Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko muita kotiäitejä, jotka ovat ihan loppu? Tai onko mulla jotain masennusta?

Vierailija
12.05.2008 |

Mulla pitäis kaikki olla OK. Kolme lasta, ihan hyvä aviomies ja koti. Mä vaan olen jotenkin aivan loppu kaikkeen... tuntuu ettei mulla ole mitään muuta elämässä kuin lapset ja niiden sairastelu ( pienin 8kk sairastellut korvatilehduksia ja keuhkoputkentulehduksen ja on koko ajan jotain yskää tai nuhaa) sekä kauheet tappelut! Mies on paljon töissä ja vapaallakin tuntuu kehittävän itselleen aina jotain ohjelmaa. Tuntuu ettei mun mielipiteellä ole missään mitään merkitystä, mies kyllä kysyy aina että sopiiko jos hän tekee näin tai näin, mutta olkoon mun vastaus mikä tahansa niin aina se tekee kuten itse haluaa. Omaa aikaa mulla on 0-2 tuntia/ vko.

Päälle päätteeksi mies voitti viikonloppumatkan 4:lle ulkomaille, mutta enhän mä voi lähteä kun tää meidän kuopus on niin kiinni mussa ettei sitä voi jättää hoitoon = kukaan ei suostu ottaa sitä hoitoon. Jotenkin tuntuu että mut on kahlittu tänne kotiin eikä mulla ole oikeutta vaatia mitään saati lähteä minnekään. Elämäni ensimmäistä kertaa olen ajatellut, että loppuis tääkin paska....mut on kai venytetty näiden kolmen lapsen kanssa nyt äärimmilleen vielä kun tuo kuopus on ollut ns. vaativa vauva ja edelleen haastava kitisijä ja tosiaan koko ajan kipeä! Ja mä olen sitä tyyppiä, että kaikki pitäis itse hoitaa siis lapsia en juuri hoitoon vie kun se tuntuu kerjäämiseltä tai siltä etten pärjää. Luin perhelehden kympin äiti- jutun ja se tuntui tutulta, mutta miten voisin muuttaa elämääni, että nautin tästä ja näistä lapsista kun ovat pieniä? Olenko masentunut tai onko tää vaan jotain kyllästymistä? Ja miten mies ymmärtäis että jos mä annan 110% ittestäni tälle perheelle niin hänkin vois antaa edes sen 50% !?

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies oli viikon kesälomalla ja ei tehnyt yhtään mitään kotona :( naureskeli vaan kun kerroin olevani loukkaantunut tästä.

Olin eilen vapaalla, (järjestin itse hoitajan) niin jaksan ehkä taas muutaman päivän puurtaa eteenpäin. Meillä kaksi lasta, mutta molemmat ovat todella vaativia ja taas kipeinä. Kyllä kyllästyttää minuakin.

Meillä ei todellakaan ole siitä kyse, että mies ei saisi tehdä mitään ja en edes arvostele hänen tapaansa toimia. Siitä huolimatta mieskin on tyytymätön koko ajan.

En koe olevani masentunut, mutta tympääntynyt kyllä. Onneksi työt alkaa elokuussa!

Vierailija
2/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

piakkoin, jos se vaikka auttais. Yksi juttu unohtui laittaa... Se, että olin vähän aikaa sitten kipeä ( korkeassa kuumeessa) ja miehelläni oli vapaapäivä silloin, mutta jätti mut sitten kolmen lapsen kanssa kotiin kun hänellä oli isänsä kanssa jotain asioita, jotka olis pitänyt hoitaa ja ajat sitten!! No ne asiat hoidettiin sitten vaimon ollessa kipeenä, puoli tajuttomana!! Kivaa oli hoitaa lapsia kun ei itsekään tahtonut pystyssä pysyä. Olisin voinut pyytää vaikka äitiäni lasten kanssa, mutta en todellakaan kehdannut kun mies on vapaapäivällä... Että näin mies mua arvostaa!!

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutama vuosi sitten. Tilanne oli lähestulkoon sama. Omaa aikaa ei ollut yhtään, ei edes tuntia päivässä. Yöt oli vapaata, sen ajan mitä lapset nukkuivat. Vauva vaati kuitenkin huomiota parintunnin välein. Elämääni vaikeutti vielä se, että toiseksi nuorin poikamme sairastaa pahaa infektio astmaa, sekä korvatilehdus kierre on myös tullut tutuksi. Vanhimmalla pojalamme on ad/hd, sekä muita siihen liittyviä ongelmia, joetn hän vatii melkein 100% läsnäolon vanhemmalta. Miheni on jatkuvasti töissä, hän on yrittäjä. Kotosalla viettää nykyäänkin aikaa muutaman tunnin illassa. Itselläni ei ole autoa, sillä perheen auto on miehen käytössä. Tuntui että olen täysin yksin neljän pienen lapsen kanssa. Kuljetukset kävellen esikouluihin, neuvolareissut jne, alkoivat tuntua täysin ylivoimaisilta.



Ystävät ja sukulaiset asuvat niin kaukana, ettei heiltä edes voinut pyytää hetkeksikään apua. Jaksoin vuoden verran olla sanomatta kenellekkään siitä, että olen aivan loppu. Lopulta keräsin rohkeutta ja puhui asiasta nuorimman lapsen neuvolassa. Sen jälkeen kaikki on mennyt parempaan suuntaan.

Sain ad/hd lapselle kotiin avustajan. Avustaja käy kerran viikossa, mutta viettää pojan kanssa koko päivän. Se on jo suuri helpotus. Lisäksi samana päivänä käy lapsillani kotona hoitaja, joka myös viettää 6 tuntia aikaa lasten kanssa.

Vaikka tämä on vain kerran viikossa, auttaa se jaksamaan eteenpäin. Ja saan tehdä kotiaskareita ihan yksin, omassa rauhassa. en kadu yhtään, että pyysin edes pientä apua tähän arkeen.



Nyt olen ainakin itse päässyt yli pahasta väsymyksestä ja uupumuksesta, jo pelkkä puhuminenkin auttaa suunattomasti. Odotan viidettä lasta syntyväksi sykyllä, ja luulen että pystyn nauttimaan tästäkin tulevasta vauva ajasta ihan eritavalla kuin aiemmin.

Kannatan siis sitä, että otat asian puheeksi neuvolassa, tai ihan missä vain mistä voit saada apua arkeen. Se kannattaa.

Vierailija
4/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut kotona 4 vuotta. Oma sukuni asuu kaukana, ainut apu täällä on anoppi, joka on itsekin kiireinen. Häneltä jos pyydän apua niin aina tunnen "kerjääväni", ja useimmiten hänelle ei käy.



Meillä on kaksi lasta, mies paljon poissa. Olen tosi väsynyt, ja joskus uhmaikäisen kanssa tapellessa käy mielessä että kun pääsisi vaan pois, ei jaksa enää.



Nyt olen menossa töihin elokuussa, rehellisesti myönnettynä oikein odotan sitä.



Jaksuja vain Ap:lle

Vierailija
5/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siitä se sitten pikkuhiljaa on helpottanut.



Kysymys, miksi ettei lähde sille viikonloppureissulle koko perhe??? Tiedän, että se oli neljälle, mutta uskon että alle 1-vuotia menee samaan "pakettiin" ainakin pienellä lisämaksulla. Kuullostaa että yhteinen hupiviikonloppu olisi juuri se mitä tarvitsisitte, joten tarkistapa vielä tilanne!!!!!!!

Vierailija
6/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olis toki lähdetty ilomielin koko perhe, mutta säännöt oli nyt tällaiset.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

elä enää jää odottamaan vaan hae päivähoitoon ainakin osa lapsista ja puhu neuvolassa olostasi.olisi myös tärkeää luoda pelisäännöt kotitöistä ja tasapuolisesti lähde sinäkin omiin menoihin tykkää mies tai ei.

Vierailija
8/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Odotan kolmatta lasta ja päätin laittaa kaksi vanhinta lasta osapäivähoitoon syksyllä. He ovat silloin 4v ja 2v. Olen ollut kiinni lapsissa koko ajan ja tekisi mieli mennä töihin. Taidan palata vuoden päästä syksyllä töihin. Vähän epäilyttää, että miten ehdin tehdä illalla kotityöt, mutta aika näyttää. Mulla ei ole sukulaisia lähellä auttamassa, joten siksi laitan lapset osapäivähoitoon. Lisäksi mies tekee pitkää työpäivää ja myös viikonloppuisin välillä töitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilanteesi kuulostaa ihan sietämättömältä. Musta on turha kärvistellä koko ajan lasten kanssa, että varmasti tulisi nautittua pikkulapsiajasta. Enemmän nautit, kun teet välillä jotain muuta. Eli tässä neuvot.



- Sano miehellesi, että tästä lähtien harrastat vähintään kerran viikossa jotain esim. liikuntaa tiettyyn aikaan tiettynä päivänä. Miehen velvollisuus on hoitaa välillä lapsia, siinä ei auta mitkään mutinat.



- Menkää jonnekin matkalle koko perhe, jos suinkin on varaa. Isommat lapset hoitoon, jos se on mahdollista.



- Jätä välillä isommat hoitoon miehelle ja käy jossain vauvan kanssa. Onko teillä päin vauvajumppia tms?



- Järjestä hoitaja aina välillä esim Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Ei ole mitään järkeä sinnitellä väkisin yksin sankariäitinä, kukaan ei KOSKAAN palkitse siitä.



Ihan oikeasti naiset, laittakaa miehenne vastuuseen perheestä, siitä hyötyy koko perhe!

Vierailija
10/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuli ihan kumma tunne kun luin sun juttuasi, ap. Kuulosti niin tutulta! Itse olin myös kuumeessa vähän aika sitten ja miehellä oli taas jotain pelejä, mutta onneksi itse älysi kysyä äidiltään, ottaako muksut hoitoon. En nimittäin olisi päästänyt miestä lähtemään, jos ei olisi hoitanut lapsille hoitajaa. Olen itse alkanut nyt pitämään huolta siita, että minullakin on omaa aikaa. Viimeiset neljä vuotta on menty lasten ehdoilla ja nyt on tullut mitta täyteen.Edelleen toki mennään lasten ehdoilla, mutta nyt kuvioihin kuuluu myös äidin omat jutut. Luuhaan kaikki kutsut (lastenvaate, tupperit, meikkikutsut ym.) läpi, ilman lapsia tietenkin, vaikka ei olisi aikomustakaan ostaa mitään. Silloin saa muutaman tunnin tauon siitä ainaisesta kinuamisesta.



Sinuna yrittäisin saada lapsille hoitajan keinolla millä hyvänsä. Ja mies mukaan hoitajan etsintään! Onnistuisiko vaikka, jos veisit osan lapsista toisenn paikkaan ja osan toiseen. Jaksamisen kannalta on tosi tärkeää, että mieskin osallistuu arjen pyörittämiseen. Jos ei muu auta, pistä lukemaan tämä ketju, jos se sitten vaikka aukeaisi miehellekin. Siis se, että aina ei vaan jaksa tehdä kaikkea yksin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terästäydyhän nyt ja nappa itseäsi niskasta! Jos ukko on huono, pistä vaihtoon, mutta luulenpa ettei se taida vaihtamisella kummeta tuo sun olotila. Ala etsiin töitä, niin pääset hetkeksi hengähtään lapsistasi, niin johan muuttuu elämä helpommaksi.

JA tiedän kyllä, että raskasta sulla varmasti on. Niin on mullakin. Mies on yrittäjä eikä kotona juuri näy. Meillä on kolme lasta, iät 7,5 ja 3. Eikä tosiaankaan ole minkäänlaista hoitoapua mullakaan ollut. Sukulaiset vähissä ja sairaita itsekkin, ystävät kaikonneet perheytymisen myötä. EIkä tästä paljon ole päässyt uusia sosiaalisia verkostoja luomaan. Kun pienin oli vauva, saattoi hyvinkin mennä kolmekkin kuukautta, että sain oman vapaahetkeni. Ja sekin tarkoitti tuli pyrstön alla kaupassa käymistä. Ei tässä paljoa harrastella vieläkään. Tosin olen nyt myös itse miehen yrityksessä töissä ja lapset päivät hoidossa ja koulussa. Silti ei ole omia vapaita. Ei pääse kuntosalille tai napatanssiin, kampaajalle tai hierojalle, Ei edes lenkille, Mutta kyllä tämä tästä, Lapset kasvaa ja elämä helpottuu. Ja henkäistä saan vähän päivisin, kun ei tarvi kuunnella lasten ainaista tappelua. Mietippä, mikä oikeasti on ongelmasi ja tee asialle jotain! Niin minäin tein.

Vierailija
12/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kehutte miestänne ihan hyväksi, ja perään pitkä valituslista puolison laiminlyönneistä perhettä ja parisuhdetta kohtaan. En voi tajuta kuka nainen suostuu elämään tuollaisessa suhteessa.

Meillä mies hoiti kaksi ekaa lasta äitiysloman jalkeen ja vasta kolmannen kanssa mä jäin kolmeks vuodeks kotiin. Mies tekee pitkää päivää, mutta on vapaa-ajan kotosalla. Ei onneksi edes halua lähteä mihinkään, koska hän on monesti ainoa aikuinen, jonka tapaan päivän aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

On vähän eri asia kun on vauvaikäisiä jotka sairastaa ja pieniä lapsia, joiden hoidosta vastaa ihan yksin kuin oma tilanteesi jossa lapset ovat jo verrattain isoja.



Parempi olisi kun et tulisi tällaiseen ketjuun vähättelemään ihmisten ongelmia! Olet aika uskomaton törppö.



Vai oletko kotiäitifanaatikko, joka pelkää että joku saattaa jopa hakea elämäänsä helpotusta viemällä lapsensa tarhaan?

Vierailija
14/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kissa pöydälle miehen kanssa. Eihän tuollainen epätyydyttävä tilanne voi jatkua. Ei kukaan jaksa loputtomiin venyä ja kantaa vastuuta jos toinen vapaamatkustaa. Ei se voi niin mennä, että äiti hoitaa kodin ja lapset yksin 24/7 ja isä tekee mitä haluaa milloin haluaa. Kenen etu se on, että äiti vetää itsensä piippuun? Ei ainakaan lasten, ei perheen ilmapiirin, ei parisuhteen eikä myöskään äidin itsensä.



Lapsille on arvokasta viettää aikaa myös isän kanssa. Vastuullinen isä tämän ymmärtää itsekin. Jos isä ei ole tätä vielä älynnyt niin vääntäkää vaikka rautalangasta. Puhu ihan suoraan miehellesi asioista. Eivät miehetkään ole ajatustenlukijoita eivätkä he välttämättä osaa yhdistää pahalla tuulella olevaa vaimoa kotityötaakkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sairas lapsi on vielä asia erikseen-kuten sinulla...

Vierailija
16/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin me ollaan ihmiset erilaisia tuntemuksinemme. Mä nautin täysillä kotonaoloajasta, kun oli aikaa lapsille, itselle ja perheelle. Nyt kun olen ollut jonkin vuoden töissä, olen ihan loppu, kun ei ole aikaa enää kenellekään, pelkkää kiirettä ja aikataulua koko elämä. Voimia meille kaikille, eri tilanteisiin!

Vierailija
17/22 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

aika lailla minun elämältäni ennen vuoden vaihdetta. Tilanne on nyt se, että olemme eronneet ja asun lasten kanssa toisella paikkakunnalla. Täällä myös sukulaisia auttamassa. Toivottavasti teillä tilanne ei mene niin pahasti solmuun kun meillä :/ Pyydä rohkeasti apua perheneuvolasta! Meillä kävi perhetyöntekijä 1xvko kun olin huonoimmillani eli masentunut. Sain omaa aikaa hänen ollessa lasten kanssa, tai pääsin esikoisen kanssa kaksin jonnekin. Lasten ja omakotitalon hoitaminen yksin kävi minulle liian raskaaksi, nyt olen tyytyväinen elämääni. Vapaatakin saan aina silloin kun lapset ovat viikonloppuja isällään :) Jotain hyvää tässäkin tilanteessa!



Voimia sinne ja koita saada se ukko tajuamaan tilanteesi, minä sain vain kommenttia, että hän ei ala minun pillini mukaan hyppiä kun pyysin apua epätoivooni...

Vierailija
18/22 |
10.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikalailla kahlittuna kotiin kahden teinitytön ja koiran kanssa. Yh olen ja toinen vanhempi ei tapaa lapsia ikinä, hoitajia ei juurikaan löydy, etenkään kaikille. Joten tuntuu aikalailla kahlitulta olo useimmiten. Onneksi sentään rakastan lapsiani ja koiraa myös.

Vierailija
19/22 |
10.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olis toki lähdetty ilomielin koko perhe, mutta säännöt oli nyt tällaiset.

Ap

Mies ja lapset menee ja sinä jäät kotiin yksin. Saatpahan ainakin omaa aikaa.

Vierailija
20/22 |
10.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

piakkoin, jos se vaikka auttais. Yksi juttu unohtui laittaa... Se, että olin vähän aikaa sitten kipeä ( korkeassa kuumeessa) ja miehelläni oli vapaapäivä silloin, mutta jätti mut sitten kolmen lapsen kanssa kotiin kun hänellä oli isänsä kanssa jotain asioita, jotka olis pitänyt hoitaa ja ajat sitten!! No ne asiat hoidettiin sitten vaimon ollessa kipeenä, puoli tajuttomana!! Kivaa oli hoitaa lapsia kun ei itsekään tahtonut pystyssä pysyä. Olisin voinut pyytää vaikka äitiäni lasten kanssa, mutta en todellakaan kehdannut kun mies on vapaapäivällä... Että näin mies mua arvostaa!!

Ap

Hei, olen tuon ajan jo elänyt, mutta sama oli tilanne meillä, mutta lapset olivat minulle kaikki kaikessa, joten ihan sama mitä mies teki. Nyt aikuisena eivät aikuiset lapset isäänsä juuri kaipaa, päinvastoin hankalana pitävät. Sitä saa mitä tilaa. Olen nyt lähtenyt reissuun, kun on huvittanut, vieraillut lasteni luona ja tai yksin kylpylään mennyt. En ota miestä mukaan, yksin jää hoitamaan taloa ja koiraa. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän yhdeksän