Minusta nimen tulee olla sellainen, ettei sen oikeinkirjoituksesta tule missään tilanteessa mitään epäselvyyksiä.

...mutta että muuten suurin osa nimiä on kyllä sellaisia, että riippuu ihan siitä, missä päin lapsi tuleekaan elämäänsä viettämään, kuinka paljon joutuu selittelemään. Ja ei näitä asioita voi niin arvatakaan etukäteen. Minullakin oli varsin yksiselitteinen (minusta) ja tavallinen tyttönimi, ja silti sain tavata sitä koko koulu-urani. En tajua, miksi se aina kirjoittaa jotenkin väärin. Samoin perisuomalainen tavis-etunimi meni väärin säännöllisesti jo lapsena. Aikuisikäni olenkin asunut ulkomailla ja tietenkin saanut tavata joka yhteydessä koko perisuomalaisen nimeni. Eipä tuosta niin kamalasti ole haittaa.

Eilen kerroin poikani nimen joka on Oskari, virkailija kysyi kirjoitetaanko se C:llä vai K:lla :D



Oscari kuulostaiskin hienolta ;) !

tuollaista nimeä voi käyttää vaivihkaa muiden " testaaamisessa" . Itselläni on nimi, jota esiintyy sekä kaksois- että yksöiskonsonanttimuotoisena. Mm. eräs exäni sukulainen kutsuu minua vuosikausien jälkeenkin väärällä versiolla, mikä mielestäni osoitti joko, että

a) hän ei ole niin kiinnostunut muista ihmisistä, että vaivautuisi keskittymään näiden nimien opetteluun

b) hän ei ollut niin kiinnostunut minusta, että viitsisi opetella nimeni.



Totta kyllä, ainainen nimen tavaaminen on hieman ärsyttävää. Onneksi omani on kuitenkin aika helppo.

Vierailija:

Eilen kerroin poikani nimen joka on Oskari, virkailija kysyi kirjoitetaanko se C:llä vai K:lla :D

Oscari kuulostaiskin hienolta ;) !

Tämä on tätä nykyaikaa =D.

ap

ja kertoo siitä, että nykyään saattaa silti joutua tavaamaan nimeä, vaikka olisi kuinka antanut " normaalin" nimen. Johtuen ihan siitä, että muut antavat niitä c-nimiä ynnä muita.



Omalla lapsellani on nimi, joka kirjoitetaan ja lausutaan samalla tavalla eikä siinä luulisi olevan mitään epäselvyyttä. Silti se monesti käsitetään ihan väärin.