mitä ihmettä teen 2v uhmaajalle?
Nyt se sitten alkaa.. uhmis.
Lapsi sylkee siälle, huutaa, rähjää, potkii leluja, lyö seiniin..
Eikä tottele. Ja kaikista eniten tekee pahojaan kun minä olen puhelimessa tai en muuten pysty kovasti kieltämään.
Nukkumaan menot taistelua, tähän asti todella helppo ja nopea nukahtamaan.
Ei syö, ei halua olla ulkona, ei sisällä...
Selkä kaarella huuta lattialla kun ei saa piirtää sohvaan tms.
APUA, tulen hulluksi!
Kommentit (47)
Olisiko sitten niin, että he eivät ole päässeet kehittymään normaalisti, kun aikuisenakin täytyy käyttäytyä kuin uhmaikäinen? Nippailulla on tainnut sittenkin olla negatiivisia vaikutuksia.
Tämä minua hämmästyttää:
Vierailija:
Meillä on ehkä 3 kertaa räpätty takapuolelle, kun tilanne on mennyt liian pitkälle. Ja sitten pyydetty anteeksi, puolin ja toisin. Siihen on sitten rauhoittunut.
Jos te käytätte ' räppäilyä' kasvatuskeinona, mitä lapsenne oppii siitä, että pyydätte anteeksi kasvattamista?
Minua jäi vaivaamaan pari asiaa.
Ensinnä se, että jotkut teistä sanovat, ettei teidän lapsiinne auta puhe tai mikään näistä neuvotuista keinoista. Kuinka se on mahdollista? Jos lapsi tekee jotain kiellettyä ja hänet viedään varoituksen jälkeen jäähytuolille, tai -nurkkaukseen ja äiti tai isä pitää hänet johdonmukaisesti siellä, miten hän sieltä voi jatkaa sen kielletyn tekemistä? Hänhän istuu jäähyllä. Hän saattaa toki tehdä sitä myöhemmin uudelleen, mutta se on lapsen mielessä jo ihan toinen kerta, ei jatkumoa edelliselle kerralle. Silloin hänet viedään vain uudelleen - varoituksen jälkeen - jäähylle.
Toiseksi täällä mainittiin se, että vain fyysisesti rankaisevilla olisi hankalia lapsia. Eiköhän kyse ole siitä, että siinä vaiheessa, kun lapsensa tasolle taantunut fyysisesti rankaiseva ottaa normaalille lapselle kovemmat otteet käyttöön, se joka hoitaa asian toisin, varoittaa ja vie vielä kerran jäähylle.
Joku mainitsi tuolla alkupuolella, että nippaamisella rankaiseminen vaikuttaa kostolta. Lieneekö asia sitten todellakin näin? Ehkäpä hiuksista repimisen tarkoitus onkin näyttää lapselle, että äiti -hitto vie- takuulla saa viimeisen sanan, jos ei muuten niin saamalla lapsen itkemään.
Tietenkin jos vasta siinä vaiheessa aloitetaan keskustelemaan lapsen kanssa, niin ei varmaan onnistu.
Mutta ennemmin tietenkin kannattaa kokeilla noita supernannyn ohjeita kuin huutaa ja läpsiä lasta...
Vierailija:
Tietenkin jos vasta siinä vaiheessa aloitetaan keskustelemaan lapsen kanssa, niin ei varmaan onnistu.
Jos asia yhtenä päivänä kielletään ja seuraavana sallitaan, lapsi varmasti testailee pidempään. Hyvänä esimerkkinä tuo alkupään voileipäinsidentti. Kun toisena päivänä on toimittu määrätietoisesti ja toisena syystä tai toisesta annettukin lapsen juoksennella leivän kanssa, lapsi on taatusti aika hämmentynyt siitä mikä on sallittua ja mikä ei.
Seuraus on yleensä jonkun kivan lelun menettäminen. Meillä menee siis lelut jäähylle, ei lapset ;)
Oma rauhallinen käytös vaikuttaa myös. Jos alkaa huutamaan kauheasti saa lappaa vaikka kaikki lelut pois ja lapsen uhma vaan yltyy. Normaalisti kun kysyn, että laitetaanko tämä lelu kaappiin alkaa 2-vuotias itse miettimään käytöstään ja tilanne helpottuu. Hyvin harvoin oikeasti tarvitsee uhkausta toteuttaa.
Uhmakohtauksia pukemisessa ja syömisessä vähensi hirveän paljon se kun aloin antamaan vaihtoehtoja. Lapsi saa valita kahdesta vaihtoehdosta (tämä tai tämä paita, nämä tai nämä sukat) eikä pukemisesta tarvitsekaan nostaa meteliä =) Tämä vähentää uhmakohtauksia muissakin tilanteissa.
Vierailija:
Minä olen kokeillut näitä neuvoja neljälle kaksivuotiaalle uhmaajalle.
Jokaisen kanssa on toiminut.
Asia kielletään kerran ja kerrotaan mahdollinen seuraamus. Jos lapsi tekee toiste sen mistä oli jo kerran kielletty, seuraamus toteutetaan. Tämä ei ole avaruustiedettä.Vierailija:
ni tervetuloa tänne toteuttaa niitä myös 2v uhmaajalle!!!!!!!!!!!
kaikkia konsteja on kokeiltu eikä toimi...MIKÄÄN EI TOIMI!!!!!!!!!!!!!!
oma poikani on äärimmäisen temperamenttinen lapsi eikä todellakaan mikään ns. helppo tapaus. Mutta hän on myös hyvin älykäs. Kun vain jaksaa selittää ja perustella, lapsi ymmärtää ja uskoo, miksi jotain ei saa tehdä. Jos lapsi tekee tuhmia ja saa kiellosta raivokohtauksen, otan hänet syliin ja odotan, että kohtaus menee ohi. Ja sitten selitän niin monta kertaa rauhallisesti, että varmasti menee perille. Kärsivällisyys on kaiken a ja o.
että kuinka monen teidän, tässä ketjussa keskustelevan äidin 2-vuotias uhma-ikäinen on osan päivästä hoidossa ja te töissä?