Lue keskustelun säännöt.
Perkele, ei nyt! Mies jätti, minä huudan ja lapset itkee!!!
27.01.2006 |
Ei ei ei!!!!
Kauhea paha olo. Yritä nyt olla vanhempi, ei pysty, ei!! Lapsi parat, kuka niitä lohduttaa, pelkäävät reppanat!! Isä lähti, äiti itkee, huutaa, ulisee:((((
Miten saan koottua itseni. Tiedän miten pitäisi olla, sitä ei tarvi kertoa.
Miten se paska voi jättää mut yksin lasten kanssa tähän tilaan!???
EI EI EI EI!!!!!!
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nyt tajuat, että on sinun asiasi koota itsesi. Parkumisesi vain provosoi lapsiasi. Tottakai ne pelkäävät jos äitikin pelkää!
Voimia...
Soita joku sukulainen tai kaveri sinne, että pysytte kaikki suunnilleen koossa ja raiteillanne. Ikävä tilanne teillä kyllä, mutta koita saada apujoukkoja.
se tarkota e´t roikkusin netissä!!
" miehen jatke" haista v****!!! Joo, mun maailma romahti, kun kaikki mihin olen uskonut, luottanut ja mitä rakastan, hajoitetaan yks kaks parissa minuutissa. ja tulkaa saatana nyt sanomaan, että olern naivi idiootti, jos mun maailman voi hetkessä hajottaa..NIIN OLEN!! TYHMÄ PASKA!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulet mieluummin tänne ja otat paskaryöpyn niskaasi.
Miehen kuoltuakin olin ihan yhtä hymyä lasten kanssa. Kerroin kuolemastakin lapsille vasta kun olin koonnut iteni ja olin riittävän vahva kertomaan murtumatta lapsille isän kuolemasta kerroin sen niille, hyvin asiallissesti. Kaikki meni hyvin kukaan ei pelännyt kärsinyt, meillä oli oikein asiallinen keskusteluhetki kuolemisesta ja missä isi on, samoin jälkeen päin. Kriisiapua sain ja siellä purin itseni ja itkin vuolaasti jaksoin taas olla turvallinen ja hyvä äiti. Lasten kanssa tietenkin juteltiin että on ikävä isää ja ettei isää ole se on surullista, annoin heille mahdollisuuden surra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miehen kuoltuakin olin ihan yhtä hymyä lasten kanssa. Kerroin kuolemastakin lapsille vasta kun olin koonnut iteni ja olin riittävän vahva kertomaan murtumatta lapsille isän kuolemasta kerroin sen niille, hyvin asiallissesti. Kaikki meni hyvin kukaan ei pelännyt kärsinyt, meillä oli oikein asiallinen keskusteluhetki kuolemisesta ja missä isi on, samoin jälkeen päin. Kriisiapua sain ja siellä purin itseni ja itkin vuolaasti jaksoin taas olla turvallinen ja hyvä äiti. Lasten kanssa tietenkin juteltiin että on ikävä isää ja ettei isää ole se on surullista, annoin heille mahdollisuuden surra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset itkee hysteerisinä kun äiti huutaa ja mekastaa, niin istuisiko silloin normaali vanhempi av- palstalla...??
Kaiken tekin uskotte!
Rauhottelin muksuja ja vapisin itse sisältä, luulin että selviin. Sain pennut päikkäreille ja repesin. Itkin huusin ja tärisin. Vanhin heräs ja koitin seluittää sille tilannetta, mut kyyneleet vaan valu pitkin naamaa...Sanoin, et olen nyt kauhean surullinen ja pettynyt, itken hetken, mut rakastan lapsia ja pidän huolen, aina!
Loputki heräs ja NE SAATANAN KYYNELEET VAAN TULEE VAIKKA YRITÄN PIDÄTELLÄ!! MÄ VAAN VAPISEN VAIKKA EN HALUA!! Itken ja lohdutan, lapset itkee ja pelkää! Kyllä mä yritän!!!
Teen ihan kaikkeni!!!
Mulla on niin paha olla!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaturmaisesti, täysin odottamatta ikää 30v. jäi neljä lasta joista nuorin oli juuri 3 täyttänyt.
En voi kieltää etteikö olis ollut raskasta, mutta olen silti tyytyväinen että olemme selvinneet ja olen jaksanut.
__
Miten miehesi kuoli? Otan osaa
Vierailija:
Vierailija:
Miehen kuoltuakin olin ihan yhtä hymyä lasten kanssa. Kerroin kuolemastakin lapsille vasta kun olin koonnut iteni ja olin riittävän vahva kertomaan murtumatta lapsille isän kuolemasta kerroin sen niille, hyvin asiallissesti. Kaikki meni hyvin kukaan ei pelännyt kärsinyt, meillä oli oikein asiallinen keskusteluhetki kuolemisesta ja missä isi on, samoin jälkeen päin. Kriisiapua sain ja siellä purin itseni ja itkin vuolaasti jaksoin taas olla turvallinen ja hyvä äiti. Lasten kanssa tietenkin juteltiin että on ikävä isää ja ettei isää ole se on surullista, annoin heille mahdollisuuden surra.
koita jaksaa.ymmärrän,et jos itkettää niin ei se niin vaan lopu.ja varsinkaan jos on todella surullinen ja hämillään.Oisko ketään joka vois tulla auttamaan sinne?
VOIMIA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo jotka pystyvät itsensä hillitsemään aina ja kaikkialla, ovat omanlaisiaan ihmisiä. Äitini oli sellainen ja pidän häntä tunnekylmänä ihmisenä. Tunteiden näyttäminen on inhimillistä eikä missään tapauksessa väärää. Lapset eivät siitä säry, kun näkevät sinun pahan olosi. Eri asia sitten jos päivä ja viikko tolkulla olet tuossa jamassa. Koeta saada lapset hoitoon että saat olla hiukan itsekseni.
Koita pärjätä! Lue netistä faktaa. Tunnereaktiosi on täysin normaali!!!!
saatko jostain lapsenvahdin, vaikka vanhempasi tms?
hali