Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarhasta asiaa. Outoja sääntöjä, vai onko??
26.01.2006 |
Lapsellani (4.v) on tapana kulkea ihan joka paikassa mukanaan tietty pehmolelu, jota ilman ei sitten uni tule.
Tänään sai sitten isältään tuliaisiksi isomman, mutta muuten samanlaisen pehmon, jonka halusi sitten ottaa tarhaan mukaan jotta saa nukkua sen kanssa, ajatuksenaan tietenkin että tuo sen sitten mukanaan kotiin jotta saa nukkua sen kanssa myös kotona.
Kun menin lastani hakemaan kysyin tietysti että missä tämä lelu on. Lapseni vastasi että täti sanoi etten saa viedä sitä kotiin. vastasin lapselleni että höpsis, tottakai saat, käys pyytämässä lelusi.
Hetken päästä tuli yksi hoitajista sanomaan mulle että heillä on tapana että unikaverit on aina viikon kerrallaan tarhassa, siten että ma tuodaan ja pe viedään kotiin. Syyksi kertoi että he eivät voi olla kokoajan antamassa unileluja lapsille jotka lähtevät kotiin????
Lapsia on ryhmässä 15 ja hoitajia 3-4kpl.
Kuinka suuri vaiva on hakea lapselle rakas unilelu lapsen sängystä ja antaa se lapselle, aikaa siihen kuluu noin minuutti??
No lapseni sai lelun kun selitin että se on uusi ja haluaa varmaan sen kainaloonsa yöksi, mutta samalla minulle myös kerrottiin että tämä ei saa toistua...
Kerrottakoon vielä että tämä vanha lelu on kulkenu tarhan ja kodin väliä jo muutaman kuukauden lapsen mukan joka päivä ja ongelmaa ei ole ollut tai ainakaan siitä ei ole meille kerrottu. Tämä uusi lelu on nyt hiukan isompi ja mietinkin että onkohan siinä se syy. (30-40cm korkea pehmolelu)
Onko muissa tarhoissa sama käytäntö, vai onko meidän tarhan tädit nipoja?
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudoksun sitä, ettei unilelua saa kuljettaa edestakaisin. Mutta kuuntelin taas äsken lastentarhaopettajasiskoni vuodotusta kamalan ankeista työkavereista,että en yhtään ihmettele.
Siitä ne otetaan sitten mukaan iltapäivällä.
Tuollainen viikko-sääntö kuulostaa vähän omituiselta.
Mun mukula vie kaks unikaveria tarhaan, tai siis toinen on rätti ja aina tuodaan kotiin. Kerran olin unohtanu tarkastaa repusta oliko unikamut mukana ja ne olivatkin jääneet tarhaan ja tarha oli kiinni. Tarha täti tuli kotoaan aukaisemaan ovet ja antamaan unikamut. Tosin matka oli lyhyt ja tää tarhatäti on mun äidin ystävä, mutta kuitenkin. Hienosti tehty, kun tiesi miten tärkeät nämä unijutut on meidän lapselle.
että lapselle annetaan tarhaan mukaan niin iso unilelu. Vaikka olis kuinka uus ja ihana. Kyllä se teidän pieni Tero-Kyllikki ihan varmasti saa unen sen vanhan unilelunkin kanssa.
Mammat on näköjään taas vauhdissa ja lapset saa mitä haluaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mun mukula vie kaks unikaveria tarhaan, tai siis toinen on rätti ja aina tuodaan kotiin. Kerran olin unohtanu tarkastaa repusta oliko unikamut mukana ja ne olivatkin jääneet tarhaan ja tarha oli kiinni. Tarha täti tuli kotoaan aukaisemaan ovet ja antamaan unikamut. Tosin matka oli lyhyt ja tää tarhatäti on mun äidin ystävä, mutta kuitenkin. Hienosti tehty, kun tiesi miten tärkeät nämä unijutut on meidän lapselle.
Väkisin tulee mieleen, että mitenkähän paljon tämä herranterttu vanhempiaan pomputtaa kymmenen vuoden päästä...
En ole törmännyt hoitajana tuollaiseen asiaan.Unilelut on säilytetty omassa lokerossa ja sieltä otettu nukkumaan mennessä+palautettu herättyä.On saatavilla kotiin jos lapsi haluaa.Minusta turha tiukka sääntö tuo että ei saa mukaan kun tiettynä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12: muistan kuinka itselläni oli sama unirätti tarhassa ja kotona, auta armias jos se olisi pitänyt jättää hoitoon/unohtunut johonkin.
Monella lapsella on sama lelu kotonakin kainalossa.
tottakai lapsen pitää saada lelu kotiin mukaan. nykyisessä vakio työpaikassa. lapset vievät itse unilelun naulakkoon herättyään ja sieltä menee helposti kotiin jos niin haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se minusta on kummallista. Lelu oli unien jälkeen otettu lapseltani ja laitettu unileluhyllylle.
Kuukausia lapseni on kuljettanut sitä pienempää lelua tarhaan ja kotiin, mutta nyt yhtäkkiä ollaan ihan ehdottomia.
Ja se lelu kyllä mahtuu lokeroon, eli siitä ei ole kyse.
AP
mitkä tiedän lapset ottavat lokerostaa unilelun mukaan, ja unien jälkeen kanniskelevat sen kainalossaa lokeroon takaisin...jos haluaa niin sänkyynkin voi jättää.
Ihmeellinen sääntö, millähän tuollaista puolustelevat...tuon ikäiselle unikaveri voi kuitenkin olla vielä aikasta rakas ja tärkeä kapistus. Jos ei sääntö muutu niin haet sen itse mukaan. Itse ottaisin puheeksi säännön muuttamisen yksin tai vanhempain illlassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samassa tarhassa jo pian 3 vuotta. Olis siinä ollu aikaa kertoa tällaisesta säännöstä!
Kummallista...
Onkohan lapseni tehnyt jotain tyhmää siellä sen lelun kanssa, vai mistä oikein mahtaa olla kyse.
on niin, että tarhassa ja kodissa on ERI unilelut. On siis tarhaunikaveri ja kotiunikaveri. Ymmärrän kyllä tarhan sääntöä. Ei siitä oikeasti mitään tulisi jos joka päivä lapset kuskaisivat niitä unilelujaan edestakaisin. Ei hoitajat jouda niiden perässä juoksemaan! Menkää tarhaan töihin, niin ymmärrätte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. meillä on myös mahdollisuus jopa kolmeen " unikaveriin" . Eli jos lapselle on tärkeää rätti, unilelu ja tutti, ne kaikki kolme saavat olla.
Muista en tiedä kun en seuraa muiden lasten ja vanhempien toimintaa, mutta meillä on lokerossa unilelu ja unirätti, jonka otan välillä kotiin pesuun. Kotona on omat unirätit ja omat unilelut, en kuljettele niitä edes takaisin.
On hassua, ettei päiväkodissa oteta huomioon yksilöllisyyttä ollenkaan. Vaikka ryhmät ovatkin isoja, lapsia paljon, hoitajia vähänlaisesti, eikä kaikkia aina voi yksilöllisesti huomata, kuuluu ihan hoitoihmisen perustehtäviin asettaa se oma hoitotyö ASIAKASLÄHTÖISESTÄ ajattelusta ja toiminnasta.
tässä tapauksessa asiakkaita ovat ne lapset ja heidän vanhempansa.
ma-pe tarhassa.
Näissä tarhoissa hoitajat tarvitsevat koulutusta.Ymmärtämättömyys tämän niin tärkeän asian suhteen aiheuttaa lapselle ylimääräistä ja turhaa stressiä ja lisää lapsen turvattomuutta.Älkää äidit salliko tätä!
jotka voi jättää päiväkotiin. yritetään välttää pöpöjen keirtämistä. ja näin toivotaan unileluja säilytettävän päiväkodissa ei kuljetettavan edestakaisin kodin ja pk välillä.
tai täitä. Siksi ei kiva että pehmot kulkee.
ole lasta vielä päiväkodissa, mutta kun kuuntelee kavereita mitä tavaramäärää kodin ja päiväkodin välillä usein kuljetetaan (sisävaatteita, ulkovaatteita, varavaatteita, sadevaatteita, kenkiä, saappaita, villasukkia, vaippoja jne.), tuntuisi oudolta, että yksi unilelu nyt enää siinä määrässä haittaisi ketään päiväkodissakaan.
Ihan vaan vinkkinä, että elämä menee kaikista helpoiten päiväkodin kanssa, kun suhtautuu asiaan niin, että talossa talon tavalla. En minäkään ihan kaikkia päiväkodin sääntöjä ole joka vuosi ymmärtänyt, mutta jos mietin itse, että minun asiakkaiden vanhemmat tulisi sanomaan minulle, että miten minun pitäisi asiani töissäni hoitaa, niin ei se hauskaa olisi. Sitten tietty asia erikseen, jos lapset altistuvat oikealle vaaralle (toisin kuin tuossa tilanteessa).
Itse olen aina ostanut pojilleni kaksi unilelua, jotka ovat olleet prikulleen samanlaiset. Toinen on päiväkotia varten ja toinen kotiin. Näin ei tarvitse kuljettaa pehmolelua. Lisäksi kun päiväkodissa on täi- tai kihomatoepidemia, niin saan napattua päiväkotiunilelun kokonaan pois käytöstä ilman, että kotona tarvitsee olla kokonaan ilman unilelua. Ajoittain tulee päiväkodeissa olemaan noita kausia, jolloin unilelut ovat kokonaan kiellettyjä (ainakin jos päiväkodin aikuiset yhtään haluavat varoa noiden loisten lisääntymistä).
Näitä asioita tulee olemaan taatusti muitakin päiväkotiuralla, joista tulet olemaan eri mieltä. Kuten vaikka kuristen käyttö, kurarukkasten fleecevuorillisuus, gore-kengät, purkan käyttö, päiväuniasiat jne. Kun vaan suhtaudut siten, että selvä, tää kuuluu päiväkodin luonteeseen, niin vältyt monelta harmilta. Jos päiväkodin tavat ei miellytä, niin aina voi toki hoitaa lapsensa itse.
Alue: Aihe vapaa
Meidän pojalla ei ollut mitään erityistä lelua, mutta joskus aamuisin hän halusi viedä jonkun tietyn unikaverin päiväkotiin. Iltapäivällä AINA tädit huolehtivat, että se tuli mukaan kotiin.