Teinkö oikein? Valkoinen valhe 10-vuotiaalle pojalleni.
Isäni ajoi ojaan lähes 20 vuotta sitten ja hän ja äitini loukkaantuivat. Isäni vaikeammin ja äidillänikin oli jalka kipsissä. Isäni oli hieman alkoholin vaikutuksen alainen (promillet hieman yli 0,5).
POikani kysyi, ajoiko pappa juovuksissa, ja minä sanoin , että ei. En puhunut promilleista mitään. Nyt alkoi mietittyttään, olisiko pitänyt kertoa asia tasan tarkkaan, kuinka asia oli. Tarkkaa promillerajaa en muista, mutta se oli hieman päälle sallitun.
Pappa, siis isäni ei kuitenkaan ole juoppo, ja asia oli ja on edelleen minulle vaikea. Mitä siis 10-vuotiaalle voi jo sanoa, ja mitä ei? Meidän omassa perheessä ei alkoholia käytetä lainkaan.
Kommentit (35)
olisit voinut sanoa että pappa oli maistissa tai ottanut pari olutta. Herra isä, tapahtumasta on todella kauan, miksi totutta ei voi sanoa. tuskin se lapsi olisi muuta kommentoinut kuin minä en ikinä aja maistissa tai en ikinä juo olutta.
Missä helvetin pumpulissa te lapsia kasvatatte, ensinnäkin sinä opetat että valehtelu on ok. Totuus tulee ennemmin tai myöhemmin ilmi.
Lapsi voi tuntea olonsa ahdistuneeksi, hämmentyneeksi tms. ne on kuule tunteita joita ihan kaikki käy läpi. Se on normaalia elämää. Lapsella on oikeus tunteisiin, oppia käsittelemään ja hallitsemaan niitä. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, vastoinkäymisiä on ja tulee olemaan.
t. 23
Vaikka asiasta on joskus juteltu kaikkien lasten (3kpl) kanssa, ei kenellekkään heistä ole tullut mieleen kysyä oliko pappa ollut humalassa. Oletus on, että ei tietenkään. Aika erikoinen kysymys 10-vuotiaalta.
En ymmärrä mikset voinut sanoa että pappa oli ottanut muutaman viinilasin/oluen tms. En siis vaan todellakaan ymmärrä.
10 vuotias takuulla jää asiaa miettimään jos asian kerrot mutta onko se sitten huono asia? Mikä ihmeen curling äiti olet jos tällaisistakin asioista pitää vaieta. Fakta nyt vaan oli että isäsi joi ja ajoi ojaan. Onko niillä yhteyttä? Ehkä ei, ehkä oli. Mutta mitä järkeä asiasta oli valehdella? Pelkäätkö kenties että poikasi ei enää pidäkään papastaan kun kuulee tällaista?
En vaan ymmärrä en.
Lapsi voi tuntea olonsa ahdistuneeksi, hämmentyneeksi tms. ne on kuule tunteita joita ihan kaikki käy läpi. Se on normaalia elämää. Lapsella on oikeus tunteisiin, oppia käsittelemään ja hallitsemaan niitä. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, vastoinkäymisiä on ja tulee olemaan.
t. 23
Mä joskus alle 10-vuotiaana katsoin dokumentin telkusta jossa käsiteltiin maailmanloppua. Aurinko rähähti ja maapallo suli. Mä sain tästä *täysin turhan ahdistuksen ja pelon*.
Mä joskus alle 10-vuotiaana katsoin dokumentin telkusta jossa käsiteltiin maailmanloppua. Aurinko rähähti ja maapallo suli. Mä sain tästä *täysin turhan ahdistuksen ja pelon*.
Sen sijaan tieto siitä että pappa on joskus juonut muutaman pullollisen olutta ja mennyt sen jälkeen rattiin tuskin aiheuttaa maailman isointa pelkotilaa normaalille lapselle.
Mä joskus alle 10-vuotiaana katsoin dokumentin telkusta jossa käsiteltiin maailmanloppua. Aurinko rähähti ja maapallo suli. Mä sain tästä *täysin turhan ahdistuksen ja pelon*.
Noh, sepä johtui siitä että et ymmärtänyt että tällaista ei tapahdu ihan juuri...Sen sijaan tieto siitä että pappa on joskus juonut muutaman pullollisen olutta ja mennyt sen jälkeen rattiin tuskin aiheuttaa maailman isointa pelkotilaa normaalille lapselle.
Kerrankos tiedemiehet erehtyy ;)
Sen voi edelleenkin kertoa esim. seuraavalla tavalla...
Muistatko, kun kysyit siitä mummun ja papan auto-onnetttomuudesta ja siitä, että oliko pappa juovuksissa? Minähän vastasin sinulle, ettei ollut, mutta se ei ole totta. Kyllä pappa oli juonut alkoholia silloin, kun onnettomuus sattui. En kehdannut kertoa heti totuutta, sillä minua hävetti se, että oma isäni ajoi humalassa ja toimi näin lakia ja turvallisuutta vastaan. Asia on itselleni vaikea ja siksi en halunnut sitä heti kertoa.
Joskus aikuisetkin tekevät väärin ja virheitä. Pappa teki väärin siinä, että oli ottanut viiniä ja lähti ajamaan autolla, aiheuttaen onnettomuuden, jossa olisi voinut käydä vielä huonommin, kuin kävi. Minä tein väärin siinä, etten uskaltanut ja kehdannut kertoa sinulle heti, miten asia oli.
Virheistä voi kuitenkin oppia myös ne, jotka eivät ole sattunutta virhettä tehneet. Pappa oppi, ettei humalassa saa KOSKAAN ajaa, ei edes, vaikka olisi ottanut viiniä vain vähän. Pappa ei ole tuon onnettomuuden jälkeen koskaan juonut alkoholia ja lähtenyt heti sen jälkeen ajamaan autolla tai pyörällä.
Minä opin omasta virheestäni, siitä, etten kertonut sinulle heti rehellisesti, kuinka asia tapahtui sen, että valehtelu jää aina kaivamaan mieltä. Joskus on oikeasti syytä olla keromatta toiselle tai muille kaikkea elämässä sattunutta, jos sillä pahasti pahoittaa toisen mielen. Tällaisia asioita, joita voi jättää toiselle kertomatta, ovat esimerkiksi ulkonäköön tai toisen kommelluksiin sattuvat huomautukset, jotka voivat pahoittaa mielen. Ne ovat sellaisia pieniä arjen asioita, joilla ei ole varsinaisesti onnellisen elämän kanssa mitään tekemistä. Isoissa asioissa tulee kuitenkin olla rehellinen. Rehellisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tarvitsee aina laukoa omat näkemyksensä ja tietonsa toiselle suoraan, vaan asiaoista tulee osata keskustella toisen mieltä pahoittamatta.
Sinä saatat oppia papan ja minun virheistä sellaista, ettei meidän virheitämme kannata toistaa. Jokainen ihminen tekee joskus virheitä ja virhearviointeja, silti jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas, eikä virheet varsinaisesti tee ihmisestä "huonoa", vain inhimillisen, ihmisellisen.
Ole valmis keskustelemaan lapsen kanssa aiheesta tarvittaessa lisää ja varaudu yllättäviin kysymyksiin. Ole rehellinen, mutta noudata myös lapsen iän vaatimaa hienotunteisuutta.
Tsemppiä! Ei ole tämä vanhemmuus aina helppoa...
Kerroin asiasta lapselleni, ja hän otti asian ihan ok. Ei jäänyt asiaa märehtimään eikä murehtimaan. Jos jotakin vielä kysyy, siihen on helppo vastata.
Asia on minulle tosi vaikea, koska isäni on minulle erittäin rakas, enkä olisi koskaan voinut kuvitella, ett' hän ajaisi kännissä. Hän petti odotukseni eli tippui kyllä jalustaltaan ja kovaa.
Asia ajankohtainen siksi, että tässä lähistöllä juuri eräs nuorukainen ajoi ojaan, ja tietysti kännissä kuin käki. Siitä tuli taas mieleen papan ojaanajo, ja tietty fiksu lapsi kysyy, oliko pappa juovuksissa ajaessaan ojaan.
T.ap
Uskon, että tämä asia on nyt loppuunkäsitelty, ja sain minäkin sellaisen opetuksen, että lapsille kannattaa vastata totuudenmukaisesti, jos he joskus jotakin kysyvät.
Vaikka edelleen ole sitä mieltä, että ei lapsille kaikkea voi kertoa, ei suoraan eikä edes epäsuorasti. Miten esim. selitätte 10-vuotiaalle seksiin tai pedofiliaan liittyviä juttuja, jos kullannuppunne niistä tietoa esim. netistä saavat.
ettei 10- vuotias tee mitään sillä tiedolla oliko pappa juovuksisa vai ei. Miksi 10- vuotiaan se kuuluisi tietää? Ei kai jo 10- vuotiaana tarvitse aikuisten asioista alkaa murehtimaan. Mielestäni teit oikein, anna lapsesi olla lapsi, ehtii kyllä vielä aikuisuudessa sitä sun tätä murhetta kantamaan. Jos lapsesi on kova hermoilemaan ja miettimään kaiken maailman asioita, kannattaa tarkkaan miettiä millä asioissa pientä lasta rasittaa.10- v on vielä ihan lapsi!!!!!!
tulee mieleen että pappa on pahasti alkoholisoitunut, jos lapsi kerran tuollaista keksii kysyä :O eli eiköhän lapsi siinä tapauksessa aavista totuuden, vaikka sä kuinka sen kieltäisit.
kuin vastata lapsen kysymykseen rehellisesti. Jos lapsi kysyy, täytyy asiasta kertoa rehellisesti. Eli asiaa ei tarvitse ottaa puheeksi mutta jos lapsi asiasta haluaa tietää, hänen kysymyksiin pitää vastata totuudenmukaisesti.
Se vasta lasta hämmentää, jos hänelle valehdellaan. Jotain kautta kuitenkin joskus totuus paljastuu ja sitten lapsi ihmettelee, miksi hänelle valehdeltiin. Luottamus omiin vanhempiin menee. Tulee ilmiö, että pahoista asioista ei puhuta ja ne vaietaan jopa epärehellisin keinoin.
Kerro ihmeessä, se on hyvä esimerkki siitä, miten voi käydä jos ajaa juovuksissa
Todennäköisesti ei itse tee sitten samaa kun tajuaa, että se voi käydä kelle vain.
Onko onnettomuus jotenkin teilllä jatkuvasti esillä? Ei meidän perheessä ainakaan lasten kanssa käydä läpi isovanhempien mokia niiltä vuosilta, kun lapset ei olleet edes syntyneet. Sen hetkiset tilanteet toki puhutaan, eli jos onnettomuus olisi sattunut viime viikolla, niin ymmärtäisin ongelman.
Itse olisin kyllä ollut kysyttäessä rehellinen. Olisin sanonut, että ukki oli juonut juuri ja juuri sen verran, että oli yli sallitun rajan. Olisin korostanut sitä, että teko oli väärin, mutta toisaalta esittänyt sen niin, ettei ukki ollut sillä tapaa juovuksissa kuin esim. "alan miehet" kaupungilla. Mutta kuitenkin tarpeeksi siihen nähden, että raja ylittyi ja ei olisi niin saanut tehdä.
Nyt en enää jälkikäteen asiaan palaisi.
Enkä pysty käsittämään, miksi asia on _sinulle_ vielä noin arka! Aikuinen nainen ja märehtii isänsä 20v. sitten tekemää mokaa!