MITÄ MIELTÄ PERHEPEDISTÄ?

perhepeti kertoo siitä, että vanhemmat haluavat lasten parasta. Mutta







Just joo, ja jos laittaa omaan huoneeseen, on huono vanhempi?! Anna mun kaikki kestää...

Meillä kaks lasta, isompi on 1,5 vee ja nukkunu alkuun reilun puoli vuotta meijän vanhempien vieressä ja sitten siirtyny kokonaan nukkumaan omaan pinnikseen jossa tietty tottunu nukkuun alusta saakka, samaten vaunuissa..



Omaan huoneeseen on siirtyny vuoden kun täytti, silloin isän kuorsaus alkoi häiritä poikaa.



Kakkonen sai alkunsa kun esikoinen oli 4 kk, joten kai meillä vanhemmilla oli keskenäistä laatuaikaa perhepeteilystä huolimatta..

-Ja nyt ei tartte aatella pervouksia! ;)



Täysimetän 4 kk ikästä vauvaa joten perhepeti on taas käytössä.

Vauva tosin nukkuu myös vaunuissa ja sängyssäänkin. Meistä on tärkeää että vauva osaa nukahtaa moneen eri paikkaan ja ettei mikään ole nukahtamiselle vaatimus; niinkun tutti, rätti, oma sänky..



Ikinä ei oo ollu ongelmana että vauva tippuisi tai sen lyttäisi alleen, pikemmin nautin enempi kun vauva on vieressä. Tietty ruokailut hoidetaan unen sekasina, minä ja vauva ja välillä vaan hyppään vauvan yli että vauva saa toisestakin rinnasta -aamulla kuudelta kun alkaa tankkaus! =)



Meille neuvolassa suositeltiin että perhepeteily lopeteltaisiin kun lapsi on 4 kk ikänen, mutta tää on niin hyvä juttu ettei raaski lopettaa! Pikkuhiljaa kuitenkin, laitan nukkumaan omaan petiin ja jos herää yöllä niin nappaan viereen jossa sitten viivytään. Sitten kun yöt menee aikansa täysin omillaan ja me vanhemmat häiritään lapsen unta niin sitten lapsi pääsee jatkaan uniaan omaan huoneeseen.



Mutta tämä toimii meillä, kaikki ei tajua tätä.. ;)

Sänky on nukkumista varten, siellä ei seksiä harrasteta. ;-) Sitä varten on muut paikat...



Mun yöt meni esikoisen kanssa kuunnellessa joka inahdusta pinnasängystä. Samaan sänkyyn nukahti heti ja nukkui pitkät pätkät heräilemättä. Kyllä meidän sänkyyn mahtuu, onhan se sentään 240 cm leveä. Nyt siellä ei tosiaan nuku muut kuin minä ja mies. Pienin saattaa vielä kömpiä siskon tai veljen viereen nukkumaan, mutta ei meidän sänkyyn asti tule, kun matkalla on muitakin unipisteitä.



Kaikelle on aikansa. Meidän yöt oli rauhallisia perhepedin ansiosta, jonkun toisen elämän (ja seksielämän) se saattaa tuhota. Kukin tyylillään.

niin perhepeti voi olla viimeinen niitti. Tai tavallaan äidin keino saada turvapuskuri lapsesta. Mutta meillä ainakin toimii ja kaikkien kannalta paras ratkaisu. Eli täysin tapauskohtaista.



Mutta oon minäkin kuullut, että vauvaa ei saisi laittaa ainakaan omaan huoneeseen.

On se vaan niin ihanaa kun tenava yöllä könyää kainaloon. Varmasti unen laatu on huonompi ainakin mulla, lapsesta en tiedä. Kun olen ollut kavereiden luona joitten lapsi nukkuu omassa sängyssä vaikka vanhempien huoneessa, niin ainakin yhtä usein heidän lapsi herää yöllä ja pitää ääntä (olen tosi herkkäuninen, herään kaverin muksunkin ääniin). Nämä vanhemmat juuri sanoo, että lapsi nukkuu paremmin omassa sängyssä. Mä luulen, että ne ei vaan itse herää sen kitinöihin. Silloin kun lapsi on ihan ääressä ja liikuskelee, niin tokihan siinä vanhempikin sitten herää siihen helpommin.



Mutta minusta yöheräilyt on pieni hinta just siitä ihanasta tunteesta kun lapsi tulee viereen ja laittaa käden kaulan ympäri.

Hänellä on tosin oma sänky meidän huoneessa, ja nukkuu siellä päiväunet, mutta minä en ainakaan jaksa viettää öitäni heräillen sataan kertaan ja rauhoitellen lasta.



Meidän lapsi ei ole IKINÄ suostunut nukkumaan yksin kunnolla öitään, ei siis IKINÄ. Alkoi jo laitokselta, tuoreena epävarmana äitinä valvoin ensimmäiset pari-kolme yötä ja ihmettelin, kun vauva ei nukkunut lainkaan, korkeintaan 10 min pätkiä siinä vauvansängyssä, ja minä kun olin siinä luulossa, että ensimmäisinä päivinään vastasyntyneet nukkuvat paljon. Loppujen lopuksi nukahdin yhtenä yönä vauva rinnalle sänkyyn, ja vauva nukkui ensimmäistä kertaa syntymänsä jälkeen 4,5 h pätkän.



Ensimmäiset kolme kuukautta vauva siis nukkui mun kanssa ja mies eri huoneessa. Sen jälkeen tahkottiin tosi kovasti lasta nukkumaan omaan sänkyynsa ja tuonne 8-9 kk ikään jaksoimme sitä 4-8 krt yössä heräilyä. Loppujen lopuksi olimme molemmat miehen kanssa niin univelkaisia zombieita, että tulimme siihen tulokseen, että on järjetöntä, typerää ja julmaa yrittää saada toista nukkumaan väkisin yksin, huudattaa kuukausi toisensa jälkeen ja herätä öisin siihen, että toinen nukkuu levottomasti. Aloimme tyynesti nukuttamaan meidän 180 cm leveään parisänkyymme mun puolelleni, ja sängyn vieressä vielä sivuvaununa lastensänky. Unen määrä ja laatu muuttui radikaalisti, ja voin sanoa, että seksielämäkin alkoi taas (noina kuukausina kun vauvaa nukutettiin omassa sängyssään, taisi olla seksiä ehkä yhden kerran järkyn univelan takia.)



Muutenkin tuo perhepeti estää seksin-väite on ihan älytön! En ymmärrä, miten se voisi vähentää seksin määrää, vai onko joku niin rajoittunut, ettei harrasta seksiä muuten kuin myöhään illalla nukkumaan mennessä makuuhuoneessa? Ja menettekö te tosiaan nukkumaan samaan aikaan lapsen kanssa?? Onhan siinä hyvänen aika koko ilta aikaa harrastaa seksiä, kun lapsi on mennyt nukkumaan! Meillä poika menee nukkumaan tuossa kahdeksan aikaan, itse menemme 23-00-aikaan. Monta tuntia kahdenkeskistä aikaa, jolloin voimme loikoilla vaikka sohvalla viltin alla ja harrastaa seksiä. Muutenkin seksiin pätee se, että vaihtelu virkistää. Meillä on harrastettu viimeaikoina seksiä mm. miehen toimistolla ja hotellissa " parisuhdeviikonloppuna" - paljon enemmän mun makuun kuin omassa makuuhuoneessa yömyöhään väsyneenä nyhrääminen. Sänkyyn menemme nukkumaan, ja nukumme kaikki hyvin, minä miehen kainalossa ja lapsi sängyn toisella laidalla oman peittonsa alla, käden ulottuvilla.

Näin meillä vastasyntyneestä ja kivasti on mennyt.



Ollaan muuten ns. parempi perhe, jos mitataan ammatteja ja varallisuutta. Mitä tuosta. Musta parhaiten lastaan hoitaa ne, jotka noudattaa vaistojaan!

Esikoinen nukkui aluksi vuoroin pinniksessä, vuoroin perhepedissä. Vähitellen kävi niin, että hän alkoi nukkua pelkästään perhepedissä. Näin saimme kaikki mahdollisimman hyvät yöunet. Esikoisemme siirtyi omaan sänkyyn 4,5-vuotiaana. Omaan sänkyyn siirtyminen oli todella helppoa, sillä oman sängyn saaminen tuntui tämänikäisestä lapsesta todella hohdokkaalta.



Kun kuopuksemme syntyi, meille oli päivänselvää, että hän nukkuu perhepedissä. Nyt hän on 2,5-vuotias eikä ole nukkunut vielä yhtäkään yötä omassa sängyssä. Jotenkin vain tuntuu siltä, että näin pienen nukkumapaikka on vielä omien vanhempiensa vieressä.



Perhepeti ei ole mitenkään haitannut seksielämäämme. Seksiähän voi harrastaa muuallakin. Sitä paitsi meillä on olohuoneessa hyvä levitettävä sohva, jolla kelpaa puuhastella kaikenlaista ;).

hyvänä esimerkkinä voin kertoa itseni. Kun mieheni on matkalla työnsä vuoksi, on tosi orpoa nukkua ilman häntä.

Miten sitten pieni lapsi, kuinka hän tunteekaan olonsa turvalliseksi oman isän ja äidin lähellä, sängyssä jossa tuoksuu omien vanhempien tuttu ja turvallinen tuoksu =)

Muistan omasta lapsuudestani ne ikävät yöt, jolloin heräsin pahaan uneen omassa sängyssäni, ja kuinka ihana olikaan kömpiä isän ja äidin turvalliseen huomaan, heidän väliinsä nukkumaan =)

Eikä mua kukaan tuuppinut pois sieltä.

Miksi ihmeessä sitä seksiä pitäisi harrastaa vain ja ainoastaan omassa sängyssä peittojen alla??! Kyllä sitä kerkee kuulkaa kokeilla vaikka mitä paikkoja sen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet siinä 20 aikoihin. Ja kyllä meillä ainakin yöt ovat aina olleet tosi rauhallisia juuri siitä syystä, että lapset ovat saaneet aina tulla viereen jos näin haluavat.



Nisäkkäitähän me olemme ja minusta on luonnotonta eristää jopa pieni vauva äidistään!!! Sori vaan...

onhan se jo tutkittu, että perhepeti voi estää kätkytkuolemaltakin. En nyt sanatarkkaan muista, muuta perusteltiin jotenkin sillä, että vauvan hengitys mukautuu äidin hengitysrytmin mukaan. Ja tuohan se läheisyyttä ja turvaa.

Mutta kukin tekee miten parhaaksi näkee. Toisella toimii perhepeti ja toisella nukutaan omissa sängyissä. Mitä siitä haukkumaan toisen valintaa.

Ja seksiä voi muuten harrastaa muuallakin kuin sängyssä.....

ei siis mitään erityistä mielipidettä asiasta.

Meillä nukutaan osittain perhepedissä, eli lapsilla on omatkin sängyt, mutta jos haluavat tulla viereen tai väliin, niin saavat tulla.

Silti seksielämää on (paikkoja on muitakin kuin sänky), ja kaikki nukumme hyvin, ja onnellinen perhe olemme.

Kun lapsi herää mamin vieressä, nukahtaa saman tien. Seksi hoidetaan muualla kuin sängyssä. Sitten kun lapen nukkuminen meidän vieressä alkaa tuntumaan hankalalta, harkitsen sen muuttoa omaan sänkyyn. Siihen saakka ollaan näin ja hyvin on mennyt. En tiedä yhtään lasta, joka olisi vanhempien viereen jäänyt nukkumaan loppuiäksi. Eiköhän tässä vielä keretä kaksistaankin nukkumaan, viimeistään sitten kun lapset muuttavat kotoa. En ymmärrä, miksi meidän valitsemamme linja häiritsee niin paljon muita. En minäkään häiriinny muiden tavoista.

koska jotkut ihmiset ovat niin ahdaskatseisia, etteivät voi ymmärtää toisten valintoja.

Itsekkyys ja kylmyys omaa lastansakin kohtaan voi johtaa siihen, ettei välitä siitä mitä lapsi haluaa.

Sano vaan kaikille ketkä päivittelevät valintaanne, että kukin tyylillään, tämä sopii meille.

näin onkin toteutunut...tähän asti, mutta nyt neljännen lapsen kohdalla olen saanut heittää periaatteeni mäkeen.

vauva 6kk kun aikansa heräili ja valvotti meitä vanhempia, otettiin yksi yö yhteistuumin ja loppuun väsyneinä vauva viereemme ja siinä se nukkui loppu yön kunnolla ja niin mekin.



nyt vauva nukkuu alkuyön omassa sängyssään, mutta loppuyön meidän välissä ja enempi tämä on ollut miehen idea kuin minun.



eikä meillä ole seksikään loppunut tai vähentynyt tai huonontunut, sitä voi tehdä muuallakin kun sängyssä ja sängyssäkin silloin, kun vauva nukkuu omassaan.



edelleenkin mielummin nukkuisin ihan kahden mieheni kanssa, mutta tällä hetkellä teen mitä vaan, että saan nukkua ylipäänsä ja huomista päivää murehditaan sitten kun sen aika on.

ä nukahtaa uudelleen. Herätäkseen taas pian uudestaan. No way. Lapset on nukkuneet pienestä saakka vieressä, tai no, esikoinen nukkui ekat puoli vuotta omassa sängyssä ja väsyin tuohon jatkuvaan heräilyyn ja opettelin nukuttamaan vieressä. Toiselle en sitten enää yrittänytkään omaan sänkyyn vaan viereen, sivuvaunuun.



Nyt molemmat nukkuvat jo omassa huoneessaan, omissa sängyissään, koko yön heräämättä. Ikää 1,5 ja 3.

Itse olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Emme ole koskaan nukkuneet perhepedissä ja lapset ovat alusta saakka nukkuneet omissa sängyissään ja aika aikaisin omassa huoneessaankin. Olen todella herkkäuninen ja tarvitsen rauhaa ja tilaa sängyssä. Mieheen olen vuosien varrella niin tottunut, että hänen läsnäolonsa ei tietenkään häiritse. Mutta potkivat, tuhisevat lapset...kiitos ei minun sänkyyni. Ja molempia muuten olen imettänyt pitkään ja öisinkin puolivuotiaiksi. Minulle sopi vauva-aikana paremmin se, että imetin tuolissa ja sitten kömmin takaisin omaan sänkyyn.

Ja miettikää sitten millaisia ihmisiä teistä tuli, nukuitte sitten omassa sängyssänne tai äidin ja isän vieressä? Miten lapsuusaikanne on vaikuttanut suhtautumiseenne omiin lapsiinne?

Perhepeti on ihmisen perusmalli

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. " Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan" , lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.



Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: " Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin" . Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: " Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten" . Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.







Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.



Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.



" Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan" , kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: " Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan" . Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.



Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80¿85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: " Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"



Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan " kunnolla" : " Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. " Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa" , vakuuttaa Mäkelä.



Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.



Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: " Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."





Perhepeti ehkäisee väsymystä

Perhepedissä tai samassa huoneessa nukkuvat vanhemmat ja lapset nukkuvat yleensä paremmin. Koska äiti on lähellä, lapsen ei tarvitse herätä täydellisesti ja itkeä saadakseen huomiota. Äiti voi hoitaa vauvaa ennen kuin kumpikaan on täysin hereillä. Tämä taas vähentää äidin väsymyksen tunnetta. Lähekkäin nukkuminen edistää myös imetystä. Perhepedissä nukkuvat äidit imettävät keskimäärin kaksi kertaa pidempään kuin muut äidit. Muiden rintaruokinnan etujen lisäksi yölliset imetykset lisäävät hapen virtausta, mitä on hyväksi kasvulle ja vastustuskyvylle. Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä.



Vauvan aivot vaativat energiaa

Ihmislapsen aivojen kehitys tapahtuu pääasiassa syntymän jälkeen. Ihmisellä on vain 25 % aivojen tilavuudesta syntyessään, kun lähimmällä sukulaisellamme, simpanssilla, on 45 %. Ihmislapsen hermostollinen kypsymättömyys mahdollistaa ihmislajin sopeutumisen moniin erilaisiin ympäristöihin. Aivot muokkaantuvat ympäristön antaman mallin mukaan. Muutaman vuoden ikäinen lapsi on jo sopeutunut omaan ympäristöönsä. Joutuessaan yhtäkkiä toisenlaiseen maailmaan hänen mahdollisuutensa heikkenevät.



Tämä aivojen ja hermoston nopea kypsyminen vauvaiässä vaatii runsaasti energiaa. Suurimmalle osalle, jopa 90 %:lle maailman ihmisistä perhepeti on itsestään selvä osa vauvaperheen elämää. Perhepeti nähdään myös imetystä tukevana toimintamallina. Äidinmaito sulaa nopeasti ainutlaatuisen koostumuksensa takia. Siksi rintaruokitut vauvat tarvitsevat ruokaa usein, joten äidin on pysyttävä vauvan lähellä päivin ja öin. Yösyötöt saattavat olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille. Jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan, hän ei välttämättä heräile yhtä helposti.



Hyvin järjestetty perhepeti on turvallinen

Aikojen saatossa on pelätty, että äidit saattavat kierähtää unissaan vauvojensa päälle. Perhepeti on jopa ollut kielletty useissa Euroopan kaupungeissa. On kuitenkin todisteita siitä, että ankarassa köyhyydessä eläneet epätoivoiset äidit ovat tukehduttaneet vauvojaan tahallaan pelätessään, etteivät voi elättää kaikkia lapsiaan.



Tähänastiset tutkimukset eivät todista, että perhepedissä nukkuminen olisi itsessään vaarallista. Perhepeti on turvallinen, jos vanhemmat eivät tupakoi tai käytä alkoholia tai lääkkeitä, patja on kiinteä eivätkä vuodevaatteet ole liian upottavat. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua.



Putoamisvaaraa voi minimoida asettamalla sängyn seinän viereen ja nukuttamalla vauvaa seinän puolella. Eikä perhepedissä tarvitse tyytyä normaalilevyiseen parisänkyyn, vaikka se yleensä kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle riittääkin. Jatkoksi voi hankkia esimerkiksi vielä yhden runkopatjan. " Puutavaraliikkeestä saa vaneria ja Etolasta patjoja" , toteaa lastenpsykiatri Mäkelä.



Ole luova!

Monet perhepedissä nukkuvat saavat kuulla kysymyksen vanhempien parisuhteen hoitamisesta, kun lapset nukkuvat vanhempien sängyssä. Samaan aikaan nuorille naisille suunnatut aikakauslehdet toitottavat, kuinka tärkeää on olla luova ja harrastaa seksiä mitä mielikuvituksellisemmissa paikoissa. Ei kai sänky ole ainoa paikka siihen tarkoitukseen sen jälkeen, kun miehestä ja naisesta on tullut isä ja äiti? Jukka Mäkelä muistuttaa: " Kautta ihmiskunnan historian on tuotettu uusia pentuja, vaikka lapset ovat lähellä. Edelleenkin tämä on vallitseva tilanne suuressa osassa maailmaa." Jonnan äiti Elli paljastaa: " Kun vanhemmat tarvitsevat hellittelyä, niin vauva on siirretty nukkumaan omaan pinnasänkyynsä tai vaunuihin" .



Teksti ja kuvat: Heli Parjanen

Siinä nukkui vähän päälle vuoden ikäiseksi, jolloin vaihdoimme pinniksen tavalliseen pidennettävään sänkyyn. Noin puolentoista vuoden iässä tämä sänky siirtyi makuuhuoneen uudelleenjärjestelyissä omaan nurkkaansa. Sängynvaihdoksissa ei ollut mitään ongelmia. Omaan huoneeseen siirto ei ole tullut vielä ajankohtaiseksi, koska parivuotias voi ihan hyvin vielä mielestäni nukkua samassa huoneessa vanhempiensa kanssa. Lapsi nukkuu niin sikeästi, että seksi on mahdollista makuuhuoneessa, mutta usein harrastamme sitä olohuoneessa.



Olen aina ihmetellyt tätä vastakkainasettelua, voihan sitä sekä nukkua perhepedissä, että myöhemmin erillään. Varsinkin pikkuvauva-aikana tunsin perhepedin luonnollisemmaksi valinnaksi, myöhemmin kaipasin jo omaa rauhaa.