Lue keskustelun säännöt.
miksi joku haluaa päivittäistä hoitoapua äidiltään, siis tavata joka päivä?
29.01.2006 |
Tätä en ole ikinä ymmärtänyt, kun jotkut (vaikka syy sit olisi mikä, et asuu niin lähellä tms) haluaa olla äidin kanssa tekemisissä päivittäin - siis nyt puhun aikuisesta naisesta joka itse jo äiti. Kaverini jo 30v ja on yksi lapsi, hänen äiti käy PÄIVITTÄIN heillä auttamassa lapsen kanss tai mitä milloinkin (asuu 200m etäisyydellä) ja kaverini jopa valittaa joskus kun äiti sekaantuu kaikkeen....????hm....Itselläni 4 lasta enkä sitä sano että joskus ihanaa kun saa apua (lähinnä kuskaamisen kans harkkoihin) MUTTA kun lapset olivat pienempiä oli kyl semmoinen tunne että haluan tehdä tämä mun tyylillä että sit voi sanoa että " nämä lapset olemme kasvattaneet mieheni kanssa" (ja toivottavasti tuli hyvä lopputulos, ha) eikä niin että " kasvatettiin lapseni äitini kanssa" , ...
Onkohan tämä merkki (jotenkin tuntuu että tämä on niin tavallista nykyään, ettei edes HALUA selvitä ominpäin) uusavuttomuudesta tai siitä ettei nykyään huvita itsenäistyä ihmisenä ja naisena / äitinä. Mitä luulette?
Kommentit (7)
Sehän menee nimenomaan niinpäin, että Suomessa äidit on kamalan yksin lastensa kanssa. Muualla maailmassa perheyhteisöt on paljon tiiviimpiä ja nainen joka on lastensa kanssa esim. yksin päivät kotona on se harvinaisempi tapaus. Jokin aika sitten tuli telkkarista kamerunilaisesta naisesta, joka lapsen saatuaan suuresti ihmetteli Suomen systeemiä. Heillä kun nainen tulee kotiin laitokselta, tupa on täynnä naisia jotka hoitelee uutta tulokasta aina kun tuore äiti tarvitsee lepoa.
Itse uskon, että mumman läheisyys on lapselle ja äidillekin vaan plussaa, jos välit on muuten kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että ottaa apua vastaan JOKA PÄIVÄ (siis lastenhoitoapua kunhan nyt on normaali määrä lapsia = alle n 4-5) on vähän samaa kuin heittäytyisi avuttomaksi. Raja kaikessa, onhan ihanaa nähdä sukulaisia jne mut ei nyt herran tähden joka päivää.....kukapa mies tuommoista kestäisi? ajatelkaa sitäkin.
hyvin läheisiä ja tapaamme parisen kertaa viikossa yleensä. En tajunnut, että sitäkin pitäisi hävetä. Huomenna äitini vielä auttaa lastenhoidossa, kun olen menossa viemään toista lasta poliklinikalle, niin pienempi jää mummin luo siksi aikaa. Olenpas nyt kamala äiti! Useimmiten vierailumme ovat juuri sitä, käydään kylässä toistemme luona. Toisinaan on ruoka-aika ja tarjoamme toisillemme ruokaa. Huh. Kyllä pitäisi vissiin pysyä neljän seinän sisällä lasten kanssa vailla kontakteja.
isovanhempien luona ei saa käydä leikkimässä/ syömässä/ samalla hoidossa tai he lasten luona, koska se on säälittävää avun pyytämistä, joka asettaa lapsen etusijalle.
haloo! individualismin huippu.
Kun esikoiseni syntyi, mies asui vielä ulkomailla. Kun vauva oli joitakin viikkoja vanha, menimme kesämökille. Ja meidän suvun mökit on kaikki samalla lammella! Eli siis siellä ei ollut ainoastaan mun äiti, vaan myös äitini sisaret ja heidän vanhemmat sekä serkkujani ja sisaruksiani. Ja kuule, annoin tätieni vaihtaa vauvalle vaippaa ja kylvettää ja serkkuni nukuttaa vaunuissa lasta. Kumma kun lapsi on tuollainen sosiaalinen ja ihmisiin luottava, vierastuskin meni ohi vauvana nopeasti.
It takes a village to raise a child.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin ystävääni, jonka äiti on koko ajan apuna lasten hoidossa. Toisaalta aina kun ajattelen olevani heikko ja surkea, kun en jaksa, muistutan itseäni siitä, että ihan yksin olen lasta päivisin hoitanut, ja oikeasti olenkin tosi vahva muija. Mulla ei tosin ole mitään tarvetta olla supervahva.
Musta on ihan kiva, että äiti käy. On hyvä kaveri. Mulla ei ole miestä, joten on mukavaa, että edes joku käy. Ja äiti tykkää käydä. Harvemmin enää valitan, että puuttuu joka asiaan, koska ei oikestaan ole enää pitkiin aikoihin puuttunut. Auttaa vain.