Päiväkodin johtaja sanoi, että meidän lapselle paras paikka olisi perhepäivähoito.
Vaikutti hyvin asiantuntevalta. Oli 30 vuoden kokemus alalta. Perusteina olivat lapsen ujous ja arkuus. (Lapsi 3v.).
Mitä mieltä muut ujojen äidit ovat? Kuinka teillä on pärjätty?
Kiitti jos joku viitsii vastata.
Kommentit (21)
Pärjänneekö edes perhepäivähoidossa... Onko se helpompi paikka lapselle? Ap
Minun äitini on johtajana isossa päiväkodissa ja usein sanoo vanhemmille suoraan jos hänestä tuntuu, ettei lapsen paikka ole isossa ryhmässä. Ammattitaitoisen ihmisen mielipidettä kannattaa kyllä kuunnella, eivät he turhaan perehdy lapsien tilanteeseen, sosiaalisiin taitoihin, luonteeseen yms.
Ja jotta kukaan ei vedä hernettä nenuun kun tällaisia tietoja kerron niin voin paljastaa, että äitini puhuu minulle näistä asioista paljon mutta AINA nimettöminä ja muutenkaan viittaamatta mihinkään perheeseen. Yleisellä tasolla siis.
seurana vain muutama lapsi eli helpompi tutustua ja hoitaja ehtii valvoa ja kannustaa paremmin rohkaistumaan. Älä jää kotiin, arkuus voi lisääntyä entisestään kuin vaan sinun kanssasi. Vie hoitoon! Tuossa iässä pitää oppia olemaan muittenkin ihmisten kanssa ja toisten lapsien seura todella tärkeää
Hän on ryhmäperhepäivähoidossa, jossa kaksi perhepäivähoitajaa ja on viihtynyt hyvin. Rohkaistunutkin on hirveästi, eikä enää yhtään niin ujo. Nyt meille puheongelmien takia ehdoteltu päivkotiin siirtymistä ja epäilyttää.
Oman vanhemman ollessa lähietäisyydellä (rohkaisemassa), on helpompaa tutustua muihin lapsiin vaikkapa leikkipuistoissa ja kerhoissa, ja siten rakentaa itseluottamusta vähä kerrallaan.
Kun ympäriinsä vilistävää sakkia on vähemmän, ei arempi jää niin helposti jalkoihin. Melutaso pysyy kohtuudessa jne... Lapset ovat usein myös iältään enemmän erilaisia, osa on isompia, jotka eivät tarvitse niin kiinteää hoivaa. Pienemmille jää sitten toivottavasti enemmän sitä henkilökohtaista aikaa ja tarvittaessa syliä. Hoitajan valinnassa kannattaa olla hirmu tarkkana!
Päiväkodissa on kuitenkin mieletön hälinä, paljon eri lapasia ja hoitajia sekä vielä jatkuvasti vaihtuvat opiskelijat... Sopii hyvin semmoiselle energiselle ja vilkkaalle lapselle(siis että on monta valvovaa silmää), mutta taas ujolle voi oikeesti olla ihan liian stressaavaa. Kolmevuotias kuitenkin on vielä pieni tähän meidän " kiireiseen maailmaan" .
Kun tavallaan tekevät itsenäisesti työtään ilman kollegojen " valvontaa" . Kiitos kommenteista. ap
Itse hieman harmistuin, kun päiväkodin johtaja järjestellessään päivähoitopaikkoja sanoi puhelimessa lasta tapaamatta, että tämän ikäisen (alle 2 v) paikka ei ole päiväkodissa. Onneksi poju ei sitten päässyt siihen hänen päiväkotiinsa vaan viereiseen, jossa kehuvat poikaa reippaaksi ja sosiaaliseksi.
perhepäivähoidossa on sit vielä sekin, että kun hoitaja sairastaa, joutuu lapset ventovieraaseen päiväkotiin ylimääräisiksi. Se ei musta kuulosta kivalta.
Meidän perhepäivähoitaja aivan mahtava, vankka ammattitaito, paljon virikkeitä, semmoisia ruokia että voi kun saisi kotonakin. Voisi melkein sanoa, että hoitaa lapsia paremmin kuin me kotona..
Tämä tarina helsingistä, kunnallisesta hoitajasta kyse
Sellaisen paikan kun löytäisin. Olisi ihana juttu! ap
Itse kuuntelisin lastani tässä asiassa. Kolmevuotias osaa ainakin jo kertoa, pitääkö jostain henkilöstä vai ei. Ihanaa pph.ta ei kyllä voita mikään:)
Omalla alueellamme on useita päiväkoteja, jotka ovat hyvin erilaisia keskenään. Vaikka lapsemme viihtyy hyvin päivähoidossa, niin en usko että hän viihtyisi kaikissa alueemme päiväkodeissa. En myöskään usko hänen viihtyvän ihan missä tahansa perhepäivähoidossa, riippuisi varmasti paljon sekä hoitajasta että hoidettavasta pienryhmästä. Päiväkodissa on helpompaa löytää sellaiset hoitajat ja kaverit, keiden kanssa kemiat käyvät yksiin. Joskus se voi olla siitäkin kiinni.
sanoa suoraan että alle 2v paikka ei ole päiväkodissa. En mitenkään tahdo loukata sinua tällä kommentillani :)
Kannattaa myös miettiä ryhmistä vaihtoehtona, jos mahdollista. Tällöin hoitajia on kaksi tai kolme, jotka siis vahtivat toisiaan.
Meillä suhteellisen ujo lapsi aloitti 2-vuotiaana päiväkodissa. Ennen sitä pähkäiltiin pitkään pph:n ja pk:n välillä ja aluksi haettiinkin ensisijaisesti perhepäivähoitajalle paikkaa. Käytiin psykologinkin juttusilla kysymässä, voiko lasta ollenkaan laittaa hoitoon 2-vuotiaana, kun tuntuu niin ujolta. Psykologin mielestä lapsi ei ollut mitenkään erityisen arka tai ujo: alkoi heti hakea leluja vieraassa paikassa ja vastasi psykologin kysymyksiin, tämä siis noin puolitoistavuotiaana.
Meitä vanhempia ja erityisesti minua kuitenkin mietitytti, miten lapsi hoidossa pärjää. Kovin mielellään hän ei leikkinyt esimerkiksi samalla hiekkalaatikolla muiden samanikäisten kanssa ja etenkin nuorempia lapsia varoi ja pelkäsi. Ei halunnut esim muskarissa pitää kenenkään lapsen kädestä kiinni tai kaatua yhtä aikaa muiden lasten kanssa patjalle yms.
Mutta lopulta aloitti siis päiväkodissa. Ja kaikki on mennyt loistavasti! Hän tukeutui miltei välittömästi hoidossa olleessan hoitajiin. Pari hoitajaa ovat erityisen tärkeitä. Ja mikä ehkä tärkeintä on saanut roimasti lisää rohkeutta ja itseluttamusta toimia muiden lasten kanssa. Vastaa, kun häneltä kysytään ja menee aktiivisesti leikkimään uudessakin paikassa pienen totuttelutuokion jälkeen ja ottaa aktiivisesti kontaktia muihin lapsiin, jopa vieraisiin lapsiin (ulkomailla)
Mutta erityisen tärkeää on se, että hoitajat suhtautuvat ymmärtävästi , kannustavasti ja lohduttavasti lapseen, joka aluksi väistämättä kokee olonsa epävarmaksi ilman vanhempiaan. Totuttelin lapsen kanssa pari viikkoa pk:n rytmiin ja se tuntui riittävältä.
puolenvuoden sopeutumisajasta. Lapsella meni todellakin se puolivuotta, mutta sitten alkoi päästä juoneen mukaan. Nyt ei haluaisi jäädä vapaapäivinäni kotiin:)
Mutta ammattitaitoiselta tuntuu myös tämä meidän 30 lapsen pk:n johtaja, joka on joka toinen aamu iloisena ottamassa meidän hymypoikaa vastaan. Ja joka toinen ip raportoi syömiset, nukkumiset ja leikit, ja kertoo että hyvin menee. Ja hyvää kai kertoo sekin, että lapsi jää hyvillä mielin päivikseen ja lähtee hyvillä mielin pois. Nukahtaa päiviksille 5 minuutissa ja haluaa syödä itse kun muutkin syö.
Lapset on kaikki erilaisia, ja niin taitaa olla päiväkoditkin.
t. 13, joka on ikionnellinen siitä, että löytyi noin mahtava päiväkoti
Vierailija:
sanoa suoraan että alle 2v paikka ei ole päiväkodissa. En mitenkään tahdo loukata sinua tällä kommentillani :)
24. en ole yh. Mies tekee 12-13h työpäiviä. Joskus pidempiäkin:(
toiset arat voivat reipastua tarhassa, toiset vaan jäävät jalkoihin ja muuttuvat entistä aremmiksi ja sulkeutuneemmiksi. Minä vaihtaisin ehdottamasti hoitomuotoa jos sitä minulle suositeltaisiin