Olenko ylisosiaalinen äiti?

Jos on kylässä. Allergiat ja muut on eri juttu.

Samoin ajattelen minäkin:). Ihan tulevaisuutta varten. Meillä muutenkin samanlaiset tilanteet: minullakin kaksoset (menevät kouluun nyt), asumme maalla enkä minäkään saanut kutsua juuri ketään kylään enkä käydä missään.



Miehelläni on ollut erittäin vieraanvarainen äiti ja siellä on aina saanut käydä lasten kavereita. Ja VIELÄKIN sinne on mukava mennä ja lapset menevät sinne mielellään. Heillä on hyvä kontakti muutenkin.



Minäkin ajattelin että mieluummin sitten vaikka lapset ja kaverit saavat roikkua meillä. Meillä on pihassa sellainen vanha mökki, jonka voi tehdä vaikkapa soittotuvaksi:). Saavat olla siellä iltaisin sitten. Ainakin parempi se kuin että roikkuvat kylällä joidenkin tuntemattomien seurassa.

En suoraan sanoen "uskalla" päästää pientä lastani vieraaseen taloon. Lapseni kyläilevät kyllä naapurissa, joihin olen oppinut luottamaan ja tietysti myös ystäväperheissä. En siis kutsu päiväkotikavereita meille, koska minua nolottaisi kieltäytyä vastakutsusta. En todellakaan voisi päästää lastani pariksi tunniksi tilanteeseen, jossa hän olisi vieraan ihmisen "armoilla".



Tuttavani lapsella on ollut ikäviä kokemuksia, vieraillesaan uuden naapurin luona, tästä epäluuloisuuteni. Sitten kun lapset ovat niin isoja, että voivat soittaa puhelimella ja ymmärtävät mitä (aikuiset ja vieraat lapset) voivat tehdä ja mitä ei, vierailut sopivat.

juuri sillä tavalla, että lapset käyvät toistensa kotona, muodostuu niitä parhaita ja jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita. Päiväkodissa ja koulussa on paljon lapsia ja laitosmaisia sääntöjä ja rajoituksia, ohjattua toimintaa jne, eikä kahden lapsen tai lapsiporukan välinen vuorovaikutus ole yhtä syvällistä. Ilman muuta kannattaa suosia vierailuja, jos haluaa omalle lapselleen hyvää. Ja se on totta, että kun lapsi on murrosiässä, kiität itseäsi siitä, jos tunnet hänen kaverinsa ja vähän heidän kotiolojaan.

Omien sisarusten lisäksi lapsilla on kavereita naapurustossa yllinkyllin. Siksi meillä ei ole tarvetta kuskata lapsia kylään kauemmaksi. En ajattele, että lapseni pitäisi solmia siellä päiväkodissa elinikäisiä ystävyyssuhteita. Jos niitä syntyy niin hyvä, mutta ehtii vielä kouluikäisenäkin ja niitä voi syntyä niiden naapuruston lasten kanssa myös. Joihin hoitavat kaveruussuhteensa ns. itsenäisesti, eli vanhempien ei tarvi sopia ja kuljetella vaan ihan itse voivat kävellä soittamaan naapurin ovikelloa.

mutta vastaan sen verran, mitä näen päiväkodissa työskentelevänä aikuisena.



Lapset leikkivät päivällä yhdessä, se on totta. Mutta miten valtavan odotettuja ovat kotivierailut päiväkotikaverin luona! Niistä puhutaan kauan etu- ja jälkikäteen! Lapsista on ihanaa, kun saa leikkiä rauhassa ja jännittävää, kun saa näyttää/ nähdä omat/ toisen lelut. Olen huomannut, että kotivierailut lähentävät lapsia, heistä muodostuu helpommin parhaat ystävät, kun päiväkodissa leikkiessä muodostuu kaverisuhteita.



Meillä useimmat toistensa luona vierailleet lapset ovat perheistä, joissa on muitakin lapsia.

mutta vastaan sen verran, mitä näen päiväkodissa työskentelevänä aikuisena.

Lapset leikkivät päivällä yhdessä, se on totta. Mutta miten valtavan odotettuja ovat kotivierailut päiväkotikaverin luona! Niistä puhutaan kauan etu- ja jälkikäteen! Lapsista on ihanaa, kun saa leikkiä rauhassa ja jännittävää, kun saa näyttää/ nähdä omat/ toisen lelut. Olen huomannut, että kotivierailut lähentävät lapsia, heistä muodostuu helpommin parhaat ystävät, kun päiväkodissa leikkiessä muodostuu kaverisuhteita.

Meillä useimmat toistensa luona vierailleet lapset ovat perheistä, joissa on muitakin lapsia.

-- kotivierailut syventävät kaverisuhteen. Lapset odottavat niitä innolla. Haluavat nähdä kaverin huoneen, leikkikalut yms.

Voi miten oma poikani esitteli ylpeänä kaverilleen kaikki tavaransa! Poikani on 6v ja meidän pitää olla itse aktiivisia että lapsillamme on kavereita joiden kanssa leikkiä. Välimatkaa on täällä maalla sen verran, että muuten jäävät kotia nököttämään elleivät vanhemmat oo aktiivisia.

Kiva, etten ihan ainoa ole ajattelussani. Harmi, että olen näemmä ainoa täälläpäin...



Meilläkin kotona siis olivat aina kaverit tervetulleita. Asunto ei ollut iso ja yh-äitini teki pitkää päivää jne., mutta silti meillä sai aina olla kavereita kylässä.

Tämä jatkui ihan siihen saakka kun muutin pois kotona. Vieläkin (nyt aikuiset) kaverini morjestavat äitiäni ja kysyvät usein hänen kuulumisiaan :)

Toivon, että poikani kohdalla pystyn toimimaan samoin kun oma äitini.



ap

sitä ei tule ajateltua, että joku kaipaa leikkiseuraa. Kotona kun on jo kaveri omasta takaa.



Kun järjestää leikkiseuraa toiselle, niin sitten toinen valittaa. On se vaan niin hanakalaa järjestää samaan kellonaikaa seuraa molemmille lapsille. Parempi siis on, että leikkii kaksistaan...

sitä ei tule ajateltua, että joku kaipaa leikkiseuraa. Kotona kun on jo kaveri omasta takaa.

Kun järjestää leikkiseuraa toiselle, niin sitten toinen valittaa. On se vaan niin hanakalaa järjestää samaan kellonaikaa seuraa molemmille lapsille. Parempi siis on, että leikkii kaksistaan...

-- mulla kaksoset enkä kyllä oo ikinä kutsunut molemmille seuraa samalle illalle! Toinen kaksosista saa sitten puuhastella omiaan sillä aikaa kun toisella on leikkiseuraa. Seuraavalla kerralla osat ovat sitten vaihtuneet. EN näe mitään ongelmaa tässä! Ei se lapsi siitä valituksestakaan rikki mene.

Kyllä meilläkin kouluikäiset lamppaa toisten luona kylässä. Mutta kun olivat päiväkoti-iässä, en kyllä soitellut oudoille vanhemmille ja pyydellyt lapsia kylään. Omat lapset eivät kaivanneet iltaisin päiväkotikavereita. Oli kotona tarpeeksi tekemistä.



Kun tekee vuorotyötä ja ne harvat viikonloput ja illat, mitkä saa viettää oman perheen kanssa, ei olisi tullut mieleenkään soitella ja lähteä kuskaamaan lapsia kyläpaikkoihin ja hakea niitä parin tunnin päästä. Kyllä ihan mielelläni vietin ne illat perheen kans yhdessä ja kävimme omalla porukalla ulkoilemassa tai uimassa tai vaikka vain luimme satuja ja olimme.



Meillä ei kotona ollut tapana alle kouluikäisiä myöskään kuskata toisten luo kylään. Ne kaverit riittivät, jotka olivat pihapiirissä iltaisin ja viikonloppuisin. Silti minulla on elinikäisiä ystävyyssuhteita samojen päiväkotikavereiden kanssa.

On vähän eri asia verrata 4-vuotiasta 6-vuotiaaseen. Minusta 4-vuotias voisi ihan hyvin viihtyä vielä kotonakin, joku eskarilainen on jo eri juttu, koululaisesta puhumattakaan.

on yhden lapsen perheessä ja samaan hengenvetoon kertoi, että heidän kaksilapsisessa perheessään lapset leikkivät keskenään ja viihdyttävät toisiaan eikä vanhempien tarvitse olla seurana aamuhämäristä. Mikä siis on tuossa kaksilapsisessa perheessä työläämpää? Ruonlaittoko, viekö annoskoon lisääminen enemmän aikaa. Pyykinpesuko, likaako se toinen lapsi viikossa lisäkoneellisia pyykkiä. Siivousko, samalla sitä imuroi ja pesee lattiat yhden kuin kahdenkin lapsen perheessä ja järjestelee kahden kuin yhdenkin tavarat. Kouluikään mennessä sitten tulee ne läksyissä auttelut, mutta suurimman osan läksyistä lapset kyllä tekee itse.

Mun mielestä on myöskin kivaa, että lapsilla on kavereita ja siksi meille saa tulla kylään ja kuskaamme mielellämme myöskin. Eihän nyt päiväkoti-ikäisen tarvitse päästä kylään leikkimään mitenkään joka päivä, vaikka kerran kuussakin on hieno juttu lapselle.



Ei kai kukaan päästä lapsiansa sellaisen päiväkotikaverin kylään, jonka vanhempia ei tunne. Sitä varten pitää aikuisten tutustua. Pari ekaa kertaa kutsut vanhemman mukaan tai menee itse lasten mukana.



Jos itse on kovin epäsosiaalinen, niin kannattaa miettiä haluaako kasvattaa lapsistansa samanlaisia.



Mustakin tuntuu, että elämässä on prioriteetit sekaisin jos ei jaksa sitä, että lapsilla on kavereita, jotka käyvät kylässä.



Tällä tavalla niitä turvaverkkoja saa myös rakennettua. Jos lapselle syntyy mukaviin tuttavaperheisiin kaveruussuhteita ja välillä ottaa heidänkin lapsia leikkimään, niin on paljon helpompi pyytää lastenvahtiapua sen oman kampaajareissun, lääkärikäynnin tms. ajaksi.



Ja niin, minä itse olen johtavassa asemassa ja mieheni on yrittäjä, joten meillä kai on vielä keskimääräistä stressaavammat työtkin ja silti meille voi tulla leikkimään.

Lapsia on 5.

työpäivän jälkeen oon ihan puhki.



Mutta nyt hoitovapaalla ollessa isompi lapsi 4 v kaipaa kamalasti seuraa ja koitan myös soitella äidelle, josko saisimme seuraa.



Toiset eivät soita takaisin, onneksi jotkut soittavat. Luulen, että toisilla on sukua tms siinä lähellä että aika menee nopeasti.



Meillä ei sukua eikä paljoa tuttuja vielä uudella paikkakunnalla joten kaikki tuttavuudet koitan hyödyntää ja tapailla puistoissa ym.