Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeänä pidät avioliittoa? ov
20.01.2006 |
Kerronpa tilanteeni.
Yhdessä mieheni kanssa 13 vuotta, 2 lasta. Arki sujuu todella hyvin, ei ylimääräisiä riitoja ja talouskin kunnossa. Ainoa asia mikä risoo on että minä haluaisin naimisiin, mies ei. Eikä ole kyse mistään prinsessahäistä vaan olen ehdottanut maistraattiakin, mutta ei. Miehen mielestä avioliitolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa vaan se on vain suhteen virallistamista. Järkisyytkään eivät auta; miellä on niin hyvä keskinäinen henkivakuutus että se kyllä suojaa tulevaisuuden jos jommalle kummalle jotain sattuu.
Nyt haluaisin kuulla muilta mielipiteitä kuinka paljon avioliitossa oleminen painaa teidän vaakakupissa, kun omassa tilanteessa en haluaisi näin hyvää elämää ainakaan hajoittaa tämän asian takia.....
Kommentit (46)
ap
Vierailija:
Mutta ap:llä on vähän eri tilanne, kun on jo sitoutunut mieheen. Itse kävisin varmaan miehen kanssa seuraavan keskustelun:
ap: Mennäänkö naimisiin?
mies: Ei
ap: Miksei? Etkö sä rakasta mua?
m: No rakastan tietysti
ap: No mikset sitten?
m: Emmä vaan usko siihen instituutioon plaa plaa...
ap: No jos se ei kerran merkitse SULLE mitään, sittenhän me voidaan mennä naimisiin, koska MULLE se merkitsee paljon.Pistämätöntä logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä te nyhjäätte tuollaisten luuseri white trash-ukkojen kanssa? Jos ei halua ukko naimisiin niin kiitos hei ja muksut kainaloon ja menoksi!
Mitä yhteistä voi olla kunnon naisella ja tuollaisella ääliöllä, joka ei edes avioliittoa kunnioita?
Ja miksi suostutte tekemään lapsia näiden äijien kanssa kun sitten valitatte että ukko ei haluakaan mennä naimisiin? Itsekunnioitusta, kiitos!
siitä että hänen äitinsä on eronnut kaksi kertaa ja molemmat erot olleet todella riitaisia ( osapuolet eivät vieläkään edes tervehdi toisiaan vaikka aikaa on yli kymmenen vuotta.... ).
Mutta ei se mielestäni ole mikään puolustus silti, mutta auttaa ehkä vähän ymmärtämään....
ap
Vierailija:
Mitä yhteistä voi olla kunnon naisella ja tuollaisella ääliöllä, joka ei edes avioliittoa kunnioita?
Vierailija:
Tuollaisesta avoliitosta tulee aina mieleen, että ollaan yhdessä lapsien takia ja kun penskat täyttää 18v, lähtee äijä käveleen!Ei siinä vaan muuta ole, että mies ei halua papereihin sanaa ERONNUT...
sitä että mies sitoutuu minuun julkisesti ja virallisesti. Että on niin tosissaan yhteiselämässämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies tuon ajatuksenvaihdon jälkeen edelleenkin sanoo ei, siitä ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että mies on valehdellut jommassa kummassa tai molemmissa aiemmista lausunnoistaan. Eli:
A) Mies EI rakasta sinua
B) Mies USKOO avioliiton merkitsevän jotain instituutiona.
Vaihtoehto A on aika yksiselitteinen, minkäpä sille sitten voi. Vaihtoehto B avaa monia näköaloja ongelmaan, mm. sen, että miehesi ei halua, huolimatta rakkaudestaan, sitoutua sinuun tai ei halua sitoutua kehenkään. Molemmissa tapauksissa kyse on HÄNEN ongelmastaan, joka satuttaa SUA. Mikä mies se sellainen on, joka tietoisesti satuttaa naistaan? Siispä, jotta miehesi voisi tuntea itsensä oikeaksi mieheksi, ongelma pitää ratkaista, ja lopettaa satuttaminen. :)
No, tää nyt oli tällaista saivartelua päivän piristeeksi, mutta ei ihan ilman totuuden siementä. ;)
Vierailija:
apVierailija:
Mutta ap:llä on vähän eri tilanne, kun on jo sitoutunut mieheen. Itse kävisin varmaan miehen kanssa seuraavan keskustelun:
ap: Mennäänkö naimisiin?
mies: Ei
ap: Miksei? Etkö sä rakasta mua?
m: No rakastan tietysti
ap: No mikset sitten?
m: Emmä vaan usko siihen instituutioon plaa plaa...
ap: No jos se ei kerran merkitse SULLE mitään, sittenhän me voidaan mennä naimisiin, koska MULLE se merkitsee paljon.Pistämätöntä logiikkaa.
Mun elämänihän on ihan merkityksetöntä! ..Koska elän sutena miehen kanssa ja meillä on lapsiakin, auta armias! ..Pitää varmaan mennä äkkiä naimisiin, koska eihän kukaan usko että me rakastetaan toisiamme ja ollaan sitoutuneita toisiimme.. Paniikki iskee, mistä löydän tähän hätään sormusliikkeen ja kirkon joka vihkii meijät???
41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa ainakin ap:lle tuntuu olevan lähinnä kyse siitä, jos toiselle avioliitto on tärkeä ja toiselle ei, niin mitä silloin pitää tehdä. Ei siitä, jos molemmat tykkäävät elää susiparina.
ja luottaa suhteeseen ilman kenenkään ulkopuolisen edessä vannottuja valoja.
Vierailija:
Mitä ihmettä te nyhjäätte tuollaisten luuseri white trash-ukkojen kanssa? Jos ei halua ukko naimisiin niin kiitos hei ja muksut kainaloon ja menoksi!
Mitä yhteistä voi olla kunnon naisella ja tuollaisella ääliöllä, joka ei edes avioliittoa kunnioita?
Ja miksi suostutte tekemään lapsia näiden äijien kanssa kun sitten valitatte että ukko ei haluakaan mennä naimisiin? Itsekunnioitusta, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tässä ketjussa ainakin ap:lle tuntuu olevan lähinnä kyse siitä, jos toiselle avioliitto on tärkeä ja toiselle ei, niin mitä silloin pitää tehdä. Ei siitä, jos molemmat tykkäävät elää susiparina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan kuitenkin yhdessä, mutta jotkut vaan ei halua naimisiin. Kai ne etsivät sitä tosi rakkautta, luuserit.
liittyviä kirjoja ja näytä niitä miehellesi. Jos ei avioliittoon suostu, tehkää keskinäinen testamentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle avioliitto on tärkeä jo uskonnonkin kautta - näen sen siis tavallaan pyhänä, Jumalan ihmisten hyödyksi asettamana liittona, jossa kahdesta ihmisestä tulee niin ihmisten kuin Jumalankin edessä yksi kokonaisuus. Ymmärrän mainiosti, että tietenkin tällainen on tyhjää sanahelinää ja turhuutta ihmiselle, joka ei ehkä edes usko Jumalaan. Olin itsekin nuorempana ateisti, enkä silloin ajatellut koskaan meneväni naimisiin.
Itse siis en voisi kuvitella perustavani perhettä miehen kanssa, jonka kanssa en olisi naimisissa. Se ei vaan itsestäni tuntuisi " oikealta perheeltä" . Ihan noin konkreettisestikin luulisin, että en itse tuntisi että olisimme kunnolla sitoutuneet toisiimme ilman avioliittoa ja tämä toisi tiettyä jatkuvaa epävarmuutta toisen tunteista ja yhteisestä tulevaisuudesta - siis minulle.
teillä kaikki ok: parisuhde mallillaan, lapsetkin jo tehtynä ja testamentein korvattu avioiliiton juridiset edut, niin enpä tuosta nyt parisuhdetta hajottavaa riitaa tekisi.
Itselle toki oma avioliittoni tärkeä. Se solmittiin muun perheen perustamisen yhteydessä.
Meillä oli ihan sama tausta kun mentiin naimisiin. Ei siis olisi ollut mitään " syytä" , mutta jotenkin minusta vaan mies koko ajan odotti jotain parempaa.
Sanoin, että saa sitten valita, että olenko minä sen arvoinen, että naimisiin mennään vai haluaako hän jatkaa sen onnensa etsimistä.
Mies mietti hetken ja nyt ollaan naimisissa.
Avioliitto (niin tyhmältä kuin se kuulostaakin) vahvisti meidän suhdettamme ja jotenkin selkeytti (vaikka ei ollut mitään selkiyttämistä muka).
Mies on tyytyväinen, minä olen tyytyväinen ja lapsisita oli ihanaa osallistua vanhempiensa häihin.
Miehesi ei täysin ole sitoutunut sinuun, pelkää ehkä jotakin. Sinänsä hullunkurista koska lapset ne vasta sitookin puolisoon.
Neuvoa en osaa, että miten saisit miehesi kanssasi naimisiin.
että koko perhe on samalla nimellä. Kun esikko syntyi ennen aikaisena ja häät piti siirtää niin minulle oli jotenkin kova pala olla perheen ainut sillä sukunimellä... Häät olikin vuoden päästä ennen toisen syntymää. Pikkuhäät meillä oli, ei ollut pukuja ja mekkoja, vaan siistit vaatteet ja vieraita 20.
Vierailija:
Miehesi ei täysin ole sitoutunut sinuun
Ja vielä helpompi lähteä!