Välit poikki vanhempiin / vanhempaan?

sitten sanot että ei kiinnosta enää olla yhteydessä.

et kerro omista asioista, et lähettele mitään kortteja, yhteisiin juhliin jätät menemättä... Jos hän soittaa, lopetat puhelun lyhyeen.

Kyllä luulis toisen aavistavan, ettet halua olla läheisissä tekemisissä.

Mutta ajattele samalla lastasi, kun ei tapaa ukkia, onko se sitten parempi niin.

Tuosta " lapseni ei näe ukkiaan" jutusta en ole kovin huolestunut. En itsekään tapaa isääni välttämättä edes joka vuosi...



ap

Mä en ole ollut isäni kanssa väleissä enää vuosiin koska : hänellä ei ole kuin yksi tytär.. Eli haukuin sen pahasti, kun jäi meille lapsille kiinni pettämisestä, tästä sitten suuttui ja sanoi edellä mainitun asian.. Mä ehdin jo muuttaa pois kotoa tähän mennessä, se meillä on erona.. Siskoon hän pitää yhteyttä kerran pari vuodessa eli laittaa kortin etelästä ym.. Hän on puheissaan myös aina hyvin köyhä kuulemma..



Mä en ymmärrä miksi sukulaisuussuhdetta pitäisi ylläpitää siksi että ollaan verisukua toisille, jos muuten ollaan vieraannuttu? Kuka hyötyy??

yrittää selvittää välisi isäsi kanssa, jo yksin lapsesikin tähden. Sukuriidat kantavat sukupolvien yli ja luovat paljon kaunaa vuosikymmenien päähän tulevaisuuteen. Jos kannat vihaa isääsi kohtaan ja teet pikkumaisia juttuja, kuten tässä ketjussa on ehdotettu, alennut alemmalle tasolle kuin millä kuitenkin taidat itse henkisesti olla. Kuka tietää isäsi motiivit? Oletko varma, että hän ei arvosta sinua yhtään? Eikö sinun kannattaisi puhua asiat halki poikki ja pinoon?



Itselläni on erittäin vaativa isäsuhde. Isäni ei pidä minuun mitään yhteyttä, ei soita eikä kirjoita koskaan. Siitä huolimatta olen itse päättänyt asettua tämän asian yläpuolelle, sillä rakastan isääni ja minussa on puolet häntä. Siksi olen ottanut itse vastuun yhteydenpidosta ja aina hän nauttii kuitenkin yhteydenotoistani. Hänen motiivinsa tosin on psyykkinen sairaus.. mutta enivei, tämä on mielipiteeni. Uskotko, että voisit tehdä sovinnon? Mitä häviät jos yrität?



Katkeruus ei ketään hyödytä, ja sinä olet todella katkeroitunut.

Mutta miten lähteä rakentamaan ISÄ-suhdetta käytännössä vieraaseen mieheen? Kun tiedän, ettei isäni edes vaivaannu tulemaan luoksemme (milloin on huono ajokeli (eli elokuusta huhtikuuhun), milloin bensa on liian kallista, milloin väsyttää, on muita kiireitä jne.)? Matkaa on n. 150km Heille ei saa mennä; ensin minä olin se lapsi joka " sotkee kaikki paikat" ja nyt minulla on lapsi joka " sotkee kaikki paikat" .



Pohdin myös, että miksi veri velvoittaa rakentamaan suhdetta toiseen ihmiseen? Lapsellani on nyt kaksi ukkia, mieheni isä ja äitini miesystävä. Montako ukkia lapsi tarvitsee?



ap

negatiivinen sinua ja teitä kohtaan? Epäilen vahvasti, kyllä lapset ovat kuitenkin tärkeitä hänelle ihan kuten sinullekin. Oletko siis ainoa lapsi?



Voiko tämä isäsi vaimo olla " taustapiruna" teidän suhteellenne? Ehkä hän on se, joka vertaa omaa lastaan sinuun ja aiheuttaa tätä vertailua?



Minusta sinun isäsi " rahavaikeudet" yms. kertovat kuitenkin siitä, että hän pyrkii selittelemään sitä, miksi hän ei tule käymään. Se taas tarkoittaa sitä, että hänellä on asiasta huono omatunto. Mikset kysy suoraan, miksi hän ei tule käymään? Pelkäätkö kuulla vastausta?

Äitini oli hänelle aikoinaan " se toinen nainen" ja hän olisi jättänyt vaimonsa, jos olisin ollut poika, vaan kun en ollut. Hän kielsi tyttärensä kaikille tuntemilleen ihmisille, kunnes minä sain ensimmäisen poikani. Sen jälkeen hän on yrittänyt pitää yhteyttä ja on humalassa soitellut ja kertonut kuinka niin katuu ettei ole pitänyt aikoinaan yhteyttä ja kyselee, että tiedänkö että olen hänelle tosi tärkeä. Hänellä on kuulemma minulle perintökin. " Että tyttärenpojille jää edes jotain häneltä" . Nykyään hänellä on uuden vaimonsa kanssa poika, joka on hänelle kaikki kaikessa. En usko, että tulen koskaan tuntemaan isääni kunnolla. En vain halua tutustua. Se ei ole minulle tarpeeksi hyvä syy, että hän haluaa tuntea poikani.

Vierailija:

negatiivinen sinua ja teitä kohtaan? Epäilen vahvasti, kyllä lapset ovat kuitenkin tärkeitä hänelle ihan kuten sinullekin. Oletko siis ainoa lapsi?

En näe isäni käytöstä (tuota vertailua lukuunottamatta) negatiivisena, vaan välinpitämättömänä.

Minulla on isosisko, 10 vuotta minua vanhempi. Häntä (ja hänen lapsiaan) kohdellaan samoin kuin minua.

Voiko tämä isäsi vaimo olla " taustapiruna" teidän suhteellenne? Ehkä hän on se, joka vertaa omaa lastaan sinuun ja aiheuttaa tätä vertailua?

Vertaa siis lapsenlastaan (pieni korjaus). Uskon todella, että hän on se pahan alku ja juuri. Mutta isäni on täysin sidoksissa häneen ja täysin tossun alla.

Mikset kysy suoraan, miksi hän ei tule käymään? Pelkäätkö kuulla vastausta?

Olen kysynyt montaakin monituisen kerran. Lapsena itkien, nuorena katkerana ja nykyään väsyneenä.

Vastaukset vaihtelevat, kuten aiemmin kerroin. Huono ajokeli, bensan hinta, muut kiireet...

ap

Keskustelut isäsi kanssa eivät selvästikän tehoa, ja hän tuntee syyllisyyttä asiasta, selittelee ja keksii muka päteviä syitä miksi ei käy.

Hän voi hyvinkin olla tossun alla, tai ihan miten vaan, mutta hänen vaimonsa tässä nyt selvästikin pomottaa teidän välistä suhdetta. Kyseessä on ilmiselvästi mustasukkaisuus (usko tai älä, tyttärillekin voi olla mustasukkainen!). Ehkä isäsi vaimolla on persoonallisuushäiriö?



Mutta et voi tietää, miten vaikeaa on elää sen naisen kanssa, jos hän kaikin tavoin osoittaa isällesi, miten hankalaksi hän isäsi elämän tekee jos hän antaa aikaa teille.



Minun käy sääliksi sinun isääsi :(

Ja sen keskustelun jälkeen isäni alkoi soittamaan siskolleni (ja myöhemmin minulle) vain päiväsaikaan kun vaimo on töissä (isä on sairaseläkkeellä).



Minä en osaa sääliä isääni. Hän on ollut tuollainen nyt 23 vuotta.



ap

Herranen aika, isäsi kuolee kohta! Kai sinä nyt haluat, että lapsesi oppii tuntemaan isäsi - ja sinäkin!

Herranen aika, isäsi kuolee kohta! Kai sinä nyt haluat, että lapsesi oppii tuntemaan isäsi - ja sinäkin!

ap

oletko rehellisesti sitä mieltä, ettei siihen ole mitään syytä? Ei mitään?

Voitko katsoa isääsi silmiin ja sanoa hänelle, ettet halua etkä välitä opetella tuntemaan häntä?



Minusta sinä olet katkera ja sinä kaipaat isääsi. Vaikka sinulle kuka sanoisi, että unohda koko äijä, en usko että voit sisäistä ääntäsi vaimentaa.. joka by the way rivien välistä huutaa, että kunpa isäni olisi isompi osa elämääni! Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka monta vuotta tämän asian tiimoilta on nyt kulunut. Se, että olet tullut äidiksi, on uudelleen nostanut nämä ajatukset ja toiveet pintaan.



Olen edelleen sitä mieltä, että sinulla on tuhat ja yksi syytä selvittää asiat isäsi kanssa. Eikä yhtään hyvää syytä jättää selvittämättä. Ehkä keinot sinulta puuttuvat tällä hetkellä.



Pahinta on se, että välität katkeruutesi lapsellesikin.. tällaiset tunteet välittyvät ilman sanojakin eteenpäin.



Olenko väärässä?

Katson, että olet väärässä.

Iso osa sisälläni huusi isää elämääni. Mutta nyt on liian myöhäistä. Kuvittelin lapseni syntymän olevan hänelle herätys, mutta turha toivo. Oli oikeastaan pöljä toivo suorastaan, sillä siskoni lasten kävi samalla tavoin (toinen lapsi 13v., toinen 6v.).

Jotkut asiat vain pitäisi tehdä ajoissa, ja yksi niistä on isyyden " haltuun ottaminen" .



Oikeastaan isyyden kaipuuni on ollut tietynlainen " gaussin käyrä" . jonka huippu oli kun sain lapseni. Nyt alkoi sitten alamäki siinä " kaipuukäyrässä" joka eteni nopeampaa kuin se nousuvaihe.



ap

et kyselisi mielipiteitä täällä. Itse en ole isäni kanss missään tekemisissä, samassa kaupungissa asuu kyllä, muttei tiedä minusta mitään, ei sitä että olen naimisissa, että minulla lapsia, tai missä minä asun. Tämä on minulle ihan ok, ei haitta yhtään.

Miksi SINÄ odotat isältäsi noin paljon kaikenlaista? Miksi olet asettanut hänelle noin selkeitä ehtoja, aikamääriä ynnä muita, ja sitten sulkenut häneltä portit jossain vaiheessa? Millainen tytär itse olet - miksi sinulla ei ole itselläsi mitään vastuuta isäsi suhteen? Miksi odotat, että isäsi muuttaa tapansa ja muuttuu erilaiseksi - sellaiseksi, kuin sinä itse omissa ajatuksissasi toivot?



Olet ihan kuin pikkutyttö vieläkin, joka odottaa isin tulevan ja ottavan sinut syliinsä. Ota itse vastuu teidän suhteestanne, hän saattaa sitä toivoa ja odottaa yhtä lailla. Ei mikään ihmissuhde toimi, jos vain odottaa siltä toiselta kaikenlaista.



Sori kun kirjotan näin raakaa tekstiä, mutta jokin sanoo minulle, että kestät sen.

Lisäksi kysyin onko muilla vastaavia kokemuksia.



Olen tosiaan pohtinut olenko liian vaativa. Mutta en oikein tiedä... Olen sanonut isälleni, että hän on tervetullut milloin vain (vaimonsakin kera, sillä ilman vaimoa isä ei lähde minnekkään pidemmälle). Olen itse ajoittain soitellut (lapsena miltei päivittäin, nuorempana vähintään kerran viikossa, nykyään hyvä jos kerran kuukaudessa).

En ole esittänyt kutsuVAATIMUKSIA. Olen vain toivottanut tervetulleeksi rippijuhliini, vanhojen tansseihin, lapseni nimiäisiin, synttäreille (lapsen) ja nyt ylppäreihini. Nämä ovat olleet tiettyyn päivään sidottuja.

Olisin toivonut isän tulleen katsomaan muutamia vuosia sitten ensimmäistä kotiani (jossa asuin kolme vuotta). Koskaan ei ollut aikaa (tai oli ne muut syyt).

Isäni ei ole koskaan ehdottanut että " voisi poiketa kahville" tms.



Isällenihän en ole ollut tervetullut sen jälkeen kun täytin 7v. Lapset kun sotkivat paikkoja. Olin 9v ja 12v. kun pääsin etelänreissuille mukaan. Olin lähinnä lapsenvahtina ja seuralaisena vaimon tyttärentyttärelle.



Mitä minun vielä olisi pitänyt tehdä?



ap

Äitini oli se toinen nainen.Vanhempamme erosi olessani n.2 v. Koko ikäni olen etsinyt isä-suhdetta.Olen aika ajoin pyytänyt isääni käymään luonani.Koskaan isäni ei ole vaivautunut tulemaan kylään ja tutustumaan lapsiini..Toki entisen vaimonsa lapsiin on pitänyt koko ajan yhteyttä(n.25.v.)Ainahan " iskä" lähettää synttärikortit, mutta ei siihen se sitten jääkin...Vuosien saatossa mun viha on vaan kasvannut.Nyt kun 10.v. poikamme kysyy onko sun isä vielä elossa ? Sanon että: on kyllä ,muttei sitä meidän elämä kiinost!.En todellakaan tiedä miten herätän isäni milelenkiinnon lapsiini kun ei vaan kiinnosta vaikka kuinka maintsee ja kuvia lähettelee.Olen tosi pahoillani sun isä su

htesta toivon sydämmestäni että isäsi tajuaa elämän tarkoituksen!!!

Mulla vaan ei oo yhtään paremmin asiat kun sulla, mutta tunsin vaan sielunveljeyttä vastatakseni viestiisi.Tsempiä!!