60-luvun kuumeilijat vko 4

ja kiitos kysymästä. Ei voi oikein hurrata, töissä ollaan kuitenkin.



Lauantai oli jo parempi mutta kivut palasivat eilen. Järkyttäviä kipuaaltoja, menkkakivut x 10. Täytyy sanoa että on sekä fyysisesti että henkisesti varmaan elämäni kauhein kokemus.

Tänään oltu kuitenkin töissä panadol-burana-coctailin voimalla.

Tulin just palaverista missä ketutusta lisäsi ennestään kun eipä voinut salaa hehkutella mielessään että pääsepä tästäkin kohta vähäksi aikaa eroon. Ja tietty kun kukaan ei tiedä miksi olin saikulla to-pe niin kysellään että " joko olet terve" ja " flunssako iski" . Mitäpä siinä voi muuta kuin epämääräisesti mutista että " joo" .



Henkisesti rassaa kaikki epävarmuus. Ei kyllä voi muuta sanoa kuin tuntuu että tällä hetkellä paras lääke olisi se että pääsee uuteen yritykseen ja uuteen hoitoon. Sitä ehti jo niin asennoitua henkisesti raskauteen ja odotukseen, kun viikkoja oli jo kumminkin paljon. Kun päivittäin ajatteli sitä raskautta, niin nyt sitten on vain jatkuvana ajatus ja fixaatio päässä siitä että pitää siihen tilaan päästä taas mahdollisimman äkkiä. Ei nyt taida sekään ihan tervettä olla. Onneksi on kuitenkin sen verran selväjärkinen että tätä muutakin elämää tässä yrittää vähitellen taas elää.



Teille olen tosi kiitollinen ollut tuesta, en ole oikein kenenkään kanssa asiaa hirveästi jauhanut vaikka pari kaveria jotka raskaudesta tiesi onkin soitelleen ja kyselleet vointia.



Nyt täytyy lähteä yrittämään kotia kohti, saas nähdä mitkä ruuhkat on.



Palaillaan huomenna paremmalla ajalla ja sori oma napa tänään...

kertomaan kuulumisiasi. Olemme kaikki 60-lukulaiset niin riskialttiissa iässä kaikenlaisille komplikaatioille raskaudessa, että tuo kokemuksesi jotenkin tuntuu tosi läheiseltä, kun olisi voinut sattua kelle tahansa meistä. Tosin meidän muiden pitäisi päästä raskaaksi ensin. Itselleni lohduttelin viime elokuun keskenmenoani sillä, että tuli todistettua, että raskaus ylipäätään on vielä mahdollista. Mutta valitettavasti se pelkkä ajatus ei vie pois mitään kipuja. Tsemppiä sinne Sonjaemma palautumiseen!



Nyt itselläni alkoi kp 1/28-36. Ja yritystä tuli vuosi täyteen. Liekö tuota viitsiä juhlimaan moista. :( Masentavaa sinänsä. Toiseksi kuulin tänään, että maaliskuun lopulla tulisi hakuun yksi hyvä työpaikka, joka olisi uralla etemistä. Siinä on 6 kk koeaika, joten raskaus ehtisi näkyä ennen vakinaistamista, jos nyt tärppäisi. Rekrytointiaikakin on varmaan vielä yhden kuukauden tuohon päälle. Nyt siis tänään jouduin vielä sitten siihen pulmaan, että lapsi vai ura. Argh! Kun elämä on vaikeeta joskus. Tässä sitten mietin, että, jos pitäisi pienen tauon yrittämiselle. Vai vanhenenko taas lisää ja mahikset pienenee? Onneksi on pari viikkoa ovikseen asti aikaa pohdiskella. Onko muilla vastaavia uraongelmia?



Mites muiden 60-lukulaisten olo? Olisi kiva saada piristykseksi jokin plussauutinen täältä. Kellä on tosiaan nyt menossa piinailua ja mitä tuntemuksia on? Jännätään yhdessä täällä ja yritetään arvailla, oisko jotakuta onnekasta tärpännyt plussa. Kukas ilmoittautuu kohteeksi?

Moi vain kuumeilu-kamut !





Sonjaemma oli kiva kuulla sinusta !!! Aivan kauhealta kuullosti tuo lääkkeellinen tyhjennys :/ Toivottavasti vointisi kohenee, ja pääsette uusiin yrityksiin mahdollisimman pian. Tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta tärkeää on pysyä elämässä mukana. Itsellenihän kävi niin, että olin sairaslomalla 2.5 viikkoa aivan, en kertakaikkiaan voinnut mennä töihin tai saati tavata työkavereita/asiakkaita. Olin henkisesti todella down, mutta taas kerran tämä paraspuoliskoni, eli mieheni oli tukena ja näin siitäkin toivuttiin yhdessä.



Minulla alkaa piina tai alkoi kait tänään eli kp23-24 ja ei sitten oireen oiretta suuntaan tai toiseen ! Ei nippaa, ei nappaa eikä tee mitään muutakaan. Hiukan olen miettinyt, että mitäs tämä nyt sitten meinaa, mutta ei anneta toivon hiipua epätoivon edelle, joten katsellaan tuonne viikon loppuun eli perjantaihin ja jos edelleen sama olotila niin sitten testin ostoon. Minullahan kuukautiset alkavat yleensä kp25-27 kohdalla, mutta kerran on ollut tämä kp31. No ei ole piinamieltäkään, minneköhän sekin on kadonnut. Ehkä nämä km:t laittavat hieman ajattelemaan asioita monelta eri kantilta.



Ja nyt on alkanut valkenemaan sellainenkin asia mikä on vaivannut vuosikaudet, mutta nyt viime marraskuussa äityi oikein pahaksi. Sairastan mitä todennäköisemmin hiiva syndroomaa. Aloitin tänään hiiva-dietin ja tämä on kamalaa, kaikki sokeri-hiiva-ja valk.jauhot pois. Oikeastaan mitään ei saa syödä tämän dietin aikana mikä kestää n. 4 viikkoa tai kauemmin. Tänään olen syönnyt luomuleipää, pelkkää riisiä ja vedessä olevaa sardiinia ja nyt keitin tattari puuroa ja sitä nautin puolukoiden kera. Kuullostaako herkulliselta :? Nämä on näitä elintasomaiden sairauksia kuten diabetes. Minulla noita hiiva esiintymiä on kaikkialla kehossa, vatsantoiminta, vatsankivut, päänsärky, halkeileva iho, jatkuva väsymys, sokerin himo jnejne. Nyt on pakko lopettaa pullan syöminen ja karkkien napostelu- kun tuli lääkärin määräys.



Mariko oletkin kiperän kysymyksen edessä, vauva vai ura. Tässä iässä sitä alkaa miettimään asioita hieman eri tavalla kuin nuoruudessa. Kaikella on puolensa ja puolensa. Itse en osaa sanoa mitä tekisin sinuna. Mutta eikös vauvaa ja uraa voisi jotenkin sovittaa yhteen ? Anyway hyvää kiertoa sille suunnalle !



Mitenkäs paide jakselee ? Ja eikös me piinata samoissa ? Tsemppiä ...



Nyt syömään ja sen jälkeen peitto korville ja unta kaaliin.

Hyvää viikkoa kaikille. t.emmi

sonjaemma; itselläni oli alkuun jotenkin sekava olo km:n jälkeen, siis ihan noin fyysisesti. jotenkin kun hormoonit vielä on sitä mieltä että raskaana ollaan vaikka ei oltukaan. tai ainakin huomasin että ekojen kuukautisien jälkeen jotenkin sai kehon ja mielen synkkaamaan paremmin. ja kyllähän ne aivot on niin sisäistänyt sen raskauden kaikkinensa, että sen u-käännöksen tekemiseen menee aikaa. ja töissä sitten tosiaan on se että pitää olla kun ei mitään ihmeempää olisi tapahtunutkaan (tosin eipä sitä halua toisaalta tarkemmin kertoakaan).

mutta pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan eteenpäin, voimia sinulle!



marikko pohti että ura vai lapsi. eihän raskaus ole mikään peruste koeajan purkuun (toki käytäntö ei ehkä ole aina niin reilu). mutta eikös sekin meriitti olisi jos paikan saisit vaikka sitten se raskauden takia kesken jäisi? toisaalta sitten taas harmittaa jos ottaa taukoa yrityksistä eikä paikkaa saisikaan. mutta näihin kysymyksiin lienee mahdotonta neuvoa, joten paras vaan luottaa itseensä. en nyt muista että oliko teillä lapsia miten entuudestaan? iltatähden lykkääminen parilla vuodella on kuitenkin vähän eri tilanne kun jos ensimmäistä yrittää.



emmillä onkin totaalinen ruokavalion muutos. toivottavasti niitä hyviä sallittuja ruokia alkaa löytyä, ja ennen kaikkea että saa oireet kuriin.



kp 17 eli piinailuun ilmoittaudun vasta ensi viikolle... mites paide, jokseenkin samoissa kun ollaan yleensä menty?

ensinnäkin iso hali sonjaemmalle ja jaksuja eteenpäin uuteen yritykseen.

itse heitin pyyhkeen parin inssin jälkeen kun itse joutuu maksamaan kaiken niin emme raski ivf hoitoon mennä.

nyt sitten on takana kaksi vuotta yritystä ja vielä olis muutama vuosi jäljellä joten luomuna jatketaan vaikka toivottamalta tuntuukin.

täs mietin et pitäis varmaan päästä uudestaan munatorvien aukiolo tutkimukseen ku edellinen on tehty puoltoista vuotta sitten jos vaikka onkin tuo oikeapuolikin menny tukkoon.

no katsotaan keväällä.

olen yrittänyt olla ressaamatta koko asialla itseäni mutta aina se ei onnistu varsinkaan loppukierrosta.

olis yksi clomi resepti mutta ku edellisestä 4:stä clomikierrosta on niin vähän aikaa niin pitää pitää taukoa ja oikeastaan ihan kiva välillä nukkua ilman kuumia aaltoja joita clomit aiheuttaa.

plussia kaikille piinailijoille ja oviksia niitä odottaville.

itellä menossa kp12/26 ja en ovista ole tikuttanut mut odotellaan mitä loppukierto tuo tullessaan.

t. äippä_67

Ihan ensinnä oli ihana lukea sonjaemma voinnistasi ja että olet positiivisella mielellä. Siitä on hyvä jatkaa.



Emmi nuo sinun hiivaoireesi kuulosti tosi tutuille, en ole koskaan niitä yhdistänyt hiivaan. Minullakin on kova vatsa, ajoittain päänsärkyä(todettu ettei ole migreeni), iho halkeilee, ainainen väsymys ja hirvittävä makean himo. Minullakin pääsääntöisesti leipänä on vaalea leipä ja pullaa tulee syötyä pari päivään. Niinpä ja sitten ihmettelen kun ensimmäisen lapsen jälkeen on jääänyt 15 ylimääräistä. Minäkin aloitan hiivattoman jakson. Ensinnä täytyy luopua kauraleivästä, pullasta, karkeista(sniif), mutta mitäpä sitä ei tekisi jotta olisi edes vähän enemmän virtaa päivässä.



Marikko pohdit uraa vai lasta. Tuttu tunne täälläkin. Minä olen sellaisessa paikassa jossa päällikkö on jäämässä pois ja uusia kuvioita on tiedossa vuoden mittaan. Töitä ja vastuita jaetaan uudelleen. Tiedän jo nyt, että työtehtävä tulee muuttumaan paljon. Ajattelin että josko tietäisivät minun haaveista niin näinköhän minun harteille niitä tehtäviä siirrettäisiin. Toisaalta talossa on myös toisessa yksikössä tulossa eläköitymisen seurauksena mielenkiintoinen tehtävä, jossa voisi uralla edetä mukavasti. Joka kuukausi nämäkin ovat mielessä. Olenkin miettinyt että siinäkin on yksi este raskautumiseen kun mielessä tällaiset asiat pyörivät. Toisaalta olen ajatellut asian niin että lapsi tulee jos on tullakseen, se on aina ykköstilalla. Sen jälkeen katsotaan ja pohditaan (jos siihen aihetta), mietn uralla eteneminen menee. Onhan se niinkin että sitä varten on kouluja käyty että työssä edetään mutta aikansa kullakin. Hitsi kun vaikeaa, ymmärrän sinua Marikko täysin. Toivotaan että se oikea ratkaisu ja ajankohta meille kaikille sitä asiaa pohdiskeleville löytyy.



Täällä ollaan kp 12/30-jotakin. Ei mitään aihetta vielä tikutteluun(nekin tilasin taas tähänkin kiertoon avuksi). Josko tuossa torstain tietämillä aloittaisi. Viime kierto osui kohdalleen tikutuksen mukaan mutta eipä siitä tulosta tullut. Olenkin miettinyt josko se oikea ajankohta olisi sen pari päivää ovisplussan jälkeen ja minulla olisikin pari päivää lyhyempi oviksen jälkeinen aika..??? Taitaa mennä teorianpohdiskelun puolelle, parempi kun lopetan tällä erää. Ketä meitä tällä viikolla muita kuumeili kuin emmi? Mitä kuuluu paidelle????



Mukavaa tiistaita meille kaikille!

Onpa kiva lukea Sonjaemma että jaksat ajatella jo tulevaisuutta ja uutta yritystä vaikka kipu on vielä noin tuore. Jaksamista ja haleja sinulle.



Niin olette pohtineet ura vai lapsi. Minäkin vaikka ensimmäistä vasta kuumeilen olen sitä pohtinut. Uusi työpaikka olisi kiva ennen lapsen tuloa mutta nyt kyllä ei ole näkyvissä edes sellaista joten lapsi on se ykkönen jos niikseen tulee. Jos uusi työpaikka tulisi eteen niin kyllä sitä miettisi vaikka luulen että lapsi veisi voiton siinä ainakin minulla.



Nyt menossa kp5 ja tikut tilattu joten kokeillaan näin nyt tämä kierto. Täytyy tässä ottaa puheeksi tuon ukko-kullan kanssa asia ja vähän tehdä sotasuunnitelmaa tulevaisuuden varalle:)



Kohta tuonne lumisateeseen ja töihin johon ei kyllä huvita mennä mutta mentävä on.

illalla oli vielä karseita kipuja, puukolla viilsi molemmista munasarjoista, mutta tänään on jo parempi, vaikka särkylääkettä otinkin aamulla ja äsken.



Mulla vastoinkäymisistä tulee aina sellainen kumma vastareaktio, lamaantumisen jälkeen hirveä energiapuuska. Avioeron jälkeenkin aikoinaan jumppasin himona ja laihduin varmaan 10 kg. Nyt pitäisi taas sitten laihtua ja liittyä teidän kilojenkaristuskerhoon. Mitenkäs on muuten sujunut painonpudottajilla?



Niin ja pistin tässä juuri kalenteriin pari työmatkaakin. Yksi kun on puolen päivän kokous Tukholmassa niin varasin sitten saman tien iltapäiväksi aikaa shoppailukierrokseen ja tulen vasta iltakoneella kotiin. Tosin itseni tuntien en sitten tietenkään löydä mitään.

Ja sovin jo tyttöporukallakin menon syömään pitkän kaavan mukaan =).



Uran ja vauvakuumeen yhdistämisestä: minähän mietin tuossa suunnilleen vuosi sitten yhden projektin tekemistä kun oli/on nämä vauvapuuhat ajankohtaisia. No, projekti alkaa olla ohi eikä ole vieläkään nyyttiä sylissä tai tulossa joten olen huomannut että parasta vaan ajatella että se on sen ajan murhe sitten. Hain yhtä paikkaa tuolloin ivf hoidon alkaessakin, no eipä tullut kutsua haastatteluihin (olin tietysti ylihyvä ;) ), mutta eipä ole vauvaakaan tulossa. Minä tekisin siis niin että jatkaisin kuumeilua ja samalla hakisin paikkaa. Mutta voihan sitä varmuuden vuoksi pitää kuukauden-parin tauon jos siltä tuntuu.



Äippä_67, ikävä kuulla että teillä ei inssit onnistuneet, toivotaan nyt että luomuilu toisi tuloksen. Olikos sinulla se strerilisaation purku syynä sille ettette saa julkisella tehdä ivfää vai onko se joku paikallinen kunnallinen raja joka ehti tulla vastaan? Meillä kun on käsittääkseni täällä vielä mahdollisuus julkiseen kun on oltu jo jonossa, vaikka vm-67 olekin.



Emmille toivotaan että ruokaremppa toisi helpotusta vaivoihin.



Voi teitä onnekkaita jotka saatte piinailla, tai edes hyödyntää tärppipäiviä. Meillä kun on tulehdusvaaran takia vielä jonkun aikaa selibaatti ja muutenkin pitää varoa ja odottaa että tulisi ne menkat. Ja siihen menee monta viikkoa vielä...

kiva kuula sinusta! Kyllä elämä vaan aina voittaa, vaikka välillä olis kuinka synkkää. Se voi olla ihan hyvää itsesuojeluvaistoakin tuo järkytyksen jälkeinen topistautuminen; ei päästä itseään liian syvälle murheen alhoihin.



Oma napa: mullehan kävi siis niin, että kp 17 muuttui yhtäkkiä menkoiksi. Nyt on siis tämän uuden ajanlaskun mukaan ilmeisesti kp 5, eli mitään piinakaveria minusta ei saa nyt kukaan. Tässä tynkäkierrossa ei ollut ovistakaan. Hormonit heitelee vanhalla... Tikkujakaan en ole nyt tilannut, kun on ollut töissä niin kiirettä. Mulla on kyllä toisaalta niin selvät selvät ovisoireet, että kylläpä sen tietää muutenkin. Ja vaikka ei tietäsikään, niin joka tapauksessa niihin aikoihin tulee harrastettua jtp-tekniikkaa. Että en nyt jaksa murehtia.



Lapsi/ura... Mulle kävi syksyllä niin, että urahaaveeni romahtivat eikä lastakaan siis ole tullut. Kriisi on aikamoinen: minusta ei tule kenenkään äitiä enkä onnistu karriääriäkään luomaan! Mutta itse tekisin kuitenkin niin, että hakisin kaikkia hauskoja paikkoja ja katsoisin sitten, mitä eteen tulee. Se raskauden alkaminen just tiettynä kuukautena tai lyhyenä ajanjaksona on kumminkin sen verran kyseenalainen asia, että sen takia tuskin kannattaa päästää työtilaisuuksia ohi.



Tietysti kannattaa yrittää junailla asiaa niin, että ei vahingossa pelaa itseään työttömäksi! Viiden kuuakuden koeaika ei kuulosta normaalilta, sitä voisi ehkä tinkiä lyhyemmäksi...



-paide-

Hyvää iltaa kaikille !





Lyhyt oli piinan kesto täälläkin, eli tänään alkoivat ' voi violetti' sanon minä, joten lyhyt kierto eli kp24 tai kp25 vaihtui kp1:ksi. Saas nähdä onnistutaanko suuntaan jos toiseen ennen kun päästään NKL:lle tutkimuksiin ja sieltä sitten IVF-hoitoihin. Nyt on sellainen tasaisen rauhallinen olo, sitä jotenkin alkaa hyväksymään kohtalonsa.



Juuri äsken tultiin saunasta ja olisi aika saada jotakin purtavaa suuhun. Mutta, kun olen tuollaisella dietillä niin herkutella ei saa- niin ei saa herkutella vaikka kuukautiset alkoivat ja niin tekisi mieli lakritsia tai suklaata, ja molempia löytyy kaapista :/

No onneksi on riisiä ja kanaa niitähän saa syödä ja aion tehdä miehelle vähän kastiketta riisin avuksi.



Pietu-kannattaa ryhtyä dietille, jos sinulla on samanlaisia oireita kuin minulla niin sitä tekee mitä vain, että voisi paremmin. Ja saahan sitä sitten pikku-hiljaa lisätä kaikkea, mutta ainakin aluksi -ei-kaikelle, että olo paranee.



Nyt heikun keikun ja hyvää illan jatkoa kaikille !

t.emmi

sanon myös mä :) sillä taitaa täti tulla nyt kp.31 ja pientä tuhrua näkynyt eli täti tulee..nyyh...gyne sanoi, että voin tuplata tuon clomi annoksen ja sen taidan tehdä tähän kiertoon , katsellaan sitten mitä tuleman pitää..



Onneksi nuo ilmat lauhtuivat, ulkoilut kun ovat jääneet vähiin viime viikkoina...



enmpä tuota nyt muuta keksi kirjoiteltavaa, heh...



hyvää yötä kaikille!!!!

mikäs täti-invaasio täällä onkaan käynyt, voih.....



täällä siis kp 18 ja aamulla aina ensimmäisenä tarkistan että kyllähän vielä rinnat aristaa... ei nyt kyllä lisääntymään päin, mutta kieltäydyn uskomasta että vähenemäämpäänkään (onpas hankala sana) päin.



muista teti aloittaa tikutukset ajoissa, mullakin näytti nyt plussaa jo kp 10, vaikka aikasemmin ollut myöhemmin.



mites painonpudotuskampanja voi? mulla on viikonloput mennyt vähän hunnigolle ja viime vkonloppu oli sukujuhlia ja sitä ennen töissä niin etten ollut toimistolla ja silloin menee aina rutiinit sekaisin. eilen sitten uskaltauduin vaa' alle ja ilokseni huomasin että mitään nousua ei ollut tapahtunut, joten nyt taas jatketaan. alusta on 2 kg lähtenyt, tuntuu että ennen lähti kilot helpommin, sitä(kin) se ikä kai teettää.



sonjaemman shoppausiltapäivä kuulostaa mukavalta, kyllä työmatkoista pitää jotain iloakin saada! toivottavasti kivut ovat pysyneet kurissa.



jospa sitä sitten taas töiden pariin...

täytyy yrittää ajatella että jokainen päivä lisää tarkoittaa lähemmäksi seuraavaa steppiä eli menkkoja odotellessa kai tässä nämä viikot menee. Pitää nyt jossain välissä yrittää soittaa sinne NKL ivf-hoitajalle, ja pyytää paperit diacorista. Päässä kyllä jäytää edelleen se tilanne siellä ultrassa ja ne kätilön sanat " nyt olen kyllä pahoillani mutta..." . Ja tuskin saan mielen rauhaa ennen kuin päästään juttelemaan seuraavasta hoidosta. Täysi käsijarrukäännöshän tässä tuli omille suunnitelmille. Meille piti tulla vauva kesällä ja nyt hyvä jos tosi hyvällä tuurilla vuoden päästä...



Mulla painonpudotusprojekti alkoi eilen sillä että ostin uuden vaa' an rikki menneen tilalle. Sekä enpäs ostanutkaan niitä suklaapatukoita kaupasta vaan ostin vain lakupötköt itselle ja miehelle (tarvitsin lohtukarkkia). Nuo kauppareissujen suklaapatukka -tuomiset kun on minun ja miehen synti. Pullaa ei onneksi ole tapana syödä kun ei leivota. Jumppaan pitäisi yrittää kunhan kroppa tästä tokenee.



Trattiksellahan on hyvin alkanut kun on jo 2 kg pudonnut, ja eikös Tetilläkin ollut niitä kiloja jo tippunut?



Töitä pitäisi tehdä mutta olen taas surffallut km-kokemuksia lukemassa ja lapsettomien puolella...*huokaus*.

Minäkin ylpeänä ilmoitan, kuinka ruokatunnilla sain kioskin tiskillä pidettyä näppini erossa suklaapatukasta. On se vaikeaa, vasemmalla kädellä saa oikeasta melkein pitää kiinni kun meinasi käsi ihan väkisin ojentua kohti tupla-patukkaa. No ei auta kuin ajatella miltä se maistuisi, voih. Kyllä pitää ihmisen itseään kiduttaa, mutta jostakin sitä on aloitettava.



Hih, kun kuulostaa nuo trattiksen raskautumisoireet tutuille;minäkin seuraan aina rintojen kipeytymistä ja silloin kun ne ei aamulla ole kipeät tietää ettei enää tarvitse siinä kierrossa tarvitse kuumeilla. Tosin viime kierto meni ilman oireen oiretta, joten ei ollut merkkejä joita etsiä. Taisi osua ovuloimaton kierto kohdalle, taas.

Eilen alkoi mahassa tuntua taas sellaiselta että oviskohta on käsillä. Joten aloin tikuttamaan jo tänään ja sain kun sain haalean viivan vahvan viereen. Eli jos viime kiertoon vertaa niin tasavahvat viivat on huomenna tai perjantaina. On tämäkin kun tässä iässä alkaa noita ovistikkuja käyttämään niin voi vain todeta että niiden kanssahan on mukava touhuta. Olo on varmaan samanlainen kuin tenavilla pleikkarin kanssa, yhtä jännää. Katsotaan nyt mitä tikutus tuo tullessaan, nyt siis kp 13. Minulla jolla olen aina ollut tosi pitkät kierrot(33-45, joskus yli 50), niin on vaikea opetella olemaan näin " lyhyillä" kierroilla. Ihmettelen vain mistä kierron pituuden muutos johtuu kun en ole siihen mitään hoitoa saanut.



Olisi taas yritettävä tehdä jotain palkkansa eteen, vaikka ei yhtään huvittaisi. Mukavampaa olisi näitä juttuja täältä lukea....

tulin pitkästä aikaa kurkkimaan kuulumisianne, ja tämmöistä en olisi halunnut kyllä lukea! Olen todella pahoillani.



Kaikenlaiset ajatukset pyörivät päässäni kun luin mitä sinulle on sattunut. Tuli oma tuulimunaraskaus mieleen (vappuna - 04). Itsellään lähti vuotamaan rv8 ja kyllä se oli kova paikka. Puolitoista vuotta yritystä, plussa ja alkuraskauden huuma - ja sitten eräänä aamuna- ei mitään. No siihen perään tulivat häät ja asia unohtui loppujen lopuksi nopeasti siinä hässäkässä. Ja sitten syyskuussa tuli uusi plussa, johon ensin suhtauduin todella skeptisesti. No kaikki meni sillä kerralla hyvin.



Tämä jaaritus vaan yrittää valaa toivoa sinuun ja todella monet kanssasiskosi valitettavasti tuon km:n ovat joutuneet kokemaan. Toivon sinulle pikaista toipumista ja onnea uuteen hoitoosi. Olet reippaanoloinen nainen, mutta anna surulle kuitenkin oma aikansa.



Lämpimin terveisin

Coco (Club40-veteraani) vm-64

suklaan vastustajille! nämä omat ylimääräiset kilot ovat kyllä paljolti lohtusyömisen tulosta km:n jälkeen. joten helpompi jos pystyy vähän kontroloimaan. toisaalta, joskus on vaan hetkiä jolloin se suklaata on saatava ja se oikeasti auttaa.

ostin muuten eilen askelmittarinkin, joten tänään taitaa koirat päästä pidemmällekin lenkille...



kiva nähdä cocoakin. ikävä tietysti että ikävissä merkeissä, mutta silti. vaikkei samoissa pinoissa aikoinaan oltu, niin club 40:ä tuli seurattua aikoinaan, kun itse olin näissä kuumeilupiireissä (jo silloin...)



kohta täytyy laittaa joku nettilukko koneeseen kun ei meinaa töitä saada laisinkaan tehtyä, mutta vielä ehtis loppurutistukseen.

eli piti sanomani että jess, sain taas erävoiton itsestäni. Piipahdin asioilla enkä ostanut suklaata, ja kahviautomaatistakin otin vain peruslitkua enkä suklaakahvia tai cappucinoa... Näin sitä ehkä pienin askelin edetään.



Kävin siis asioilla eli ulkona soittelemassa ja varaamassa kampaajan. Eli mennään siis tuonne NKL ivf-infoon kolmen viikon päästä. Ja soitin myös diacoriin ja pyysin toimittamaan hoitopaperit naikkarille. Mutta mutta... nyt olen sitten siinä ymmärryksessä että tuo ivf-info olisikin vain info eikä silloin vielä mitään hoitoa aloitettaisikaan ajoittelemaan ja suunnittelemaan. Vaan että vasta lääkäri kertoo miten hän on ajatellut että voitaisiin hoidoissa edetä, täh?! Ja itse hoito saattaa olla vasta kuukausien päässä. Nyt pitää ihan miettiä kävisikö kuitenkin juttelemassa diacorissa plan B:n varalta... Kun sanoin nkl hoitajalle puhelimessa, että se lääkäri joka vahvisti km:n ja itsekin olen sitä mieltä että heti kuin mahdollista, niin se vain naurahti että ei se nyt niin mene ja se katsotaan sitten. Ihan alkaa huvittaa niiden ohjeissa että " olisi hyvä olla kiireetön elämänvaihe" . Jaa, vähän on hankalaa kun pitää elää kuukausitolkulla epätietoisuudessa. Nimenomaan tuolla yksityisellä homma sujui niin stressittömästi, kun tiedettiin miten edetään ja milloin. NKLn kanssa kun viisari heilahtaa jo puhelinjonossa...



Sori tuli taas omaa napaa.



Cocolle kiitokset sanoistasi, ikävä että tosiaan näissä merkeissä tällä kertaa tavataan täällä. " Reippaanoloinen nainen" , heh, piristi kovasti, en tiedä tuosta reippaudesta, jääräpäinen ehkä...



Taitaa olla yleinen ilmiö tänään taas tämä muu puuhastelu työajalla ;)

tässä aamukahvia odotellassa tuntuu aina olevan hyvä palstailuaika...



mites sonjaemma oletko tehnyt jo plan b:n? voittehan toki mennä sinne infoonkin kolmen viikon päästä, eikös niin että ekat kuukautiset pitää odottaa ja siihenkin varmaan jokin aika menee (toivottavasti ihan suht normaali aika). jos sieltä ei mitään, saa yksityisellä puolella varmasti nopeastikin prosessin taas käyntiin? tuntuu kyllä varmaan turhauttavalta aloittaa taas lähtöruudusta uuden lääkärin kanssa, josta ei sitten tiedä että mihin päätyy suunnitelmissaan.



kyllähän nuo ovistikut vähän niinku pelejä on kuten pietu totesi. itse huomaan aina sortuvani siihen että kun niihin tulee viiva ja touhuttu on, niin kyllä sitten pitäis siihen toiseenkin testiin viiva saada. vaan ihan näinhän se ei mene, kuten huomattu on. nyt ikävästi tuntuu että rinnoissa vähän hellittää, mutta en nyt vielä lähde kaivopolulle sen kirveen kanssa.

niin se taas tämäkin viikko alkaa lähennellä loppupuoliskoa ja ovis varmaan ollu tai sitte ei ku tuntuu tuolla masu osastolla juilivan koko ajan no eihän sitä tiedä vaikka kierto taas heittäisikin toivottavasti ei.



sonjaemma: kyl se meillä toi maksu johtuu siitä st:stä ja sen purusta ja siitä olen tosi vihanen silloin kun varasin aikaa vl:n niin käskin niitten ensin selvittää et saammeko korvauksen niin sanottiin että kyllä saa (sama lääkäri) kun tuo st on purettu mutta, mutta emmepä saaneetkaan kun eka inssi tehtiin niin lääkäri ilmoitti että pitää itse anoa korvausta ja sanoi sitten että todennäköisesti ei saada ja niinhän siinä kävi. jos olisimme st:stä huolimatta menneet suoraan hoitoihin olisimme saaneet sillä rahalla mitä siihen meni niin kaksi ivf hoitoa.

kylläpä taas tuli omanapanen juttu mutta välillä aina suorastaan vi...aa, yritystä tulee purun jälkeen ens kuussa kaksi vuotta eikä haamun haamua.

nyt pitää keskittyä ohjelmaan nimeltä sydämen asialla.



toivotaan kuitenkin paljon plussia meidän joukolle

t. äippä_67

Minun täytyy heti aamusta tunnustaa heikkouteni; ostin eilen " tytöille" suklaalevyn ja pitihän siitä palanen lohkaista omaan suuhunkin. Mutta vain pieni, yleensä se puoli palanen sinistä levyä menee helposti mutta sen verran oli itsehillintää että se jäi kolmaan palaan. Kyllä se siitä...



Sonjaemmalla onkin aika moinen mietintä mitä tehdä. Minä taitaisin ottaa molemmat vaihtoehdot eli käydä kuuntelemassa infon ja mennä kuitenkin yksityiselle. Asiat taitavat kuitenkin tuolla yksityisen puolella hoituvan nopeammin. Toisaalta jos eivat nkl:llä tee vielä kolmen viikon päästä mitään muuta kuin infoa niin eihän sekään varmaan hukkaan mene. Voi kun osaisi auttaa oikein, sinä kuitenkin itse tiedät oikeat ratkaisut. Minusta on ihana lukea miten vahva ihminen sinä olet tällaisella hetkellä, pidä se vahvuus mukanasi aina.



Minä testailin eilen illalla toisenkin ovistikun kun alkoi kiinnostamaan minkälaisella ajanjaksolla se ovisviiva vahvistuu. Kas kummaa, aamupäivällä se oli haalea ja jo tuossa seitsemän aikaan illalla se oli aavistuksen haaleampi kuin kontrolliviiva. Tänä aamuna en ole testannutkaan, täytyy odottaa ruokatuntiin. Oletko trattis sinä huomannut nopeaa muutosta noissa viivoissa? Tai kukaan muu joka ovistikkuja on käyttänyt? Sitten huomasin sellaisen piirteen jota en ole koskaan ennen huomannut; eli nyt kahtena peräkkäisenä kiertona(kun olen tikuttanut ovista) huomasin leuassa eilen taas sellaisen ison mojovan finnin(lue ajos). Siinä ei ole märkää mutta se on ihon alla, punoittaa ja on mukavan kipeä. Olisiko tällä yhteyttä ovikseen? Onko kukaan huomannut? En ole tähän ikään mennessä moista ennen ymmärtänyt yhdistää ovikseen. Elikkä viime kuussa se mollukka oli pari päivää ja hävisi pois.



Jotta tämäkään päivä ei menisi pelkästään palstailuun niin on jatkettava töitä. Mukavaa päivänjatkoa kaikille ja trattikselle jännittävää kuumeilua plussaan (täällä yksi peukkuja pitävä)ja muillekin jos olen jonkun lähipäivinä testaajista unohtanut.