Kävin ehkäisyneuvolassa ja sain kuulla olevani raskaana.
EN KESTÄ!! Syön vahvoja masennuslääkkeitä enkä todellakaan uskalla niitä jättää pois. Pelkään hirveästi etten jaksa hoitaa lasta - se olisi jo kolmas muutaman vuoden sisään - mutta abortti ei tule kysymykseenkään. Koko eilispäivä meni itkiessä ja tänään sama meno jatkuu. Olen aivan uuvuksissa enkä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin raskautta. En jaksa luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Uskon kyllä että vähitellen opin rakastamaan lasta, mutta en käsitä miten selviän tästä... Voi kun voisin siirtää sikiön jonkun sellaisen kohtuun, joka kovasti lasta haluaisi mutta ei onnistu saamaan.
Kommentit (37)
Itse olin todella maassa kun toinen syntyi ja esikko oli 1v7kk ja todella vaativa lapsi. Minä valitelin neuvolassa, etten jaksa kuin itkeä niin täti vaan tokaisi " muistathan sitten pyytää apua kun et enää jaksa" kun selitin, että täällähän minä olen juuri apua pyytämässä niin käskettiin vaan odotella vähän aikaa " kyllä se siitä sitten" .
onks sulla ketään siellä auttamassa lasten hoidossa? Jos pääsisit vaikka hetkeks aikaa ihan rauhassa miettimään uutta raskauttasi. Menisit yksin/kaverin kanssa vaikka kävelylle.
Itse olin aikoinaan samassa tilanteessa ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen etten tehnyt aborttia. Sairastin ja sairastan yhä depressiota, mutta lääkkeiden avulla pystyn olemaan suhteellisen hyvä äiti. Ainakin lapset on onnellisia ja iloisia ja rakastamme toisiamme hirveästi. Mitä enemmän heille on tullut ikää sitä enemmän olen selittänyt sairaudestani ja vaikka he ovat vasta 5 ja 6 niin ymmärtävät jo suhteellisen hyvin miksi heidän äitinsä on tällainen. Nyt meille on tulossa kolmas ja syön ihan normaalisti masennuslääkkeitä koska niitä ei voinut lopettaa raskauteni takia eikä niistä juuri haittaakaan ole. Raskaus on edennyt ihan leppoisasti ja ainakin NT ultrassa näkyi aivan terve lapsi : ) Tosin minua tutkitaan enemmän koska syön lamictalia ( epilepsia ja kaksisuuntaiseen käytetty lääke ), ettei lapselle tule aivovauriota.
En ole hetkeäkään katunut, että sain nuorimmaisen. Päinvastoin se oli elämäni iloisin päivä ja hän on tuonut uskomatonta iloa elämääni.
kun tänne voi purkaa pahaa oloaan anonyyminä.
hyvä jos tänne kirjoittaminen helpottaa!! Voimia sinulle!!!
(ps. harkitse vielä ulkoilua...)
t. 32
tta saisit tukea heti kun tunnet tarvitsevasi? Kyllähän nykyään yritetään auttaa perheitä mahdollisimman pitkälle. Tuo on kyllä kurja juttu, jos ei kodinhoitajaa riitä. Vaan jos rupeat väliaikaisesta lasten sijoituksesta puhumaan, voipi jo kodinhoitaja löytyäkin. Joskus sen voi saada lastensuojelun kautta. Vaikka siis vanhemmat ei mitenkään vaarallisia lapsille olisi.
Jaksamista! Toivottavasti löydätte tarvitsemaanne apua. Tai voisiko joku sukulainen auttaa sinua muutaman kuukauden vauvan synnyttyä, vaikka asua teillä tai olla päivisin? Jos kerran ovat apua luvanneet, niin kyllä varmaan ovat sitten valmiita auttamaankin. ...tai voisiko joku sukulainen ottaa väliaikaisesti vauvan muutamaksi kuukaudeksi? Tai saisitko isommat jokatapauksessa päivähoitoon raskaus- ja pikkuvauva-ajaksi ainakin? Sosiaalisin perustein (terveyskeskuslääkärin suositus) pitäisi onnistua.
tänään, mutta sain " potkut" jo ennen työn alkua koska olen raskaana. Nyt olen niin puhki tästä tiedosta, että en edes epäröi laittaa molempia hoitoon joka tapauksessa siinä vaiheessa kun mies menee töihin.
Minulla olisi kuulemma lain mukaan oikeus henkilökohtaiseen avustajaan, mutta on eri asia suostuuko kunta sen maksamaan... Tästä puhuttiin juuri pari viikkoa sitten verkostopalaverissa mielenterveystoimistossa. Se olisi kyllä todellinen pelastus, mutta saa nähdä saanko sen... Tarjosivat nimittäin sosiaalitoimen puolesta vain MLL:n lapsenvahtiapua... Ja tietenkin niin, että itse maksetaan ja saadaan sitten kunnalta takaisin, koska jos KUNTA olisi maksajana, palvelu maksaisi jotain kolme-neljä kertaa enemmän. En kyllä suostu siihen, että mahdollisesti joka päivä käy eri hoitaja, varsinkin kun olen kuullut että niiden taso on mikä on...
Täytyy yrittää saada tosissaan sitä henk. koht. avustajaa VIIMEISTÄÄN sitten kun vauva syntyy.
Itse olet syyllinen raskauteesi - olet ottanut tietoisen riskin touhutipasta. Mikäli raskaus olisi todellakin niin epätoivottu kuin väität, olisit jo aikaa sitten hommannut toisen, varmemman ehkäisykeinon. Turha väittää, ettei muut keinot sovi, usein se on vain muijien tekosyy, kun toivotaan kuitenkin uutta raskautta. Tai mikäli raskaudet todella vain pahentavat masennustasi, on jomman kumman sterilisaatio hyvä vaihtoehto.
Että kehtaakin pillittää täällä kun hommailee ilman ehkäisyä. Että ällöttää taas tällaiset mammarit!
Oletko maininnut mielenterveysongelmaasi? Se helpottaa yleensä avun saannissa. Kannattaa todellakin pistää lapset päivähoitoon. He saavat siellä vähän kulutettua energiaa ja sinä saat ladata akkuja kotona. Nyt on tärkeintä, että sinun on hyvä olla. Kun äiti voi hyvin niin silloin voi lapsetkin hyvin.
t.33
Kerronpa sulle totuuden: yritin jo sairaalassa ollessani moneen kertaan varata ajan ehkäisyneuvolaan. Sieltä kuitenkin kerta toisensa jälkeen käskettiin ottamaan yhteyttä sitten, kun pääsen sairaalasta. Ja kun otin, en tietenkään saanut aikaa heti paikalla. Käytimme kiltisti kondomia, ja voi hyvänen aika, tämä raskaus on saanut alkunsa ilmeisesti niin, että penis on hieman sipaissut emättimen aukkoa - ei todellakaan käynyt edes sisällä ennen kuin on kondomi laitettu paikoilleen. En todellakaan voi syyttää itseäni tästä. Vahinko mikä vahinko.
Vierailija:
Kerronpa sulle totuuden: yritin jo sairaalassa ollessani moneen kertaan varata ajan ehkäisyneuvolaan. Sieltä kuitenkin kerta toisensa jälkeen käskettiin ottamaan yhteyttä sitten, kun pääsen sairaalasta. Ja kun otin, en tietenkään saanut aikaa heti paikalla. Käytimme kiltisti kondomia, ja voi hyvänen aika, tämä raskaus on saanut alkunsa ilmeisesti niin, että penis on hieman sipaissut emättimen aukkoa - ei todellakaan käynyt edes sisällä ennen kuin on kondomi laitettu paikoilleen. En todellakaan voi syyttää itseäni tästä. Vahinko mikä vahinko.
Tätä hän sitä aina yritetään toitottaa... Vahinko... Mutta sittenhän se raskaus ei voi olla sulle niin kamala asia kun kerran riskin uskalsit ottaa ennen e-neuvolassa käyntiä. Oma moka.
Kenelle vaan voi käydä noin kuin ap:lle.Mutta hän sentään on vastuuntuntoinen ja hieno ihminen eikä ajattele aborttia lainkaan vaihtoehtona.Koeta ap päästä täältä netistä pois.Tuollaiset ilkeät kommentit vain masentavat.Ja mene vaikka ulos pienelle kävelylle.
Itsellä kun menee huonosti tulen tänne ja sitten menee vielä huonommin.
Koeta keksiä jotain muuta tekemistä tai suostu muiden ehdotuksiin ja tehkää jotain piristävää että saat ajatukset hetkeksi tuulettumaan.Se voisi auttaa.Ja muista vielä että jokaiselle päivälle on omat murheensa!Eli älä ajattele huomista ja tulevaa.Elä hetkessä ja kaikki järjestyy ajallaan aivan varmasti:-)Voimia sinulle!
Mutta jos eilen sait tietää olevasi raskaana, miksi heti soiti ja ilmoitit työpaikkaan asiasta? Kun kerta et saanut raskauden takia paikkaa?
Jos hän saisi päättää, olisin ehkä paikan saanutkin, mutta kun käskyt tulevat ylempää pääkaupunkiseudulta, niin ovet sulkeutuvat raskaana oleville ja jopa vauvaa edes toivoville. Sitä paitsi työssä olisi ollut 3kk koeaika, jonka aikana toiset työntekijät olisivat kyllä raskauteni huomanneet ja sitten olisin joka tapauksessa lentänyt kuin leppäkeihäs.
Minulle tehtiin täysin selväksi, että työsuhde kestää kolme vuotta ja siihen on parempi sitoutua, jos haluaa työn saada. Ehkä olen tyhmä, kuten moni on minulle jo sanonut, mutta en kykene salaamaan moista, jos joku ihminen josta pidän paljon, saa siitä sitten haukut niskaansa.
Lisäksi täällä on paljon sukulaisia, jotka on jo luvanneet auttaa jos tulee vaikeaa aikaa. Mutta mua pelottaa ehkä eniten se, että masennun taas synnytyksen jälkeen. En todellakaan haluaisi uusia sairaalareissua.