Kihlauksen purkaminen - suhteen jatkaminen

Mitä mieltä olette? Ollaan kolmikymppinen pari ja olen ollut avoni kanssa kihloissa pari vuotta. Silloin oli puhetta, että häät olisi aika pikaisesti (siis n vuoden päästä). Olin kihlautumishetkellä raskaana, joten halusin synnyttää ensin ja sitten vähän toipuakin. Yhteisiä olivat nämä puheet naimisiinmenosta, minä tosin halusin kihloja enemmän - myönnettäköön. Mies ei ole siis kosinut, vaan yhteisestä sopimuksesta kihlauduimme.



Nyt on käynyt kuitenkin niin, että minä olen se, joka on koko aikana naimisiinmenosta puhunut. Pidin välillä taukoakin pitkään, kuukausia, jotten vaan painostaisi. Välillä suunnittelimmekin jo yhdessä, mutta nyt olen repeämässä ihan täysin asian suhteen. Mieheni on yhteensä kolme kertaa sanonut aiheesta tosi pahasti, kerran ystäviemme kuullen. Juteltiin porukassa kun yhdet toiset ystävät menivät aika pikaisesti kihloihin ja naimisiin, siis tunnettuaan n vuoden verran. Aiheesta sitten juteltiin ja vähän ihmeteltiinkin heidän " kiirettään" , ja mieheni tokaisi, että " mikäs siinä, jos asiassa ei ole mitään miettimistä ja kaikki on selvää" . Ajattelin itsekseni, että meillä ilmeisesti on sitten jotakin epäselvää ja itkin kotona, niin ettei mieheni saanut tietää. En halua, että hän tietää tämän olevan minulle näin kova pala.



Nyt olen ajattelut ehdottaakin että puretaan kihlaus, jatketaan avoparina maailman loppuun asti, eikä mennä koskaan naimisiin. Sillä minusta kihlat ovat lupaus avioliitosta ja se lupaus ei nyt tule täyttymään. Olen aika perinteinen ajatusmaailmassani ja saattaa kuulostaa että ihan kauhea ämmä, mutta tämä sopisi minulle paljon paremmin kuin koko aikainen asian päässä pyörittely.



Vinkkejä?