Imukuppi ja pahat repeymät ensisynnyttäjänä?
Heissan!
Esikoinen syntyi pitkällä loppuavautumisvaiheella kivuliaasti lopuksi imukupilla avustettuna. Seurauksena moneen suuntaan repeytyminen ja leikkaussalissa ompelu. Lopputuloksena kuitenkin terve tyttö ja äidillä loistava toipuminen.
Nyt henkinen kantti kuitenkin horjuu, kun miettii tulevaa (rv 36) synnytystä ja ensimmäisen synnytyksen mahdollista toistumista ELI
Onko jollakin kokemusta kahdesta imukuppisynnytyksestä tai kahdesta pahasta repeymästä vai onko OIKEASTI niin, että ensisynnytyksessä tulee suurin vahinko ja sitten helpottaa näiltä osin. Uudenlaisia vaikeuksiahan aina voi tullla, mutta niitä ei varmasti parane alkaa erittelemään :).
Mietin, mietin, joten osallistuisitko hermojeni tasaamiseen, Kiitos!
Kommentit (11)
Olen kolmen lapsen kätilö-äiti! Ekasta synnytyksestä REPESIN, imukuppi. Ompelu kesti noin 1½ tuntia, mutta tehtiin synnytyshuoneessa. Pelkäsin mielettömästi seuraa synnytystä (ikäeroa 1v10kk). Ja hups kahdella todellisella ponnistuksella ja neljällä tikillä pärjättiin. Kolmas synnytykseni oli taas " tiukempi" , mutta ilman imukuppia selvisin ja taas neljä ommelta. Kävin ekan synnytyksen (siis odottaessani toista) jälkeen synnytysgynekologilla synnytystapa-arviossa. SUOSITTELEN, antoi rauhan ja pystyi paremmin odottamaan synnytystä. Tiedän todella miltä tuntuu jännittää....
Meidän esikoinen painoi 3280g ja päänympärys oli 32cm. Eli pieni vauva mutta ei sitä repeämistä olisi voinut huomata... Olin silloin niin masentunut kunnostani synnytyksen jälkeen, että sanoin miehellenikin että mihinkään lehteen tms. ei sitten panna mittoja (kuten täälläpäin usein on tapana) kun tunsin itseni niin kertakaikkisen " huonoksi."
Edelliselle kirjoittajalle, olisi kyllä mahtavaa selvitä ilman imukuppia. viime synnytyksen lopusta on niin sekavat kuvat, supparit loppui ja vauvalla oli hapenpuutetta ja KIIRE saada se ulos.
Niin, ja itse olen ihan suunnitellusti synnyttämässä alakautta, ellei sitten loppuraskaudessa tehtävässä rontgenissä tule mitään erikoista, häntäluukin kun paukahti siinä samalla ponnistusvaiheessa ja se kuvataan (vasta) nyt.
Tsemppiä! Ja olisi mukava kuulla miten muillakin on sitten mennyt kun se aika koittaa...
eikkuli rv 29+3
Infoillaan kyllä, miten meni sitten, kun aika on koittanut. Sinä myös.
Nyt onneksi meillä käännytty raivotarjontaan, joten siltä osin yksi SUURI pelko on poistunut. Kunhan nyt sitten pysyy tarjonnassa. Pelkoja silti monia ja niitä ajattelen pitkin päivää. Täytyy vain luottaa, että joku ylempi voima pitää minusta ja vauvastani huolta.
rv 36+1
Oli synnytyksen kamalin ja pisin toimenpide! Kahteen kuukauteen en pystynyt istumaan kun renkaalla!
Seuraavat kaksi synnytystä eivät tuntuneet missään, ihan kuin olisi ollut vaan vähän runsaammat kuukautiset kun mahakin jäi laitokselle =)
Nyt odotan jo innolla neljättä kertaa!!!
Baby & Keiju 5+2
Itselläni esikoinen syntyi imukupilla ja oli hyvin kivulias muutenkin koko synnytys... en revennyt, koska minulta ehdittiin leikata väliliha. Monta tikkiä sain ja toipuminen kesti. Vuosin sekä synnytyksessä että vielä osastollakin litran verta...
Toinen lapsi syntyi täysin luomuna ja syöksyllä!! Ambulanssi ehti juuri sairaalan oville kun kahdella ponnistuksella terve poika syntyi. Ei repeämiä, ei edes nirhaumaa!!!! Kuulemma eka teki tehtävänsä eli teki hyvin tilaa seuraaville synnytyksille =D
Nyt kolmatta odottaessani mietinkin miten ehdin tästä sairaalalle, kun eka syntyi 5 tunnissa, toinen 1,5 tunnissa...luonnollisestihan synnytysten kesto lyhenee??!!
*tiitiäinen79, rv. 6+4 *
Minulle tuli IV-asteen repeymät, eli molemmat sulkijalihakset menivät poikki ja osa suolta repeytyi. Korjailu kesti pari tuntia ja osittain piti polttaa paikkoja kiinni, kun ei pystynyt tikkaamalla korjaamaan. Lääkäri ilmoitti heti seuraavana päivänä, että ikävä kyllä alatiesynnytys jätetään väliin tästä lähtien. Toinen lapsi syntyi sektiolla, mutta kieltämättä mietin myös alatietä. Lääkäri sanoi, ettei hän suosittele tässä tapauksessa, koska kokemuksensa mukaan suolta ei saada korjattua uudestaan vaan sitten otetaan avanne käyttöön. Yhden naisen tunnen, joka halusi silti alatien ja avanne tehtiin...
Lääkärin mukaan siis olisin voinut synnyttää alateitse, jos vain suolen puoli olisi jäänyt ehjäksi.
Kysypä neuvolasta, voisitko päästä synnytystapa-arvioon tai soita suoraan synnärille ja kysy olisiko mahdollista päästä juttelemaan kätilön tai lääkärin kanssa. On paljon parempi sinulle jutella siellä ja saada juuri omaan tapaukseesi sopivat suositukset. Jos haluat sektion tai sinua epäilyttää paranemisesi, on synnäri ehdottomasti oikein paikka jutella asiasta. Siellä on kuitenkin ne sinun paperit ja eniten kokemusta. Synnytit sitten millä tavalla tahansa, toivon sinulle helppoa synnytystä ja pikaista paranemista :) Etenkin sitä ihanaa vauvaa :)
Minulla oman tietoni mukaan repeymät pysähtyivät sulkijalihakseen, joten epäilemättä alatiesynnytys on ensisijainen eikä avanteen pelkoa ole? Lähetteen saaminen neuvolassa on ollut hankalaa eli sitä en ole saanut, vaikka olen puhunut ensisynnytyksestäni, peloistani ja kaikesta. Vastuutonta. Äitini ehdotti jo yksityiselle menemistä ja asian hoitamista sitä kautta. Vielä ehdin, jos oikein panikoidun. Onhan tässä kyseessä oma ja lapsen terveys ja sitä myötä muiden elämä (eritoten esikoiseni ja mieheni).
Akateemikko rv36
Ilmeisesti sinulla alatie olisi ensisijainen eikä mitenkään mahdoton. Tiedän monta naista, jolla on repeytymät ovat pysähtyneet ajoissa ja seuraavissa synnytyksissä on tullut vain pieni nirhauma eikä epparia ole tarvittu. Heti tulee mieleen 4-5 kaveria...
Tuo yksityisellä lääkärillä käynti ei kuulosta ollenkaan pahalta. Synnytyksiin erikoistuneita gynejä on paljon. Saisit omaa mieltä kevennettyä, kun voit puhua ammattilaisen kanssa :)
Akateemikko, mulla on sama tilanne repeytymien suhteen muuten kuin että nippa nappa pärjättiin ilman leikkaussalia kun lääkäri ja kaksi kätilöä ompelivat. Mutta siis sulkijalihakseen pysähtyi. Itse olen ollut äitipolin hoidossa koko raskausajan muusta syystä ja saanut keskustella tulevasta synnytyksestä jo parikin kertaa ja synnytystapa-arvio on edessä joskus helmi-maaliskuun vaihteessa. Ihmeellistä ettei sinulle ole laitettu lähetettä synnytystapa-arvioon, sillä ainakin täällä molemmissa sairaaloissa missä on mahdollista synnyttää (Seinäjoki ja Kokkola) KAIKILLE imukuppisynnyttäjille tehdään seuraavassa synnytyksessä synnytystapa-arvio noin viikolla 36!!! Ja se ilmoitettiin jo eka neuvolakäynnillä. Joten vaadi sitä IHMEESSÄ äläkä tyydy neuvolan jäykkyyteen!!!!!!!!!!! tai käy yksityisellä, siellä saa ainakin palvelua.
Itsekin juuri kestäisin korkeintaan yhtä pahat repeämät, mutta ennemmin toivoisin selviytyväni ilman niitä...
eikkuli rv 29+2
ekassa synnytyksessä reilu vuosi sitten ja ommellut lääkäri totesi, että turvallisempaa olisi synnyttää sektiolla seuraavat, koska voipi tulla pidätysongelmia sitten jatkossa, jos menee yhtä pahasti. poika oli kyllä iso eli 4460g eli en tiedä, jos olis seuraava hieman pienempi. Paranin kuitenkin nopsaan ja hieman mietityttää tuo sektio. Käy ihmeessä yksityisellä, jos omasta neuvolasta ei apua saa. Saa ainakin juteltua asiantuntevan ihmisen kanssa.
Air ja poika 12/04 ja masu 7+5
Kiitos iso kaikille kanssasisarille :). Kokemusten jakaminen auttaa aina, vaikka se ei mitään muutakaan. Iso ilo kuitenkin saada tuntea, ettei ole yksin asiansa kanssa.
Esikoinen painoi muuten 3660 ja tulevaa arvioitu saman painoiseksi ellei pikkuisen isommaksi.