Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeänä pidät avioliittoa? ov
20.01.2006 |
Kerronpa tilanteeni.
Yhdessä mieheni kanssa 13 vuotta, 2 lasta. Arki sujuu todella hyvin, ei ylimääräisiä riitoja ja talouskin kunnossa. Ainoa asia mikä risoo on että minä haluaisin naimisiin, mies ei. Eikä ole kyse mistään prinsessahäistä vaan olen ehdottanut maistraattiakin, mutta ei. Miehen mielestä avioliitolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa vaan se on vain suhteen virallistamista. Järkisyytkään eivät auta; miellä on niin hyvä keskinäinen henkivakuutus että se kyllä suojaa tulevaisuuden jos jommalle kummalle jotain sattuu.
Nyt haluaisin kuulla muilta mielipiteitä kuinka paljon avioliitossa oleminen painaa teidän vaakakupissa, kun omassa tilanteessa en haluaisi näin hyvää elämää ainakaan hajoittaa tämän asian takia.....
Kommentit (46)
Muistan vieläkin miten ihanlta tuntui, kun mies polvistui eteeni kukkapuskan ja sormuksen kanssa ja kysyi menisinkö hänen kanssaan naimisiin parin viikon seurustelun jälkeen. Siihen astisista poikaystävistäni kukaan ei ollut kosinut ja tämän miehen yllättävä ja rohkea kosinta vei täysin sydämeni. Nyt on oltu jo viisi vuotta naimisissa ja rakastan edelleenkin aivan älyttömästi tuota romanttista ja ihanaa miestäni. Tänäänkin hän sanoi kauppareissulla, että olenko muistanut kertoa sinulle pitkään aikaan miten paljon rakastan sinua. Olen tosi onnellinen siitä, että saan olla hänen vaimonsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliitto on tärkeä. Jotenkin koen että olemme enemmän perhe vaikka kummallakin on oma sukunimi. Se on ihan puhtaasti tunnejuttu enkä toisten perheitä luokittele sen suhteen ovatko aviossa vai eivät.
Kovasti meidän piti miehen kanssa keskustella avioitumisesta ja sen syistä ja lopulta selvisi että mies vaan kammosi hääjuhlaa, sillä ei yhtään tykkää olla keskipisteenä. Järjestettiin sitten lopulta pienet häät joissa kumpikin viihdyttiin ja vieraillekin juhla oli rento ja mukava.
puolisoiden aseman kriisin sattuessa ja tekee monista asioista vakaassa parisuhteessa yksinkertaisempia. Lisäksi naimisissa olo on hauskaa! Jos suhde on hyvä ja siinä on tarkoitus olla hamaan hautaan, miksi ei menisi naimisiin? Luulenpa että ottaisin herneen syvälle nenään, jos puolisoni ja lapseni isä ei haluaisi mennä kanssani naimisiin. Tulkitsisin sen juuri niin, että hän etsisi jotain parempaa.
En kuitenkaa mitenkään tuomitse " susipareja" , jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Puollan avioliittoa juridisista syistä johtuen. Kuten jo aikaisemmin mainittiin, leskellä on oikeus pitää hallinnassaan puolisoiden yhdessä käyttämä koti. Avoleskellä ei tätä oikeutta ole, jos perilliset haluavat oman osuutensa myydä. Toisekseen leskellä on oikeus lesken eläkkeeseen (pitää olla avioitunut ennen kuin täyttää 50 v.) Avioehdossa voi päättää, miten omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä, jos tällaista halutaan suunnitella. Jne. En viitsi koko avioliittolakia luetella tähän... Sanotaan vaikka niin, että avo/avioliiton suurimmat erot syntyvät, kun liitto päättyy (joko hautaan tai eroon.)
Minusta vain tuntuu, että avioliitto instituutiona on selvempi kuin avoliitto. Väitteet siitä, ettei avo- ja avioliitolla olisi mitään eroa, on ihan puppua juridisessa mielessä. Tietysti muuta voi itselleen uskotella, jos haluaa, ei ole minulta pois.
Tosin rakastunut voi olla sekä avo- että avioliitossa.
Lapset sitoo puolisoita paljon enemmän kuin avioliitto, joten mielestäni pitäisi pystyä menemään naimisiin ennen lapsia. Menkää tekin jo naimisiin.
Itse olen naimisissa, mutta en kokenut sitä mitenkään sillä tavalla että no nyt se mies sitten todella minuun sitoutui.
Toisaalta olen sitä mieltä että jos on jo yhteinen elämä, lapsia jne. ja avioliitto olisi toiselle tosi tärkeä juttu niin miksi sitten se toinen ei voi siihen suostua.
Mutta tavallaan sillä ei kyllä ole merkitystä. Mutta en tiedä ehkä lapsista olisi kiva jos äiti ja isi menisivät naimisiin. Pääsisivät juhliin =)