Miten kestätte yliherkkiä ihmisiä, joiden seurassa saa koko ajan olla varuillaan ettei loukkaa?

kun ei voi tietää mistä se herkkis on joskus traumoja saanut ja pahoittaa mielensä.

Jos ei ole huumorintajua niin ei ole paljon kavereitakaan.



Luonteessa neuroottisuus ja yliherkkyys ovat juttuja joita pitää välttää ja tarvittaessa hakea niihin apua. Sehän ei ole kaveripiirin tehtävä.

niinkuin luulin.Mulla oli 7 vuotta työkaveri jonka kanssa ystävystyin niin et nähtiin työajan ulkopuolellakin yms.

Hän oli irtisanoutunut mun loman aikana ja sanonut perusteiksi mm.sen et MINÄ olen kiusannut häntä vuosia.

Että silleen.Olihan meillä hurttia huumoria mut ilmeisesti mä nauroinkin yksin=D

Jos minulla ei ole tahtoa loukata, mutta toinen loukkaantuu, niin on se tämän oma ongelma. Minun ei tarvitse kantaa vastuuta toisen ihmisen ongelmista.



Sama asia toisinpäin: jos loukkaannut jonkun sanomisista, niin minun pitää todellakin alkaa tutkiskelemaan itseäni, että mihin kohtaan se minussa osui ja upposi.



Muistutan aina tämän asian mieleeni, jos tulee eteen ap:n esittämä tilanne. Minun tehtäväni ei ole varoa toisen ihmisen miinakenttää.

Siksi katkaisin välit siskooni. Ja nyt on helppo olla ja hengittää :)

Toki yritän olla kohtelias mutta en minä ala toisen herkkyyden takia itse kusi sukassa henkisesti olemaan ja varomaan joka sanomistani. Olen mikä olen, ja jos en ole tarkoituksella ilkeä niin se riittää. Jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen ongelmansa. Jos ei kestä minun seuraani sen takia, sopii etsiä muuta seuraa. Mutta kyllä moni herkkis kestääkin, he vaan vetävät välillä herneitä nenäänsä ja kehittävät pientä draamaa mutta elämä jatkuu eikä mitään kauheaa ole tapahtunut.

Kestän sillä, et osa tuntemistani tuollaisista ihmisistä on muuten ihan mahtavia tyyppejä, esimerkiksi paras ystäväni. Toisekseen, kun on tunnettu pidempään, oon oppinut mitkä ovat niitä herkkiä aihealueita joiden kanssa kannattaa olla tosi varovainen ja toinen toisaalta oppinut rentoutumaan vähän eikä loukkaannu enää niin pienistä.



Jos tuntuu siltä, et en ihmisen seurasta saa muuten hirveästi irti, niin sitten välttelen tällaista ihmistä. Kuten aika monia muitakin ihmistyyppejä jonkun aika pienenkin hankaluutta aiheuttavan piirteen vuoksi jota voisin katsoa läpi sormien jos muuten pitäisin ihmisestä todella paljon, kuten vaikkapa helposti tulistuvat, raivopositiiviset touhottajat, pummit, ohariossit, muka rehellisyyden nimissä ilkeyksiä laukovat ja pätemisentarpeiset ihmiset.

Toki yritän olla kohtelias mutta en minä ala toisen herkkyyden takia itse kusi sukassa henkisesti olemaan ja varomaan joka sanomistani. Olen mikä olen, ja jos en ole tarkoituksella ilkeä niin se riittää. Jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen ongelmansa. Jos ei kestä minun seuraani sen takia, sopii etsiä muuta seuraa. Mutta kyllä moni herkkis kestääkin, he vaan vetävät välillä herneitä nenäänsä ja kehittävät pientä draamaa mutta elämä jatkuu eikä mitään kauheaa ole tapahtunut.

ja voi kauheeta, miten se kaikesta loukkaantuminen nolottaa sit jonkun ajan kuluttua kun se tunne on ohi. Mutta mä vannon, että loukkaantuminen on niin automaattinen refleksi, että ei siinä ehdi ajatella mitään kun se jo lävähtää päälle. Ei siis voi päättää olla loukkaantumatta.

Mulla taustalla huono itsetunto ja vainoharhainen pelko siitä, että ihmiset haluaa etupäässä nöyryyttää mua. Tunne on hankala poistaa, koska tosiasia on, että ihmiset myös oikeasti nälvivät toisiaan ilkeilytarkoituksessa. Erot vilpittömyyden ja ilkeyden välillä on joskus hiuksenhienoja ja me herkkänahkaiset mennään sit silloinkin sekaisin kun ei tarttis.

Mä tiedostan ongelman, mutta en tiedä miten siitä pääsee eroon. Pitäisi oppia luottamaan ihmisiin, mutta miten se sit onnistuu, kun tosiasiassa ihmisten välisiin suhteisiin liittyy oikeasti sitä vittumaista pikku piikittelyä ja muuta tosi paljon.

Otan kiitollisena vastaan neuvoja, jos jollain olisi niitä antaa.

...Ja mikään edelläsanottuhan ei poista sitä, että yliherkät ovat äärimmäisen rasittavia, enkä jaksaisi niitä (meitä) itsekään :D

Itse en ole erityisen herkkänahkainen tai loukkaannu pienistä. Silti en käsitä, miksi moni räväkkänä ja rempseänä itseään mainostava ei tajua olevansa useimmiten yksinkertaisesti vain huonokäytöksinen ja veemäinen naisihminen, joka on henkisesti yläkoululaisen tasolla. Työpaikalla näitä on nähty ihan tarpeeksi, ovat usein aika kateellista porukkaa, jonka hurtti huumori johtuu siitä, ettei erilaisia tai vähänkään itseään parempia ihmisiä siedetä. Heitä sitten syytetään herkkähipiäisyydestä tai huumorintajuttomuudesta, eikä tajuta, että kyse on aikuisten ihmisten käytöstavoista, joita Suomessa ei oikein hallita.

Mä tiedostan ongelman, mutta en tiedä miten siitä pääsee eroon. Pitäisi oppia luottamaan ihmisiin, mutta miten se sit onnistuu, kun tosiasiassa ihmisten välisiin suhteisiin liittyy oikeasti sitä vittumaista pikku piikittelyä ja muuta tosi paljon.

Otan kiitollisena vastaan neuvoja, jos jollain olisi niitä antaa.

...Ja mikään edelläsanottuhan ei poista sitä, että yliherkät ovat äärimmäisen rasittavia, enkä jaksaisi niitä (meitä) itsekään :D

Olet ihan oikeassa siinä, että ihan oikeasti ihmisten välillä on ilkeilyä, piikittelyä, salattuja taustamerkityksiä. Olisi typerää kuvitella ettei näin ole ja "luottaa" että kaikki tahtovat sinulle pelkkää hyvää.

Itse en ole herkkä, mutta en myöskään luota ihmisiin. En oikeastaan odota heiltä mitään. Tiedän että ihmiset ovat joskus vittumaisia, joku on sitä useimmiten ja joku on sitä tilapäisesti vaikka kun on väsynyt ja kiireinen. Olen minä joskus itsekin niin veemäinen että hävettää jälkeenpäin ja saa ihan anteeksi pyytää kohteeksi joutuneelta. Mutta minusta ihmiset saa olla mitä ovat, enkä minä ota niitä loukkaamisia sillä tavalla itseeni että ajattelisin että ne oikeasti mitään minusta kertoo. Ne kertovat lähinnä loukkaajan sisäisestä senhetkisestä tilasta. Ja miksi minä siitä lämpöä ottaisin jos jollain on henkisesti pinna kireällä ja minä satun joutumaan sen purkauksen kohteeksi?

vielä tietysti sillä varauksella, että seurasta riippuen tietty hienotunteisuus kannattaa muistaa, vaikka ei varsinaisesti aikoisikaan loukata, siis esim. jostain mielenterveysongelmista en tuntemattomammassa seurassa alkaisi heittää huumoria, ja toisaalta hyvien ystävien kohdalta varmaan jo tietää ne kipupisteet, joille he eivät vielä pysty nauramaan.



Mutta noin muuten, ei sitä loputonta kaiken varomista ja sanojen pyörittelyä jaksa, jos toinen loukkaantuu melkein mistä tahansa. Varsinkin jos loukkaantumiseen yhdistetään pitkävihaisuus päälle, eikä toisaalta voida mitenkään järkevästi sanoa, että toi aihe ei nyt ollu oikein kiva, että mennäänkö eteenpäin.

En voi muiden loukkaantujien puolesta puhua mutta itseäni loukkaa eniten se etten saisi mistään loukkaantua, etteivät vaan kaverit ota nokkiinsa siitä että loukkaannun.



Onneksi minulla on ystäviä joiden seurassa saan loukkaantuakin jos siltä tuntuu. En edes loukkaannu heidän seurassa niin helposti enää.

hyvä kirjoitus, miksi kaikkea pitäisi sietää muka huumorin varjolla, eikä suoraanpuhujalla ole mitään vastuuta sanomisistaan.

Vähän sama asia on seksuaalinen häirintä esim. työpaikoilla, monesti naiset, johon se useimmiten kohdistuu, leimataan huumorintajuttomiksi tiukkapipoiksi. Minä en kuitenkaan voi ymmärtää, että onko ihmisillä jokin perustavanlaatuinen oikeus heittää muka hauskana juttuna, jotain typerän seksististä, joka loukkaa työkaveria hänen sukupuolensa vuoksi. Onko ne jutut mahdoton jättää sanomatta?

Meni hieman aiheen ohi, tiedän kyllä tyypin, josta ap:n teki aloituksen, heitä välttelen vaikka en todellakaan ole mikään vittuilija.

Itse en ole erityisen herkkänahkainen tai loukkaannu pienistä. Silti en käsitä, miksi moni räväkkänä ja rempseänä itseään mainostava ei tajua olevansa useimmiten yksinkertaisesti vain huonokäytöksinen ja veemäinen naisihminen, joka on henkisesti yläkoululaisen tasolla. Työpaikalla näitä on nähty ihan tarpeeksi, ovat usein aika kateellista porukkaa, jonka hurtti huumori johtuu siitä, ettei erilaisia tai vähänkään itseään parempia ihmisiä siedetä. Heitä sitten syytetään herkkähipiäisyydestä tai huumorintajuttomuudesta, eikä tajuta, että kyse on aikuisten ihmisten käytöstavoista, joita Suomessa ei oikein hallita.

vielä tietysti sillä varauksella, että seurasta riippuen tietty hienotunteisuus kannattaa muistaa, vaikka ei varsinaisesti aikoisikaan loukata, siis esim. jostain mielenterveysongelmista en tuntemattomammassa seurassa alkaisi heittää huumoria, ja toisaalta hyvien ystävien kohdalta varmaan jo tietää ne kipupisteet, joille he eivät vielä pysty nauramaan.

Mutta noin muuten, ei sitä loputonta kaiken varomista ja sanojen pyörittelyä jaksa, jos toinen loukkaantuu melkein mistä tahansa. Varsinkin jos loukkaantumiseen yhdistetään pitkävihaisuus päälle, eikä toisaalta voida mitenkään järkevästi sanoa, että toi aihe ei nyt ollu oikein kiva, että mennäänkö eteenpäin.

eli siis toi, että herkkänahkainen vois sanoa että toi aihe ei nyt ollu oikein kiva.

Mä siis oon se herkkis, joka kysyi aiemmin neuvoja. Mä ilolla käyttäisin tuota vinkkiä, jo siksi että puolet mun herkkänahkaisuudesta on sitä, että mä pelkään että mä en koskaan saa sanoa takaisin kun mulle nälvitään, joten mä oon jo valmiiksi kestovittuuntunut ja hälytystilassa siitä, että kaikki pitää aina vaan niellä.

Muttta voiko ihmisille oikeasti sanoa, että toi nyt ei ollu oikein kiva aihe? Mun perstuntuma on, että jos sanoo tuolla tavalla takaisin, niin sitten se ei-herkkis onkin yhtäkkiä ite herkkis ja loukkaantuu! Olenko väärässä vai pystyttekö sitten sanomaan neutraalisti takaisin, että okei, hyvä kun sanoit, mä en tajunnut että tää on huono aihe. Mä en oikein usko siihen. Tai vaikka sanoisittekin, niin aika usein käy niin, että selän takana sitten panetellaan ja naureskellaan että voi vittu se on sekä herkkänahkainen että naurettava.

Olen ollut itse kolmantena osapuolena todistamassa tapauksia, jossa tällainen tilanne on ollut ja tilanne on näennäisesti sovittu. Sitten olen ollut paikalla taas kuuntelemassa, kun se toinen osapuoli on naureskellut sille herkkikselle (joka on osoittanut sietokykynsä rajat), että se vasta naurettavaa oli.

Mä vähän veikkaan että oikeasti herkkänahkaisuus on pattitilanne, koska muuta ratkaisua ei ole kuin lakata loukkaantumasta. Tasainen pikkukänni voisi olla hyvä, silloin ei paljon asiat harmita : D

valitettavasti se ei ole tarpeeksi mahdollista.



(Sitäpaitsi se varominen on ihan turhaa, AINA se jostain kuitenki löytää aiheen loukkaantua...)

eli siis toi, että herkkänahkainen vois sanoa että toi aihe ei nyt ollu oikein kiva.

Mä siis oon se herkkis, joka kysyi aiemmin neuvoja. Mä ilolla käyttäisin tuota vinkkiä, jo siksi että puolet mun herkkänahkaisuudesta on sitä, että mä pelkään että mä en koskaan saa sanoa takaisin kun mulle nälvitään, joten mä oon jo valmiiksi kestovittuuntunut ja hälytystilassa siitä, että kaikki pitää aina vaan niellä.

Muttta voiko ihmisille oikeasti sanoa, että toi nyt ei ollu oikein kiva aihe? Mun perstuntuma on, että jos sanoo tuolla tavalla takaisin, niin sitten se ei-herkkis onkin yhtäkkiä ite herkkis ja loukkaantuu! Olenko väärässä vai pystyttekö sitten sanomaan neutraalisti takaisin, että okei, hyvä kun sanoit, mä en tajunnut että tää on huono aihe. Mä en oikein usko siihen. Tai vaikka sanoisittekin, niin aika usein käy niin, että selän takana sitten panetellaan ja naureskellaan että voi vittu se on sekä herkkänahkainen että naurettava.

Kaikkia mainitsemistasi skenaarioista voi käydä. Joku on niin fiksu että heti vaihtaa puheenaihetta jos saa tiedon että joku loukkaaantuu, ja ei puhu siitä takanapäinkään pahaa. Joku kyllä vaihtaa puheenaihetta mutta jos hänellä on juoruilutapa, voi sitten kun et ole itse paikalla tosiaan puhua että onpa huumorintajuton herkkis se rva x ja kertoa juorukaverilleen koko tapauksen. Joku voi tosiaan suutahtaa samantien tai loukkaantua. Mutta mitä sitten, missään näissä vaihtoehdoissa ei sinua ole oikeasti mitenkään vahingoitettu. Ei se vaarallista ole jos toinen loukkaantuu tai vähän suutahtaa.

Kaikkia mainitsemistasi skenaarioista voi käydä. Joku on niin fiksu että heti vaihtaa puheenaihetta jos saa tiedon että joku loukkaaantuu, ja ei puhu siitä takanapäinkään pahaa. Joku kyllä vaihtaa puheenaihetta mutta jos hänellä on juoruilutapa, voi sitten kun et ole itse paikalla tosiaan puhua että onpa huumorintajuton herkkis se rva x ja kertoa juorukaverilleen koko tapauksen. Joku voi tosiaan suutahtaa samantien tai loukkaantua. Mutta mitä sitten, missään näissä vaihtoehdoissa ei sinua ole oikeasti mitenkään vahingoitettu. Ei se vaarallista ole jos toinen loukkaantuu tai vähän suutahtaa.

Joo, hyvä pointti. Mä itse olen kyllä siinä onnellisessa tilanteessa, että uskallan myös itsekin välillä suuttua ja tiedän selkäydintasolla, että pienet kähinät tulee ja menee eikä se ole vaarallista. Mutta ei se vie pois sitä, kuinka kammottavan äklöä on tulla leimatuksi naurettavaksi selän takana ja kun tietää että sitä tapahtuu muille, tietää että sitä tapahtuu itsenkin kohdalla ja että mulle naureskellaan. Jos on huono itsetunto, niin se on niin kauheen musertavaa ettei mitään rajaa. Avoimet rähinät olisikin ok mutta toi että teeskennellään edessä päin että asiat on ok ja selän takana panetellaan on jotain musertavaa.

No, mut ei liity enää aiheeseen. Musta oli mahtavaa nähdä teidän vastapuolen ajatuksia tässä ketjussa. Se jos joku auttaa asettaa tilanteita ja omaa käytöstään mittasuhteisiin. Ens kerralla kun oon loukkaantumaisillani, niin osaan ehkä toimia paremmin.

Kiitos kaikille, ja ap, tää oli hyvä avaus!

Pari tyyppiä tuttavapiirissäni on niin yliherkkiä ja traumatisoituneita että niiden kanssa ei voi olla oma itsensä, kun jokaista sanaa saa varoa, ettei herkkis vedä hernettä nenäänsä ja ota itseensä.

että oletko ihan perustyyppi vai näitä "rempseitä omia itsejään" jotka laukovat siis törkeitä kommentteja milloin mistäkin ja sitten ihmettelee jos/kun joku pahoitaa mielensä..

itsensä hyväksymisen suhteen. Muiden mielipiteitä tai satunnaisia kommentteja ei osata asettaa omaan arvoonsa, vaan kaikesta vedetään suuri draama ja ollaan niin marttyyriä että. Ja pahintahan on, jos tästä joka asiasta loukkaantumisesta huomauttaa. Se on ilmeisesti se pahin loukkaus :)



Hulluja tyyppejä, joita tapaa erityisesti naisvaltaisilla aloilla ihan liikaa. Ei niistä kukaan työkaveri saati esimieskään pidä, joten urakehitys ei kyllä kulje tuon ominaisuuden kanssa käsi kädessä. Yleensä se joka asiasta loukkaantuminen lakkaa, kun ihminen pääsee terapian tai joutuu muuten pohtimaan omaa psyyken rakennettaan ja tapoja regaoida asioihin.



Sietämätöntä on olla tekemisissä moisten epätasapainoisten friikkien kanssa, mutta työpiireissä täytyy vaan kestää ja ottaa huumorilla. Ei sitä selän takana päivittelyä voi välttäkään, jos jonkun toiminta on neuroottisen epävarman oloista ja tuo toiminta vaikuttaa koko työyhteisön arkeen.



Suosittelisin kyllä teille yliherkille yksilöterapiaa tai muuta puuttumista tuohon vainoharhaisuuteen. Se ei nosta elämänne laatua vaan tekee teistä halveksittuja hylkiöitä, joille kukaan ei edes halua puhua. Onneksi tuo asenne tulee yleensä ilmi jo työntekijöiden koeaikana.

puolet mun herkkänahkaisuudesta on sitä, että mä pelkään että mä en koskaan saa sanoa takaisin kun mulle nälvitään, joten mä oon jo valmiiksi kestovittuuntunut ja hälytystilassa siitä, että kaikki pitää aina vaan niellä.