KOTIHOIDOSSA olleet taaperot. Miten 3-vuotiaanne ovat sopeutuneet kerhojen alkamiseen?(en tarkoita perhekerhoja)

Meillä vanhin aloitti kerhon 4-vuotiaana ja kolme seuraavaa 3-vuotiaana. Kaikki sopeutuivat oikeastaan tosi hyvin; vain yhdellä lapsella oli alkuun pieniä vaikeuksia äidistä irtaantumisessa. Syyksi paljastui lopulta näkövamma. Minä olin ollut hänen tukensa ja turvansa ja silmänsä.



Olin kyllä valmentanut lapset jo aika hyvin, he osasivat esim. pukea omatoimisesti ja vessa-asiat hoituivat. Ryhmässä he oppivat olemaan ilman vastusteluja. Pääasia kerhossa olivat ikätoverit, ei niinkään uusien asioitten oppiminen. Yhdelläkään lapsella ei alkanut sairastelukierre kerhojen alettua. Kerhoa oli 1 - 2 kertaa viikossa. Kaksi kertaa oli mielestäni parempi kuin yksi kerhopäivä.



Nuorin ei päässyt nyt 3-vuotiaana kerhoon. Hän on ollut päivät kahdestaan kotona minun kanssani ja tekisi ihan mieli erota kirkosta, kun ei enää edes kerhoon lapsi päässyt :(

sinänsä harmi kun on niin seuraa kaipaava.

jäi mielellään muutaman eka kerran kerhoon mutta sitten tuli sellainen kausi ettei halunnut mennä sinne ollenkaan. Nyt taas käy mielellään, saattaa kyllä kotona sanoa ettei halua kerhoon mutta jää todella hyvin kyllä sitten kun sisälle pääsee. POikamme taas on alusta asti käynyt siellä mielellään, mitään ongelmaa ei ole ollut vaikka on paljon ujompi kuin tyttömme.

Ja käy siis nimenomaan iltapäiväkerhossa, klo 12-16 ja sopii meille hyvin, kun ollaan kovin aamu-unisia. Eli täällä ei ainakaan pidetä iltapäiväkerhoja vanhemmille lapsille! Poika on ollut tyytyväinen, eikä kertaakaan ole itkenyt perään - pusut ja halit riittää, sitten jää katselemaan muiden touhuja ja kuulema nopeasti lähtee niihin mukaan.



Sairastanut ei ole kertaakaan kerhoon mentyään eli ainakaan täällä ei pöpt tunnu huimasti kiertävän (vaikka kerhoa on 3xvko). Positiivisia puolia sen sijaan on tullut lisää, poika esim. pukee ja riisuu nyt reippaammin itse.



Kovasti on poika tykännyt, kun saa askarrella ja leikkiä muiden lasten kanssa, suosittelen!

esikoinen (3v) aloitti kerhon loppusyksystä kun sai peruutuspaikan. Ollut siis kotona siihen asti. alku oli aika hankalaa ja kerhon täti alkoi jo suositella äiti-lapsi piiriä kun kolmaskin kerta ei oikein vielä sujunut. Itse ajattelin että onpas siinä kerhon täti kun nyt jo alkaa vihjailemaan. Lapsellamme oli senkin vuoksi sopeutumisvaikeuksia, kun meni ryhmään kesken kauden ja toiset jo tunsivat toisensa ja olivat alkuhankaluudet jo käyneet läpi. Sitkeästi vaan vein poikaa kerhoon ja nyt jo sujuu hienosti. viedessä saattaa tirauttaa tai jopa huutaakin mutta heti kun katoan näkyvistä, itku loppuu! Ja tosi iloisena aina tulee pois ja kertoilee mitä on tehty ja osallistuu kuulemma tosi reippaasti leikkeihin ja muihin. Hyvää vaan on tehnyt meidän muuten niin aralle lapselle, kun vähän on poissa kotoa ja oppii olemaan ryhmässä toisten kanssa! Olen kyllä tosi tyytyväinen että sai paikan!

Näin meillä. Lapsethan ovat yksilöitä ja reagoivat erilailla asioihin!

Kyse siis seurakunnan kerhosta. Aika kauan kesti ennen kuin sopeutuivat, mutta ovat molemmat aika arkoja ja ujoja lapsia. Myös joululoman jälkeen oli vähän hankaluuksia. Nyt sujuu kyllä taas ihan hyvin, onneksi. Meilläkin seurakunnan kerho on iltapäivällä, eipähän tarvii aamulla ainakaan kiirehtiä!



Sairasteluja on kyllä tänä talvena tuntunut olevan tosi paljon enemmän kuin normaalisti. Harmi sinänsä:(. Pojalla on taas joku räkätauti. Viimeksi oli kuumetta 3 viikkoa sitten.