KAKSIKIELISYYDESTÄ

Kiitos kovasti rohkaisevista vastauksista! Jospa se näin monikielisenäkin menisi. Hieno pääoma sellainen kielitaito, voikun olisi itselläkin ollut sillon joskus tällainen tilaisuus.

Kirjallisuutta tuntuu olevan aika vähän saatavilla, mutta saithan jo hyviä vinkkejä. Tästä linkistä löydät esitteen " Ge ditt barn en gåva" :

http://www.folktinget.fi/fi/index.html



Meidän perheessämme on vain kaksi kieltä, suomi ja vietnam, mutta en usko kolmannen kielen sotkevan, kunhan kieliä käytetään johdonmukaisesti alusta alkaen. Kaksi-/monikielisyydestä on usein lapselle hyötyä (voi tutustua moneen kulttuuriin, saa kielipääomaa, kehittää ajattelukykyä jne.), mutta mä olen ajatellut, että on myös vanhemman oikeus puhua lapselle tunnekielellään.



Leikkikää lapsen kanssa molemmilla kielillä (kumpikin omalla kielellään), lukekaa, lorutelkaa, hankkikaa kontakteja erilaisiin ihmisiin (-> eri puhetyylejä). Ihan vauvasta lähtien! Puhukaa, puhukaa ja selittäkää. 2-vuotias tyttömme on kielellisessä kehityksessä vähän ikäisiään edellä. Vaikka hän osaa vietnamia selvästi suomea huonommin, vietnaminkin taito on ikätasoon nähden riittävä. Tyttö lainaa sujuvasti sanoja toisesta kielestä, jos ei osaa/muista oikeaa sanaa. Hän on myös vähän laiska: kun suomi tulee helpommin, sillä on luonnollista aloittaa. Isän täytyy vähän houkutella tyttöä puhumaan. Mutta pakottaa ei saa!



Tyttö alkoi siinä 1,5-2 -vuotiaana tajuta, että äiti sanoo näin ja isä sanoo noin. Hän kysyy usein multa, miten isä sanoo jonkin asian tai esineen nimen. Jännä muuten tuo lapsen logiikka: tässä yksi päivä tyttö sanoi ihan tahallaan " peppu" kun piti sanoa " Puppe" . Mä luulin, ettei tyttö oikeasti osaa sanoa " Puppea" , mutta sitten kuulin, kun likka sanoi isälle vietnamiksi " Minä kiusaan äitiä" !

Sori, en osaa ap:tä auttaa, mutta kyselisin olisiko jollain kokemusta yhdistelmästä suomi/arabia ja suomessa asutaan?

Täällä myös huhtis...



Minä puhun suomea, mieheni on ruotsalainen ja asumme Saksassa, eli kolmen kielen sekamelska. Ei kyllä ole ainakaan vielä ollut mikään sekamelska. Esikoisemme oli 3v kun muutimme Saksaan. Sitä ennen oli ollut ruotsinkielisessä päiväkodissa Suomessa ja puhui suomea ja ruotsia sujuvasti. Oppi täällä päiväkodissa tosi nopsaan saksaa ja nyt on siis koulussa ja puhuu kaikkia kolmea kieltä hyvin. Ei siis tietenkään tarkoita että puhuisi kieliä (ainakaan suomea ja ruotsia) samalla tavalla kuin yksikieliset puhujat, välillä sanoja katoaa, taivutukset saattavat mennä väärin jne mutta iloisena puhuu kaikkia kieliä eikä sekoita niitä. Pääasia on että into on tallella ja että tyttö puhuu. Saksasta tulee (ellei jo nyt ole) hänen vahvin kielensä, luonnollisesti koska on koulukieli.



Taaperomme on 2v5kk ja puhuu parhaiten suomea. Mutta kun puhuu isän kanssa niin yrittää kaiken sanoa ruotsiksi, sanavarasto vaan on vielä pienempi kuin suomessa. " jag måste också ha namia" . Taaperon saksan kieli rajoittuu toistaiseksi dankeen, tschüssiin ja halloo:hon, saksalaisille yrittää puhua ruotsia. Poika alottaa päiväkodissa ensi syksynä joten siellä sitten oppii saksaa.



Vauva on tosiaan tuon 9kk ja äidin valtavaksi riemuksi sanoo " äittii" =))



Esikoinen rupesi ihan heti alusta tajuamaan että puhumme miehen kanssa eri kieliä, tuo keskimmäinen oli 1v6kk kun sanoi isälle ekat sanat ruotsiksi ja tuntui hiffaavan että ukkopaha ei muuten ymmärrä...



Itse tutkin kaksikielisyyttä ja olen sitä mieltä että niin kauan kun lapsella on intoa on kaikki hyvin. Pienet virheet eivät haittaa mitään eikä pitäisi olettaa että lapsi oppii kaikkia kieliään yhtä sujuvasti kuin yksikieliset. Eihän hänellä edes ole tarvetta siihen. Jos lapsi välillä kieltäytyy puhumasta jotakin kieltä niin häntä ei missään nimessä saisi rankaista vaan jatkaa säännönmukaisesti. Niin, puhukaa siis aina omia kieliänne, se auttaa todella paljon lasta hahmottamaan tilanteen. Itse kyllä esim. laulaa loilottelen kielellä kun kielellä enkä ole siitä nähnyt mitään harmia tulevan.



Toivottavasti tästä oli jotakin apua =) Kaksikielisyys on todellakin rikkaus lapselle!

ja ymmartaa neljatta (englanti). suomi siis aidin ja aidin sukulaisten kanssa, saksa isan ja isan suvun, ranska tarha- ja ympariston kieli, lisaksi englanti isan ja aidin valinen kieli. teillakin taitaa kuvauksestasi paatellen olla oikeastaan kyse moni- eika kaksikielisyydesta jos ymmarran oikein?



otimme tassa " tietoisen riskin" , monien mielesta kolmi- tai nelikielisyys oli etukateen ihan mahdoton juttu ja meita peloteltiin ettei tytto opi kunnolla mitaan kielta... tama siis yleensa ihan maallikkojen (yleensa yksikielisten) taholta, konsultoin sitten muutamaa kielitieteilijaakin asiasta ennen tyton syntymaa eivatka he olleet ollenkaan huolestuneita. no, tytto puhuu ikaisekseen taysin hyvaksyttavasti (ts. samalla tasolla kuin moni yksikielinenkin) kaikkia kolmea aktiivikielta, kayttaa lyhyita lauseita, osaa kertoa tarinoita, kieliopissa ja sanavarastossa tietysti parantamisen varaa mutta niin on yksikielisillakin tuossa vaiheessa. itse hyvin perilla siita etta kyseessa on kolme eri kielta, kysyy aina uuden asian tullessa eteen erikseen isalta ja aidilta miksi kumpikin sita kutsuisi, ja kaantaa myos varsinkin isalle suomesta saksaan jos huomaa ettei toinen ymmarra (itse osaan hyvin saksaa, tyttokin sen on ilmeisesti huomannut eli ei pahemmin minulle kaantele). tytto korjaa myos meita jos puhumme " vaaraa" kielta eli siis esim. minua jos puhun saksaa tai ranskaa hanelle.



sellaista olen kuitenkin joskus kuullut etta koska poikien kielen kehittyminen on yleensakin hitaampaa kuin tyttojen, monikielisen pojan kielen kehitys saattaa olla vielakin hitaampaa (joillain monikielisilla tytoillakin on puheenkehityksessa hidastuma alussa yksikieliseen verrattuna, mutta se kiritaan yleensa helposti kiinni ja sitten onkin tuplasti/triplasti jne sujuvia kielia). saapa nahda, meille on lahiaikoina syntymassa poika eli katsotaan miten homma onnistuu hanen suhteensa. ainoa tilanne missa miettisin monikielisyytta uudestaan olisi jos lapsella olisi todettu jonkinlainen puheeseen vaikuttava kehityshairio, siina tilanteessa yksikin kieli on usein enemman kuin tarpeeksi.



mitaan hyvia kirjoja aiheesta en ikava kylla osaa suositella, olen niita kylla itse katsellut mutta aidosta monikielisyydesta on minusta hyvin vahan mitaan materiaalia olemassakaan, perinteisesta kaksikielisyydesta (varsinkin sellaisesta etta toisen vanhemman kieli on myos ympariston kieli, ja toisen sitten " vahemmistokieli" ) enemmankin. tietysti monikielisyydessa tarvitaan enemman vanhempien aktiivisuutta kuin yksikielisyydessa jossa kieli opitaan ikaan kuin " osmoosin" kautta; mekin luemme tytolle paljon kotona seka isan- etta aidinkielella, katselemme videoita jne. eli aktiivisesti yritamme pitaa kaikkia kielia ylla.



muiden monikielisten kanssa jutellessani olen huomannut etta jos yhta kielta kaytetaan suhteessa huomattavasti enemman kuin toista (esim. siksi etta lapsi on kotona yhden vanhemman kanssa ja toinen tekee pitkaa paivaa toissa, tai jos yksi kieli on kotikieli ja toista puhutaan vain tarhassa), niin se vahemman kaytetty kieli edistyy huomattavasti hitaammin, mika onkin ihan loogista; lapsi saattaa myos jotenkin hylkia tai vierastaa tata kielta. meilla ei kuitenkaan ole ollut tata ongelmaa kun olemme molemmat kokopaivatyossa ja suomi ja saksa ovat edistyneet aika samanlaista vauhtia, ja tietysti myos ranska. tytto ei ainakaan viela " hylji" mitaan kielista vaan puhuu mielellaan kaikkia kolmea. ei myoskaan selvasti koe yhta kielta enemman " aidinkielekseen" kuin kahta muuta.



kysy lisaa jos kiinnostaa, tama on mun lempiaihe. ;-)



ai niin, yahoossa on sellainen ryhma kuin kaksikielisyys, eli jos kiinnostaa niin sielta voi loytaa vertaistukea.

Meillä on myös kolme kieltä, suomi, ruotsi ja norja. Pähkinänkuoressa, on kai tärkeintä olla johdonmukainen niin, että puhutaan lapselle aina omaa kieltä, varsinkin alussa. Huomaan, että meillä suomi on jäänyt heikommaksi, koska lapset puhuvat tarhassa ja pihalla kavereidensa kanssa norjaa, ja ruotsi samankaltaisuutensa vuoksi on siksikin parempi. Toisaalta jo viikko suomessa parantaa kielitaitoa huomattavasti.



Opeta lapselle omalla kielelläsi lauluja, loruja ja lue paljon, se opettaa lasta käyttämään myös mielikuvitusta ko. kielellä. Meillä lapset keskenään leikkivät norjaksi myös kotona... Yritän monesti saada leikkiä aikaan suomeksi, mutta aina jossain vaiheessa se lipsahtaa norjaksi.

ja on mielestäni saanut kiinnostuksen myös muihin kieliin. Ei ihmettele, kun yksi kaveri puhuu äidilleen saksaa ja toinen englantia, vaan haluaisi oppia myös niitä kieliä. Ikää on vasta 4v.