Huhtimasujen keskiviikkokerrontaa :)

Mitenköhän sitä jaksaa nämä viimeiset viikot töissä, kun tuntuu että motivaatio on ihan nollilla... HUOH! No, täytyy kai vaan yrittää tsempata. Mies on ollut sairaslomalla yli kuukauden ja jotenkin rassaa kun raahaudun kuuden jälkeen ylös sängystä ja saavat esikoisen kanssa jäädä vaan nukkumaan. Tiedänpähän nyt miltä tuntuu miehestä sitten kun taas pääsee töihin ja minä olen kotona. (Kaiken lisäksi mies on periaatteessa ihan terve, pieni fyysinen vaiva mutta työnsä luonteen takia on saikulla niin kauan kun vaiva saadaan korjatuksi!)



No, se siitä valitukseta.

Tilda kyseli lantiokivuista, minulla särkee lonkkia joka yö ihan kamalasti, viime yönä helpotti vähän kun laitoin tosi paksun tyynyn polvien väliin. En muista moisia kipuja ekasta raskaudesta. Lisäksi mulla on häntäluu ollut jo pitkään tosi kipeä!



Eipä tänä aamuna sen kummempaa,

mukavaa keskiviikkoa toivotteleee

lala 28+4

Oon suhteellisen epäaktiivinen palstailija, lähinnä lueskelen muiden kuulumisia mutta pääsiäispupun odottaja olen siis minäkin. Pian alkaa pitkä loma joten ehkä sitten aikani kuluksi osallistun enemmänkin.



Mutta oli mulla kysymyskin: miten teillä vauva on liikkunut noin vkoilla 29-30? Kun musta tuntuu että liikkeet on vähentyneet aika dramaattisesti, tunnen kyllä että siellä kotona ollaan mutta tosi hiljaiselta masukki vaikuttaa. Onko se normaalia näillä viikoilla, mulla huomenna siis 30 tasan? Voiko olla että vauvalla alkaa jo tila loppumaan ja siksi ei enää rymsteeraa niin paljon? Hikkaa olen kyllä tuntenut ihan melkein päivittäin, jos se siis tuntuu tasaisena naputuksena tossa alavatsalla. Mutta jos pitäisi sitä ihme liikelaskentaa tehdä eli tunnissa 10 liikettä vai miten se nyt meni niin ei kyllä varmaankaan kymmentä tulisi.



Kertokaa onko vastaavia havaintoja!



Ally rv 29+6

eilisessä pinossa oli kyselty että mitä esikois vauvallemme on käynyt..kerkesin vasta illalla kirjottamaan,mutta sieltä se siis löytyy!



tänään on liukkaanradalle meno.kakkosvaihe pitää ajaa kun kortti menee maaliskuussa vanhaksi.siellä olisi mahdollisuus törmäystestiin ja kokeilla päästä ulos autosta joka ensin pyörii parikierrosta ja siten jää katolleen.noh,minun ja masun täytyy ne jättää väliin joten rata ajoa vaan!masu taas heilu hirmusesti kun aamulla kyljellään pötköttelin.:)siellä se pieni jytäilee nytkin ja suoraan keuhkoihin!:/!tuntuu ettei happi kulje millään.

viime yö tuli kyllä nukuttua tosi huonosti.heräilin koko ajan siihen että lantiota ja häpyluuta särkee.kävely on ollu 4päivää tosi hankalaa ja autoon nouseminen ja sieltä pois tulo.jalkaa ei saa nostetuksi kun niin vihloo häpyyn=(!kun vihdoin olisi nukuttanut niin kello soi!

nyt on mentävä aamupalalle että kerkiää!



ihanaa päivää kaikille!



hjo ja rakastus 29 tasan=)=)!!!

Terveisiä neuvolasta.



Nopein neuvolakäyntini tällä kertaa. Aikani oli 8.15 kuten yleensäkin, ja töihin kirjasin itseni jo 9.06 ja automatkaa on kuitenkin n. 20-25 min. Viimeksi muistaakseni lähdin tuohon aikaan terveyskeskuksen pihasta. En ehtinyt kyselemään liitoskivuista, kun th: n puhelin soi.



Homma hanskassa noin suurin piirtein, rautaa pitää ruveta syömään ja sf-mitta sekä painoni olivat lisääntyneet runsaanlaisesti. Nyt olis tuo masumitta yläkäyrän yläpuolella... painoa tullut 580 g/viikko. En saanut sapiskaa, mutta ei tuo täti ihan tyytyväinenkään ollut. No, muuten kunnossa. Vauvelin syke oli laskenut, nyt 130, tosin saattoi olla vielä vähän unissaan hän. Ja vaikuttaa siltä, että hän olisi kääntynyt raivotarjontaan, tai ainakin kääntymässä. Potkut tuntuu nyt ylävatsassa :)



Nämä minun liitoskipuni kuulostavat tosi vähäisiltä muihin kuvauksiin verrattuna, mutta luulisin että niitä ovat. Pari viikkoa on nyt särkenyt häpyluuta aluksi vähäsen, nyt melkein koko ajan jaloilla ollessa. Liikkeelle lähtö, kävely ja yhdellä jalalla seisominen hetkittäin hyvin epämukavia. Istumatyö, onneksi. Ja yöllä eivät vaivaa, paitsi asentoa vaihtaessa.



Nyt täytyisi vaan motivoitua a) töihin b) pitämään kunnosta huolta.



Hauskaa päivää kaikille,

Huliana rv 27+2

Kävin vilkaisemassa eilisen pinon lopun.



Teidän pikkuisen esikoistytön tarina on todella surullinen, olen todella pahoillani puolestanne. Ja vihastuttaa, että tällaista pääsee tapahtumaan.



Onnea tälle huhtivauvan odotukselle,

Huliana

Ekaks ei tullut uni, vaikka olin väsynyt uuvuttavasta päivästä. olo oli kuin halvaantuneella. Lonkkien, alapään ja jalkojen pakotus tuttuja juttua. Pehmeä sänky mulla auttanut, siis superpehmeä ja kaikki tyynyviritykset. Uni vaan ei tullut, kun oli niin levoton olo. Ja sitten näin painajaisia vauvan ensisängystä, ei mitään järkevää, mutta sellaista sekavaa unta, joka herättää koko ajan. Vatsakin oli sellainen tasakireä rankan päivän jälkeen.

Pinna on välillä aika tasakireellä remontin takia, kun mikään ei tunnu etenevän ja pesänrakennusvietti käy päälle.

Onko muilla tullut herkästi verta nenästä? Onkohan merkki hempan laskusta? Otetaan se ens kerralla neuvolassa eli siis viikon päästä.

Suunpielet on myös rikki (ollut todellinen riesa tässä raskaudessa, vaikka yhessä vaiheessa vedin ihan urakalla b-vitamiiniakin).

Yks juttu on vielä ikenien verestys. onko tuttua? Hampaiden pesu inhaa ja verta tulee usein. Loppuis nyt tää nenäverenvuoto, ettei tarttis 5 min välein mennä makuulle, vaikka hyvää se makuuasento muutenkin tekis.



Touhis 26+4

Ikenien verenvuoto liittyy usein raskauteen, puhutaan raskausajan ientulehduksesta. Nuo hormoonit kun vaikuttaa myös tuonne suuhun. Ei muuta kun tavallista parempi harjaus ja hammasvälien puhdistus niin verenvuoto/tulehdus pysyy aisoissa (uusimpien tutkimusten mukaan myös ientulehdus ja erityisesti sen pahempi muoto parodontiitti voi lisätä ennenaikaisia synnytyksiä).



No nyt taisin tulla paljastaneeksi mikkä alalla olen töissä mutta haitanneeko tuo;) En malttanut olla kommentoimatta...





Lala

huomenta!



mullakin on ollut tuo nenän verenvuoto riesana.en tiedä mistä johtuupi.ny alkaa viikkoja olla kasassa 27 ja risat joten alkaa noita pikku vaivoja ilmestymään.suonenveto on ollut ikävin.onneksi helpotti kun otti kalkki ja magnesium tabletteja.

en ole hirveästi laittanut vaaville mitään valmiiksi.joitain vaatteita olen saanu sukulaisilta.äitiyspakkauksesta ei ole kuulunu mitään mutta eiköhän sekin ilmesty kohtapuolin.vaunut ja turvakaukalo ollaan tietty ostettu valmiiksi.vielä pitäs jaksaa muutamia viikkoja töissä vaikka raskasta se on kun olen vuorotöissä.yövuorot ei ole herkkua :)



liikeseurantaa ei ole hirveästi tarvinnu tehdä kun on niin aktiivinen vaavi.sillä on vähän väliä joku jumppatunti menossa :) kiva ettei tartte niin huolehtia.

HJO:lle!

Luin eilen kirjoituksesti pienen käärösi kohtalosta ja siitä tuli tosi paha mieli.Olet kyllä joutunut käymään sellaisen " prässin" läpi,että en voi kun ihailla jaksamistasi uuden raskauden kanssa.Pahoitteluni sinulle ja miehellesi tyttärenne menetyksestä.

Ukkini,joka on kolme lastaan menettänyt(Kaksi alle kouluikäisenä ja yhden aikuisena)sanoi,että suru lakkaa,mutta ikävä ei koskaan.



Ally kyseli vauvan liikkeistä 29-30 viikoilla.

Minulla ainakin on masussa yltiörauhallinen yksilö.

Liikettä tulee aika verkkaiseen tahtiin ja olenkin siitä ollut jo sairaalassa tarkkailussa.

Nyt kiinnitin huomion sellaiseen jänskään juttuun,että aina,kun minulle tulee sellaisia menkkamaisia,kovia kipuja alavatsaan ja selkään,niin vauva lopettaa viimeisetkin liikkeensä.Ja siellä ei sitten tosiaan hiiskuta mitään.

Kipuja,kun ei ole/tule,niin pikkuinenkin liikuskelee iloisena.Ei nyt mitään kauheeta jumputusta ja aerobiciä,mutta sellaisia pieniä rummutuksia.



Oma napa se jatkaa edelleen kasvuaan.

Eilen illalla telkkaria katsellessa huomasin,kun tuohon pallean kohtaan nousi sellainen pienen pieni kumpu..Mieskin sen näki ja päättelimme,että sen on oltava pikkuisen pylly.Mies hetken silitteli ja sitten kumpu katosi,ilmeisesti oli kyljen käännön aika.



Touhis kyseli verenvuodosta.Minulla rupesi nokka vuotamaan iteksiään myös ja toisinaan oli kiva herätä aamulla,kun veri valui nenästä.

Hemppa oli minulla silloin alle 100 ja nyt,kun se on kohonnut 118,niin toisinaan alkaa vuotamaan niistämisen jälkeen.

Ja tuo ikenien vuotaminen on kanssa tuttua.Yritän hyvin hyvin hiljaksiin harjailla,mutta ei siitä hirveästi hyötyä ole.

Lalahan tuossa jo antoikin kullanarvoisia vinkkejä-Kiitos=)



Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan kauppaan lähtöä.Kaffit vielä keittelen ja sitten ukkoa odottelemaan.

Onneksi mies pääsee tänään jo puolilta päivin.Ei tarvitse bussilla/kävellen mennä asioille.Alkaa tuo kävely olemaan lähinnä sellainen extreme-laji näiden kipujen vuoksi.



Niksu 30+4

tälläista tämä sairaslomalaisen elämä on.. heräsin tunti sitten! aamulla olin kyllä puoli tuntia hereillä, kun auttelin miestä ja lapsia aamutouhuissa ja pukemisessa, että selvisivät lähtemään. sitten takaisin nukkumaan ja kolme tuntia meni hyvin mukavasti. ajattelin olla tuntematta syyllisyyttä tästä laiskottelusta, koska minulle on suositeltu lepoa ja toinen juttu: yöt on välillä niin hankalia, kun kolottaa ja juilii ja pissataa, että ihan hyvä on vielä aamulla nukkua lisää. ja huhtikuussa alkaa sitten ne ihan viralliset pätkäunet vauvan kanssa, joten saa kai tässä vielä ' nauttia' olostaan jos jotenkin vain on mahdollista.



mulla oli syksyllä hammaslääkäri ja valittelin siellä, että jatkuva ientulehdus riesana, vaikka hoidan hampaat aamuin ja illoin. hammaslääkäri sanoi, että raskauden aikana ientulehdukset yleisiä ja niitä tulee herkemmin, mutta en muista enää lääketieteellistä syytä niille. nyt mulla ei kyllä ole edes ollutkaan tulehdusta vähään aikaan.



pitänee tästä siirtyä suihkuun ja vähän ryhdistäytyä, etten ole yöpaita päällä, kun mies ja lapset tulee (vasta neljältä), mutta tässä koneella aika saattaa vaan yht' äkkiä vierähtää, kun ei ole kukaan ilmoittamassa, että janottaa, pyyhkimään yms. yms.



mukavaa keskiviikkoa!



lotta ja ukko 30+1

ihan ensiksi hjo:lle pahoittelut, tosi paha mieli tuli lukiessa..paljon voimia teille!!!



mullakin on alkanut nuo liitoskivut vaivaamaan, vihlasee oikein kunnolla kun vaihtaa kylkeä, tai jos liikahataa nopeaan. muuten olen kyllä pahemmalti vaivoilta säästynyt ( vielä ). vauva on ollut tänään ihmeen hiljainen, ei ole tuntunut oikein mitään melskaamista...saisi pikkuhiljaa ilmoittaa olemassa olostaan. nukuin tänään jopa 11.00 asti...oli univelkaa. huomenna neuvola aamulla..kirjoitan sitten terkut sieltä.



T:peetu 26+4

Olinkin ajatellut tänään kysäistä, miltä se vauvan hikka tuntuu, kun niin moni sitä jo on tuntenut, mutta taisikin Ally jo valaista asiaa... Ilmeisesti meidänkin vauva siis välillä hikottelee, kun tuntuu sellaista hassua tasaista naputusta alavatsassa. En ollut osannut sitä hikotukseksi laskea, vaikkakin olin ihmetellyt, mitä se mahtaa olla.



Pieniä lonkkakipuja minullakin on yöllä, kun kyljellään täytyy koko ajan olla. Mutta valittamaan en vielä ole alkanut, kun ovat todella pieniä verrattuna teidän muiden kuvauksiin. Vain pientä ikävää jomotusta. Toivottavasti ei ihan heti pahene.



Olen tässä muuten jonkun aikaa jo ihmetellyt, mihin Finnmar on hävinnyt? Joskus muistelen hänen kirjoittaneen, että töiden kanssa pitelee kiirettä, mutta nyt ei kyllä hänestä ole kuulunut aikoihin mitään. Ja taisi jo joku muu päivittää tuota meidän listaakin, ettei Finnmar ehkä ole edes käynyt täällä vähään aikaan?



Minulle on hammaslääkäri aina motkottanut, että harjaan liikaa hampaita, ja että tulisi käyttää enemmän hammaslankaa. Aikaisemmin olen vain ollut kovin saamaton sen suhteen, mutta nyt raskausaikana olen huomannut, että kyllä se hammaslangan käyttäminen on todella hyvä. Harjalla joutuu hinkkaamaan paljon kauemmin, eikä silti tule yhtä puhtaan tuntoista. Ja lankaaminen ei rasita ikeniä yhtä paljon. Kannattaa kokeilla.



Eilen olin pitkästä aikaa itsekseni autolla kaupungilla, siis ajoin itse autoa kaupungissa. Olen kyllä ajanut tässä säännöllisesti, mutta yleensä lähinnä ruokakauppaan markettiin ja takaisin, joten ei ole joutunut peruuttamaan yhtä paljon kuin pienissä keskustan parkkiruuduissa. Huomasinkin, että peruuttamisesta on tullut todella hankalaa, kun pitäisi pystyä kääntymään taaksepäin katsomaan. Maha tuntuu menevän solmuun moisessa kiertoliikkeessä. Toisaalta ei uskalla peruuttaa lainkaan itse taakse katsomatta, kun peileissä on aina jotain sokeita kulmia, joissa voikin olla jokin este. Nauratti ihan, että kaikenlaisia yllättäviä vaikeuksia sitä tuleekin eteen tässä mahan kasvaessa...



Raikasta keskiviikon jatkoa!



Kissankello 29+6

Kävin nyt vasta selaamassa eilisen pinon loppuillan viestit, ja luin myös Hjon tarinan. Sydäntä ihan kylmäsi tarinasi. Tottakai kannattaa vaatia jotain korvauksia selvästä virheestä, vaikkei mikään tyttöänne takaisin tuokaan, eikä suruanne korvaa. Toivottelen hyvää vointia tämän uuden tulokkaan kanssa, onhan teillä onneksi jo ihan mukavasti viikkoja kasassa!



Kissankello

Nytpä on käyty tämän raskauden viimeinen neuvolalääkärintarkastuskin,jollei jotain erikoista tapahdu.Mitään ihmeellistä ei selvinnyt,kun olen voinut hyvin eikä ongelmia ile ollut.Sf-mitta 29.Painoa on tullut,kuten arvelinkin,ihan kohtuu reippaasti,mutta neuvolatäti ja lekuri on molemmat semmosia maalaisjärkityyppejä,niin eipä ne siitä mitään sanoneet.Jotakuinki +800g painonnousu/viikko.Esikoisen aikaisiin lukemiin tuo onkin aika kohtuullista!!!Toisen raskauden lukemiin verraten taas aika hurja luku.Noh,perso mikä perso,eikä joulu paljon hidastanut lihomista...Lapsesta se sanoi että pyörii täällä vielä ihan miten haluaa.Kysyin että millon pitäs asettua oikein,niin sanoi ettei ennen ku 36 viikolla vasta tartte.Eli aikaa vielä on.Eipä tuo tietenkään haittais vaikka aiemmin asettuis,niin ei tarvisi mietiskellä.Vanhoja muistiinpanoja katselin niin kakkonen on tainnut kääntyä oikein viikolla 32.

Ilma on ihana,taidan viedä esikoisen luistelua treenaamaan jahka se uniltansa herää.Pitää vain toivoa että kenttä on aurattu.



Hyviä vointeja kaikille tasapuolisesti ktr 28+0

Hjo:lle kovasti haleja, kurja kokemus sinulla ensimmäisessä raskaudessasi ja suuri suru kannettavana!



Meilläkin meni viime yö ketuille, tai minulla siis. Jotenkin huono olla missään asennossa ja aamuneljästä asti sitten vain pyöriskelin sängyssä.

Mullahan on todettu ohentunut kohtuarpi tässä raskaudessa 5 sektion takia ja nyt on eilisestä lähtien särkenyt kohdunpohjaa. Samaten on vaikea nostaa tuota meidän 1v 2kk ikäistä kun arven kohdalla kirpaisee, kuten myös asentoa vaihtaessani. Yritin äsken päiväunia nukkua sohvalla niin ei tullut mitään kun on hankala olla :/Vauvakin on ollut harvinaisen levoton, potkiskelee jatkuvasti vaikka yleensä on rauhallinen liikehtijä.



Soittelin naikkarille päivystykseen ja sinne täytyy matkata näytille...Menen vain ensin tytön eskarikeskustelussa käymään kun sekin sattuu tälle päivälle (näin sitä priorisoidaan). En mä mitenkään epäile, että jotain olisi sen kummempaa siellä kohdussa meneillään, mutta parempi kuitenkin varmistaa kun lääkärit ovat käskeneet herkästi lähtemään näytille.



Mandi 27+6

Voi hirmunen sentään. Täytyy kovasti koputella ensin puuta, ennen ku alan mitään kirjottelemaan. Hirmusesti on jo teillä kaikilla oireita tämän raskautumisen myötä. Niitä kait odotellessa kun vielä on saanut aika kevyin mielin ja olotiloin mennä. Voihan sitä yrittää toivoa, ettei kaikkia vaivoja edes tulisi. Muuta oiretta ei ole vielä ollut, kuin kovasti tohutun päivän päätteeksi tuntuu, että maha painaa ainakin yhden sata kiloa. Mutta sekin menee sitte lepäilemällä ohi. Tietysti tuo yönukkuminen vaihtelee vähä, joskus nukun kuin tukki ja toisinaan pyörin ja kierin ja ihmettelen, että mitähän tekis. Pissimässä pitää öisin käydä kerran tai kaksi. Riippuen siitä mihin aikaan nukahtaa. Ja tietysti yöllä vessareissun jälkeen alkaa mahassa hirmuinen jumppahärdelli, jota sitte pitää tunnustella.



Kaks viikkoa ja risat olis vielä töitä ja sitte alotan loman hieman varhennettuna. On niin pitkä työmatkat, että jätän tuon autolla ajamisen vähemmälle, ettei vain satu mitään. Mutta on sitte aikaa laittaa kotia vauvaa varten. Mitään kun ei vielä oo hankittuna. No hoitopöydän tilasin ja tulee ens viikolla, mutta siihen se sitte jääki, kiire tässä vielä tulee, sanokaa mun sanoneen... :o) Tai sitte alan hirmu ahkeraksi.



Niin tosiaan oma napa kasvaa mieletöntä vauhtia. Isäntä oli viikon iltavuorossa ja meidän näkeminen oli tyylistä hyvä yötä ja heido. Perjantaina kotiin tullessaan kattoi mahaa silmät suurina, ja tuumas, että onko meidän maha jo noin iso. Joten viikossaki näköjään tapahtuu jo huomattavia kasvua :o) Hassua kyllä.

Toinen hyvä kommentti tuli kaverin mieheltä (jotka kans odottavat vauvaa maaliskuulle) kun astui ovesta sisään. Kattoi mahaa ja sanoi, että täälä on kans toi maha näköjään kasvanu. Piti vielä lisätä että siis positiivisessa mielessä. Kaikkia sitte. Mutta yllättävän vähän on ollut näitä mahan kokeilijoita. Eiköhän niitäkin kerkee vielä tulemaan vastaan.



Synnytys on kovasti pyöriny lähiaikoina mielessä ja pelko sitä kohtaan on vähentyny huomattavasti. Kova ajatustyö ja tiedon etsiminen (vaikka sanovat, että tieto lisää tuskaa, mutta ei nyt) on auttanut asiaa, niin ja tietysti ajatusten purkaminen kavereille. Myös hyviä vinkkejä h-hetkeä varten on tullu jo synnyttäneiltä kavereilta, siis järkeviä vinkkejä ei mitään pelotteluja, niitä en kyllä vastaan otakkaan, vaan lopetan kuuntelemisen välittömästi :o/ Mielestäni oon saanu asiasta järkevän ajatuskokonaisuuden, tietämättä tietenkään vielä kivunhulluudesta ja siitä tuskasta mitään, mutta muuten tämä rauhallinen suhtautuminen asiaan on auttanu ja nyt tuntuu ns. hyvältä. Tietysti ahdistus ja pelko kerkee vielä tulla moneen kertaan ajan lähestyessä, mutta täytyypä vain elää sen kanssa.



Nyt täytyy jatkaa töiden tekemistä, vaikka onkin menossa " tee se itse" harjoitus :o)



Iloset terkut, Sande ja Kaveri 30+0

Mekin ollaan jo tänään ehditty tuon kupustytykän kanssa käydä puistossa ulkoilemassa ja sen päälle muskarissa...pitää nyt hieman leuhkia,kun kerrankin minä olen ollut aktiivinen äiti ;)



Kotiin tultaessa laitoin pikkuneidille pinaattikeittoa ja kananmunaa tarjolle, mutta eipä oikein maistunutkaan se herkku. Kyllä tyttö sitä söi, mutta aina joka lusikallisen jälkeen puisti päätään ja nyrpisti nenäänsä :) Muuten kyllä on tuo kuopus tosi hyvä syömänainen :)



Keittelin myös juuri päiväkahvit, että ehtisin ne juomaan ennen tytön päikkäreiltä heräämistä. No, kappas vaan! Jo tunnin unen jälkeen alkoi kuulua huoneesta kitinää. Samaan aikaan tuli isosisko koulusta ryminällä. Laitoin pienelle tutin ja peittelin uudelleen - taisi kuitenkin siitä sitten jatkaa untaan. Vähän myöhemmin tuli esikoispoikakin koulusta vielä isommalla ryminällä :) Olivat olleet koulun kanssa pulkkamäessä, ja mukana oleva pulkka kolisi niin mahdottomasti ovenpieliin...luulin kyllä pienen heräävän siihen paukkeeseen lopullisesti, vaan vielähän tuo kuulostaisi nukkuvan. Sain siis kuitenkin juoda päiväkahvini rauhassa ;)



Täälläkin on nyt tämän mahamöllykän kanssa päästy taisteluasteelle. Siis tarkoitan taistelua ihan jokapäiväisten hommien parissa. Ähinää ja puhinaa. Yöllä on minunkin käytettävä kahta tyynyä tukemaan puolittaiseen selinmakuuasentoon. Kyljelläni en pysty olemaan lonkan säryn takia. Tuo osittainen selinmakuu on siis ainoa passeli asento tällä erää. No, tätä tämä tulee olemaan nyt loppuun asti - sitten synnytyksen jälkeen sairaalassa saa toivottavasti mennä ekana yönä mahalleen nukkumaan...



Minä olen myös käynyt keskiraskauden lääkärikontrollissa. Kaikki ihan hyvin siltä osin. Paikat kiinni ja kiinteät. On se hyvä, että edes kohdunsuu on tässä kropassa kiinteä ;) Vauva painaa hivenen päälle kilon ja kasvaa siis hiukan keskikäyrän alapuolella. Täällä Helsingissä on vielä loppuraskauden lääkärikin, mulla rv 36.



Eipä tässä sen kummempaa. Yritän nautiskella elämästä raskausvaivojeni kanssa :)



Magnhild ja Pääsiäistipupoika rv 28+2

Eilen oli lääkärineuvola, huojentavia uutisia sikäli, ettei kohdunkaulalla ole muutoksia tapahtunut kahteen viikkoon. Edelleen pari senttiä jäljellä ja pehmenny, muttei muuta. Elikkäs jatketaan rauhallisesti, ei kanniskeluja eikä imurointeja, kun tonne 34 viikolle päästään niin uskaltaa jo elellä hieman " normaalimmin" . Koska kahdelta aikaisemmiltakin on supistellu vkolta 20 lähtien, ja tilanne alhaalla ollut sama, uskallan varovaisesti toivoa että tämäkin tapaus on vähintään täysaikainen.



Noista kaikenmaailman vaivoista. Joku siunaili että on tainnut vähällä päästä kun tätä meidän pinoa lueskelee ;-) No, mulla on edellisistä raskauksista kahdeksan ja kuus vuotta aikaa. En muista että olis kummassakaan aikasemmassa ollu muita vaivoja kun sitä supistelua, nyt on kaikenlaista pientä kivaa. Ei onneksi pahaa, mutta häntäluu on jo kauemmin ilmotellu ittestään ja häpyliitos viimeaikoina. Että kait se on tämä kroppa vaan vanhentunu ja kulahtanu sen verran, että alkaa kaikki kolotukset iskeen. Aiemmin mulla oli semmonen olo, että mut on luotu raskaanaolemista varten. Se oli niin ihanaa. Nyt on toisaalta kiva olla viimistä kertaa raskaana ja kokea tää ihme vielä kerran, mutta kyllä mä toivon että nää viimeiset kymmenen viikkoa kuluis nopeesti.



käärö3 ja sintti tasan 30+0

kuten muutkin, kävin lukemassa hjo:n tarinan. Aivan kamalaa. Ihanaa kuitenkin että saitte nähdä tytön hengissä ja pirteänäkin, vaikka laiha lohtu se tietenkin on kun vauva kuitenkin menehtyi.



käsittämätöntä on se, millä välinpitämättömyydellä lääkärit yms. tuntuvat usein suhtautuvan raskaana olevien tuntoihin. Itse sain kuulla vasta nyt 2 vuoden perästä, että esikoisen kanssa oli maksa-arvot kohonneet rajalle saakka siihen malliin joutuisasti, että niitä olisi ehdottomasti pitänyt seurata vielä myöhemminkin - viimeinen koe otettiin silloin yli kuukausi ennenkuin vauva syntyi ja (mielestäni täysin epäpätevän) neuvolalääkärin mielestä kaikki oli vaan niin " keskimääräistä." Täällä uudessa neuvolassa sanottiin, että ehdottomasti olisi pitänyt seurata raskauden loppuun saakka ja äitipolin lääkäri sanoi nähdessään laput, että sinulla oli silloin raskaushepatoosi ja nyt otetaankin sitten tarkimman mukaan kokeita. Kiva kuulla! Mutta sydän kylmänä olen miettinyt jälkeenpäin, että siinä olisi voinut käydä tosi huonosti. Neuvolan kätilö täällä sanoi vaan, että onneksi vauva syntyi 2 viikkoa ennen laskettua aikaa, ja että todennäköisesti juuri tuon takia alkoikin syntyä vaikkei mitään muita oireita lähestyvästä synnytyksestä ollut ollut.



Mutta olkaa siis tarkkoina omien tuntemustenne kanssa. jos kerran lääkärit sanovat pikkuvauvojenkin kohdalla, että oma äiti tietää yleensä parhaiten ja aavistukset ovat pelastaneet ihmishenkiä, niin miksei se silloin koskisi vielä vatsassa olevia lapsia...



Myötätunnon halauksia hjo:lle !



eikkuli, tänään 30+0

enempi on kulunut pinoja lukiessa, ja nettipimennossa, mutta nyt taas vihdoin netti toimii.

tänään käytiin ostamassa tuplarattaat(ikäeroa tulee 1v9kk), tai vasta varattiin ne, mutta se hankinta on periaatteessa tehty. esikoiselta on lähes kaikki tavarat ja vaatteet säästössä, joten uutta ei kamalasti tarvitse hankkia, tuplia lukuun ottamatta. niin, ja kantokoppakin piti ostaa, löysin kierrätyskeskuksesta Emmaljungan pehmeän kopan,pari vuotta vanha ja ihan ehjä, 7e!! kun tässä uudessa asunnossa ei ole hissiä,niin piti saada kantokoppa..

mitään vaatteita en ole vielä vauvalle pessyt, mutta tyhjän kaapin jätin niille,pitäisi vain kaikki etsiä muuton jäljiltä ja pestä ja järjestää.. nyt täytyy mennä,ennen kuin poika keksii että olen koneella.



Haalen 30+1