri jotain tälläistä olen kaivannut.



Tänään ajattelin siivota oikein kunnolla, on tupannut jäämään, kun tuntuu, että on niin kiire kokoajan.



Viime yönä ajattelin, että laitan Antonin omaan sänkyyn syömisen jälkeen, minua on alkanut pelottaa, että aamulla Anton lähtee ryömimään ja tippuu sängystä, no nousin istumaan ja aloin syöttää Antonia...ja heräsin aamulla siihe, että olin kellauttanut Antonin viereeni ja jatkanut tyynesti unia... Ehkä ensi yönä...



No niin kai tästä pitää mennä siivoamaa ennenkuin haen esikoisen



T:mareila+Anton 8kk

Voi elämä mitä yökukkujaisia meillä vietettiin viime yönä. Jos ois tullut SPR:n keräys ovelle, olisin ehkä antanut tuon mukulan siihen. Puoli kahdelta alkoi kitinä, joka ei laantunut millään ilveellä, lopulta siitä tuli kaamea kaksi tuntia kestänyt kukun ja huudan -sessio. Puoli neljältä saatiin tyttö taas nukkumaan, mutta puoli kuudesta puoli seitsemään sama rumba. Ja sitten kahdeksalta ylös tavallliseen tapaan. Minä en ymmärrä, en kerta kaikkiaan käsitä, mikä oli vialla?????? Hirveetä vispaamista käsillä ja jaloilla, venkoilua, eikä mikään asento tai olotila ollut kelvollinen. Ihmeellistä kun välillä on ollut ihan tosikin helppoja öitä ja sitten välillä on yhtäkkiä tällasia hermonvenytys" unia" .



Meillä ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta siirtää tyttöä nukkumaan omaan huoneeseensa, muuten varmaan oltais jo tehty se kokeilu. Tuntuu että tyttö havahtuu melkein aina kun me tullaan nukkumaan, vaikka kuinka yrittää suunnilleen hengittämättä olla eikä ainakaan kylkeä kääntää.



Yyh, nyt kun marmatan oikein kovasti, niin katsotaan vaan että huomenna sieltä on noussut muutamat hampaat. Tuliskin, että ois edes joku syy tolle huudolle.



Tuntuu olevan sellasta kausiluontoista tämä lapsen elämä kaikin puolin. On nukkuu hyvin/huonosti kausia, syö hyvin/huonosti kausia jne. Meidän tän hetken kaudet on: vihaan pyllynpesua ja hampaiden harjausta, en halua lusikkaa vaan syön sormin, seison syöttötuolissa, ei mössöjä vaan palasia ruuassa ja ota mut syliin äläkä laske alas -kausi. Hassua sinänsä, että mm. vähän aikaa sitten hampaiden harjaus oli ihan parasta, oikein nauratti kun näki hammasharjan, nyt sitten täysin päinvastoin.



Ruuasta puheen ollen, lusikka on melkein täysin pannassa tällä hetkellä, ellei tyttöä huijaa jollain konstilla. Paras konsti tällä hetkellä on laittaa sellasta ruokaa, jota se voi itse samalla noukkia sormin lautaselta. Olenkin laittanut sille viime aikoina mm. lihapullia ja pottua palasina, makaronilaatikkoa, risottoa jne. Hassua miten äkkiä vauvasosevaihe meni ohi, ne ei kelpaa enää ollenkaan. Tietysti vaatii vähän erikoistoimenpiteitä tehdä meidän ruuasta Helkalle sopivaa, mutta esim. makaronilaatikkosta tein vain maidottoman-suolattoman version pieneen uunivuokaan.



Rytmistä vielä, tässä " pääsääntö" . Tämä ei siis ole mikään kiveen hakattu laki, vaan sellanen suurinpiirtein useimmiten:

8:00 Helka herää (maitoa), puuhailee meidän välissä kaikenlaista, puristelee nenistä jne.

8:30 Tyttö tekee kakat tai alkaa muuten hermostua, vanhempien on viimein pakko nousta ylös ->aamupesu ja aamupalan laittamista. Jos kakka ei ole tullut aamulla, niin se tulee silloin kun puuro on valmis. 9:00-12:00 Kotihommia: sängyn petaamista, pyykkien viikkailua jne, ulkoilua sään ja kunnon salliessa. N. klo 10:00 maitoa.

12:00 lounas + maitoa. Ja jos kakka ei tullut aamupuurolle, niin se tulee viimeistään juuri kun lounas on valmis.

13:00 Päiväunille, nukahtaa monesti rinnalle sisällä, vaunuissa matkalla postilaatikolle ja takas

13:30-13:45 sisällä tyttö havahtuu kesken unien, mutta nukahtaa uudelleen

14:30-15:00 Helka heräilee, joskus saattaa nukkua jopa puoli neljään, mutta vain jos joku nukkuu sen vieressä. Ulkona saattaa nukkua koko pätkän putkeen. Maitoa tytön herättyä

15:00-17:00 leikkimistä, kauppareissu tms.

17:00-18:30 maitoa + päivällinen koko perheen voimin. Sitten leikkimistä, hommailua, maitoa tiheämpään tahtiin

19:30 iltapuuro

20:00-20:30 sylittelyä, yleensä alkaa jo väsyttää

20:30 iltapesut ja -toimet, iltasatu, nukkumaan

yön mittaan x määrä heräilyjä, hyvänäkin yönä ainakin klo 1:00 vikinää, 4:30-5:00 isompi huuto, maitoa, ja meidän viereen nukkumaan, ja klo 6:00 maitoa.

Ois noista yösyötöistä jo varmaan mahdollista päästä eroon, mutta en jaksa viime yön jäljiltä edes ajatella koko asiaa.



Täydellisistä naisista puheen ollen, minä taas samastun eniten Susaniin. Minä olen välillä ihan yhtä hössö ja uskottelen välillä itselleni yhtä vakuuttavasti miksi voin aivan hyvin tehdä asioita, jotka vähänkään järkevämmin ajateltuna eivät ole ollenkaan järkeviä.



No ni, nyt sain kirjotettua niin pitkän pätkän että ennen lähettämistä otan tästä varmuuskopion.

Sainpa kunnon säikähdyksen tuossa puolilta päivin ennen päiväunia. Istahdin hetkiseksi koneelle ja lapset touhusivat keskenään. Yhtäkkiä kuului rappusista kauheaa ryminää. Esikko oli huomaamattani aukaissut tämän yläkerran portin, jättänyt sen auki ja Pihla 9kk oli tietenkin tomerana lähtenyt perässä.



Rytinällä hän oli mennyt muutamia askelia alas päin, ja minä pääsin siis paikalle, kun esikko piteli ihmeissään itkevää siskoaan. Itku minultakin pääsi, kun niin säikähdin, mutta onneksi Pihlalle ei käynyt kuinkaan. Kuhmun sai toki otsaansa, mutta ei vakavampaa.



Huh näitä mukuloita!

Ihan pakko jakaa teidän kanssa taas yks K-juttu...



Vaihdoin äsken Helkalle vaippa ja sielläpä olikin pieni yllätyspökäle. Kun nostin likan ylös viedäkseni sen pyllynpesulle, tarttui harso johonkin kiinni ja tuli mukana. Yritin sitten taiteilla niin että saisin molemmat, sekä tytön että vaipan, vietyä pesuhuoneeseen. Noooo, ihan hyvin meni muuten, mutta pesuhuoneeseen päästyäni sitä kakkapökälettä ei enää ollut harsossa! Enkä löytänyt sitä myöskään mistään matkan varrelta tai omista/tytön vaatteista. Missä se on?? Pakko lähtee ettimään ennen kuin joku (kukas muukaan kuin minä itse) astuu sen päälle.



Voi ällö:D

Oli vierinyt varjoiseen nurkkaan.

Perjantaita!



Pikaisesti pinoudun ennenkuin pieni mies herää. Olen nyt jonkin aikaa hihittänyt tuolle Piilomaan pikkukakalle:) Ihanaa Errj kun piristit päivääni tuolla:D

Ja noista yökukkumisista, meillä myös Oskari sillointällöin mekastaa oikein urakalla ja äidin pinna on ratkeamassa. Parin yön mekastuksen jälkeen tosiaankin saattaa putkahtaa hammas ja äitiä hävettää... Olen nimittäin öisin kun persauksiin ammuttu karhu kun joudun heräämään. Yritän taas ensi kerralla muistaa että karjumiseen voi olla jokin hyvä syykin:)

Lyle: Uskon kyllä että pelästyit! Mutta hienoa ettei Pihlalle käynyt kuinkaan:) Sitkeitä taitavat olla pikku päät.

Oskari menee huomenna mummilaan yökylään ja me saamme mieheni kanssa vapaaillan. Totesimme kuitenkin että eipä taideta jaksaa kutsua vieraita eikä lähteäkään mihinkään, taidamme viettää rauhallisen koti-illan. Saattaapi olla ihan hyväksikin, eipä ole tullut paljoa parisuhteeseen panostettua viimeisten 9 kuukauden aikana... Odotan kyllä kieltämättä huomista kovasti, vaikka jo valmiiksi ikävöin poikaa. Kumma juttu tämäkin:)

No niin, nyt täytyy jatkaa näitä kotihommia, vaikka ei ne tekemällä lopu:)

Hauskaa viikonloppua kaikille Hippusille ja mammoille!



Miiru ja Oskari

A:lla on sama juttu että joskus on niitä kovia kakkapalloja ja sitten mulla on tapana kipata ne vessanpönttöön ettei haise roskissa ja aina pelkään että niitä tippuu pitkin matkaa kun en voi sukea vaippaa ja että taapero tulee perässä ja pistää herkulliset suklaapallot suuhun...



Lyle, onneksi ei sattunut mitään! Meillä kun olin ihan vikoilla raskaana Amandaa odottamassa niin taapero lensi pää edellä kellarin kiviportaat alas. Minä, esikoinen ja taapero kiljuttiin kilpaa, mies edes pysyi rauhallisena. Mutta kumista sekin ukko on tehty, nenä aukes päältä sen verran että piti teipata sairaalassa, muuten ei mitään.



Lapset on ihania, taaperoisemme on nyt Amandaa matkien ruvennut joskus heittelemään lusikoita sun muita lattialle. Eilen käskin hänen siivota jäljet ja totesi muka niin surullisena " Ei minä osaa. On aika vaikeeta" . Sanoin että kyllä sinä osaat niin rupesi yskimään ja pitelemään kurkkuaan ja ilmotti " Minä en voi. Minä oon tosi tosi kipeenä. Minä meen lepäämään." Ja sitten juoksi iloisena tiehensä.



Nonni, me lähetään nyt kauppaan.

Aamu vierähti siivotessa ja lasten kanssa, nyt sain Antonin nukahtamaan päiväunille. Meillä alkoi unikoulu, meni aika hyvin kahden aikaan Anton ähisi ja itki ja pyöri sängyssä melkein tunnin, rauhoittui kun otin kädestä kiinni ja silittelin, kuudelta sai maitoa. vaikka tossa yöllä valvoikin tunnin olin positiivisesti yllättynyt, ajattelin, että olisi tuhat kertaa hirveämpää. Ajatteli jos pääsisi eroon tuosta yösyötöstä pikkuhiljaa.



Errj: Minäkin iteskseni täällä hihittelin teidän kakka jutulle, eilen ja tänään =) Toivottavasti teillä yöt paranee, eikä tule horror showta uudestaan. Ei noista kyllä aina tiedä mikä vaivaa.



Tänään annoin Antonille lounaan tossa yhdeltä ja laitoin sitten unille, koitan jos maistuisi välipala unien jälkeen ja 17.-18 päivällinen ja sitten iltapala 20. Katsotaan, tosin tämä rytmi ei oel hyvä ajatellen esikoisen tarhapäiviä, jatkan pohdiskelujani =) Nyt kahvin keittoon, veroitti tuo yö kuitenkin jonkun verran



T:Mareila+Anton 8kk

Minä olen ollut kohta kuukauden neljän seinän sisällä, alkaa vähitellen ahdistaa. Eka oli niin kovat pakkaset, ettei ulos voinut tytön kanssa lähteä, sitten se oli 2 viikkoa flunssassa ja nyt kun flunssa alkaa loppua on taas pakkasta liikaa. Ollaan me käyty pyörähtämässä ulkosalla sen verran että postit haettu ja tehty vähän lumihommia, mutta kun toinen istuu vaan pulkassa paikallaan, niin ei uskalla kauheen kauaa olla -20 asteessa.



Lattiatkin on näin pakkasilla niin kylmät, ettei tyttöä viitti pitää ilman vaippaa tai housuja, vaikka ois ihan terveellistä välillä vähän ilmakylvettää. Lisäksi on niin kuiva ilma, että me ollaan koko perhe ihan santapaperia. Mulla nyt on aina ollutkin kuiva iho, mutta jopa mies, joka ei koskaan ole mikään kuivakka tyyppi ollut, haisee nykyään mun Lemon juice & glyserine -käsirasvalle :)



Ja taas tuli valitettua, mikähän siinä on että valitututtaa nyt vaan. Ehkä se on tää mökkihöperrys. No ens viikolla varmaan päästään jo vauvaharrasteisiinkin ja vähän tuulettumaan talon ulkopuolelle. Minäkin aloitin kansalaisopistossa maalauksen, kiva on käydä välillä ihan yksin jossakin tekemässä jotakin josta saa onnistumisen iloa. Kotona ei kyllä tule enää piirusteltua yhtään. Liikuntaharrastuskin oli tarkoitus aloittaa uudelleen... Taitaa jäädä bikinikunto saavuttamatta!



Unikouluasioista vielä sen verran, että sattui silmiin tällanen artikkeli Elizabeth Pantleyn unikoulusta, joka mainostaa itseään itkuttomana: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/appantley.html. Enkuksi lisää täällä: http://www.pantley.com/elizabeth/newsletters/sleepbookann.htm.



Meillä siis unikoulu käytiin siksi, että piti saada tyttö nukahtamaan ja rauhoittumaan omaan sänkyynsä, kun tyttö havahtui melkein vartin välein ja vaati aina syliä nukahtaakseen uudelleen. Meillä se tehtiin muuttamalla iltarutiineja siten, että imetys erotettiin nukahtamisesta. Tilalle otettiin iltasatu, jonka jälkeen tyttö peitellään omaan sänkyynsä, toivotetaan hyvää yötä kauniita unia ja kerrotaan että nyt nukutaan. Ja istutaan aina vieressä ja pidetään kädestä kiinni kunnes tyttö nukahtaa. Tarvittaessa vielä lauletaan tuutulaulua jos rauhoittuminen sänkyyn tuntuu kovin vaikealta. Näin " auvoisesti" se sujuu nykyään, ihan eri toista meininkiä oli unikoulun alku. Totta kai tyttö protestoi silloin sänkyä, koska oli tottunut nukahtamaan syliin, eikä tuntenut oloaan turvalliseksi sängyssä.



Me lähdettiin liikenteeseen siitä, että sovittiin ensin miehen kanssa niistä periaatteista, joilla unikoulu toteutetaan ja mitä sillä halutaan saavuttaa. Meidän periaatteena oli se, että lasta ei huudateta yksin turhaan, vaan otetaan syliin kun huuto yltyy liiallisuuksiin, ollaan niin lähellä kuin mahdollista, pidetään kiinni, jne. yritetään olla mahdollisimman rauhallisia ja kaikin tavoin osoittaa lapselle, että ei ole mitään hätää ja että äiti/isä on turvana. MUTTA laitetaan aina sänkyyn nukahtamaan, vaikka olisikin rauhoitettu sylissä. Alkuvaiheessa ei tosiaankaan mikään pyllyn taputtelu ja silittely riittänyt, vaan tyttöä piti tosiaan pidellä kiinni naama naamaa vasten pinnasänkyyn kumartuneena, välillä hyssytellä sylissä, sitten taas sängyssä... En ole tuohon Pantleyn metodiin tutustunut, enkä tiedä millä konstein unikoulua voisi käydä täysin ilman huutoa. Mutta ainakin me yritettiin tehdä homma niin lempeästi kuin mahdollista, eikä me edelleenkään edes yritetä saada tyttöä nukahtamaan itsekseen, kun ei se ole koskaan ollut sen luonteinen lapsi että suostuisi olemaan yksin.



Nykyään nukahtaminen on suhteellisen helppoa ja havahtumisten määrä on vähentynyt huomattavasti. Mutta ei me edelleenkään olla kokonaisia yöunia nukuttu ja välillä on huonompia, ja sitäkin huonompia, ja ihan täyspaskojakin öitä :)



Eip ny muuta mielessä, mukavaa viikonloppua kaikille!



errj & H 14.4.

Hrrr... Mittari näyttää -21,5 astetta. Että mä vihaan kylmää!

Tosiaan, eilen vietimme vapaailtaa ja kas kummaa, heti ¿aamutuimaan¿ selailen hippusten kuulumisia:) Näköjään sitä vanhaksi tulee kun ei jaksa enää myöhään yöhön kukkua vaan painuin nukkumaan jo klo 23 ja heräsin pirteänä ennen yhdeksää:) Rauhallisesti vietimme iltaa, teimme pitsaa ja joimme pari lasia viiniä. Käväisimme myös lähibaarissa muutamalla ja kotiin tultuamme huomasimme naureskellen, että ennen pikkuhippuamme olisimme vasta olleet lähdössä baariin, nyt jo kotiuduimme. Vaan ihanaahan se oli, sai rauhassa jutella ja olla vaan. Soittelin jo O:n kuulumisia, hyvin oli hänellä mummin kanssa sujunut. Olivat saunoneet ja poju oli nukkunut kuin tukki 21-7.30. Niinpä tietysti:)



Ostimme eilen O:lle ensimmäiset kengät. Voi kun ne oli hellyyttävän pienet:) O itse oli ihmeissään että mitkäs kummat siellä jaloissa on ja kengänpohjat oli kuin liimatut lattiaan. Herra varvastelee niin kovasti, että ajattelin välillä pitää kenkiä jaloissa, jospa alkaisi se kävely sujua vähän paremmin. Nyt siis kävelee puita pitkin ja sekin on todella huteraa menoa kun pitää hipsutella varpaillaan. Vaan eihän ne kengät välttämättömät ole, oppivathan ne ilmankin kävelemään. Olen vaan sitä nyt viikkotolkulla pähkäillyt että ostanko vai en, ja nyt ajattelin että ei kai siitä suurta haittaakaan ole.



Errj:n unikoulu kuulosti hyvin samalta kuin meidän pitämä. Saimme neuvolasta kyllä heidän ohjeensa, mutta minusta ei ole kuuntelemaan O:n itkua jopa puolta tuntia. Päätimme sitten toteuttaa uikoulun vähän pehmeämmin. Poika on vielä todella temperamenttinen, niin voitte arvata että ääntä kyllä lähtee tarvittaessa. Meillä on vielä lipsunut nukuttaminen siihen, että pidän poikaa sylissäni kunnes hän on puoliunessa ja siirrän hänet sänkyynsä. Siihen hän yleensä havahtuu, mutta nukahtaa nopeasti kun silittelen ja taputtelen pyllyä. Mutta näin nukuttaminen käy 15 minuutissa entisen tunnin (ja ylikin) sijaan.



Luin silloin kanssa jostain lehdestä näistä itkuttomista unikouluista, mutta epäilen kyllä että ei meillä sellaista olisi saanut pidettyä. En tosin myöskään tutustunut niihin sen tarkemmin. Ja olen sitä mieltä että meidän öitä tämä sovellettu unikoulu paransi huomattavasti.

Vaan nyt poistun hörppimään kahvia ja syömään paahtoleipää aivan rauhassa, ilman että pienet kädet nykivät koko ajan lahkeitani...Aah:)

Aurinkoista sunnuntaita!



Miiru ja Oskari