Te, jotka sanotte: Jätä miehesi hetkeksi hoitamaan lapsia,

mutta eri asia on kun sitä tekee 365 päivää vuodessa ja 24 tuntia vuorokaudessa...aina ei jaksa olla se ainoa joka tekee ne kaikki kotihommat!

Kun he menevät lasten kanssa ulos, mieheni menee autotalliin rakentamaan jotain, kaiuttimia, vahvistimia, mitä nyt sillä hetkellä sattuukaan olemaan työn alla. Kun kotityöt ja autotallihommelit on tehty, mieheni on aivan ihmeissään siitä, että lapset ovat itkeskelleet ja tapelleet koko päivän. Hän kun on tehnyt kaikkea sitä mitä kotona yleensä tehdään.

Kun kysyn, että oletko yhtään leikkinyt lasten kanssa, lukenut heille, pelannut heidän kanssaan tai ylipäätään edes jutellut tai kuunnellut heidän juttujaan, hän on aivan hämmentynyt. Sellaiset jutut ovat lasten työtä, eivät aikuisten.

Ja hän toistaa seuraavalla kerralla samat virheet ja lapset ovat yhtä kiukkuisia ja itkuisia vietettyään isänsä kanssa päivän, koska mieheni ei kerta kaikkiaan suostu uskomaan, että lapset eivät viihdy päiviä pelkästään sillä, että koti on siisti ja ruoka on pöydässä ajoissa ja heillä on toisistaan seuraa.



Hämmästyttävintä on kuitenkin se, että kun hän on ollut päivän töissä, hän kyllä leikkii illalla lasten kanssa.

Näitä kun lukee niin miettii että onkohan oma isäni jokin poikkeus...aikanaan kotona 3 alle kouluikäistä lasta ja hoiti kodin+meidät.Joskus oli meidän kanssa enemmänkin jos äiti päivysti sairaalassa tai oli itse asiakkaana. Ehti hoitaa asiat ja vielä leikkiä kanssamme.

turha se on jälkikäteen valittaa, kun ihan omasta vapaasta halusta olette miehet valinneet.

Vierailija:

Mun mies oli hoitovapaalla, ja se oli katastrofi.Minä sain työpäivän jälkeen tehdä kotityötkin, mies pärjäsi nippa nappa lapsen kanssa... Ei auttanut puhe, ei. Olin kuulemma kauhea nalkuttaja. Nyt mietin, haluanko enää toista lasta saman miehen kanssa.

Kun mies halusi minut töihin ja itse jäädä hoitovapaalle hän teki suurimman osan kotitöistä, lenkitti koiran ja lämmin päivällinen odotti pöydällä kun tulin kotiin töistä. Mies ja lapsi saivat olla rauhassa toistensa kanssa ja mies tehdä asiat omalla tavallaan.

Vierailija:

Kun he menevät lasten kanssa ulos, mieheni menee autotalliin rakentamaan jotain, kaiuttimia, vahvistimia, mitä nyt sillä hetkellä sattuukaan olemaan työn alla. Kun kotityöt ja autotallihommelit on tehty, mieheni on aivan ihmeissään siitä, että lapset ovat itkeskelleet ja tapelleet koko päivän. Hän kun on tehnyt kaikkea sitä mitä kotona yleensä tehdään.

Kun kysyn, että oletko yhtään leikkinyt lasten kanssa, lukenut heille, pelannut heidän kanssaan tai ylipäätään edes jutellut tai kuunnellut heidän juttujaan, hän on aivan hämmentynyt. Sellaiset jutut ovat lasten työtä, eivät aikuisten.

Ja hän toistaa seuraavalla kerralla samat virheet ja lapset ovat yhtä kiukkuisia ja itkuisia vietettyään isänsä kanssa päivän, koska mieheni ei kerta kaikkiaan suostu uskomaan, että lapset eivät viihdy päiviä pelkästään sillä, että koti on siisti ja ruoka on pöydässä ajoissa ja heillä on toisistaan seuraa.

Hämmästyttävintä on kuitenkin se, että kun hän on ollut päivän töissä, hän kyllä leikkii illalla lasten kanssa.

Hän ei pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa. Voisit neuvoa häntä esimerkiksi tekemään pikaisesti ne kotihommat ja _sen jälkeen_ puuhailemaan hetken lasten kanssa. Sitten hän voisi taas keskittyä hetken kotihommiin.

joka tekee kotityöt ja hoitaa lapset jne. Ei se eroaminen niin yksinkertaista ole, kun on alaikäiset lapset. Täydellisten miesten vaimot: ANTAKAA meidän muiden nurista ja valittaa täydellä sydämellä! Kyllä se kummasti helpottaa, kun kuulee kohtalotovereita. Jokainen kantakoon ristinsä, mutta ei kai valittaminen ole kiellettyä? Olkaa vaan itse iloisia ja ylpeitä, että tuli täydellinen mies valittua, kaikilla ei käynyt niin hyvä tuuri...

Ei minulla ole täydellistä miestä (enkä ole itsekään täydellinen), mutta joitakin perusasioita on tullut käytyä läpi ennen lasten hankintaa..

Vierailija:

Ei minulla ole täydellistä miestä (enkä ole itsekään täydellinen), mutta joitakin perusasioita on tullut käytyä läpi ennen lasten hankintaa..

Kuten sanoin, mieheni tekee kotihommat paremmin kuin minä ja hän jopa leikkii lasten kanssa, mutta samaan aikaan tämä ei millään onnistu.

Kerropas nyt, millä tämä asia olisi voitu ennaltaehkäistä. Ystävillä tai sukulaisilla ei lapsia silloin ollut, enkäpä olisi ymmärtänyt itse kokeillakaan, osaako mieheni siivota, laittaa ruokaa ja samalla puuhastella lapsen kanssa, vaikka jollakulla tuttavalla lapsi olisi ollutkin.

Kun menin töiden jälkeen työkaverin tupareihin, josta oli puhuttu jo etukäteen, niin muksu soittaa kännykkääni oltuani kylässä puoli tuntia ja kysyy, että äiti missä sä oot. Kysyn, että eikö isä ole sun kanssa, niin lapsi sanoo, että se on tietokoneella. Lapsi valittaa, ettei hänellä ole tekemistä ja että mun pitäisi heti lähteä kotiin.



Sanon muksulle, että nyt menet isille sanomaan, että tarvitset seuraa ja vaikka pelaatte yhdessä jotain kivaa. " En mä voi mennä sille sanomaan" , muksu vastaa. " Ei se kuitenkaan tee mun kanssa mitään."



Jonkin aikaa siinä mietin, että mitä tehdä. Soitin ukon kännyyn ja kerroin koko jutun ja neuvoin että tehkää nyt jotakin yhdessä koko loppuilta, muuten en saa olla kylässä rauhassa. Se ilta kyllä sitten sujui ihan hyvin sen jälkeen.



Mutta ihan tavallista on, että ruokaa ei ole lapsi saanut, kun tulen kotiin, vaikka olisi ollut isän kanssa miten kauan kotona. Näitä isiä on pilvin pimein. Jaa että miksi tein hänen kanssaan lapsen? No, enhän voinut tietää, millainen isä hän on.

mies jäi omasta tahdostaan hoitovapaalle mutta päivät meni lähinnä tietokoneella pelaamiseen, mitään kotitöitä tai ruokaa ei tehnyt koskaan, saati käynyt edes kaupassa tai ulkoillut lapsen kanssa.miehen mentyä takaisin töihin minä jäin vuorostani kotiin. en kertakaikkiaan laittanut tikkua ristiin kodin hyväksi. lapsen kyllä hoidin ja shoppailin miehen rahat huipputärkeisiin meikkeihin yms. (mies laittoi rahat peleihin ja kaikenmaailman autovahvistimiin..) istuin koneella jokaikisen liikenevän sekunnin kun mieheni kotiutui töistä. lähdin viikonloppuna kaljalle ja jätin isän lapsen kanssa. katsoin pornoa netistä yöllä ja mies sai tyytyä nyrkkiinsä. 3kk:n jälkeen alkoi vasta mies hahmottamaan että nyt joku kusee ja lujaa. viikon helvetillisen tappelun jälkeen, lähes avioeron partaalla mies tajusi. tästä on nyt 4 vuotta ja nyt menee hyvin, minulla on hyvä osallistuva mies ja lapsilla isä joka leikkii ja antaa aikaansa.

pariksi tunniksi harrastkseni takia. TIEDÄN, että rytmi rikkoutuu heti; ei iltapuuroa, ei iltapesua, ei telkkaritonta iltarauhoittumista, ei nukkumaanmenoaikaa. Lapset tekevät mitä lystäävät, syövät mitä lystäävät, jos ylipäätään syövät. Mies istuu koneella tai telkkarin edessä ja antaa lasten itkeä, huutaa, meuhkata.



Tosi kiva käydä harrastamassa...

Tehkää joskus itse samoin. Ei se maailma pieneen epäärjestykseen kaadu, tärkeintä on ottaa itselleenkin hengähdystaukoa ja relata välillä. Ehtii sitä putsata ja puunata kun lapset on isompia.

Kuitenkin mieheni uskaltaa jättää lapset minulle aivan kuusi-nolla. Johtuisikohan siitä, että minä olen äiti ja äiti osaa aina hoitaa lapset oikein - kaikesta huolimatta.

Kuulun myös siihen joukkoon, jonka mielestä äitiyslomalaisen/hoitovapaalaisen varsinainen työ on LASTEN eikä koko huushollin hoito. Että ei kai sitä sikäli voi miehenkään vuorolla vaatia että kämppä ois putsis clean. Meillä lastenhoitovastuullinen hoitaa lapset ja sitten kämppää hoidetaan yhdessä se mikä kulloinkin tuntuu välttämättömältä tai kivalta.



33

Nykyajan pikkurouvat taitavat luuhata liikaa kahviloissa ja

shoppailemassa. Välillä jostain ruikutustekstistä saa sen kuvan, että jossain 55 neliön kaksiossa olis muka niin paljon kotitöitä, että odotetaan miestä auttamaan. Joku jopa kertoi, että mies tekee päivällisen töistä tultuaan. Se on minusta jo hupaisaa. Nää samat naikkoset on varmaan kans sellaisia, ett lusmuilevat kotona mahdollisimman pitkään ja sitten hurskaina kauhistelevat töihinpalaavia mammoja

Vierailija:

Kuulun myös siihen joukkoon, jonka mielestä äitiyslomalaisen/hoitovapaalaisen varsinainen työ on LASTEN eikä koko huushollin hoito.

Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta toivottavasti pian on:-)



AP viittasi viestissään kotiäidin roolin vaikeuteen. Haluaisin kuulla mielipiteitä ja ajatuksia siitä, mikä kotiäitiydessä on vaikeaa. Osaisi sitten varautua jos se onni(?) kohdalle sattuu...

Vierailija:

terv. eräs, jonka mies oli vuoden hoitovapaalla, siis hoitamassa lasta kotona ettei tarvi laittaa päivähoitoon, ei kodinhoitovapaalla. Ja kaikilla oli niin mukavaa.

Muistathan sitten, että kun vaimosi on seuraavan kerran vauvan kanssa kotona, sinä teet kaikki kotityöt työpäivän jälkeen! Hänhän on äitiys- eikä kodinhoitolomalla.

Terv. Se, joka heräsi yöllä hoitamaan lasta, meni aamulla töihin herätettyään miehen, tuli illalla kotiin pesemään pyykit, tiskaamaan siivoamaan, viemään lapsen ulos, laittamaan ruokaa ja hoitamaan vielä pari työasiaa. Se, jonka mies istui päivät neljän seinän sisällä vauvan kanssa ja illat baarissa.

Kyllä kai sille miehelle voi muitakin tehtäviä antaa: esim. ruoanlaitto ja keittiön raivaus.

sillä sitten laitan miehelle luun kurkkuun.



Kun pyysin apua kotihommissa, totesi mieheni, että minulle maksetaan siitä nyt, että olen kotona ja hoidan lasta ja kotia. Hänelle maksetaan siitä, että tekee työnsä töissä. Sitten vielä kysyi, että missä on minun työpaikkani nyt - kotona. Missä on hänen työpaikkansa - töissä. Vittumainen ukko mulla..



Katsotaan vaan kun kumpikin on töissä ja työpaikka on " ei kotona" , niin kuka silloin tekee kotityöt. PAH.