Miksi " erityislapset" laitetaan samaan päiväkotiin kuin ns. normaalit lapset?

lien lapsien kanssa ja samalla myös lapset oppivat että on olemassa erilaisia lapsia...

Kuka tai millainen lapsi luokitellaan erityislapseksi? Voisiko ap valottaa omaa näkemystään?



Minun mielestäni erityislapsia on niin monenlaisia, ettei voi suoralta kädeltä sanoa erityislapsen saavan tukea toisesta erityislapsesta jne. kuten joku edellä vastannut sanoi.



Mielestäni integraatioryhmät ovat hyvä asia. Lasten on hyvä oppia, että tässä maailmassa on erilaisia ihmisiä.

No, vastahan sä aloituksessa kerroit kuinka oma lapsesi on alkanut kastelemaan ja käyttäytymään omituisesti koska päiväkodissa on erityislapsi.....



Mikäli lapsesi häiriintyy erityislapsesta päiväkotiryhmässä, sinun on aika katsella peiliin. Kyse ei taida olla erityislapsen käyttäytymisestä vaan omasta asenteestasi jonka olet valitettavasti siirtänyt lapseesi.

sijoitetaan samoihin päiväkoteihin koska muutenkin tässä maailmassa erilaiset ihmiset kohtaavat toisiaan päivittäin eri tilanteissa. ei lapsetkaan voi elää suljetussa " normaalien" lasten kuplassa. Sitä paitsi olen huomannut että täällä keskusteluissa erityislapsista puhuttaessa tarkoitetaan aina ADD/ADHD tai muuten käytöshäiriöisiä lapsia. Tämä on vain pieni ryhmä ns. erityislapsista.



Toiseksi e-lapset ovat pienemmissä ryhmissä jossa on enemmän henkilökuntaa ja yleensä koulutettu erityisopettaja. Kannattaa luottaa ammattitaitoiseen henkilökuntaan ja he huomioivat kyllä myös ryhmän muita lapsia. jos e-lapsi on erittäin aikuista tarvitseva heillä on omat avustajat jotta ryhmän muille aikuisille jää aikaa myös muulle ryhmälle.



Toki muut lapset ottavat joskus esimerkkiä ns. e-lapsista mutta jos lapsesi on alkanut kastelemaan se ei varmasti ole toisen lapsen syytä. Monesti ns. tukilapset oppivat paljon hyödyllisiä taitoja näkemällä erilaisuutta ja e-lapset oppivat puolestaan taas sinun lapseltasi. Ryhmiä muodostettaessa mietitään kyllä tarkkaan millaisia lapsia samaan ryhmään laitetaan jotta ryhmädynamiikka olisi mahdollisimman toimiva.



terv. 5 vuotta erityisryhmässä työskennellyt

aa nukutuksi päiväunia kunnolla. Niin, että koko ryhmä on yhtä parkua ja tottelemattomuutta. Huomaan kyllä itsekin muutoksen käydessäni noutamassa lasta pois.

Ja nämä hoitajat ovat itsekin myöntäneet, että erityislapsi aiheuttaa häiriöitä.

valvoa. Jos hänellä on iso vamma, niin hänellä on myöskin henkilökohtainen avustaja, joten homman saa toimimaan. Puhu siellä päiväkodissa!

" lörpöttelevät" toisten asioista.

Eikö niillä " normaaleilla" lapsilla saa olla oikeutta häiriöttömään ympäristöön? Kaikki halutaan tehdä nykyään erityislasten ehdoilla, niin päiväkodissa kuin koulussakin. Olen ap:n kanssa ihan samoilla linjoilla.

Siksi, että lapseni oppisi pienestä pitäen suvaitsevaisuutta ja kommunikointia myös näiden erityislasten kanssa. En ole ikinä kuullut, että normaalit lapset olisivat taantuneet, jos ryhmässä on erityislapsia ja normaaleja lapsia. Ehkä tilanne olisi toinen, jos yksi normaalilapsi laitettaisiin erityislapsien ryhmään, mutta ei päinvastoin.



Minua muuten surettaa se, miten välinpitämättömiä monet äidit ovat isompia erityislapsia kohtaan. Meidän lähellä on erityislapsille tarkoitettu koulu ja jotkut lapsista kulkevat kouluun bussilla ja luonnollisesti ovat usein samalla bussipysäkillä meidän kanssamme. Itse juttelen heille aina, mutta kyllä muut öidit näyttävät nyrpeää naamaa, kun joku erityislapsista tulee kurkkimaan heidän lapsiaan. =(

Ei integrointi tarkoita sitä että erityislapsi heitetään tavalliseen suureen ryhmään selviämään omillaan vaan aina tulisi miettiä mietn häntä tuetaan tavallisten lasten ryhmässä. Esim. tukiopetusta, terapiaa, käytännön järjestelyistä. nykyään jo koulumaailmassakin ymmärretään että erityisjärjestelyistä voi tehdä saman ryhmän sisälläkin. Jos tuo nukkuminen on suurikin ongelma, eristyislapsi voi nukkua erillään toisista ilman että siitä tehdään suurta numeroa.



Eli ei välttämättä tarvita erityislapsille omia ryhmiä ja kouluja mutta aina tarvitaan miettimistä siinä miten heitä tuetaan olemaan " tavallisessa" ryhmässä. päiväkodin henkilökunnalle ei olisi pahitteeksi lapsen diagnoosiin perehtyminen.

n pointin...Jotainhan tolle asialle on tehtävä.Onko ryhmässä erityisopettajaa?Entä selkeitä rytmejä(yleensä e-lapsille tärkeitä)?E-lapsen vanhempiakin ymmärrän jos hoitajat ilmoittaneet asian heille väärin:o(

ei anneta samaan aikaan resursseja lisää.



tästä voitaisiin sitten filosofioida sitä, miksi esimerkiksi vaikeasti vammaisiin ylipäätän käytetään kovin paljoa yhteiskunnan resursseja. Kun raha/resurssit on rajalliset, niin mielestäni panostusta pitäisi laittaa terveisiin lapsiin ja niihin lapsiin, jotka lisäpanoksella saadaan huolehtimaan itsestään ja pärjäämään elämässään. Tämän hetkinen järjestämä on täysin sekaisin. Mitään ei tehdä kunnolla.

lausunto asiasta. Eräskin tuttu lapsi joutui odottamaan lähes vuoden avustajaa.

Toiseksi ns normaalit lapset voivat todellakin kärsiä erityislapsista samassa ryhmässä. Oman lapseni eskariryhmässä oli kaksi tällaista " ylivilkasta" lasta, jotka löivät, kiusasivat, tuhosivat toisten askarteluja jne. Ryhmässä oli opettaja ja avustaja (pieni ryhmä), mutta eiväthän he joka paikkaan näe tai ehdi. Kävin itse muutamana päivänä touhua ihmettelemässä ja jouduin jopa miettimään lapseni ottamista pois eskarista. Ihan turha puhua minulle suvaitsevaisuudesta, jos lapsi tulee mustelmilla kotiin ja kysyy mitä tarkoittaa raiskata, kun pojat uhkasivat niin tehdä...

muiden lasten kanssa kun tulevan niin kalliiksikin? Kannattaa tietysti. Kysymys on ihmisarvosta. Oman vammaiseni koulunkäynti maksaa yli kymmenen kertaa enemmän kuin terveen lapsen. Omalla työllään hän ei varmaankaan tule koskaan häneen satsattuja varoja takaisin maksamaan, mutta ei se tee hänestä yhtään sen vähempiarvoista ihmistä. Hän ei ole sairauttaan ja sen aiheuttamaa vammautumista valinnut.

erityislapsen näkökulmasta on ennen kaikkea lapsen kehityksen tukeminen. Kun ryhmässä on ns. terveitä lapsia, erityislapsi pystyy näitä seuraamalla ja jäljittelemällä oppimaan monia taitoja huomattavasti helpommalla kuin erityisryhmässä jossa kaikilla on samat vaikeudet. Ihan perusasiat, kuinka käyttäydytään ryhmässä, istutaan paikallaan, ruokaillaan jne. Kun erityislapsella on ympärillään terveitä lapsia, hän ymmärtää helpommin miten tulee toimia, kuin sellaisessa ryhmässä missä kenelläkään lapsella ei ole omia edelytksiä oikeaan toimintaan.



Terveen lapsen näkökulmasta hyötynä on se, että lapset oppivat näkemään erilaisuutta ja ymmärtämään ettei vammainen ole mikään kummajainen. kun puhuu ihmisten kanssa, huomaa usein että ne, kenellä on avoimin suhtautuminen erilaisuuteen ovat juuri niitä jotka ovat jo lapsena saaneet tutustua erilaisiin ihmisiin. Kun on lapsena ollut cp-vammainen ta down-kaveri, niin aikuisenakin tajuaa että kyseessä on IHMINEN ei pelkkä VAMMA. Mutta kun lapsi ei saa tutustua erityislapsiin ja vanhemmat kotona mesuavat kuinka väärin on laittaa erityislapsia samaan pk-ryhmään, niin minkähänlainen kuva lapsille jää vammaisuudesta...



Mutta että homman saisi pelaamaan, ei suinkaan riitä että erityislapsi heitetään ryhmään ilman resursseja. Eli tarvittaessa lapselle tulisi taata avustaja tai että erityislapsi ryhmässä täyttäisi useamman lapsen paikan. Henkilökunnalla pitäisi olla ymmärrystä lapsen vammaa ja vaikeuksia kohtaan ja taitoa hoitaa lasta niin ettei muille lapsille aiheutuisi häiriöä. Eli se, että erityislapsi pidetään päikkäreillä samassa huoneessa häiritsemässä muiden lasten unta ja jälkeenpäin sätitään lasta muiden vanhemmille. Tuo ei kerro mitään negatiivista integraatiosta, vaan henkilökunnan ammattitaidottomuudesta ja asennevammasta. Ikävä kyllä...

mutta haluan lapselleni turvallisen ja rauhallisen päivähoitoympäristön. Eli rauhallinen ja hiljainen erityislapsi on tervetullut ryhmään, mutta riehuvaa ja huutavaa lasta en sinne halua. Oli sitten vammainen tai terve.



Päivähoitoon joutuminen on lapselle uusi ja jännittävä paikka ja aiemmin kotona oleella lapsella on paljon opittavaa ryhmäkäyttäytymisestä. Silloin häiritsevä erityislapsi voi aiheuttaa paljon hankaluuksia koko ryhmälle.



Tietysti olisi hyvä että erityislapsella on oma avustaja mukana, mutta joskus ihmettelen tuota rahan syökesemistä näille lapsille. Päiväkoti on paikka jossa terve lapsi aloittaa " koulutiensä" . Myöhemmin terve lapsi hankkii itselleen ammatin ja maksaa veroja. Erityislapsesta ei yleensä tule koskaan verojen maksajaa, päinvastoin. Siksi tuntuu hassulta että näiden " tuottamattomien" lasten päivähoitoon ja koulutukseen käytetään enemmän rahaa ja henkilökuntaa kuin terveiden.

niitä rauhallisia, älykkäitä ja hyvinkasvatettuja lapsia. Mutta kun sitäkään ei voi valita, ja onhan se hyvä lapsenkin oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kaikki kun eivät tässä maailmassa, ei koulussa eikä edes työpaikoilla ole niitä kohteliaasti käyttäytyviä, toisia arvostavia ja huomaavaisia ihmisiä.

En siis ole erityislasten päivähoitoa tai koulutusta vastaan. Kyse on vaan asioiden priorisoinnista.



Ihan samalla lailla olen sitä mieltä että päivähoito on tarkoitettu ensisijaisesta työssä käyvien vanhempien lapsille. Silloin vanhemmat verorahoillaan pyörittävät koko päivähoitosysteemiä. Samoin koulutuksen tavoitteena olisi tuottaa uusia veronmaksajia. Jos lapsesta tiedetään jo etukäteen ettei hänestä ikinä ole tähän, miksi hänen koulutukseensa tulee käyttää moninkertaisesti se raha mitä terveen, ammatin hankkivan tulevan veronmaksajan koulutus vie? Ja lisäksi näitä lapsia otetaan oman avustajan (ei sekään ilmainen) turvin normaalilapsiryhmään häiritsemään terveiden lasten oppimista.

mithin nämä erityislapset pitäis laittaa, kun niitä ei ilmeisesti haluta mihinkään? ihmisiä hekin ovat, ja aivan samanlaiset oikeudet, kuin ns. terveilläkin. Ja lapsuudesta ne asenteetkin lähtevät. Hieman enemmän suvaitsevaisuutta ei tekis pahaa.

Täällä tuntuu olevan pullat ja vellit sekaisin, saman otsikon alla puhutaan eri asioista. Toinen puhuu, ettei halua ADHD-erityislapsen " häiriköivän" ryhmää ja toiset puhuvat ilmeisesti ns. kehitysvammaisista lapsista.



Integraatiota vastustetaan mm. siksi, että koetaan sen vievän rahaa tärkeämmiltä asioilta ilman mitään vastakaikua. Moni erityislapsi-nimityksen saanut lapsi kuitenkin kasvaa varmasti myös veronmaksajaksi (esimerkiksi omani, joka on kuulovammainen).