***GaLLuP***Äippäloma päättyi,mitä teet?Hoitovapaalle tai töihin?

olen pois työelämästä ainakin vuoden loppuun. Jos pää kestää olla kotiäitinä, menen takaisin vasta syksyllä 2007. Taloudellisesti pärjäämme hyvin.

ja jään hoitovapaalle ainakin tämän vuoden loppuun (näin pitkälle olen tällä hetkellä ilmoittanut työantajalleni olevani kotona). Silloin lapset ovat vajaa 3v ja vajaa 1½v. Mietin asiaa uudestaan syksyllä ja jos silloin vielä tuntuu hyvältä olla kotona lasten kanssa (välillä kaipaan aikuisten seuraa päivisin) niin jatkan varmasti kotona olemista vuodella, ehkä... Taloudellisesti tämä on onneksi mahdollista ja pärjäämme mieheni palkalla ja minun hoitotuella + kuntalisällä ihan ok.



Musse ja muksut

Itse jäin äitiyslomalle silloin kun oli viimeistään pakko, maaliskuun puolivälissä. Äitiysloma loppui heinäkuun puolivälissä, jonka jälkeen jatkoin vielä vanhempainlomalla marraskuun loppuun, jolloin menin töihin.



Isi jäi tuolloin hoitamaan pikkuista (on vanhempain- ja isyysvapaalla sekä hetken vuosilomalla) ja palaa töihin maaliskuun alussa, jolloin itse jään vielä vuosilomalle ja hoitovapaalle elokuun alkuun asti. Hoitovapaan korvaus on niin uskomattoman pieni, että sille jäädäkseen pitää olla säästöjä.



Elokuun alussa pieni on 1 v 3 kk. En usko että aikaisempikaan hoitoon vieminen olisi kamala/paha asia lapselle, mutta kyllä se siellä hoidossa ehtii ihan tarpeeksi olemaan, saapahan olla vielä hetken pidempään kodin rauhassa, että oppii kunnolla kävelemään ja ehkä puhumaankin.

Elikkä mä jäin 2,8 v sit äippälomalle, jonka jälkeen jäin hoitovapaalle. Toinen lapsi syntyi viime kesäkuussa ja olen siis taas äippälomalla. Tarkoitus olis ollakin hoitovapaalla, kunnes kakkonenkin täyttää 2-3 vuotta. Esikoinen aloittaa kai syksyllä osa- aikahoidossa, jotta saa vähän leikkikavereita, täällä landella kun niitä vähemmän on.

Taloudellisesti pärjätään loistavasti ( kiitos isännän! ) mutta oishan se kiva jo päästä töihin ja saada itsekin rahaa. Meikäläisen tuet kun on lähinnä viikkorahoja.... ( yrittäjänä olen ollut ennen äippälomaa)

Sen jälkeen jään hoitovapaalle ainakin vuoden loppuun asti. Näin ilmoitin viime viikolla työnantajalleni. Saas nähdä tuleeko vielä sittenkään mentyä töihin... Vauva on kuitenkin silloinkin vasta 1,5-vuotias. Sen näkee sitten loppuvuodesta kun voin vielä kerran muuttaa tuota työhönpaluuajankohtaa.



Taloudellisesti mennään miinuksella, mutta onneksi on hieman sukanvarressa säästöjä, joten täytyy niillä elellä tän aikaa.

Olen ilmoittanut töihin, että jään vielä hoitovapaalle syyskuun alkuun saakka. En raaski vielä viedä poikaa hoitoon, kun on vielä niin pieni. Syyskuussa poika on jo 1v ja 3kk ja toivottavasti jo kävelee....

pari päivää sitten ja nyt olen kesälomalla ja pidän vielä talviloman putkeen. Sitten töihin, hui kauhistus! Meillä onneksi mummi on 4 kuukautta vuorotteluvapaalla eli saamme pojan hoidettua kotona lähes syksyyn asti:) Nyt pitäisi sitten jo syksyinen hoitopaikka päättää, mutta vielä en tiedä laitanko tarhaan vai perhepäivähoitoon...

Surettaa mennä töihin, mutta pakko kun talous menee niin pahasti miinukselle että ei pärjätä. Ja helpottaa kyllä kovasti että mummi pitää pikkuista eikä tarvitse vielä vieraille viedä:)

Poika syntyi heinäkuussa ja vanhempainvapaani loppuu huhtikuussa. Aioin pitää pitämättömiä vuosilomia muutaman kuukauden ja sitten päälle pari kuukautta hoitovapaata. Tai siis näin olen nyt työnantajalleni ilmoittanut. Menisin siis töihin kun poika on vuoden ja kaksi kuukautta.



Itkettää jo nyt. En tiedä miten pystyn jättämään poikani ventovieraiden hoitoon. Ukkeli on kuitenkin vielä silloin niin pieni, että vaikka hän kävelisinkin, niin esim. syöminen ei ainakaan kovin hyvin itse onnistu. Juu ja vaikka uskon, että hyvää hoitoa tarhassa saa, niin eihän siellä ole kuin yksi aikuinen usemapaa lasta kohden, joten ei siinä kauhiasti pystytä aikaa käyttämään esim. yhden syöttämiseen...



Olenkin tässä kovasti alkanut hauduttelemaan ajatusta, että jäisin pidemmäksi aikaa kotiin esim. siihen asti, kun ukkeli olsi 2 v.



Vaikka olen ns. " hyvässä" duunissa, niin ei ne työt nyt niin kaksisia ole, että ne peittoaisivat ajan oman lapsen kanssa + noita työvuosia elämään tod.näk mahtuu vielä kymmeniä. Nämä muutamat vuodet kotona ovat ihan ihan millimoolinosanen koko työelämän kaaresta. Taloudellisesti joudutaisiin kyllä ihan kauhean tiukoille, mutta kaipa sitä jonkin aikaa pärjäisi miniminibudjetillakin.



Toisaalta ajatus useamman vuoden kotiäitiydestä tökkii. En ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti ja usein oman ajan puute ja sosiaalisten kontaktien vähäisyys rassaa todella paljon.



Oma äitini oli pitkään meidän lasten kanssa kotona ja hänestä tuli noina kotiäitivuosina katkera ja tympeä ihminen. On sellainen fiilis, että meidän äidin tapauksessa olisin ottanut mielummin vähemmän aikaa äidin kanssa, kun jatkuvasti tyytymättömän ja lapsiinsa turhautumistaan purkavan äidin. No toisaalta en ole äitini, joten ei ole sanottu, että minusta tulisi samanlainen pirttihirmu...



No jokatapauksessa olen monta itkua tuhrannut tämän asian takia. Pahalta tuntuvat kaikki vaihtoehdot. Täytyy koittaa vielä työstää asiaa ja koittaa löytää joku kompromissi esim. haaveilen osa-aikatyöstä, mutta tiedän, että työnantajani ei siihen kauhean innolla suhtaudu...



Mielenkiinnolla luen näitä teidän muiden ratkaisuja, kiitos että jaatte näitä asioita :D

ja vauvan lisäksi kotihoidossa tuolloin 2v8kk isosisko. Meinaan jäädä vuoden 2006 loppuun saakka kotiin. Mies aloittaa syksyllä puolenvuoden opinnot työn ohella ja olisi liian rankkaa, jos minä lähtisin töihin.

Esikoinen meni aikoinaan 1v2kk:n ikäisenä tarhaan ja kadun sitä varmaan lopunikäni :( En unohda ikinä sitä hysteriaa lähentelevää itkua ja äitiä kohti ojennettuja käsiä...ja mitä minä tein? Käänsin selkäni ja lähdin töihin. Itku tulee nytkin kun asiaa muistelen. Ja meillä sitä itkua kesti puolivuotta, eli koko sen ajan kun hän hoidossa oli. En halua kenenkään mieltä pahoittaa, enkä ketään pelotella. Meillä tyttö ei ollut ollut missään kodin ulkopuolella hoidossa, eikä muiden kuin mummojen hoidossa kotonakaan ennen tarhaan menoa. Luonteeltaakin tyttö on arka ja ehkä jopa vetäytyvä.

No, nyt saa esikoinen reipastua ja vauva kasvaa kotona. Meinaan olla kuitenkin elokuun keikkatöissä ( miehen loman ja mummojen avun turvin ) ja jatkossakin teen keikkoja viikonloppuisin. Näin saan vähän kodin ulkopuolista elämää ja toki taloudellisestikin se on kannattavaa. Näin siis meillä.

Kavereiden lapsia on monia viety hoitoon jo 11 kk iässä, mutta eipä se näytä heitä haitanneen, tosi hienoja pikkuihmisiä ovat.



Lapsia on erilaisia tottakai, toisille sopii hoitoon vienti paremmin kuin toisille. Mutta ei se päiväkoti mikään keskitysleiri ole, siitä kävimme jo hyvissä ajoin varmistautumassa kun päätimme hoitoonmenoajankohdasta.



Eniten arveluttaa paikan rauhattomuus (todellinen tai kuviteltu) ja tartuntataudit. Tuolla on päivittäin kymmenkunta alle 3-vuotiasta lasta 4 aikuisen hoidossa. Meidän pikkuinen on koko ajan ollut täysin terve ja hyväntuulinen vauva (nyt 8,5 kk), niin että se eka tauti, mikä tahansa se sitten onkin, on varmaan aika suuri järkytys.



Ja tottakai lapseen vaikuttaa se, miten vanhemmat suhtautuvat. Jos hoitoonmenoa itketään kuin maailmanloppua, kyllä se lapseenkin tarttuu. Lisäksi jotkut ovelukset kuulemma osaavat näyttää tosi surkeilta kun äiti tai isi lähtee, vaikka hetken päästä ovat jo leikissä kiinni.

Ihan terveellistä isälle nähdä mitä kaikkea " pestiin" kuuluu =)

Täyttä työtä kotonaolo on. Töissä pääsee joskus jopa helpommalla. Ruokatunnit ja kaikki...ehtii syödä ruuan lämpimänä ;-) No, puolensa molemmilla. Kotiäitinä on ihan kivakin olla (poikkeuspäiviä löytyy) mutta kaipaan kyllä työhaasteita vastapainoksi nyt taas pitkästä aikaa.